Mitä ateistit kertovat lapsilleen kuolemasta?

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:39"]Moni tosiaan luulee, että kun ihminen kuolee, hänen "sielunsa" lennähtää joko taivaaseen tai helvettiin.

Tämä ei ole kristinuskoa. Kristinusko perustuu Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin lopunaika on lähellä(=maailmanloppu). Tällöin kuolleet herätetään ja jaetaan vuohiin ja lampaisiin.

Mitenkähän käy neandertal-ihmisten tai kaikkien niiden miljardien esi-isien, jotka elivät 200.000 vuotta sitten ja jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta?

[/quote]

Törmäsin tähän viimeiseen kohtaasi kun luin raamattua ensimmäistä kertaa, en muista oliko se ilmestyskirjassa mutta siinä tuotiin esille että nekin, jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleet, saavat mahdollisuuden päästä taivaaseen, en saanut ihan selvää että miten mutta ilmeisesti siinä oli kyse sielun vilpittömyydestä tms. Joku enemmän raamattua lukenut voi kertoa tarkemmin.

Pitää ehkä tarkentaa vähän ap:lle yhtä asiaa: ateisti voi uskoa tuonpuoleiseen ja jälleensyntymiseen. Ateismihan vain sisältää yhden väittämän:Jumalaa tai jumalolentoja ei ole olemassa. Ateisti voi uskoa vaikka tonttuihin ja sieluun ja hän olisi silti ateisti.

En kyllä itse tunne yhtään ateistia, joka ajattelisi näin, mutta ateismi ei kiellä näiden näiden mahdollista olemassaoloa.

Pienille lapsille voi kertoa, että "kuolema on sama missä sinä olit ennenkuin synnyit". Se mielestäni aika tehokkaasti tuhoaa kaiken mystiikan kuolemasta.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 17:59"]

Itselläni ainakin kauhistuttaisi jos elämä jatkuisi ikuisesti kuoleman jälkeen. Kyllä se 1000 vuotta saatais vielä mennä harppuja kuunnellessa ja enkeleita katsellessa, mutta entä 10000, 100000, 1000000, 100000000 vuotta? Tylsyys tossa hommassa iskis..:D. Mutta joo, en pidä ihan täysin mahdottomana ajatuksena, että joskus samanlainen tajunta kun sinulla on ollut syntyisi uudelleen jonkun uuden ihmisen muodossa, ehkä tajunnat kiertävät kehää ja olemme eleneet kaikki jo monta elämää aiemmin. Erilaiset uskonnot sen sijaan ovat kyllä täyttä satua, vailla mitään empiirisiä todisteita. 

[/quote]

Jotkut väittävät että ikuisuus on ajan ulkopuolella, joten siellä aika ei ole pitkää eikä lyhyttä, tulevaa eikä mennyttä, nopeaa eikä hidasta.

Ehkä vähän kuin eläimillä, jotka tosin osaavat odottaa menneiden tapahtumien perusteella jotain tapahtuvaksi tai varoa tiettyjä tilanteita, mutta ne eivät tutkimusten mukaan hahmota menneisyyttä ja tulevaisuutta samalla tavoin kuin ihmiset, eivät käytä aikaansa muisteluun eivätkä suunnitteluun, koska elävät vaistojensa varassa. 

Tiedä sitten onko tuo ikuisuusmalli totta, itse olen taipuvainen ajattelemaan että myös ajattomuus on olemassa, mikäli tuonpuoleinenkin on. 

Itse en näe lapsille valehtelua voimavarana. Lapsille voi kertoa esim. että ihminen lakkaa olemasta, eikä tunne mitään, mutta elää muiden muistoissa. Tai voi sanoa, että ihminen haudataan maahan ja siitä kasvaa puita tai kukkia. Hyvä vastaus on myös että kukaan ei tiedä, mutta jotkut uskovat jne. ja sitten voi kertoa eri uskontojen näkemyksiä asiaan.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:06"]

Mitä kerrotte lapsillenne kuolemasta, kun joku lähipiirissänne tekee kuolemaa? Jos itse olisit / puolisonne olisi kuolemassa johonkin sairauteen, niin sanoisitteko lapsillenne, että äiti / isä lakkaa sitten yksinkertaisesti olemasta olemassa? Mitä sanoisitte kuolemaa pelkäävälle, kuolemansairaalle lapselle? Sanoisitteko vain kuten ajattelette: "sitten sinua ei vaan enää ole olemassa, muutut maaksi / tuhkaksi etkä tunne enää mitään". 

