Oletteko sairastuneet fyysisesti jatkuvan opintostressin takia?

Vierailija kirjoitti:

Ahkerat kustantavat muiden sikiämisen. Vain ylemmästä keskiluokasta eteenpäin ollaan nettoveronmaksajia, muut ovat siipeilijöitä.

Vanhempien pitäisi itse kustantaa rypäleidensä opiskelu.

Niinhän ne kustantaakin- maksamalla veroja.

Eniten opiskeluaikoina stressasi toimeentulo. Jos voisi keskittyä opiskeluun vailla rahahuolia niin sitten olisi helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Eniten opiskeluaikoina stressasi toimeentulo. Jos voisi keskittyä opiskeluun vailla rahahuolia niin sitten olisi helppoa.

Tähänkin on vastaus yhteiskunnan mahdollistamat tuet ja takaama laina. Elintaso ja kulutus on tietenkin sovitettvat tulojen mukaan ei voi olettaa että pystyy lomailemaan ja kiertämään kaikki festarit kuten jo valmistuneet ja työssä olevat ikätoverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten opiskeluaikoina stressasi toimeentulo. Jos voisi keskittyä opiskeluun vailla rahahuolia niin sitten olisi helppoa.

Tähänkin on vastaus yhteiskunnan mahdollistamat tuet ja takaama laina. Elintaso ja kulutus on tietenkin sovitettvat tulojen mukaan ei voi olettaa että pystyy lomailemaan ja kiertämään kaikki festarit kuten jo valmistuneet ja työssä olevat ikätoverit.

Joihinkin asioihin ei pysty itse vaikuttamaan. Esim. vuokrien tasoon. Jos joutuu tai pääsee Helsinkiin opiskelemaan, mutta ei saa HOASilta asuntoa niin asumiskustannukset ovat tosi korkeat, vaikka kämpän hommaisikin Vantaalta tai Kontulasta. Vuokra on yleensä melkein missä tahansa yliopistokaupungissa korkeampi kuin opintotuki ja asumistuki yhteensä, jos ei saa opiskelija-asuntoa. On aika yksisilmäistä syyllistää opiskelijoita rahankäytöstä, kun aika monet opiskelijat eivät hillu pitkin approja ja festareita, eivätkä rahat siltikään riitä, vaikka nostaisi kaikki lainat. Toiset eivät uskalla nostaa lainaa, jos lähtökohdat ovat huonot. Toiset eivät saa töitä opiskelujen oheen. Eli voisiko sen opiskelijoiden syyllistämisen lopettaa. Asia on paljon monitahoisempi.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi maisterin tutkintoa työn ohessa tehneenä en ymmärrä miten tuo opiskelu voi olla toisille noin ylitsepääsemätöntä. Toinen vaihtoehto on sitten mennä töihin ja unohtaa opiskelu jos se ei onnistu. Ja lähtökohtaisesti joitain on ihmisen tehtävä tässä yhteiskunnassa.

Luulet siis että kaikilla suomalaisilla on kaksi opiskelupaikkaa töiden lisäksi? Tai ainakin voisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten opiskeluaikoina stressasi toimeentulo. Jos voisi keskittyä opiskeluun vailla rahahuolia niin sitten olisi helppoa.

Tähänkin on vastaus yhteiskunnan mahdollistamat tuet ja takaama laina. Elintaso ja kulutus on tietenkin sovitettvat tulojen mukaan ei voi olettaa että pystyy lomailemaan ja kiertämään kaikki festarit kuten jo valmistuneet ja työssä olevat ikätoverit.

Tämä. Jotkut jopa yrittävät haitata toisten opiskelua jankuttamalla että nuoruudessa pitää tehdä muutakin ja tarkoituksella järjestävät kaiken maailman kissanristiäisiä joihin olisi "velvollisuus" osallistua että tuo oma tavoite muille toteutuisi.

Minkä takia ihmiset väkisin opiskelevat liian vaikeaa alaa tai tekevät heille liian vaativia töitä? Ei opinnoissa tai työssä ole vikaa vaan siinä, että jotkut ihmiset ovat parhaimmillaan alisuoriutujina ja heidän pitäisi se ymmärtää. Turha tulla itkemään burnoutista tai väsymysoireyhtymästä, jos ajaa itsensä piippuun töillä tai opiskeluilla, joihin ei ole edellytyksiä. 

Tavallaan. Ei se stressi pelkästä opiskelusta johtunut, utta oireilu kivut yms ehkä johtui siitä stressistä.

