Voiko vanhempien vuoroviikkoasumiseen pakottaa?

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko miten olisi taloudellisesti mahdollista pitää yhtä asuntoa lapsia varten? Tai siis miten mies sen perustelee.

Olisiko sinulla oma asunto, miehellä oma asunto (vuokra tai omistus) ja sitten vielä tämä koti, jossa lapset astuvat koko ajan ja vanhemmat vuoroviikoin?

Kuka ylläpitää sitä kotia? Maksaa kulut ja mahdolliset remontit yms.

Ei kukaan voi pakottaa. Lastenvalvoja voisi kyllä sanoa eli kysellä jotain, mutta ilmeisesti haluaa vain hymyillä, ymmärrän, että ärsyttää.

Minä ainakin lastenvalvojana kysyisin juuri tuon käytännön ja taloudellisen mahdollisuuden mieheltä palaverissa.

Ei tarvitse ehdottaa tai asettua kenenkään puolelle, mutta tarkistavia ja järkeviä kysymyksiä voi asettaa.

Ja jos mies ehdottaa mahdotonta, eli ei ole edes mahdollista niin sen voisi lastenvalvoja sanoa suoraan.

Tuo, että vanhemmat muuttavat vuoroviikoin lasten kotiin toimii ehkä jossain tapauksissa alussa. Mutta kun jommallekummalle tai molemmille tulee uusi kumppani, niin mitenköhän sitten toimii?

Ja tosiaan, kallis ratkaisu.

Paitsi ehkä miehelle joka asuu ilmaiseksi jonkun luona.

Olen sinänsä kanssasi ihan samaa mieltä, mutta miten uusi kumppani liittyy tähän? Eihän uusi kumppani sitä tarkoita, että heti ollaan muuttamassa yhteen ja perustamassa uusperhettä. Itse olen eronnut ja seurustelen, mutta ei uusi suhteeni ole muuttanut lasten elämässä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo se voi olla vaikea käsittää että miehelläkin on oikeuksia lapsiinsa.

Vituttaako kun joudut parhaassa tapauksessa maksamaan elareita?

Ymmärsit väärin. Tarkoitus on hoitaa lapset viikko-viikko eli puoliksi. Mies haluaa että lapset asuvat yhdessä paikassa ja minä haluan että lapset vaihtavat vanhemmalta toiselle.

Ymmärtääkseni mikään laki ei voi pakottaa vanhempien vuoroviikkoiluun lasten kodissa.

Miten tässä pääsee eteenpäin kun lastenvalvoja vaan hymyilee eikä puhu?

Ap

Mikään laki ei pakota vanhempia asettamaan lastensa hyvinvointia etusijalle, kuten omassa kodissa asuminen eikä jatkuvasti paikasta toiseen ramppaaminen tekisi.

On tekopyhää hurskastelua puhua että vuoroin kummankin vanhemman luona asuvilla lapsillahan on kaksi kotia. Oikeasti he ovat vieraina vanhempiensa uudessa elämässä. Tuskin kukaan aikuinenkaan jaksaisi vuosikausia sellaista elämää, jossa koti vaihtuu jatkuvasti. Tai sopii kokeilla ns. matkalaukkuelämää reissutyössä. Veikkaan että nopeasti käy rankaksi.

Onkohan mun lähes täysi-ikäinen lapsi sitten jotenkin viallinen kun puhuu molempien vanhempiensa talosta kotinaan. Ei lapsi ole kummassakaan vieraana vaan kotonaan.

On kokeiltu kirjoitti:

Lastenvalvojalla ei ole mitään valtaa tapaamissopimuksen (eikä elatussopimuksen tekemisessä) vaikka osa lastenvalvojista niin antaakin ymmärtää, etenkin elatusmaksulaskelmansa kanssa.. Nämä on vanhempien keskenään sopimia asioita ja lastenvalvojan tehtävä ainoastaan vahvistaa sopimus. Jos vanhemmat ei pääse sopuun asiasta, se ratkaistaan oikeudessa. Tuskin oikeus määräisi vanhempien vuoroviikkoasumista toisen vanhemman vastustaessa, koska jokaisella on oikeus päättää, missä asuu..