Tarkoitukseni ei ole loukata ketään ateistia, kyse on puhtaasta uteliaisuudesta. Olen ajatellut asiaa viime aikoina paljon ymmärrettyäni, kuinka suuri voimavara sielun kuolemattomuuteen uskominen on ollut omassa ja lähipiirini lasten surutyössä. Vaikka en ole minkään kirkon jäsen, niin olen silti jollain tasolla hengellinen. Kiinnostaa kuulla, minkälaisia vaihtoehtoisia tapoja on käsitellä surua, ja sanovatko ateistit todella tuollaisia asioita, mitä kuvittelisin.

[/quote]

Oma isoäitini kuoli jokin aika sitten ja meillä ainakin kuusivuotiaalle sanottiin, niin kuin asia meidän mielestämme on. Eli yksinkertaisesti oli liian sairas ja vanha jonka takia kuoli, eikä enää ole olemassa. Haudattiin maahan ja muuttuu ajan kanssa mullaksi.

Itkeskeli hautajaisten jälkeen, että on ikävä ja ei olisi saanut kuolla. Juttelimme asiasta ja kerroin, että asialle ei mahda mitään, vaan on luonnonlaki, että kaikki elävä kuolee aikanaan. Puut, linnut, eläimet ja ihmiset. On aika elää ja aika kuolla, eikä tänne mahtuisi enää mitään, jos kukaan ei kuolisi ja antaisi tilaa uusille eläville asioille.

Ymmärsi asian ihan hyvin, mutta luonnonlaki on kuulemma epäreilu. 

Elämä päättyy kuolemaan. Ihmisen keho muuttuu mullaksi/tuhkaksi ja palaa luonnon kiertokulkuun uuden elämän rakennusaineeksi. Ihminen säilyy muiden ihmisten muistossa ja lisäksi tekojensa vaikutuksien kautta. Geeniperimä jatkaa matkaa jälkeläisissä. Minulla ei ole mitään vaikeuksia hyväksyä elämän rajallisuutta - sehän siitä tekeekin arvokkaan.

Kiitos viestistäsi 2. Tuo usean eri näkökulman avaaminen on varmasti hyvä tapa puhua aiheesta.

Korvaani vähän särähti tuo, että kuvaat valehteluksi sitä, jos lapsille kertoo, että kuollut läheinen tai lapsi itse ei lakkaa olemasta. Se on aivan yhtä paljon valehtelua kuin sekin, että kertoo lapselle, että tämä lakkaa olemasta. Molemmista on aivan yhtä paljon todistusaineistoa olemassa.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:17"]Kiitos viestistäsi 2. Tuo usean eri näkökulman avaaminen on varmasti hyvä tapa puhua aiheesta.

Korvaani vähän särähti tuo, että kuvaat valehteluksi sitä, jos lapsille kertoo, että kuollut läheinen tai lapsi itse ei lakkaa olemasta. Se on aivan yhtä paljon valehtelua kuin sekin, että kertoo lapselle, että tämä lakkaa olemasta. Molemmista on aivan yhtä paljon todistusaineistoa olemassa.

[/quote]

Tämä ei aivan totta kyllä ole että molemmista olisi saman verran todistusaineistoa olemassa.

Ohis

Onko kellään juuri siitä kokemusta, miten kuolemansairas lapsi suhtautuu omaan tulevaan kuolemaansa, jos hän on omaksunut ateistisen maailmankuvan? Totta kai uskovaakin lasta kuolema varmasti pelottaa, mutta minua kiinnostaa kovasti, ovatko tunteet kovasti erilaisia. Samaten lapsen tunteet esim. pikkusisaruksen kuollessa (tai jonkun muun "vaikeammin hyväksyttävän" eli ei kovin vanhan ihmisen kuoleman hetkellä).