Saattoihan nuo oireilut siitä syövästäkin johtua, mutta johtuiko syöpä stressistä niin mene ja tiedä 🤣

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia ihmiset väkisin opiskelevat liian vaikeaa alaa tai tekevät heille liian vaativia töitä? Ei opinnoissa tai työssä ole vikaa vaan siinä, että jotkut ihmiset ovat parhaimmillaan alisuoriutujina ja heidän pitäisi se ymmärtää. Turha tulla itkemään burnoutista tai väsymysoireyhtymästä, jos ajaa itsensä piippuun töillä tai opiskeluilla, joihin ei ole edellytyksiä. 

Olen huomannut että vaativilla aloilla parhaiten (/ainoastaan) pärjäävät ne joilla ei ole muuta elämää. Onko siis väärin ajaa itsensä piippuun sosiaalisella elämällä, kun ei riitä että suorittaa pelkästään sen, vaan on myös opiskeltava 8h, tehtävä töitä 8h ja nukuttava 8h?

Ei kannata haalia liian tiukkaa aikataulua. Jos jättää kaiken muun pois niin opiskelulle jää mahdollisimman paljon aikaa jolloin stressi vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkerat kustantavat muiden sikiämisen. Vain ylemmästä keskiluokasta eteenpäin ollaan nettoveronmaksajia, muut ovat siipeilijöitä.

Vanhempien pitäisi itse kustantaa rypäleidensä opiskelu.

Niinhän ne kustantaakin- maksamalla veroja.

Luulet että jokaisen vanhemmat ovat ylempää keskiluokkaa?

Meni se tosi sumussa. En yhtään ihmettele että puolet keskeyttää.

Tulihan siitä fyysisiäkin oireita. Keho ja mieli vaikuttavat toisiinsa. 

Ehkä eniten vituttaa duunarisuvun asenne, että korkeammin koulutetut tekevät helpompaa ja kevyempää työtä, kun todellisuus on päinvastainen. Minulla on kymmenen vuoden työkokemus duunaritöistä ja ne tuntuivat ihan lomalta opiskeluihin ja asiantuntijatöihin verrattuna. Sain ihan vääristyneen kuvan työelämästä.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu on turhaa. Rajat on auki ja sieltä tulee lisää porukkaa jonka kanssa en jaksa kilpailla kellä on pahempi burnout.

Suomalaiset pitävät itseään parempina muihin nähden koulutukseen vedoten kun puhutaan ulkomaalaisista, mutta kun keskustelua käydään koulutuksesta, onkin se turhaa.

Kun opiskelin ensimmäistä tutkintoani, niin olin burnoutin takia poissa koulusta pitkään. Opiskelin sen mitä jaksoin omassa tahdissa. Siinä kyllä elämässäni oli muutakin noihin aikoihin, joka vaikutti tilanteeseen.

Nyt toista ammattia opiskellessa ja siinä samalla töitä tehden vatsa reagoi stressiin kovasti. Nykyisin minulla on todella herkkä vatsa ja stressinsietokyky olematon.

Suurimman osan ajasta opiskellessani yliopistossa tein myös vaativaa matala-palkkaista työtä. Sitten kun olin valmistunut ja olin oman alani töissä, työt tuntuivat melkein lomailulta, koska työ oli niin mielekästä ja helppoa ja työaikakin yleensä ma-pe klo 8-15.45. Oli ihan hassua kun sai olla viikonloput vapaalla. On ollut vaikeaa asennoitua siihen, että minulla ei ole enää opintoja kesken ja voin työpäivän jälkeen ihan vaan rentoutua. Opinnot sain päätökseen pari vuotta sitten mutta näen edelleen ajoittain painajaisia siitä, että opistoni ovat kesken ja joudun käymään opiskeluaikaisessa työssäni.

Opiskeluaikana kärsin stressistä, unettomuudesta ja masennuksesta. Minulla myös puhkesi IBS, eli aloin kärsiä vatsaongelmista. Mitään suurempaa syytä näille ongelmille ei ole löytynyt kuin stressi. Kuten joku muukin näissä kommenteissa, aloin myös narskuttaa hampaita, mikä johtuu ilmeisesti myös stressistä.

Kärsin todennäköisesti opintojen loppuvaiheessa jonkinlaisen burnoutin, josta olen toipunut kohtalaisesti, mutta tuolloin olo oli kyllä koko ajan ihan surkea. Varmasti suurimmaksi osaksi kyse oli siitä, että minusta tuntui, että en pääse koskaan valmistumaan ja olen ikäänkuin jumissa elämässäni sellaisessa kohdassa jossa en halua olla.

up

En ole, mutta opinnoissa kokemani fyysinen väkivalta kyllä sairastutti että kiitos tämän yliopiston henkilökunnalle, pitäkää kulttinne, vi tun sekopäät. :) :) :)

Vatsa ja sydän oireili, kun joka päivä tuli enemmän työtä lisää kuin mitä ehti tekemään.