Voiko vanhempien vuoroviikkoasumiseen pakottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo se voi olla vaikea käsittää että miehelläkin on oikeuksia lapsiinsa.

Vituttaako kun joudut parhaassa tapauksessa maksamaan elareita?

Ymmärsit väärin. Tarkoitus on hoitaa lapset viikko-viikko eli puoliksi. Mies haluaa että lapset asuvat yhdessä paikassa ja minä haluan että lapset vaihtavat vanhemmalta toiselle.

Ymmärtääkseni mikään laki ei voi pakottaa vanhempien vuoroviikkoiluun lasten kodissa.

Miten tässä pääsee eteenpäin kun lastenvalvoja vaan hymyilee eikä puhu?

Ap

Mikään laki ei pakota vanhempia asettamaan lastensa hyvinvointia etusijalle, kuten omassa kodissa asuminen eikä jatkuvasti paikasta toiseen ramppaaminen tekisi.

On tekopyhää hurskastelua puhua että vuoroin kummankin vanhemman luona asuvilla lapsillahan on kaksi kotia. Oikeasti he ovat vieraina vanhempiensa uudessa elämässä. Tuskin kukaan aikuinenkaan jaksaisi vuosikausia sellaista elämää, jossa koti vaihtuu jatkuvasti. Tai sopii kokeilla ns. matkalaukkuelämää reissutyössä. Veikkaan että nopeasti käy rankaksi.

Tämä!

Tässä AP:n miehen esittämässä vaihtoehdossa tulee ongelmaksi myös aikuisten asumiskustannukset, jotka pitää tietysti jakaa tasan molempien asuntojen osalta.

Ei voi pakottaa. Lastenvalvoja ei siis voi pakottaa sinua asumaan joka toinen viikko jossain, missä et halua asua. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n miehen esittämässä vaihtoehdossa tulee ongelmaksi myös aikuisten asumiskustannukset, jotka pitää tietysti jakaa tasan molempien asuntojen osalta.

Ei molempien asuntojen vaan kaikkien kolmen asunnon kohdalta. Tuollaisessa ratkaisussa lapsilla on yksi koti, äidillä oma kotinsa ja isällä omansa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n miehen esittämässä vaihtoehdossa tulee ongelmaksi myös aikuisten asumiskustannukset, jotka pitää tietysti jakaa tasan molempien asuntojen osalta.

Lasten etu voittaa palstamamma mukavuudenhalun.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi pakottaa. Lastenvalvoja ei siis voi pakottaa sinua asumaan joka toinen viikko jossain, missä et halua asua. 

Lastenvalvoja voi kuitenkin määrätä missä lapset asuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo se voi olla vaikea käsittää että miehelläkin on oikeuksia lapsiinsa.

Vituttaako kun joudut parhaassa tapauksessa maksamaan elareita?

Miten elarit tähän asiaan liittyvät? Tai miehen oikeus lapsiinsa? Kommentoi asiaa, älä asian vierestä.

Ap:n tarjoama vaihtoehto olisi se, että hän asuu lapsineen paikassa X ja mies saisi tavata silloin kun naiselle sopii.

Miehen tarjoama ratkaisu on lapsille paras. Se ettei se äipälle satu sopimaan on sääli.

Elarit tulee mukaan kuvioihin juusi siinä, että nainenhan voi tienata miestä enemmän ja se tarkottaisi hyvitystä miehelle mikäli vuoroviikkosysteemi on käytössä, siippumatta siitä siirtyykö lapset vai aikuiset.

Hyvää matkalaukkuelämää ap! 

Toki ap voi luopua lapsista. Sekin on parempi vaihtoehto kuin se yleisempi eli nainen asettelemassa lapsia junaraiteille.

Ei tuo ap:n miehen ehdottama malli elatusmaksuja muuta - alaikäiset lapset eivät voi olla yksin kirjoilla omassa asunnossaan, eli he olisivat joka tapauksessa kirjoilla jomman kumman vanhemman luona. Tällainen ehdotettu malli voi toimia, jos lapset ovat jo teini-ikäisiä, eli kyse on muutamasta vuodesta, mutta aika harvalla on mahdollisuutta ylläpitää ja maksaa kahta asuntoa. Jos toinen vanhemmista jäisi työttömäksi ja joutuisi hakemaan tukia, hänet pakotettaisiin myymään ylimääräinen asunto, eli käytännössä "lasten asunnon" puolikas menisi myyntiin - käytännössä siis joko toinen vanhempi joutuisi ostamaan sen tai sitten se olisi myytävä kokonaan. Tuollainen yhteisen asunnon pitäminen toimii lähinnä, jos eronkin jälkeen olla todella hyvissä ja läheisissä väleissä, kuin bestikset suunnilleen. Huonoissa väleissä tuo ei ikinä toimisi, monestakaan syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi pakottaa. Lastenvalvoja ei siis voi pakottaa sinua asumaan joka toinen viikko jossain, missä et halua asua. 

