Huumeidenkäyttäjien läheiset

up

Mieheni on tämän ystävän kanssa enemmän tekemisissä, minä en ole nähnyt kun ohi mennen joskus kaupungilla....

Käytti heroiinia suonensisäisesti, sitten subutexia, nyt on kuivilla..

Nukkui kaikki päivät, ei välittänyt mistään, makasi vaan puoli nukuksissa...

Nykyään alkaa olemaan kuulemma se oma vanha itsensä, haluisi tulla käymään, mutta en vielä luota että pysyy selvänä (tämä oli 3 vieroitus).

Nähnyt meidän tyttären kerran.

Todella sääli koska tämä ystävä oli minulle aikoinaan todella läheinen, ja oli alunperin minun ystäväni, mieheni tutustui minun kauttani.

Itselläni ei ole kokemusta läheisen ihmisen huumeongelmista, mutta olen aina pitänyt huumeidenkäyttöä ja huumeidenkäyttäjiä jotenkin hirveän pelottavina. Samalla olen kuitenkin jollain tavalla "kiinnostunut" tästä maailmasta. En siis todellakaan ole itse kiinnostunut huumeista tai huumeiden kokeilusta, en halua sekaantua näihin asioihin henk.koht millään tavalla.. Minua kuitenkin kiinnostaa esimerkiksi millaisista perheistä huumeidenkäyttäjät ovat lähtöisin, kuinka he ovat alkaneet käyttää huumeita, milloin huumeidenkäyttäjät ovat tulleet ensimmäisen kerran tekemisiin huumeiden kanssa, milloin huumeidenkäyttö muuttui riippuvuudeksi, kuinka nopeasti se tapahtui, missä huumeidenkäyttäjät viettävät aikaansa, kuinka he muuttuvat huumeita otettuaan jne.

Vaikka tämä on vähän aiheen vierestä, niin olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia/ajatuksia.

"Minua kuitenkin kiinnostaa esimerkiksi millaisista perheistä huumeidenkäyttäjät ovat lähtöisin, kuinka he ovat alkaneet käyttää huumeita, milloin huumeidenkäyttäjät ovat tulleet ensimmäisen kerran tekemisiin huumeiden kanssa, milloin huumeidenkäyttö muuttui riippuvuudeksi, kuinka nopeasti se tapahtui, missä huumeidenkäyttäjät viettävät aikaansa, kuinka he muuttuvat huumeita otettuaan jne."

Minä voisin sanoa itseäni huumeitten käyttäjäksi vaikken addikti oikeestaan ole, välillä on pitkiäkin taukoja ja sitten kovaa piikitystä. En ehkä haluisi käyttää ollenkaan kun olen vastikää päättänyt lopettaa alkoholinkin juomisen.

Olen yksinhuoltaja perheestä ja mulla on yksi sisarus, isäni kuoli kun olin vauva. Alun perin huumeitten käyttö alkoi huumeitten ihannoinnilla kuudennella luokalla kun eräs kaverini kehuskeli kokoajan että hän on polttanut pilveä. Vanhemmat huume pojat saivat kuulla tästä ihannoinnista ja heti kun he kysyivät haluanko ostaa pilveä tietenkin ostin heti. Olin tässä vaiheessa kai vielä 12.

Myöhemmin 13 vuotiaana nämä vanhemmat "kovikset" keitä ihailin myös tunkivat amfetamiini piikin suoneeni ja enhän sinä iässä tajunnut kieltäytyä.

Tuntuu siltä, että se muuttui riippuvuudeksi melkein heti, mutta en ole voinut olla rippuvainen pitkään koska rahat ei ikinä riitä. 

Mä oon antisosiaalinen, syrjäytynyt erakko nykyään ja olen melkein aina yksin kotona kun käytän.

Se miten muutun huumeista riippuu paljon siitä mikä aine on kyseessä.

Kannabiksesta muutun vieläkin hiljaisemmaksi kuin yleensä, en siis sano sanaakaa ikinä ja jos joku kysyy jotain, vastaan 1-2 sanalla. Olen silloin myös ahdistunut ja vainoharhainen, sen takia en enää kauheasti polta.

