Onko sisarusten pieni ikäero sinusta tärkeä?

Meillä on viisi poikaa vajaan 8 vuoden sisään. Lyhyet ikäerot haluttiin tietoisesti, ja jos on useampi lapsi haaveissa niin ei kovin monen vuoden taukoja voi pitääkään. Nyt tuntuu että tämän veljeskatraan on hyvä kasvaa yhdessä ja yhteen. Sitä en tiedä millaiset välit ovat aikuisena (nuorin vasta 2), mutta siihen nyt vaikuttaa moni muukin asia kuin ikäero.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 13:44"]

Mulla on 6v nuorempi sisko ja miehellä 6½v vanhempi veli. Kummallakaan ei ole ollut iloa sisaruksesta leikkikaverina.

Omat lapset tehty ikäeroilla 1v 7kk ja 1v 10kk. Pikkulapsi-aika oli tosi rankkaa, että eipä olisi ollut kivaa sekään, että juuri kun saat edellisen sen ikäiseksi, että sen voi päästää vähän liikkumaan yksikseen (6-7v) niin aloitat koko rumban alusta.

Nyt ovat teinejä ja hyödyt tulevat: esim. lukion kirjoista suurin osa käy seuraavalle. Jos ikäero olisi 6-7v, niin eipä kävisi. Muutenkin heillä on paljon yhteistä, kun ovat kaikki syntyneet 3½v sisällä.

[/quote]

Ei se pikkulapsiaika ole rankkaa, jos hoitaa vain yhtä vauvaa kerrallaan, yhtä taaperoa kerrallaan ja yhtä leikki-ikäsistä kerrallaan. Itse olen nauttinut molempien lasteni vauva-ajasta ja pkkulapsiajasta, ikäeroa meillä on neljä vuotta, ja leikitkin sujuvat yhteen, vaikka molemmilla on niitä omiakin juttuja.

Ei ole mitään "alusta aloittamista". Kun nuorempi lapsi syntyi, oli isompi ollut jo useamman vuoden poissa vaipoista ja syönyt itse ja puhunut itse ja pukenut itse. Ei hän ollut mikään taapero vaan reipas leikki-ikäinen. Itse muistin hyvin esikoisen vauva-ajan eikä tarvinnut alusta rämpiä vuoden läpi vaan tiesin, mitä tein, osasin ottaa äityden rennommin ja tiesin, että vauva säilyy hengissä, vaikka en täydellinen äiti olisikaan. Lapsilla oli erilaiset tarpeet ja ne oli helppo  huomioida. Vein esikoista konsertteihin, harrastuksiin, lastenteatteriin yms. kun vauvaa hoiti isänsä. Vauva kulki helposti mukana esikoisen ulkoiluissa ja kaveritapaamisissa ja esikoinen oli innokas hoitaja ja vauvan leikittäjä. Nautin suunnattomasti myös nuoremman vauva-ajasta, enemmänkin kuin esikoisen, koska äitinä olin nyt varmempi.

Lapsia olemme tehneet vain kaksi siksi, että meillä on varaa kahteen. Lukion kirjoja voimme ostaa sitten aikanaan molemmille omat, jos neljässä vuodessa ei enää kelpaa. Polkupyörät, luistimet, sukset ja muut urheiluvälineet, vaatteet ja lelut ovat käyneet kummasti myös pienemmälle, vaikka ikäeroa onkin ollut. Toki asiassa on helpottanut sama sukupuoli.

Pienen ikäeron lapsille on usein hankittava ihan omat välineet ja varusteet, kun kokoero on niin pieni, meillä pienemmälle periytyy jopa kännykkä, joten lukionkirjat on suhteellisesti aika pieni kuluerä.

En oleta, että lapsista tulee parhaat kaverit, vaikka nyt ovatkin sitä selvästi. Toivon molempien löytävän omasta ikäluokastaan niitä läpi elämän kulkevia ystäviä. Sisarussuhde saa olla muutakin kuin kaveruutta eikä roolien tarvitse olla koko elämän samankaltaiset. Jos luonteet eivät natsaa, niin sitten ei. Yritämme tarjota molemmille lapsillemme hyvän lapsuuden ja läsnäolevat ja jaksavat vanhemmat sen leikkikaverina toimivan sisaruksen sijaan.