Lastenvalvoja voi kuitenkin määrätä missä lapset asuvat.

Ei voi. Lastenvalvoja voi vahvistaa vanhempien keskinäisen päätöksen siitä missä lapset asuvat, mutta ei määrää lasten asumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo se voi olla vaikea käsittää että miehelläkin on oikeuksia lapsiinsa.

Vituttaako kun joudut parhaassa tapauksessa maksamaan elareita?

Miten elarit tähän asiaan liittyvät? Tai miehen oikeus lapsiinsa? Kommentoi asiaa, älä asian vierestä.

Ap:n tarjoama vaihtoehto olisi se, että hän asuu lapsineen paikassa X ja mies saisi tavata silloin kun naiselle sopii.

Miehen tarjoama ratkaisu on lapsille paras. Se ettei se äipälle satu sopimaan on sääli.

Elarit tulee mukaan kuvioihin juusi siinä, että nainenhan voi tienata miestä enemmän ja se tarkottaisi hyvitystä miehelle mikäli vuoroviikkosysteemi on käytössä, siippumatta siitä siirtyykö lapset vai aikuiset.

Hyvää matkalaukkuelämää ap! 

Toki ap voi luopua lapsista. Sekin on parempi vaihtoehto kuin se yleisempi eli nainen asettelemassa lapsia junaraiteille.

Ei tuo ap:n miehen ehdottama malli elatusmaksuja muuta - alaikäiset lapset eivät voi olla yksin kirjoilla omassa asunnossaan, eli he olisivat joka tapauksessa kirjoilla jomman kumman vanhemman luona. Tällainen ehdotettu malli voi toimia, jos lapset ovat jo teini-ikäisiä, eli kyse on muutamasta vuodesta, mutta aika harvalla on mahdollisuutta ylläpitää ja maksaa kahta asuntoa. Jos toinen vanhemmista jäisi työttömäksi ja joutuisi hakemaan tukia, hänet pakotettaisiin myymään ylimääräinen asunto, eli käytännössä "lasten asunnon" puolikas menisi myyntiin - käytännössä siis joko toinen vanhempi joutuisi ostamaan sen tai sitten se olisi myytävä kokonaan. Tuollainen yhteisen asunnon pitäminen toimii lähinnä, jos eronkin jälkeen olla todella hyvissä ja läheisissä väleissä, kuin bestikset suunnilleen. Huonoissa väleissä tuo ei ikinä toimisi, monestakaan syystä.

Kyllä se muuttaa. 

Sillä hetkellä kun lapset olisivat vuoden päivät reissanneet asuntojen välillä nainen ilmoittaisi että se käy lapsille raskaaksi ja hän vaatii lapsia itselleen, mies saa hakea ja noutaa lapset omaan kotiinsa sitten kerran parissa viikossa ja naisen halutessa tyttöjeniltaan.

Samalla nainen muuttaa 300km päähän ja autottomana hän ei tietenkään voi osallistaua lasten kuljetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi pakottaa. Lastenvalvoja ei siis voi pakottaa sinua asumaan joka toinen viikko jossain, missä et halua asua. 

Lastenvalvoja voi kuitenkin määrätä missä lapset asuvat.

Ei voi. Lastenvalvoja voi vahvistaa vanhempien keskinäisen päätöksen siitä missä lapset asuvat, mutta ei määrää lasten asumista. 

Ja koska nuo ei pääse sopuun se menee käräjäoikeuteen ja arvaa kuka siellä kuiskuttelee tuomarin korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n miehen esittämässä vaihtoehdossa tulee ongelmaksi myös aikuisten asumiskustannukset, jotka pitää tietysti jakaa tasan molempien asuntojen osalta.

Lasten etu voittaa palstamamma mukavuudenhalun.