Minä ja ex kokeiltiin eron yhteydessä puoli vuotta vuoroviikkoasumista vanhassa kodissa (meillä oli toisena vuokra-asunto, jossa toinen oli joka toinen viikko eli ei ollut molemmilla toista omaa asuntoa vaan yhteensä kaksi asuntoa). Tarkoitus oli helpottaa eroa lapsille eikä ollutkaan tarkoitettu pysyväksi ratkaisuksi. Mutta koettiin todella raskaasti "muuttaa" joka viikko eikä siksi päädytty lapsien kohdalla vuoroviikko-ratkaisuun vaan ovat isällään joka toinen viikko pidennetyn viikonlopun (to-su) sekä toisella viikolla 1-2 arki-iltaa.

Anteeksi, mutta millä lailla tuo on helpompi ratkaisu? Jos se paikan vaihtaminen on raskasta, niin eikö tuossa teidän mallissa niitä siirtymiä tule enemmän kuin vuoroviikoissa?

Ja vuoroviikothan voi laittaa myös kahden viikon sykleihin, jos viikko-viikko tuntuu liian raskaalta.

Tuo olisi hyvä ratkaisu. Valitettavasti ex oli ja on niin paskainen eläjä että minulla olisi ollut kaksi kotia siivottavana. Olisimme vuokranneet yksiön ja vuorottelisimme me vanhemmat, ei lapset.

Isähän voi tietysti hankkia lapsille oman kolmannen kodin, mutta ap:n ei sitä tarvitse maksaa eikä siellä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo se voi olla vaikea käsittää että miehelläkin on oikeuksia lapsiinsa.

Vituttaako kun joudut parhaassa tapauksessa maksamaan elareita?

Ymmärsit väärin. Tarkoitus on hoitaa lapset viikko-viikko eli puoliksi. Mies haluaa että lapset asuvat yhdessä paikassa ja minä haluan että lapset vaihtavat vanhemmalta toiselle.

Ymmärtääkseni mikään laki ei voi pakottaa vanhempien vuoroviikkoiluun lasten kodissa.

Miten tässä pääsee eteenpäin kun lastenvalvoja vaan hymyilee eikä puhu?

Ap

Mikään laki ei pakota vanhempia asettamaan lastensa hyvinvointia etusijalle, kuten omassa kodissa asuminen eikä jatkuvasti paikasta toiseen ramppaaminen tekisi.

On tekopyhää hurskastelua puhua että vuoroin kummankin vanhemman luona asuvilla lapsillahan on kaksi kotia. Oikeasti he ovat vieraina vanhempiensa uudessa elämässä. Tuskin kukaan aikuinenkaan jaksaisi vuosikausia sellaista elämää, jossa koti vaihtuu jatkuvasti. Tai sopii kokeilla ns. matkalaukkuelämää reissutyössä. Veikkaan että nopeasti käy rankaksi.

Onkohan mun lähes täysi-ikäinen lapsi sitten jotenkin viallinen kun puhuu molempien vanhempiensa talosta kotinaan. Ei lapsi ole kummassakaan vieraana vaan kotonaan.

Jotkut eivät tajua tätä, että ihminen voi kokea useamman paikan kodikseen. Monella kuitenkin on esim. kakkosasunto tai kesämökki, joka tuntuu ihan yhtä lailla kodilta, ja samalla laillahan lapsella voi olla kaksi kotia.

Miten mahtaa onnistua käytännössä? Nainen on kirjoilla omassa kodissaan, mies omassaan ja alaikäiset lapset yksin omassaan. Jos lapset asuvat vuokra-asunnossa, niin kuka vuokraa heille asunnon? Itse en vuokraisi, sillä asunnossa ei olisi kirjoilla yhtään täysi-ikäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko miten olisi taloudellisesti mahdollista pitää yhtä asuntoa lapsia varten? Tai siis miten mies sen perustelee.

Olisiko sinulla oma asunto, miehellä oma asunto (vuokra tai omistus) ja sitten vielä tämä koti, jossa lapset astuvat koko ajan ja vanhemmat vuoroviikoin?

Kuka ylläpitää sitä kotia? Maksaa kulut ja mahdolliset remontit yms.

Ei kukaan voi pakottaa. Lastenvalvoja voisi kyllä sanoa eli kysellä jotain, mutta ilmeisesti haluaa vain hymyillä, ymmärrän, että ärsyttää.

Minä ainakin lastenvalvojana kysyisin juuri tuon käytännön ja taloudellisen mahdollisuuden mieheltä palaverissa.

Ei tarvitse ehdottaa tai asettua kenenkään puolelle, mutta tarkistavia ja järkeviä kysymyksiä voi asettaa.

Ja jos mies ehdottaa mahdotonta, eli ei ole edes mahdollista niin sen voisi lastenvalvoja sanoa suoraan.