Amfetamiinista tosi ystävälliseksi ja rauhalliseksi jne.

Näin useaa kohtaloa läheltä seuranneena olen huomannut, että huumeidenkäyttäjien taustoissa on paljon yhteneviä piirteitä. Hirveän harvalla on taustalla tavallinen perherakenne, ongelmaton lapsuus, täyspäiset vanhemmat jne. Tiedän kuitenkin tapauksia, joissa huumeidenkäyttö on levinnyt käsiin eli alkanut ns. bilekäytöstä ja johtanut turmioon.

Tunnen erään sekakäyttäjän. Hän on passiivinen eikä näe mahdollisuuksia parantua. Vika on muissa ihmisissä ja maailmassa eikä hänessä itsessään. Hän on tavallaan ihmisraunio, jota tekisi mieli auttaa, mutta kuitenkin kaikessa passiivisuudessaan ja itsekkyydessään selkeästi niin luonnevikainen, että hänen on helpompi antaa olla yksin.

Googlen kautta löysin tän ketjun ja ajattelin itsekin kirjottaa...

Oma veljeni käyttää myös huumeita ja se ahdistaa itseäni todella paljon :( Haluaisin auttaa häntä, mutta en tiedä miten. Emme ole kovin läheisiä olleet enää aikoihin :( Hän ei halua lähteä vierotukseen.. :(

Pelkään koko ajan pahinta, että hänelle tapahtuu jotain :( Pelkään myös sitä huumeporukkaa, missä hän pyörii.. Se on täynnä epämäärästä porukkaa. Osa istunut vankilassakin. 

Ja kyllä, on todella raskasta :( 

Olen narkkarin/rapajuopon sisko. Veljeni on ollut aineisiin päin kallellaan jo yli 30 vuotta, emme ole olleet tekemisissä käytännössä lainkaan viime vuosina. Aina ne samat jutut, samat ongelmat, samat tekosyyt. Saanut yhteiskunnalta kaikki mahdolliset tukimuodot, sossut tuoneet ovelle asti uuden kämpän avaimia jne. mutta aina vaan vika on muissa eikä koskaan hänessä. Elää vaan aineita ja halujaan varten.

Tämä ketju nosti vanhat muistot pintaan ja päädyin kirjoittamaan poikani tarinan. Ajatus palaa kymmenen vuoden takaisiin asioihin. Poika oli silloin 14-vuotias yläasteen kahdeksasluokkalainen. Olin jo pitkään ymmärtänyt, että jotain on pahasti pielessä. Hän oli aloittanut tupakanpolton ja jäänyt kiinni alkoholinkäytöstä.

Jääkiekkoporukasta koostunut kaveripiiri oli muuttunut ja kotona rupesi käymään uusia kavereita, joihin ei saanut kontaktia. Ala-asteen koulukiusaamisen vuoksi poika aloitti yläasteen eri koulussa kuin luokkatoverinsa. Yläaste alkoi muuten hyvin, mutta epämääräisten poissaolojen vuoksi sovimme luokanvalvojan kanssa viikoittaisesta yhteydenpidosta.

Huolimatta tiukempien rajojen asettamisesta pojan käyttäytyminen muuttui entistä välinpitämättömäksi ja jotenkin oudon tunteettomaksi. Huoleni kasvoi ja käytin kaikki äitien keinot selvittääkseni mistä on kyse. Lopulta eräs ikävä rikkomus johti oikeustalolla käyntiin. Tässä yhteydessä epäilevät tuntemukseni saivat nimen. Poikani käytti kannabista.

Pyysimme, että rikkomuksesta seuraisi keskustelut ammatti-ihmisen kanssa ja huumeseulan toteuttaminen säännöllisesti. Helpotus oli suuri, kun näin toimittiin, mutta tilanne meni vain pahemmaksi ja perhe-elämä oli yhtä helvettiä. Pojan käyttäytyminen muuttui selvästi. Hänen puheensa oli välillä sekavaa, aggressiivistakin, kävely töpöttävää ja seura epämääräistä. Kotiin syntyi pelon ilmapiiri. Silti huumeseulat olivat puhtaita. Jälkikäteen kuulin, että seulan tuloksiin voi halutessaan helposti vaikuttaa, kun näytteenottoa ei kunnolla valvota.

