Oletteko sairastuneet fyysisesti jatkuvan opintostressin takia?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä opiskelussa stressaa? Tiukat aikataulut? Esillä oleminen?

Itse olen opiskellut käytännössä tauotta ihan tähän keski-ikään, aina jotain menossa. Luulen, että stressaisin jos en opiskelisi. Nautin, kun voin kirjoittaa ja reflektoida tehtävänantoja sekä yhdistää vanhaa tietoa uuteen. Välillä olen tehnyt kahta työtä samalla kun opiskellut, ja lapsiakin on, mutta opiskelu on aina ollut harrastukseen verrattava huilaushetki. En sano tätä kerskuakseni, vaan ihan todella ihmettelen. Mikä siinä opiskelussa ajaa toiset piippuun? Onko jotain piileviä oppimisvaikeuksia?

Opsikelu on kivaa ja erinomaisen mukavaa silloin kun se tuottaa tulosta ja saa esimerkiksi kaivattuja opintopisteitä. Tai saa mahdollisuuden viettää aikaa samassa asemassa olevien kanssa. Mutta sen sijaan se on tervajuontia silloin kun on huoli toimeentulosta, kavereita ei ole ja saat toistamseen saman tentin bumerangina takaisin ja jota voit seuraavan kerran tehdä elokuun lopussa olevalla tenttikierroksella, eikä muita suoritustapoja ole. Samalla kun tuskailetm että mistä onnistuisit samaan ne kirjat, joita vaaditaan toukokuun puolessa välissä olevaan tenttiin josta ei luonnolistikaan ole muuta tapaa suorittaa kuin tuo kirjatentti. Samalla kun mietit, että mitähän sitä ensikesänä teksin kun kesätyönantaja ilmoittikin ettei tarvitse tulla kun korona vei niin tiukille, että ei ole varaa nyt sitten ottaakaan ketään harjoitteluun.

Mutta mikä on kivaa, niin viime vuosina ei ole tarvinnut stressata pääsykokeista! - Ja vielä kivempaa onhan se mukavaa kun saa ja voi opiskella. Johan sitä ennätti ollakin työtönkin.  Mutta säästöt kuluu ja kohta pitäsi saada rahaa niin voisi maksaa ensikuunkin vuokran.

Ei kai syövästä tiedä mistä se johtuu. Miksi tupakoimattomat sairastuvat keuhkosyöpään?

Tuli mieleen että jos nyt hoitajia joukolla vaihtaa parempipalkkaisiin töihin, eli aloittavat raskaammat opinnot ja mahdollisesti siksi sairastuvat, eivät ehkä saakaan hoitoa ja hoitajapula kostautuukin heille itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen että jos nyt hoitajia joukolla vaihtaa parempipalkkaisiin töihin, eli aloittavat raskaammat opinnot ja mahdollisesti siksi sairastuvat, eivät ehkä saakaan hoitoa ja hoitajapula kostautuukin heille itselleen.

Hoitajahan osaa hoitaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen henkilöitä jotka aina stressasivat eikä ollut aikaa juhlia ja valmistuivat ajoissa suoraan oravanpyörään. Tunnen myös sellaisia jotka eivät stressanneet niin paljon ja opinnot kestivät toistakymmentä vuotta.

Minä opiskelin 20+ vuotta ja stressasin jokaisena päivänä sitä, etten en ole jo valmistunut.  

Voitinko tämän kilpailun?

Vierailija kirjoitti:

Ärtynyt suoli tuli. Töitä olisi ollut jokaisen vuorokauden jokaiselle tunnille ja enemmänkin, mutta silti piti juosta jatkuvasti jossain rilluttelemassakin. Lopputalvista meni kesätöidenhakuun niin paljon aikaa että reputin tentit siltä ajalta. Sitten ahdisti lisää kun ei saanut niitä töitäkään.

Raskas työ vaatii raskaat huvit. 25-vuotiaana on ihan hyvä jo kuolla, sillä ovathan aivot silloin kehittyneet jo melkein aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä opiskelussa stressaa? Tiukat aikataulut? Esillä oleminen?

