Lue keskustelun säännöt.
Perinteinen ydinperhe on vedetty viemäristä alas!
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tietysti vapauttavaa ettei ole sitä yhtä ja ikuista oikeaa mallia miten pitää elää.
On se vaan jännä ettei nää ketjueroajat vaikuta koskaan olevan niin kovin vapautuneita ja onnellisia kuitenkaan
Ydinperheen ja ketjueroamisen väliin mahtuu monta muutakin vaihtoehtoa. Sellaisia ihan tasapainoisia vaihtoehtoja, joissa kaikki osapuolet ovat onnellisia.
Montako vain kertaalleen eronutta tunnet verrattuna useaan kertaan eronneisiin? Siis jos puhutaan ihan aikuisten vakavista parisuhteista.
On tutkittukin, että toisesta liitosta erotaan helpommin kuin ensimmäisestä. Taitaa kynnys madaltua koko ajan, vai vaihdetaanko aina vaan huonompaan?
Miten tuo liittyy lainaamaasi kommenttiin? Meinaatko, että ne tasapainoiset välimuodot katoavat, jos saat todistettua, että ketjueroajia on olemassa?
Liittyyhän se ihan oleellisesti siten, että useamman kerran eroavia on enemmän kuin näitä "tasapainoisia" välimuotoja. Suurin osa eronneista eroaa useamman kerran eikä ole mihinkään tyytyväisiä. Toki kaikki on itse omasta mielestään "tasapainoinen välimuoto"
Montako kertaa olet itse eronnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tietysti vapauttavaa ettei ole sitä yhtä ja ikuista oikeaa mallia miten pitää elää.
Kyse on mikä on paras lapsille. Toimeentulo hyvin tärkeä osa ja 2 vanhemman perheet huomattavasti harvemmin joutuvat turvautumaan esim. toimeentulotukeen kuin yhden. 4-5 kertainen ero
Ei minulla ainakaan palkkaa leikattu, vaikka erosin. Eikä leikattu exälläkään. Eli tasan saman verran on eron jälkeen rahaa käytössä lapsen hyväksi.
Voi tätä tyhmyyttä...
Oikeestiko joku on näin yksinkertainen...No kerropa kaikessa viisaudessasi millä tavalla meidän eromme oli lapseen käytettävistä rahoista pois. Sinä kun näyt tietävän meidän asiamme paremmin kuin me itse.
Aloitetaan vaikka asumismuodosta, millä tavalla se muuttui vai muuttuiko? Asutteko edelleen saman katon alla? Entä muu talous? Etkö oikeasti ymmärrä mikä ero tuossa on?
Asumismuoto tietenkin muuttui. Muu talous ei ainakaan omalta osaltani muuttunut. Ei, valitettavasti en ymmärrä, millä tavalla ne lapseen käytettävät rahat vähenivät, kun vielä eron jälkeenkin hoidimme lapsen kulut 50-50.
Googlaapa millä tavalla ero vaikuttaa talouteen. En voi uskoa, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tietysti vapauttavaa ettei ole sitä yhtä ja ikuista oikeaa mallia miten pitää elää.
On se vaan jännä ettei nää ketjueroajat vaikuta koskaan olevan niin kovin vapautuneita ja onnellisia kuitenkaan
Ydinperheen ja ketjueroamisen väliin mahtuu monta muutakin vaihtoehtoa. Sellaisia ihan tasapainoisia vaihtoehtoja, joissa kaikki osapuolet ovat onnellisia.
Montako vain kertaalleen eronutta tunnet verrattuna useaan kertaan eronneisiin? Siis jos puhutaan ihan aikuisten vakavista parisuhteista.
On tutkittukin, että toisesta liitosta erotaan helpommin kuin ensimmäisestä. Taitaa kynnys madaltua koko ajan, vai vaihdetaanko aina vaan huonompaan?
Tunnen tasan yhden moneen kertaan eronneen. Siitä voit päätellä.
En usko kyllä nyt tätä ollenkaan. Muutko ovat koko elämänsä aikana eronneet vain yhden kerran, pysyneet sinkkuina tai ovat aina olleet samassa parisuhteessa?
Toki jos kuulut johonkin lahkoon, niin sitten ymmärrän, mutta usein kuitenkin jotain tuttuja on varmaan lahkon ulkopuolellakin? Töissä, naapureina? Kavereina?
Tarkoitatko sitä oikein perinteistä ydinperhettä jossa on isovanhemmat, isä, äiti ja seitsemän lasta joita äiti hoitaa kotona kun isä tekee duunia koko revohkan elättävällä palkalla ja vielä jää yli?
Minusta on erittäin hyvä että muunlainenkin elämismuoto alkaa olla hyväksytympää kuin yksi tiukka perinteinen, kynsin-hampain, täytyy olla vaikka henki menisi- moodi.
Vielä muutama vuosikymmen varmaan kyllä vielä menee ettei koko ajan oo kyselyä ja hämmästelyä ja muita pahanilmanlintuja.
Mutta progressiiviseen suuntaa ollaan menossa, vaikka valitettavan monissa se kauhua herättää.....