Vakava loukkaantuminen johti pojan lopulta hoitoon. Sairaalan huumeseulassa ilmeni vahva kannabiksen ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö, myös alkoholia oli veressä. Kannabiksen ja ylimääräisten rauhoittavien käyttö jatkui "ystävien" myötävaikutuksella sairaalahoidon ajan. Tiesin, että lapseni hoitoon pääsy voisi tapahtua ainoastaan huostaanoton avulla. Tässä vaiheessa todettiin pojan olevan vahvasti kannabisriippuvainen. Hänet saatiinkin vieroitushoitoon, mutta valitettavasti hoitojakso jäi täysikäisyyden vuoksi lyhyeksi.

Poika muutti jälleen kotiin. Entinen elämäntapa kuitenkin jatkui ja parin kuukauden kuluttua kodin ovi oli pakko sulkea ja pojan muuttaa pois kotoa. Tässä vaiheessa muistan hänen pari kertaa puhuneen uudessa kodissaan kuuluvista äänistä. Ajattelin silloin harhojen liittyvän pojan päihteiden käyttöön, jolle emme voineet mitään. Omat voimani olivat vähissä. Muu perhe oli sekasortoisessa tilassa, isä raivoissaan huomattuaan arvokkaan postimerkkikokoelmansa häviämisen ja sisarukset lopen kyllästyneitä veljensä aiheuttamiin vaikeuksiin.

Uskomatonta kuitenkin oli, että kaiken tämän keskellä poika kirjoitti ylioppilaaksi. Hän oli myös jo lukioaikana - siis rankan päihdekäytön aikana - hankkinut itselleen töitä joista suoriutui hyvin! Kunnollisen tyttöystävän ja vahvan uskoontulon johdosta poika iloksemme lopetti kannabiksen ja rauhoittavien lääkkeiden käytön käsittääkseni pysyvästi. Kuitenkin jonkun ajan kuluttua hän yllättäen joutui vaikeaan psykoosiin. Hänellä todettiin skitsofrenia. Näyttää siltä, että aikaisempi kannabiksen käyttö laukaisi lapsellani jälkikäteen skitsofrenian!

Skitsofrenian hoito on vaikeaa ja useampi pakkohoitojakso mielisairaalassa on jo koettu. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta toivo paremmasta, jopa työkykyisyydestä, on silti olemassa. Skitsofrenia on kamala tauti ja mahdolliset keinot sen ehkäisemiseksi tulisi käyttää. Kaikkien kannabistuotteiden käyttö tuhoaa mielenterveyttä ja on myös selvästi yhteydessä skitsofrenian puhkeamiseen.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 22:20"]

Googlen kautta löysin tän ketjun ja ajattelin itsekin kirjottaa...

Oma veljeni käyttää myös huumeita ja se ahdistaa itseäni todella paljon :( Haluaisin auttaa häntä, mutta en tiedä miten. Emme ole kovin läheisiä olleet enää aikoihin :( Hän ei halua lähteä vierotukseen.. :(

Pelkään koko ajan pahinta, että hänelle tapahtuu jotain :( Pelkään myös sitä huumeporukkaa, missä hän pyörii.. Se on täynnä epämäärästä porukkaa. Osa istunut vankilassakin. 

Ja kyllä, on todella raskasta :( 

[/quote]

Ahdistavinta on että veljesi elää valtiossa joka rankaisee käyttäjiä ja myyjiä sakoin ja vankeustuomioin. 

Eivät ne auta ketään ne lisäävät vain pelkoa, ahdistusta ja lisäävät käyttöä. Moni myös pelkää vankilaan joutuneita ihmisiä, vaikka he ovat vain lainsäädännön uhreja. 

Ei sairaita ihmisiä pidä laittaa vankilaan. 

Oon samaa mieltä, ei vankilaan, vaan johonkin hoitokotiin!