Itse olen opiskellut käytännössä tauotta ihan tähän keski-ikään, aina jotain menossa. Luulen, että stressaisin jos en opiskelisi. Nautin, kun voin kirjoittaa ja reflektoida tehtävänantoja sekä yhdistää vanhaa tietoa uuteen. Välillä olen tehnyt kahta työtä samalla kun opiskellut, ja lapsiakin on, mutta opiskelu on aina ollut harrastukseen verrattava huilaushetki. En sano tätä kerskuakseni, vaan ihan todella ihmettelen. Mikä siinä opiskelussa ajaa toiset piippuun? Onko jotain piileviä oppimisvaikeuksia?

Riippuu varmaan alastakin kuinka leppoisaa se on, opiskeleeko runoanalyysiä vai virtauslaskentaa lentokoneiden suunnittelemiseksi.

No joo, eikös noissa ole vielä sama tavoiteaikakin valmistumiselle? ":D"

Myös esim. lastenhoidon ja ydinreaktoreiden suunnittelemisen opettelussa on sama tavoiteaika.

En koska en jaksanut opiskella.

Sairastuin syöpään nuorena, mutta en kyllä ollut opiskelemassa edeltävinä vuosina.

Miten tietää mikä kaikki johtuu stressistä?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai syövästä tiedä mistä se johtuu. Miksi tupakoimattomat sairastuvat keuhkosyöpään?

Perinnöllisyys?

Korkeintaan krapula, ei oeita sairauksia.

Ahkerat kustantavat muiden sikiämisen. Vain ylemmästä keskiluokasta eteenpäin ollaan nettoveronmaksajia, muut ovat siipeilijöitä.

Vanhempien pitäisi itse kustantaa rypäleidensä opiskelu.

Ei stressanut yliopisto-opinnot yhtään mutta pari vuotta valmistumisen ja työelämään siirtymisen jälkeen sain burnoutin. Ei millään pahalla mutta miten aiotte pärjättä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Ei stressanut yliopisto-opinnot yhtään mutta pari vuotta valmistumisen ja työelämään siirtymisen jälkeen sain burnoutin. Ei millään pahalla mutta miten aiotte pärjättä töissä?

Helpomminhan sitä pelkissä töissä pärjää, kuin töissä ja opinnoissa samaan aikaan.

Ei millään pahalla mutta miten aiot pärjätä töissä jatkossa, jos ne jo pelkiltään saavat aikaan burnoutin?

En jaksanut opiskella. Siksi painostin siihen jälkikasvua.

Kaksi maisterin tutkintoa työn ohessa tehneenä en ymmärrä miten tuo opiskelu voi olla toisille noin ylitsepääsemätöntä. Toinen vaihtoehto on sitten mennä töihin ja unohtaa opiskelu jos se ei onnistu. Ja lähtökohtaisesti joitain on ihmisen tehtävä tässä yhteiskunnassa.

Menin oman alan kokopäivä töihin kesken opiskeluiden. No graduhan siinä jäi kesken ja sen puuttuminen stressasi paljon. Tuntui ettei vapaa-aika ikinä ollut omaani, mutta en silti saanut gradua aikaan. Olen hyvä oman alani töissä, mutta gradu tuntui ylitsepääsemättömältä. Välillä sain jotain aikaan, mutta sitten homma taas jäi. Viime syksynä pakotin itseni tekemään gradun loppuun. (Töiden ohessa, aina iltaisin väkersin) sain gradun valmiiksi ja valmistuin kiitettävällä arvosanalla, vaikka itse pelkäsin ettei graduni menisi läpi.

Olen tosi onnellinen että sain opintoni valmiiksi. Ennen minulla oli kaikenlaista vatsaoiretta ja astmani oli tosi paha. Nyt en ole saanut koko keväänä yhtään astmakohtausta vaikka yleensä tämä on pahinta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kroonista väsymystä ainakin. Sitten siitä jatkui vaativa työelämä. Nyt olen esimiesasemassa ja ajan töihin 2h päivässä suuntaansa. Ei kotona muuta ehdi kuin hädin tuskin nukkumaan. Vaimon mukaan määräytyy asuinpaikkakunta.

Miksi? Eihän tuossa ole mitään järkeä

Joo, mulle kehittyi korttelin suurimmat peräpukamat, mikä avuksi?