Tuo, että vanhemmat muuttavat vuoroviikoin lasten kotiin toimii ehkä jossain tapauksissa alussa. Mutta kun jommallekummalle tai molemmille tulee uusi kumppani, niin mitenköhän sitten toimii?

Ja tosiaan, kallis ratkaisu.

Paitsi ehkä miehelle joka asuu ilmaiseksi jonkun luona.

Olen sinänsä kanssasi ihan samaa mieltä, mutta miten uusi kumppani liittyy tähän? Eihän uusi kumppani sitä tarkoita, että heti ollaan muuttamassa yhteen ja perustamassa uusperhettä. Itse olen eronnut ja seurustelen, mutta ei uusi suhteeni ole muuttanut lasten elämässä mitään.

Siinä ennakoidaan jo katkeraa tilitystä.

Miehellähän on aina heti uusi, etkö tiennyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n miehen esittämässä vaihtoehdossa tulee ongelmaksi myös aikuisten asumiskustannukset, jotka pitää tietysti jakaa tasan molempien asuntojen osalta.

Ei molempien asuntojen vaan kaikkien kolmen asunnon kohdalta. Tuollaisessa ratkaisussa lapsilla on yksi koti, äidillä oma kotinsa ja isällä omansa. 

No kuka hullu lasten takia kolmea asuntoa pitää? Menee jo melko utopistiseksi.

Loogisinta olisi, että lapset saisivat jäädä eron jälkeen lapsuudenkotiinsa, sillä tuo kolmen asunnon systeemihän ei sinänsä toisi mitään lisäarvoa.

Siis oikeastiko meinaat, että exäsi voisi asua joka toinen viikko sinun kodissasi? Tai että sinä asuisit joka toinen viikko exäsi kodissa? Entä sitten, jos exäsi muuttaisi uuden kumppaninsa luokse? Haluaisitko itse asua joka toinen viikko exäsi uuden kumppanin kanssa? Pahimmassa tapauksessa siis asuisit exäsi uuden kumppanin kanssa joka otinen viikko, koska ei hänellä olisi mitään syytä asua puolisonsa edellisen liiton lasten kotona.  Tai toisinpäin haluaisitko, että exäsi uusi kumppani asuisi joka toinen viikko sinun kotonasi?

Lukekaa miehet tarkkaan ketjua ja miettikää kannattaako naiselle antaa siementä vaikka se kuinka uikuttais sen perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n miehen esittämässä vaihtoehdossa tulee ongelmaksi myös aikuisten asumiskustannukset, jotka pitää tietysti jakaa tasan molempien asuntojen osalta.

Lasten etu voittaa palstamamma mukavuudenhalun.

Ei se ole ihan mukavuudenhalua, jos ei ole varaa maksaa toisen asunnon kuluja. Tästä päästäänkin muuten jatkokysymykseen: Mitä, jos toinen osapuoli jättää oman osuutensa maksamatta? Sehän kaatuu toisen omistajan niskaan. Eli tuossa on kyllä riskejä, pitäisi voida tosi hyvin luottaa eksään, että voi lähteä tuollaiseen mukaan.

Sinänsä idea ei olisi huono, ja esim. itselleni tuollainen järjestely kyllä sopisi. Meidän tapauksessa tosin ongelma olisi se, ettei meistä kummallakaan olisi varaa ylläpitää oman asunnon lisäksi puolikasta yhteistä asuntoa. Minusta olisi pikemminkin jopa mukavaa, että olisi kaksi eri asuntoa, joissa voisi asua vuorotellen - minusta sellainen ei olisi rasittavaa, vaan tykkäisin vaihtelusta. Toiveeni onkin, että vanhempana voisin asua vaikka kahden viikon sykleissä kaupungissa ja maalla kakkosasunnossa - jos rahjatilanne joskus sallii, toteutan tämän.

Kuinka ajattelit että koulunkäynti hoidettaisiin lapsilla jos toinen on mukavasti maaseudulla?

Kuten huomaat, kirjoitin että haaveilen tästä sitten "vanhempana" - tässä kohtaa vanhempi tarkoittaa iältä vanhempaa. Eli siinä vaiheessa lapset olisivat tietenkin jo koulunsa käyneet ja muuttaneet pois kotoa. Lasten kouluaikana tämä voisi toki onnistua niin, että silloin kun lapset olisivat toisen vanhempansa luona, voisin minä olla siellä maalla.