Isoveljeni on riippuvainen. Kaikki alkoi ensin harmittoman tuntuisesta alkoholin käytöstä (nuoret kun nyt bilettää muutenkin paljon), sitten kannabiksesta, n. 16-17 vuotiaana. Tänä päivänä, 25 vuotiaana, juo paljon alkoholia ja piikittää ja käyttää psyyke ym. lääkkeitä väärin. Elää tuilla ja myy reseptilääkkeitään, ei käy töissä tai koulussa.

Taustana meillä on täysin alkoholisoitunut isä.. mielenkiintoisinta tässä on se, että meillä on täysin samat lähtökohdat lapsuudesta, mutta hänestä tuli riippuvainen, kun taas minä olen aivan normaalisti kasvanut, opiskeleva ja töissä käyvä nuori nainen ilman minkäänlaisia riippuvuuksia. Jotkut ihmiset ovat vain helpommin huumeiden vietävissä kuin toiset.

Veljelleni on aina ollut äärimmäisen tärkeää kavereiden mielipide ja suhtautuminen häneen, senpä tähden hän on ollut helposti vietävissä tällaisiin huumepiireihin. Ei halua olla ''nössö''.

Valehtelee kokoajan, pummaa rahaa, yrittää ostattaa kalliita lihoja jotta voisi myydä ne tms. (kun äitini käy hänen kanssaan ruokakaupassa). Niinä harvoina kertoina kun veljeni käy kylässä, hän on todella outo. Ikäänkuin kännissä, muttei haise alkoholille.. en tiedä mitä ottaa ennenkuin tulee. Ja mikä ärsyttävintä; äärimmäisen itsekäs!! mutta se on kuulema osa riippuvuutta. Outoa on myös että veljeni kerskuu piikitysjäljillään ja esittelee pillereitään...

Puoli vuotta sitten meni omasta tahdostaan vieroitukseen, oli siellä parisen kuukautta, pääsi ns. vapaaksi koeajalle mutta käyttää taas. Tuntuu siltä että kun hän sai taas läheisten huomion, oli helppo taas palata mukavuusalueelle ja alkaa käyttämään.

Surullista katsoa tällaista vierestä kun kuitenkin on kyseessä oma isä ja veli, mutta se on heidän asiansa ja vain he voivat lopettaa sen kun ovat valmiita. Isäni tosin on juonut jo niin kauan että raittiiksi tuskin enää tulee, mutta veljelläni voi ja onkin vielä mahdollisuus!

Läheiseni muuttui kokonaan. Käytti kovia huumeita joihin jäi koukkuun myöhemmin. 

Loppujen lopuksi vähät välitti siitä, että yritin saada häntä lopettamaan ja olin hänelle kuin ilmaa. Hän muuttui kylmäksi ja etäiseksi. Ymmärsin että kyseessä ei ollut "pelkkää" viihdekäyttöä ja hauskanpitoa siinä vaiheessa kun hän alkoi pummimaan minulta rahaa jatkuvasti ja sanoi asioita jotka satuttavat todella pahasti (mm. Toivoi kuolemaa minulle). 

Välimme menivät poikki kokonaan (hänen toimestaan), en edes tiedä onko hengissä enää. 

Rankka kokemus kaikin puolin.

No en anna liikaa vaikuttaa elämääni. Sisarukseni on siis huumeidenkäyttäjä. Soittelee välillä ja pyytelee rahaa lainaa, mutta olen sanonut että en jaksa enää näitä avunpyyntösoittoja. Jos ei ole muuta asiaa, kun joka kerta pyytää jotain palvelusta tai rahaa, niin olkoon soittamatta. Vähemmän ollaan sen jälkeen oltu tekemisissä, eikä edes haittaa minua, koska en jaksa enää toivoa että pääsisi joskus tolpilleen. Tuhlaan vaan omaa energiaani siinä. Ihan mahtavaa jos pääsee, mutta en odota sitä.

Yksi lapsuudenystävä, katosi niihin piireihin. Tosi surullista.

hän näki lapsena mm kun isänsä yritti tappaa äitinsä jne, luulen että pakeni niitä traumoja.