Olen aina asunut alueilla, joissa on paljon lapsia. Minun ei siis ole tarvinnut itse tehdä lapsilleni leikkikavereita vaan kaverit ovat löytyneet ihan naapurustosta. Eikä tarvinnut aikoinaan äitinikään vaan 6 vuotta vanhemmalla siskollani oli omat kaverinsa ja minulla omani. Nyt aikuisena olemme siskoni kanssa parhaimmat ystävät ja vietämme viikottain paljon aikaa yhdessä. Asummekin toistemme naapureina. Omilla lapsillani on 5 vuoden ikäero, siskoni lapsilla on 8 vuoden ikäero. Lapsena heillä kaikilla oli ihan omat kaverinsa, nyt aikuisina viettävät paljon aikaansa myös sekä sisarustensa että serkkujensa kanssa. Eli ei, pieni ikäero ei ollut meillä mitenkään tavoiteltava asia vaan päinvastoin halusin, ettei minulla ole kahta peräänkatsottavaa samaan aikaan.

Ei ole tärkeä, mutta ei ole pitkä ikäerokaan tärkeä.

Johan sen tästä keskustelusta näkee, että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Myöskään isomman/isompien sisarusten kohdalla ikäeron sopivuus ei aina ole vakio.

Minä olen sisarusteni kanssa todella lyhyillä ikäeroilla ja minusta se on lahja. Itse en moisia ~1 vuoden ikäeroja kuitenkaan voi toteuttaa. Enkä halua viittä lasta, vaikka meitä viisi onkin, vaikka sekin on ihanaa.

Toisaalta en nyt osaa ajatella, että teinin "rinnalle" vääntäisin vauvan.

Ha olen myös realisti siinä, että elämässä ei lasten ikäerotkaan aina mene niinkuin suunnittelee ja silti voi saada voiton :)

Täytyyhän sitä ottaa huomioon, että joillakin rahkeet riittää johonkin, mihin toisella ei. Jokainen voi puhua vain omasta puolestaan. Joku jaksaa yhdenlaista elämää, toinen toisenlaista.

Minusta on jotenkin loukkaavaa antaa täällä tai muualla esimerkkiä toisten ihmisten elämästä ja siten yleistää ja väittää sen perusteella olevansa oikeassa. Vain perhe tietää, miltä heistä tuntuu :)

Joillakin viisi lasta menee siinä missä toisella yksi. Molemmat ovat oikeassa, koska tekevät omat ratkaisunsa.

Kannatin ennen lyhyitä ikäeroja, nyt en enää kun tein omat 1v 3kk ikäerolla. Meillä asiaan vaikuttivat myös allergiat, refluksi, mahavaivat ja huono nukkuminen, mutta vauvavuodet menivät ihan sumussa. Vähiä unia, joka paikkaan venymistä, ja jatkuva huono omatunto esikoisen "laiminlyönnistä" ja liian isona pitämisestä. Nyt kun ikää on reilu 2-v ja 3,5-v niin muuta ei olekaan kuin jatkuvaa tappelua ja kitinää. Molemmat ovat aivan ihania erikseen, mutta täysi katastrofi yhdessä. Ei enää kolmatta tähän perään - tai ehkä korkeintaan se iltatähti vähintään 10 vuoden ikäerolla. ;)

Me ollaan saatu lapset pienellä ikäerolla ja ollaan tyytyväisiä. Tärkein hyöty on ollut että vauva- ja vaippa-aika on samaan aikaan, jolloin meillä vanhemmilla on omaa aikaa koko ajan enemmän. Kaupan päälle ovat lapset saaneet parhaan ystävän. Käyvät samat kehitysvaiheet melkein samassa tahdissa, kun kuopus ottaa mallia isommastaan. Menee samat lelut, samat vaatteet, harrastukset, kaverit, tv-ohjelmat jne.