En ole katsonut telkkarista sarjaa Ex-onnelliset, mutta eikö siinä asuminen ole hoidettu niin, että keskellä on perheen yhteinen asunto, jossa lapset asuvat ja kummallakin reunalla erillinen asunto, joissa asuvat vanhemmat? Liukuovella aina kumpikin vanhempi on yhteydessä lasten asuntoon. Näin aikoinaan vain mainokset ohjelmasta ja siinä asumisjärjestelyt vaikutti ihan fiksulta.

Vierailija kirjoitti:

On kokeiltu kirjoitti:

Lastenvalvojalla ei ole mitään valtaa tapaamissopimuksen (eikä elatussopimuksen tekemisessä) vaikka osa lastenvalvojista niin antaakin ymmärtää, etenkin elatusmaksulaskelmansa kanssa.. Nämä on vanhempien keskenään sopimia asioita ja lastenvalvojan tehtävä ainoastaan vahvistaa sopimus. Jos vanhemmat ei pääse sopuun asiasta, se ratkaistaan oikeudessa. Tuskin oikeus määräisi vanhempien vuoroviikkoasumista toisen vanhemman vastustaessa, koska jokaisella on oikeus päättää, missä asuu..

Minä ja ex kokeiltiin eron yhteydessä puoli vuotta vuoroviikkoasumista vanhassa kodissa (meillä oli toisena vuokra-asunto, jossa toinen oli joka toinen viikko eli ei ollut molemmilla toista omaa asuntoa vaan yhteensä kaksi asuntoa). Tarkoitus oli helpottaa eroa lapsille eikä ollutkaan tarkoitettu pysyväksi ratkaisuksi. Mutta koettiin todella raskaasti "muuttaa" joka viikko eikä siksi päädytty lapsien kohdalla vuoroviikko-ratkaisuun vaan ovat isällään joka toinen viikko pidennetyn viikonlopun (to-su) sekä toisella viikolla 1-2 arki-iltaa.

Anteeksi, mutta millä lailla tuo on helpompi ratkaisu? Jos se paikan vaihtaminen on raskasta, niin eikö tuossa teidän mallissa niitä siirtymiä tule enemmän kuin vuoroviikoissa?

Ja vuoroviikothan voi laittaa myös kahden viikon sykleihin, jos viikko-viikko tuntuu liian raskaalta.

Lapsilla yksi pysyvämpi koti eikä koko elämä siirry aina viikoksi toiseen kotiin. Isä silti tiivisti mukana lasten elämässä, vaikka eivät isän luona yövykään yhtä monta yötä kuukaudessa kuin äidin luona. Harrastukset ajoitettu alkuviikkoon eikä tarvitse niin paljon tavaraa mukaansa kuin koko viikon ajaksi (ja aikaa isän kanssa enemmän kun ei silloin harrastuksia). Arki-illaksi ei tarvitse mitään mukaansa, läksyt tehdään koulun jälkeen ennen kuin isä tulee töiden jälkeen hakemaan. Meille tämä ratkaisu on sopinut, molemmat vanhemmat kokee hyväksi ja lapsetkin (vanhin nyt teini-ikäinen).

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n miehen esittämässä vaihtoehdossa tulee ongelmaksi myös aikuisten asumiskustannukset, jotka pitää tietysti jakaa tasan molempien asuntojen osalta.

Mies majailee väliviikot edullisesti naisystävänsä ja/tai kaverin/vanhempiensa vierashuoneessa.

Lapsiviikon jäljiltä jättää lasten asunnon epämääräiseen kuntoon - mahdollisesti ehkä vaivautuu viemään roskapussin. Kaikki ovet on täynnä pinttynyttä likaa, wc pöntön roiskeisiin on kertynyt pölyä ja tiskialtaat karstaiset.

Juu ihan vaan lasten parhaaksi.

Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n miehen esittämässä vaihtoehdossa tulee ongelmaksi myös aikuisten asumiskustannukset, jotka pitää tietysti jakaa tasan molempien asuntojen osalta.

Mies majailee väliviikot edullisesti naisystävänsä ja/tai kaverin/vanhempiensa vierashuoneessa.

Lapsiviikon jäljiltä jättää lasten asunnon epämääräiseen kuntoon - mahdollisesti ehkä vaivautuu viemään roskapussin. Kaikki ovet on täynnä pinttynyttä likaa, wc pöntön roiskeisiin on kertynyt pölyä ja tiskialtaat karstaiset.

Juu ihan vaan lasten parhaaksi.

Not.

Unohdit katsoa jääkaappiin!

