Lue keskustelun säännöt.
28 ja suunta hukassa. Elämänviisauksia?
24.07.2014 |
Olen siis 28 v., ja tulevaisuus aiheuttaa suurta ahdistusta, en tunne itseäni aidosti aikuiseksi. Lapseton, omistusasunto, pitkä parisuhde (tässä tunnen sentään onnistuneeni!)
Minulla on amk-tutkinto kulttuurialalta, mutta töitä on erittäin huonosti. Teen lyhyitä projekteja silloin tällöin, sekä käyn auttelemassa vanhempien yrityksessä. Tuntuu etten ole koskaan ollut ns. oikeissa töissä, ainakaan missään pidempiaikaisessa. En tiedä ottaako pienimuotoinen yritystoimintani koskaa kunnolla tuulta alleen, asiakashankinta mättää pahasti.
Tienaan vaihtelevasti 500-1500€ kuussa, joten taloudellinen tilanne aiheuttaa stressiä, varsinkin kun asumiskulut tulevat nousemaan ensi vuonna osaltani sadoilla euroilla. Mieheni tienaa hyvin, mutta tuntuu että joko elän hänen siivellään tai sitten meillä on aivan erilaiset elintasot.
Jossain vaiheessa haluaisin miettiä lasten hankkimistakin, mutta tuntuu että kotihoidon jälkeen olisin entistäkin huonommassa työtilanteessa.
Olen harkinnut uudelleenkouluttautumista, mutta vaikuttaa siltä että kaikki alat joista olen kiinnostunut ovat yhtä epävakaita kuin tämä nykyinenkin. Haluaisin ammatin joka toisi taloudellista turvaa ja edes kohtalaiset mahdollisuudet työllistyä, mutta onko sellaista alaa edes nykyään olemassa? Varsinkaan sellaiselle, joka on pikemminkin ujo kuin myyntihenkinen.
Olen ihan tuuliajolla ja kello käy.
Tiedän että kohtalotovereita on paljon, mutta löytyykö niitä jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa ja onnistuneet ratkaisemaan sen?
Kommentit (21)
Pidä Jeesus mielessä ja housut jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei viina, sauna ja terva auta niin on tauti kuolemaksi
kissan murina = hyvä, koiran murina = paha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kohtalotoveri, paitsi oon just eronnut ja asuntokaan ei ole oma. Vakkariduuni kyllä löytyy, vaikka olenkin medianomi (alan työ).
Jos keksit jotain fiksua, niin kerro minullekin :)
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 14:26"]
Täällä on kohtalotoveri, paitsi oon just eronnut ja asuntokaan ei ole oma. Vakkariduuni kyllä löytyy, vaikka olenkin medianomi (alan työ).
Jos keksit jotain fiksua, niin kerro minullekin :)
[/quote]
Pitäisköhän alkaa lottoamaan... se helpottais vähäsen :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 27v ja olen myös aivan hukassa. Tuntuu, etten ole saanut yhtään mitään aikaiseksi ja tiedän, että aika vain kulkee eteenpäin vääjäämättä. Tulevaisuus on täysin avoin. Asun vielä vuokra-asunnossa. Minulla on 7 -vuotias tytär. Taustalla vasta kaksi ammattia, logistiikka-alalta ja sh. Kumpikaan ei silti tunnu omalta, eikä sellaiselta mitä haluan tulevaisuudessa tehdä.
Tuntuu siltä, että samanikäisillä kavereilla (ja muillakin) on kaikki asiat niin paljon pidemmällä ja paremmin. On omakotitalot, naimisissa / kunnon parisuhteessa, hyvät työpaikat / opiskelut kesken jne. Lisäksi takaraivossa jyskyttää väistämättä ajatus siitä, että olen kohta jo liian vanha tekemään mitään radikaaleja muutoksia.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 14:26"]
Täällä on kohtalotoveri, paitsi oon just eronnut ja asuntokaan ei ole oma. Vakkariduuni kyllä löytyy, vaikka olenkin medianomi (alan työ).
Jos keksit jotain fiksua, niin kerro minullekin :)
[/quote]
Pitäisköhän alkaa lottoamaan... se helpottais vähäsen :D
ap
[/quote]
Esim. laborantti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette tosiaankaan ole liian vanhoja muutokseen, vielä ehtii vaikka mitä. Minäkin aion ehtiä, vaikka olen jo nelikymppinen. Ei elämä lopu siihen, että täyttää 30v. Aiemmin ehkä ura ja ammatti piti olla alle kolmikymppisenä luotu, nykyään elämme maailmassa missä kaikki muuttuu jatkuvasti ja ihmiset kouluttautuvat uudelleen. Tsemppiä!
Lyhyt versio: kolmikymppiset ja paniikki alkavat lähestyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kokeillut ammatinvalinnanohjausta? Mulla alkoi omat vahvuudet selkiytyä sitä kautta. Aloitankin nyt syksyllä uudet opinnot työllistävälle alalle. T. 29-vuotias
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 11:44"]
Ootko kokeillut ammatinvalinnanohjausta? Mulla alkoi omat vahvuudet selkiytyä sitä kautta. Aloitankin nyt syksyllä uudet opinnot työllistävälle alalle. T. 29-vuotias
[/quote]
En ole, mistä sellaista saa? Vahvuudet on aika hyvin selvillä...
Mitä alaa lähdit opiskelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä sai pari vuotta sitten ainakin Kluuvin työvoimatoimistosta. Oli asiantunteva ja realistinen psykologi siellä. Mulla myös on takana kulttuurialan tutkinto ja pätkätöitä ja osa-aikaisuuksia. Aloitan opinnot lääketieteellisessä. Aikamoinen urakka oli lukea pääsykokeisiin kyllä! /kolmas kirjoittaja
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 12:01"]
Älä syö keltaista lunta.
[/quote]
Tää olikin klassikko, oon pyrkinyt toteuttamaan tätä neuvoa elämässäni :P
Oikis, lääkis, sosiaalityö tai sh. Leipä pöydässä on taattu. Saattaa tulla voitakin päälle hyvin.
Löytyyhän niitä aloja. Itse lähdin opiskelemaan 28v, ja valitsin tahallani alan jolta löytyy töitä. Kävin myös ammatinvalintapsykologilla. Yleensä TE-toimistoilla on sellainen ja siihen on aina jono. Katso myös haussa olevia työpaikkoja, saatta löytyä jotain sellaista mitä voisit kuvitella tekeväsi ja niillä saattaa olla kriteerit listattuna myös.
Olin jo soittamassa sille ammatinvalintapsykologille, mutta:
Ajankohtaista: Ammatinvalintapsykologien ajanvaraus suljettu kesällä viikolla 30
Niinpä tietysti :D ensi viikolla sitten jonottamaan
Kiitän kaikkia vastanneita. Jos joku samassa tilanteessa oleva haluaisi vielä angstata kanssani, se olisi mukavaa :)