Ei se ole ihan mukavuudenhalua, jos ei ole varaa maksaa toisen asunnon kuluja. Tästä päästäänkin muuten jatkokysymykseen: Mitä, jos toinen osapuoli jättää oman osuutensa maksamatta? Sehän kaatuu toisen omistajan niskaan. Eli tuossa on kyllä riskejä, pitäisi voida tosi hyvin luottaa eksään, että voi lähteä tuollaiseen mukaan.

Sinänsä idea ei olisi huono, ja esim. itselleni tuollainen järjestely kyllä sopisi. Meidän tapauksessa tosin ongelma olisi se, ettei meistä kummallakaan olisi varaa ylläpitää oman asunnon lisäksi puolikasta yhteistä asuntoa. Minusta olisi pikemminkin jopa mukavaa, että olisi kaksi eri asuntoa, joissa voisi asua vuorotellen - minusta sellainen ei olisi rasittavaa, vaan tykkäisin vaihtelusta. Toiveeni onkin, että vanhempana voisin asua vaikka kahden viikon sykleissä kaupungissa ja maalla kakkosasunnossa - jos rahjatilanne joskus sallii, toteutan tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n miehen esittämässä vaihtoehdossa tulee ongelmaksi myös aikuisten asumiskustannukset, jotka pitää tietysti jakaa tasan molempien asuntojen osalta.

Ei molempien asuntojen vaan kaikkien kolmen asunnon kohdalta. Tuollaisessa ratkaisussa lapsilla on yksi koti, äidillä oma kotinsa ja isällä omansa. 

No kuka hullu lasten takia kolmea asuntoa pitää? Menee jo melko utopistiseksi.

Loogisinta olisi, että lapset saisivat jäädä eron jälkeen lapsuudenkotiinsa, sillä tuo kolmen asunnon systeemihän ei sinänsä toisi mitään lisäarvoa.

Kertoisitko miten olisi taloudellisesti mahdollista pitää yhtä asuntoa lapsia varten? Tai siis miten mies sen perustelee.

Olisiko sinulla oma asunto, miehellä oma asunto (vuokra tai omistus) ja sitten vielä tämä koti, jossa lapset astuvat koko ajan ja vanhemmat vuoroviikoin?

Kuka ylläpitää sitä kotia? Maksaa kulut ja mahdolliset remontit yms.

Ei kukaan voi pakottaa. Lastenvalvoja voisi kyllä sanoa eli kysellä jotain, mutta ilmeisesti haluaa vain hymyillä, ymmärrän, että ärsyttää.

Minä ainakin lastenvalvojana kysyisin juuri tuon käytännön ja taloudellisen mahdollisuuden mieheltä palaverissa.

Ei tarvitse ehdottaa tai asettua kenenkään puolelle, mutta tarkistavia ja järkeviä kysymyksiä voi asettaa.

Ja jos mies ehdottaa mahdotonta, eli ei ole edes mahdollista niin sen voisi lastenvalvoja sanoa suoraan.

Tuo, että vanhemmat muuttavat vuoroviikoin lasten kotiin toimii ehkä jossain tapauksissa alussa. Mutta kun jommallekummalle tai molemmille tulee uusi kumppani, niin mitenköhän sitten toimii?

Ja tosiaan, kallis ratkaisu.

Paitsi ehkä miehelle joka asuu ilmaiseksi jonkun luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi pakottaa. Lastenvalvoja ei siis voi pakottaa sinua asumaan joka toinen viikko jossain, missä et halua asua. 

Lastenvalvoja voi kuitenkin määrätä missä lapset asuvat.

Ei voi. Lastenvalvoja voi vahvistaa vanhempien keskinäisen päätöksen siitä missä lapset asuvat, mutta ei määrää lasten asumista. 

Ja koska nuo ei pääse sopuun se menee käräjäoikeuteen ja arvaa kuka siellä kuiskuttelee tuomarin korvaan.

Jos lastenvalvoja puoltaisi vahvasti lasten etuun vedoten tätä ratkaisua, että lapsilla on oma asunto, jossa vanhemmat ovat vuorotellen, niin otetaanko tämä huomioon vaikka toimeentulotuessa, jos toinen vanhemmista joutuisi siihen turvautumaan? Vai unohtuuko lasten etu sitten, kun yhteiskunnan pitäisi maksaa siitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi pakottaa. Lastenvalvoja ei siis voi pakottaa sinua asumaan joka toinen viikko jossain, missä et halua asua. 