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:17"]

Molemmista on aivan yhtä paljon todistusaineistoa olemassa.

[/quote]

Öö. Ei.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:24"]Onko kellään juuri siitä kokemusta, miten kuolemansairas lapsi suhtautuu omaan tulevaan kuolemaansa, jos hän on omaksunut ateistisen maailmankuvan? Totta kai uskovaakin lasta kuolema varmasti pelottaa, mutta minua kiinnostaa kovasti, ovatko tunteet kovasti erilaisia. Samaten lapsen tunteet esim. pikkusisaruksen kuollessa (tai jonkun muun "vaikeammin hyväksyttävän" eli ei kovin vanhan ihmisen kuoleman hetkellä).

[/quote]

Ja tekstistä huokuu epäilys ja tuomitsevuus ateismia kohtaan.

Näyttää olevan monien mielestä selvä fakta, että jomman kumman vaihtoehdon puolesta on olemassa enemmän todistusaineistoa. Voisiko joku ystävällinen esitellä kaiken olemassa olevan todistusaineiston kummankin vaihtoehdon puolesta?

Eli vahingossa tunnustit ap että uskosi on vain satama kaikille peloillesi.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:24"]Onko kellään juuri siitä kokemusta, miten kuolemansairas lapsi suhtautuu omaan tulevaan kuolemaansa, jos hän on omaksunut ateistisen maailmankuvan? Totta kai uskovaakin lasta kuolema varmasti pelottaa, mutta minua kiinnostaa kovasti, ovatko tunteet kovasti erilaisia. Samaten lapsen tunteet esim. pikkusisaruksen kuollessa (tai jonkun muun "vaikeammin hyväksyttävän" eli ei kovin vanhan ihmisen kuoleman hetkellä).

[/quote]

Ja tekstistä huokuu epäilys ja tuomitsevuus ateismia kohtaan.

[/quote]

Omasta mielestäni ei. Miten muutoin olisin voinut tuon asian muotoilla?

Joitain ihmisiä kiinnostaa muunkinlaiset maailmankuvat kuin vain omansa, ja siksi he esittävät niistä kysymyksiä. Lisäksi uskon, että jos tänne tulee hedelmällistä keskustelua aiheesta, tämä voi auttaa jotain ateistia, joka kokee kuolemasta puhumisen lapselleen vaikeaksi.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:30"]

Eli vahingossa tunnustit ap että uskosi on vain satama kaikille peloillesi.

[/quote]

Kiitos vaan kovasti analyysistä. Miten tämä liittyy tähän aiheeseen? Nyt puhutaan ateistilasten ajatuksista kuoleman hetkellä, eikä siitä, onko uskovat idiootteja.

Minua taas kiinnostaa miten uskovainen selittää sen lapselle että miksi lapsiakin kuolee.

Lasten kanssa ei pidä tehdä asioista suurempi kuin ne ovat. Lapsi ymmätää sen minkä se osaa kysyä ja hyväksyy vastauksen myös. Ihminen kuolee ja lakkaa olemasta. Haudataan jossa se muuttuu mullaksi ja ravitsee luontoa. Valitettavasti aikuiset tekevät asioista liian monimutkaisia.

En tiedä mikä olen, en siis vain usko mihinkään. Tai siihen että kuolee mutta en tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu.

Lapsen kanssa puhuttu kuolemasta ja vielä ei sen syvällisempää kuin että kun kuolee, haudataan ja siellä lepää rauhassa.

Jos lapsi kyselisi mitä sitten, sanoisin ehkä että en tiedä. En voi valehdellakaan.

Meidän suvussa lähes kaikki kuolleet on tuhkattu.

Selitämme että ihminen lakkaa olemasta ja on hänen oma tahtonsa haudataanko maan ravinnoksi vai sirotellaanko lempi paikkaansa, vesistöön jne. Ihminen muistetaan meidän omissa muistoissa ja paikalla voi käydä viemässä kukkia.