(yöks 🤢 ja vitutus 😡)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko miten olisi taloudellisesti mahdollista pitää yhtä asuntoa lapsia varten? Tai siis miten mies sen perustelee.

Olisiko sinulla oma asunto, miehellä oma asunto (vuokra tai omistus) ja sitten vielä tämä koti, jossa lapset astuvat koko ajan ja vanhemmat vuoroviikoin?

Kuka ylläpitää sitä kotia? Maksaa kulut ja mahdolliset remontit yms.

Ei kukaan voi pakottaa. Lastenvalvoja voisi kyllä sanoa eli kysellä jotain, mutta ilmeisesti haluaa vain hymyillä, ymmärrän, että ärsyttää.

Minä ainakin lastenvalvojana kysyisin juuri tuon käytännön ja taloudellisen mahdollisuuden mieheltä palaverissa.

Ei tarvitse ehdottaa tai asettua kenenkään puolelle, mutta tarkistavia ja järkeviä kysymyksiä voi asettaa.

Ja jos mies ehdottaa mahdotonta, eli ei ole edes mahdollista niin sen voisi lastenvalvoja sanoa suoraan.

Tuo, että vanhemmat muuttavat vuoroviikoin lasten kotiin toimii ehkä jossain tapauksissa alussa. Mutta kun jommallekummalle tai molemmille tulee uusi kumppani, niin mitenköhän sitten toimii?

Ja tosiaan, kallis ratkaisu.

Paitsi ehkä miehelle joka asuu ilmaiseksi jonkun luona.

Olen sinänsä kanssasi ihan samaa mieltä, mutta miten uusi kumppani liittyy tähän? Eihän uusi kumppani sitä tarkoita, että heti ollaan muuttamassa yhteen ja perustamassa uusperhettä. Itse olen eronnut ja seurustelen, mutta ei uusi suhteeni ole muuttanut lasten elämässä mitään.

Tarkoitinkin nyt lähinnä uudella kumppanille sitä, että he asuvat yhdessä. Tai, että uuden kumppanin ilmaantuminen vaikuttaa jotenkin käytännössä näihin asumiskuvioihin. Usein kyllä vakituisen kumppanin ilmaantuminen kuvioon vaikuttaa näihin erikoisempiin viritelmiin, kuten tämä kolmen asunnon käytäntö.

Eräs asiaan vaikuttava juttu on, että jos toinen vanhempi asuisi vuokralla, vanha asunto olisi jakamatta lasten käytössä. Uusi kumppani haluaa, että ostavat yhteisen asunnon, no puolet rahoista on kiinni entisessä asunnossa. Ei ole varaa ostaa yhteistä ellei saa omaa osuuttaan vanhasta.

Miten toimitaan?

Tietenkin uusia kumppaneita on hyvin monen muotoisissa käytännöissä.

En nyt kaikkia satoja vaihtoehtoja ala tässä erittelemään.

Jos erottaisiin, ajaisin nimenomaan tuota vanhemmat vuorottelevat-systeemiä ja lapsi jäisi kotiin asumaan. Lapsen kannalta olisi varmasti paras systeemi, kun saisi asua samassa paikassa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko miten olisi taloudellisesti mahdollista pitää yhtä asuntoa lapsia varten? Tai siis miten mies sen perustelee.

Olisiko sinulla oma asunto, miehellä oma asunto (vuokra tai omistus) ja sitten vielä tämä koti, jossa lapset astuvat koko ajan ja vanhemmat vuoroviikoin?

Kuka ylläpitää sitä kotia? Maksaa kulut ja mahdolliset remontit yms.

Ei kukaan voi pakottaa. Lastenvalvoja voisi kyllä sanoa eli kysellä jotain, mutta ilmeisesti haluaa vain hymyillä, ymmärrän, että ärsyttää.

Minä ainakin lastenvalvojana kysyisin juuri tuon käytännön ja taloudellisen mahdollisuuden mieheltä palaverissa.

Ei tarvitse ehdottaa tai asettua kenenkään puolelle, mutta tarkistavia ja järkeviä kysymyksiä voi asettaa.

Ja jos mies ehdottaa mahdotonta, eli ei ole edes mahdollista niin sen voisi lastenvalvoja sanoa suoraan.

Tuo, että vanhemmat muuttavat vuoroviikoin lasten kotiin toimii ehkä jossain tapauksissa alussa. Mutta kun jommallekummalle tai molemmille tulee uusi kumppani, niin mitenköhän sitten toimii?

