28 ja suunta hukassa. Elämänviisauksia?

Olen siis 28 v., ja tulevaisuus aiheuttaa suurta ahdistusta, en tunne itseäni aidosti aikuiseksi. Lapseton, omistusasunto, pitkä parisuhde (tässä tunnen sentään onnistuneeni!)

Minulla on amk-tutkinto kulttuurialalta, mutta töitä on erittäin huonosti. Teen lyhyitä projekteja silloin tällöin, sekä käyn auttelemassa vanhempien yrityksessä. Tuntuu etten ole koskaan ollut ns. oikeissa töissä, ainakaan missään pidempiaikaisessa. En tiedä ottaako pienimuotoinen yritystoimintani koskaa kunnolla tuulta alleen, asiakashankinta mättää pahasti.

Tienaan vaihtelevasti 500-1500€ kuussa, joten taloudellinen tilanne aiheuttaa stressiä, varsinkin kun asumiskulut tulevat nousemaan ensi vuonna osaltani sadoilla euroilla. Mieheni tienaa hyvin, mutta tuntuu että joko elän hänen siivellään tai sitten meillä on aivan erilaiset elintasot.

Jossain vaiheessa haluaisin miettiä lasten hankkimistakin, mutta tuntuu että kotihoidon jälkeen olisin entistäkin huonommassa työtilanteessa.

Olen harkinnut uudelleenkouluttautumista, mutta vaikuttaa siltä että kaikki alat joista olen kiinnostunut ovat yhtä epävakaita kuin tämä nykyinenkin. Haluaisin ammatin joka toisi taloudellista turvaa ja edes kohtalaiset mahdollisuudet työllistyä, mutta onko sellaista alaa edes nykyään olemassa? Varsinkaan sellaiselle, joka on pikemminkin ujo kuin myyntihenkinen.

Olen ihan tuuliajolla ja kello käy. 

Tiedän että kohtalotovereita on paljon, mutta löytyykö niitä jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa ja onnistuneet ratkaisemaan sen?