Sinä, jolla on vain poikia. Haaveiletko tytöstä?

Ei. Kolmatta odottaessani minusta oli aivan selvää, että kolmas poika tulee. En ole hetkeäkään kaivannut perheeseemme tyttöä, siskontyttö riittää meille oikein hyvin.

Kaksi poikaa on, ja jos kolmas lapsi joskus on tullakseen mulle on ihan sama kumpi tulee, onnellinen olen. Pojat on aivan ihania, en osaa tytärtä kaivata :)

en.

t.kolmen pojan mamma

Mulla kolme poikaa ja yksi tyttö, tässä järjestyksessä. Toivoin alusta asti kovasti tyttöä. Eka ja toka poika meni, kolmannen kerran raskaaksi tullessa halusin ehdottomasto ottaa selville sukupuolen, jotta ehdin käsitellä mahdollisen pettymyksen ennen vauvan syntymää, poikahan sekin sitten oli. Päätin etten enää tee mutta mies houkutteli ekemään iltatähden, joka on tyttö.

Tietenkin ne pojat on rakkaita mutta niillä on poikien jutut, varsinkin nyt teini-iässä. Ei mulla ja niillä oo mitään yhteistä, ne on kiinnostuneita vauhdista ja mopoista, urheilusta, kalastuksesta ym.

Kyllä mulle ainakin tyttö oli tosi tärkeä.

Olen erittäin onnellinen 2 pojan äiti ja yhden ihana tytön kummitäti. Lapsiluku täynnä.

Mäkin odotan toista poikaa, halusin tytön, mut veljentytär riittää mulle, pojat on niin ihania

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 19:34"]Katsoin dokumentin jossa äidit haaveilivat tyttölapsesta. Onko se naiselle todella niin tärkeää saada se prinsessa taloon? Kysyn mitenkään tuomitsematta, ihan uteliaisuudesta.

[/quote]

En. Jos toivoisin lisää lapsia, toivoisin lisää poikia.

Minulla on yksi poika ja saa jäädä ainokaiseksi, eli en haaveile. Toteutan muutenkin sukupuolisensitiivistä kasvatusotetta, joten lapsen sukupuolella ei ole ollut mitään merkitystä. Mielenkiinnolla katson millainen tästä pojastani kasvaa.

En

Minulla on kaksi kilttiä poikaa, ja naapurissa kaksi ilkeää tyttöä joiden äiti on hermoraunio. Helppo vastaus, EN todellakaan halua tyttöä.

Pojat on poikia. Onneksi tuli poika. Enää ei saa rahalla ei millään. 

Mulla kolme poikaa. Nyt rv 8+3. Saas nähdä :) tavallaan toivon tyttöä mutta kumpi tahansa tuleekin niin rakastan ihan yhtä paljon

Ikävä sanoa näin, mutta en ikinä olisi halunnut poikalasta. Toivottavasti seuraava on tyttö.

Minulla on kaksi poikaa, viimeisin on tyttö. Tosin, hyvin poikamainen olemukseltaan, oikea poikatyttö :)

En. Halusin aikoinani tytön, sain pojan. Muita lapsia ei ole ja olen äärettömän onnellinen siitä, että olen juuri tuon pojan äiti. Olen miettinyt, että jos olisin saanut tytön, olisin ehkä huomaamattanikin halunnut tehdä hänestä oman kopioni. Olisin ehkä ollut äärettömän pettynyt, jos hän olisi ollut hyvin tyttömäinen prinsessa-barbi-leikkeineen ja myöhemmin meikkeineen ja muotikotkotuksineen. Itse olin poikatyttö ja inhosin sydämeni pohjasta edellämainittuja "tyttöjen hömpötyksiä". No, toisaalta olisin saattanut oppia hyväksymään hänet sellaisenaan, mutta sitähän nyt ei vain voi tietää.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 19:59"]

Ikävä sanoa näin, mutta en ikinä olisi halunnut poikalasta. Toivottavasti seuraava on tyttö.

[/quote]

Jep jep, noin ei kirjoita kukaan ainoasta lapsestaan ellei ole vajaa..

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 19:59"]

Ikävä sanoa näin, mutta en ikinä olisi halunnut poikalasta. Toivottavasti seuraava on tyttö.

[/quote]

Tai trolli, kolmen tyttären äiti :))

Jep jep, noin ei kirjoita kukaan ainoasta lapsestaan ellei ole vajaa..

[/quote]

En, minulle riittää tämä yksi lapsi, poika siis. Olen jostain syystä myös varma, että mikäli mummiksi joskus pääsen, ovat lapset poikia. No kumpia tahansa, tulevat olemaan rakkaita.

Muuten sukupuolisensitiivinen kasvatus tarkoittaa sitä, että otat huomioon lapsen sukupuolen mahdolliset erityispiirteet "herkällä korvalla", kuitenkaan pakottamatta häntä mihinkään muotteihin ja stereotypioihin. Sukupuolineutraali kasvatus taas tarkoittaa sitä ettei ota sukupuolta mitenkään huomioon.

Olen aina haaveillut tytöstä, siis ihan aina. Sain poikia. Olihan se oma prosenssinsa ymmärtää, ettei koskaan saa tyttölasta. Minun kohdallani ei siis ollut kyse siitä, etteivätkö pojatkin olisi ihania ja toivottuja, vaan siitä etten saa koskaan nähdä sitä millainen tytär minulla olisi ollut, enkä saa koskaan tavata häntä, vaikka se on ollut elämäni yksi suurimmista haaveista. Se, millainen tytär olisi ollut ihmisenä, on ihan sivuseikka, tärkeintä olisi ollut että olisin saanut oppia tuntemaan hänet.

Aika auttaa, ja pojat pitävät minut niin kiireisenä etten mieti enää näitä asioita.;) Muutenkin alan nähdä lapset enemmän vain lapsina kuin tyttöinä ja poikina, kun ymmärrän kuinka erilaisia yksilöitä omatkin poikani ovat. Ymmärrän silti sitä surua, minkä nainen voi kokea jos ei saa tyttöä vaikka toivoi.