Ruoka tai juoma, mistä et aluksi pitänyt mutta olet oppinut tykkäämään?
Itsellä korianteri ainakin. Aluksi vihasin, nykyään yksi ehdottomista lemppareista.
Kahvi. Todella pahaa aluksi, mutta opin juomaan ja nykyään moottori ei käynnisty ilman kahvia.
Sushi. Ensimmäisellä maistamalla kamalaa, sitten rakastuin. Nykyään yksi lempiruuista.
Suolakurkku. En edelleenkään juuri tykkää mutta ei enää häiritse. Mutta mielummin silti ei.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Punaviini.
Kakarana juotettiin tilkka halvinta paskaa joka päivä raudanpuutteeseen, 60-luvun "terveystietoa".
Kun ensi kerran maistoin hintavaa vuosikertaviiniä, olipa makunautinto.
Se ei ollut punaviiniä, vaan rautaliuos. Tai vanhempasi ovat hiukan erehtyneet...
Kala. Nuorempana en kalasta välittänyt, mutta nyt on mies, joka kalastaa vuoden ympäri verkoilla. Melkeinpä punainen liha on jäänyt pois kokonaan ja syödään valkoista lihaa, kalaa ja broileria. Joskus kun on kyllästynyt kalaan, niin sitten joskus väliin vähän punaista lihaa (riistaa pääasiassa) ja taas maistuu kala.
Feta, en tykännyt siitä teininä, lapsuusaikana sitä ei kyllä ollut vielä kaupoissakaan. Nyt pidän kunnollisesta fetasta paljon.
Vierailija kirjoitti:
Oliivit, kahvi.
Oliivit minullakin. Sain niitä ensimmäisen kerran lapsena ja inhosin niiden suolaista makua. Vasta neljännesvuosisata myöhemmin tulin syöneeksi oliiveja uudemman kerran ja hämmästyksekseni pidin niistä.
Kampasimpukat. Ensimmäinen raakojen kampasimpukoiden hajuelämys oli niin karmea, että meni useampi vuosi ennen kuin maistoin. Nyt söisin vaikka joka viikko, jos kukkaro kestäisi…
Maksalaatikko, munavoi, katkaravut
Oliiveista ja avokadopasta en ole koskaan tykännyt. Mutta sitähän ei kysytty. Olen oppinut tykkäämään vasta aikuisena sinihomejuustosta.
Italianpata. Koulussa istuin tyhjässä ruokalassa pettajan vieressä ja koetin niellä edes puolet annoksesta, kun muutin omilleni italianpadasta tuli ihan ykkösruoka.
Kahvi. Kun muutin mieheni kanssa yhteen, opin juomaan aamukahvin hänen kanssaan.
Sinappi, lapsena ei millään, nyt aikuisena se onkin hyvää😮😄
Oliivit. Inhosin niitä, kunnes vietin työmatkalla Israelissa kolme viikkoa. Siellä niitä oli tarjolla joka aterialla ja opin pitämään niitä. Edelleenkään en pidä kapriksesta, enkä artisokasta. Söin ennen etanoita ollakseni hienostunut vaikka inhosin niitä. Nyt olen niin vanha, etten syö mitään muuta kuin mistä pidän.
Sienet, homejuustot, suolakurkku+muut kurkkusäilykkeet (esim kurkkusalaatti), punajuuri muuallakin kuin punajuurisalaatissa ja kaali. Nämä ainakin.
Asioita joista en ole oppinut pitämään on oliivit, kaprikset ja korianteri (jälkimmäisenä mainittu maistuu saippualta ja ensimmäiset ei muuten vaan ole suunmukaisia vaikka miten usein maistelisi).
Kaprikset!
Nyt nelikymppisenä saatan niitä ihania suolaisia syödä vaikka sen pienen purkin sellaisenaan.
Tuore korianteri. Se vain maistuu tiskiaineelta. Pidän kyllä monista etnisistä ruuista jotka varmaan sisältävät kuivattua korianteria.
Itse sanon hernekeiton. Lapsuudessa suuri inhokki enkä halunnut syödä. Äiti joskus vitsaili, että laitanko vaihteeksi ärtsoppaa tietämättä, että on ruotsinkielinen nimi. Tosin viimeistään ala-asteella aloin jo tykkäämään.
Nyt jos haluaa jotain halpaa ja maistuvaa niin tarttuu purkki kaupasta mukaan.
Voileipäkakku, tämä juhlapöydän kummajainen ei maistunut ennen aikuisuutta mutta nyt arvostan kunnon lohi- tai kasviskakkua :)
Olut, muistan elävästi kun ensimmäisen kerran 17 vuotiaana maistoin kolmosolutta, ja mietin että miten kukaan voi tykätä tästä. Nykyään suosikkijuomani.
Mitä ruokaan tulee, niin ryynimakkara.
Kaalilaatikko! Lapsena sitä ei yksinkertaisesti saattanut syödä, mutta nyt se on yksi herkuista.
Kunnon ero on siinä, että juoko halpaa vai kunnon viiniä. Halpa viini on todellakin paskaa.