Lastenvalvoja voi kuitenkin määrätä missä lapset asuvat.

Vain siinä määrin, että lapset asuvat jomman kumman vanhempansa luona. Lastenvalvojakaan ei voi määrätä alaikäisiä lapsia asumaan asunnossa, jossa kumpikaan vanhemmista ei asu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n miehen esittämässä vaihtoehdossa tulee ongelmaksi myös aikuisten asumiskustannukset, jotka pitää tietysti jakaa tasan molempien asuntojen osalta.

Lasten etu voittaa palstamamma mukavuudenhalun.

Miten kustannusten jakaminen tasan taas mihinkään "kenenkään etuun" liittyy? Oletat taas kieroilua siellä, missä sitä ei ole.

Tapaamissopimuksessa sovitaan siitä minkä verran kumpikin vanhemmista pitää luonaan lapsia eli kumpi on lähi ja kumpi on etä ja minkä verran etä pitää luonaan. Yksi tapaamismalli on vuoroviikot.

Siinä ei kuitenkaan määrätä sitä missä asunnossa asutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n miehen esittämässä vaihtoehdossa tulee ongelmaksi myös aikuisten asumiskustannukset, jotka pitää tietysti jakaa tasan molempien asuntojen osalta.

Lasten etu voittaa palstamamma mukavuudenhalun.

Ei se ole ihan mukavuudenhalua, jos ei ole varaa maksaa toisen asunnon kuluja. Tästä päästäänkin muuten jatkokysymykseen: Mitä, jos toinen osapuoli jättää oman osuutensa maksamatta? Sehän kaatuu toisen omistajan niskaan. Eli tuossa on kyllä riskejä, pitäisi voida tosi hyvin luottaa eksään, että voi lähteä tuollaiseen mukaan.

Sinänsä idea ei olisi huono, ja esim. itselleni tuollainen järjestely kyllä sopisi. Meidän tapauksessa tosin ongelma olisi se, ettei meistä kummallakaan olisi varaa ylläpitää oman asunnon lisäksi puolikasta yhteistä asuntoa. Minusta olisi pikemminkin jopa mukavaa, että olisi kaksi eri asuntoa, joissa voisi asua vuorotellen - minusta sellainen ei olisi rasittavaa, vaan tykkäisin vaihtelusta. Toiveeni onkin, että vanhempana voisin asua vaikka kahden viikon sykleissä kaupungissa ja maalla kakkosasunnossa - jos rahjatilanne joskus sallii, toteutan tämän.

Kuinka ajattelit että koulunkäynti hoidettaisiin lapsilla jos toinen on mukavasti maaseudulla?

3 kotia vai 2 kotia joista molemmat ovat sinun ja exän yhteisiä missä vuorottelette? Kallista pitää noin monta "yhteistä asuntoa". Ja mitä siitäkin seuraisi kulujen jakamisen, siivoamisen, yksityisten tavaroiden ym suhteen.

Lastenvalvojalla ei ole mitään valtaa tapaamissopimuksen (eikä elatussopimuksen tekemisessä) vaikka osa lastenvalvojista niin antaakin ymmärtää, etenkin elatusmaksulaskelmansa kanssa.. Nämä on vanhempien keskenään sopimia asioita ja lastenvalvojan tehtävä ainoastaan vahvistaa sopimus. Jos vanhemmat ei pääse sopuun asiasta, se ratkaistaan oikeudessa. Tuskin oikeus määräisi vanhempien vuoroviikkoasumista toisen vanhemman vastustaessa, koska jokaisella on oikeus päättää, missä asuu..

Minä ja ex kokeiltiin eron yhteydessä puoli vuotta vuoroviikkoasumista vanhassa kodissa (meillä oli toisena vuokra-asunto, jossa toinen oli joka toinen viikko eli ei ollut molemmilla toista omaa asuntoa vaan yhteensä kaksi asuntoa). Tarkoitus oli helpottaa eroa lapsille eikä ollutkaan tarkoitettu pysyväksi ratkaisuksi. Mutta koettiin todella raskaasti "muuttaa" joka viikko eikä siksi päädytty lapsien kohdalla vuoroviikko-ratkaisuun vaan ovat isällään joka toinen viikko pidennetyn viikonlopun (to-su) sekä toisella viikolla 1-2 arki-iltaa.