Ja tosiaan, kallis ratkaisu.

Paitsi ehkä miehelle joka asuu ilmaiseksi jonkun luona.

Olen sinänsä kanssasi ihan samaa mieltä, mutta miten uusi kumppani liittyy tähän? Eihän uusi kumppani sitä tarkoita, että heti ollaan muuttamassa yhteen ja perustamassa uusperhettä. Itse olen eronnut ja seurustelen, mutta ei uusi suhteeni ole muuttanut lasten elämässä mitään.

Tarkoitinkin nyt lähinnä uudella kumppanille sitä, että he asuvat yhdessä. Tai, että uuden kumppanin ilmaantuminen vaikuttaa jotenkin käytännössä näihin asumiskuvioihin. Usein kyllä vakituisen kumppanin ilmaantuminen kuvioon vaikuttaa näihin erikoisempiin viritelmiin, kuten tämä kolmen asunnon käytäntö.

Eräs asiaan vaikuttava juttu on, että jos toinen vanhempi asuisi vuokralla, vanha asunto olisi jakamatta lasten käytössä. Uusi kumppani haluaa, että ostavat yhteisen asunnon, no puolet rahoista on kiinni entisessä asunnossa. Ei ole varaa ostaa yhteistä ellei saa omaa osuuttaan vanhasta.

Miten toimitaan?

Tietenkin uusia kumppaneita on hyvin monen muotoisissa käytännöissä.

En nyt kaikkia satoja vaihtoehtoja ala tässä erittelemään.

Äkkiseltään sanoisin, ettei uusi kumppani voi ainakaan vaatia toista myymään omaisuuttaan. Tuo vertautuu siihen, että henkilöllä olisi rahaa kiinni vanhassa kesämökissä. Ei uusi kumppani voi vaatia toista myymään rakasta mökkiäänkään, vaikka uuden kumppanin mielestä olisi kätevämpää myydä vanha mörskä pois ja ostaa kiva kaupunkikoti. Uusi kumppani ei oikein voi muuta kuin hyväksyä sen, että suhteen toisella osapuolella on elämässään asioita, jotka vaativat rahaa, ja jos toisella ei ole mahdollisuutta ostaa yhteistä asuntoa, niin sitten ei ole.

Jos itse seurustelisin henkilön kanssa, jolla olisi lapsia, niin minusta melkein olisi kivempi, jos hän olisi lastensa kanssa toisaalla ne lapsiviikot, ainakin pääsääntöisesti, sen sijaan että lapset olisivat vuoroviikoin meillä. En ole lapsivastainen, mutta luulen etten oikein jaksaisi tuollaista lapsihälinää, jos olisin itse lapseton. (Tosin oikeastihan juuri minä olen suhteen se osapuoli jolla on lapsia - ja en halua muuttaa yhteen enkä perustaa uusperhettä. Mutta ehkä juuri tästä syystä ymmärrän, etteivät kaikki uudetkaan kumppanit halua.)

Tämä keskustelu lähti ihan sivuraiteille , halusin tietää miten toimin kun EN halua niin että vanhemmat vuoroviikkoilee ja lapsilla on yksi koti. Olemme ex miehen kanssa tosi huonoissa väleissä, kommunikaatio tapahtuu sähköpostilla eli ei edes puheväleissä.

Miehen mielestä meillä olisi kolme asuntoa. Ei kiitos.

Eli käräjäoikeuteenko mun pitää viedä asia? Lastenvalvoja ei anna mitään neuvoja, hymyilee vaan vienosti kun riidellään miehen kanssa siellä. Miten vien asian käräjäoikeuteen käytännössä ?

Ap

Lasta koskevat asiat voidaan ratkaista myös käräjäoikeudessa. Vanhemmat voivat joko yhdessä tai erikseen tehdä lapsen asuinpaikan käräjäoikeudelle hakemuksen lapsen huollon, asumisen, tapaamisoikeuden ja elatusavun määräämiseksi. Hakemuksen voi tehdä avioerohakemuksen yhteydessä, mutta myös erikseen. Käräjäoikeudelta voi hakea myös tuomioistuimen aiemman päätöksen tai sosiaalitoimen vahvistaman sopimuksen muuttamista, jos vanhempien tai lapsen olosuhteet ovat muuttuneet tai muutoin on aihetta. Hakemus on vapaamuotoinen, mutta useimmilla käräjäoikeuksilla on hakemuskaavakkeita, jotka helpottavat hakemuksen laatimista.