Yksi lapsuudenystävä, katosi niihin piireihin. Tosi surullista.

hän näki lapsena mm kun isänsä yritti tappaa äitinsä jne, luulen että pakeni niitä traumoja.

isoveljeni muuttui kylmäksi ja välinpitämättömäksi. asuimme eri paikkakunnilla, eli en osannut alusta arvata. käytös muuttui arvaamattomaksi.  ei enää peseytynyt. "kynsi" koko ajan itseään jonkin kutinan takia. tajusin jossain vaiheessa että kutina liittyy jotenkin maksavaurioon. en ole halunnut tarkemmin tutustua aiheeseen. lopulta hän alkoi myymään omaisuuttaan, ehä silloin vasta uskalsin avata silmäni. kaikki rakkaat soittimet, levyt, kirjat jne. tuskalllista seurata vierestä. mutta vain hän itse voi päättää kohtalostaan. voimia teille kanssaeläjille.

Siskoni käyttää amfetamiinia ja lääkkeitä. On käynyt etäisemmäksi, mutta on silti rakas. Teemme samoja asioita kuin ennenkin, käymme leffassa ja lounaalla. Sisko pukeutuu edelleen siististi, käyttäytyykin ihan fiksusti. Tietää tosin että jos hän on sekaisin en häntä halua nähdä ja hän kunnioittaa sitä.

Siskoni on joutunut kokemaan kamalia asioitaelämässään, eikä selvästi ole vielä valmis käsittelemään niitä. Minusta on tärkeää että siskoni tietää että rakastamme häntä ongelmista huolimatta, ja kun hän alkaa selvittää asioitaan olemme hänen tukenaan.

En jaksa moralisoida siskoani, se vie meiltä kaikilta voimat. Suosittelen samaa muillekkin.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 22:28"]

siis rankan päihdekäytön aikana - hankkinut itselleen töitä joista suoriutui hyvin! Kunnollisen tyttöystävän ja vahvan uskoontulon johdosta poika iloksemme lopetti kannabiksen ja rauhoittavien lääkkeiden käytön käsittääkseni pysyvästi. Kuitenkin jonkun ajan kuluttua hän yllättäen joutui vaikeaan psykoosiin. Hänellä todettiin skitsofrenia. Näyttää siltä, että aikaisempi kannabiksen käyttö laukaisi lapsellani jälkikäteen skitsofrenian!

Skitsofrenian hoito on vaikeaa ja useampi pakkohoitojakso mielisairaalassa on jo koettu. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta toivo paremmasta, jopa työkykyisyydestä, on silti olemassa. Skitsofrenia on kamala tauti ja mahdolliset keinot sen ehkäisemiseksi tulisi käyttää. Kaikkien kannabistuotteiden käyttö tuhoaa mielenterveyttä ja on myös selvästi yhteydessä skitsofrenian puhkeamiseen.

[/quote]

Vähemmästäkin tulee vaikka mitä jos seinään lopettaa. Aineet pitää aina lopettaa pikkuhiljaa eikä seinään. 

Ei ihme jos tuli psykoosi tai masennus. Sitä minä ihmettelen aina että miksi ne poliisit takavarikoi kaikki huumeet narkkareilta. Siitähän seuraa hirveä kohtaus kun eivät saa huumeita vähään aikaan...

Mikä järki siinä on???

Eihän mitään vieroitusta aloiteta kylmällä kalkkunalla. 

Riippuu myös paljon mitä käyttää, esim. Pelkkä subu ei välttämättä näy ulospäin :/ 

Googlesta myös etsin tämän ketjun ja näemmä oon tähän aikasemminkin kirjottanut. Veljeni siis käyttää huumeita ja se tuntuu itsestä niin surulliselta. Ilmeisesti ainakaan hyvä merkki ei ole nyt se, että veljeni on viime aikoina laihtunut tosi paljon? 

Tiedättekö, tekeekö joku tietty huume sen, että laihtuu paljon? Vai onko se "vain yleinen" sivuoire tms?! :( Oli miten oli.. tää tuntuu niin surulliselta ja oikeesti.. mun on mun veljee ikävä <3 Sama ihminenhän se on, kun sillon pikkupoikanakin, mutta nykyään käytös on aivan, aivan erilaista :( 

-surusilmäinentyttö