Mitä ateistit kertovat lapsilleen kuolemasta?

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:59"]

Tämä palsta on täynnä keskusteluita siitä, kummat ovat oikeassa, uskovat vai ateistit. Se ei nyt ollut kuitenkaan tämän keskustelun pointtina. Minua uskovana kiinnostaa, miten ateistit käsittelevät tätä aihetta, joka mielestäni on keskeisimpiä uskovien ja ateistien välisiä eroja. Erityisesti tuo kuolemaa tekevän lapsen kuolemanpelko kiinnostaa minua. Esimerkiksi tästä en ole kuitenkaan saanut yhtäkään kommenttia, vaan ainoastaan kummallisia vastauksia aiheen vierestä ("valehtelet lapsellesi", "tekstistäsi henkii tuomitsevaisuus", sekä oman uskontoni kritisointia). Olen kohteliaasti vastaanottanut ateistien ajatuksia aiheesta alkamatta kritisoida niitä oman maailmankatsomukseni valossa. Jos haluan väitellä siitä, mikä maailmankatsomus on oikea, menen noihin muihin ketjuihin, ja suosittelen samaa teille. 

[/quote]

Niin... kuitenkin kommenteistasi huokuu ylemmyydentuntoinen äimistely sen suhteen, miten ateistit selittävät kuoleman lapsilleen. Koet, että se on JULMAA sanoa, että ihmisruumis mätänee, mutta muisto jää elämään. ja tivaat vielä, että mitä todisteita siitä on...

Kuitenkin itse tunnut poimivan kristinuskosta vain sinulle sopivat puolet. Semmoiseen pullamössö-uskomiseen viittaa tuo, että kristinuskon keskeinen oppi kadotuksesta jää sinulla kokonaan mainitsematta. "Mutta kun minä uskon tämän näin"...

Joo, tottahan toki kukin saa selittää asian ihan miten tykkää. Voi vaikka lukea lapselle Astrid Lindgrenin kirjan Veljeni Leijonamieli, ja väittää sen todeksi. Ihana kirja se on, mutta stoori muiden joukossa.

[/quote]

"Kommenteistasi huokuu ylemmyydentunto" on hyvin epämääräinen ilmaisu, enkä ole samaa mieltä. Voisitko kertoa, mitkä sanavalintani esimerkiksi ovat mielestäsi niin värittyneitä, että annan tällaisen kuvan? Olen nimenomaan pyrkinyt neutraaliin kielenkäyttöön, enkä ole missään vaiheessa sanonut esimerkiksi julmaksi sitä, että joku sanoo ihmisruumiin mätänevän. Kun keskustelet jonkun kanssa, koita muodostaa käsityksesi vastapuolen käsityksistä ja tarkoitusperistä hänen kirjoitustensa tai sanomustensa pohjalta, äläkä anna mielikuvituksesi värittää niitä.

Kuinka monta kertaa pitää vielä sanoa, että en ole kristitty? En valitse mitään, enkä tutki eri uskontoja miettien, mikä on loogisinta, ja miten eri uskomukset tukevat toisiaan. Usko on sydämen asia, ei järjen asia tai valinta. Omasta mielestäni eri uskontokunnat tai kirkot ovat kulttuurisidonnaisia tapoja jäsennellä näitä sydämen asioita. 

Tänne on tullut monia hienoja ja asiallisia vastauksia, kiitos niistä. Jotkut näyttävät kuitenkin pillastuvan kovasti siitä, että joku haluaa kuulla heidän maailmankatsomuksestaan ateisteina, ja he alkavat vaahdota asian vierestä ja oman näkökantansa paremmuudesta. Miksi esim. kuolemaa tekevän lapsen kuolemanpelko on punainen vaate joillekin ateisteille?

Ap

Millä lailla se lapsen kuolemanpelko on punainen vaate?

Ap, lue aloituksesi, koko kysymyksen muotoilusihan lähtee sen äimistelystä, että miten joku voi selittää kuoleman lapselle millään muulla tavalla kuin sinun tavallasi. Kun se on niin julmaakin.

Juu, sanot, että et halua loukata, mutta jatkat samaa ylemmyydentuntoista tapaasi inttämällä, että "eihän siitä nyt todisteita ole, että ruumis lakkaa olemasta, pankaas nyt evidenssit kehiin"

Et sinä ole sanonut, että et ole kristitty. Sanot kumminkin uskovas jumalaan, joten mikä sitten olet, hinduko?

Kyllä, osut asian ytimeen siinä, että usko on sydämen asia. Siihenhän tässä on moni viitannut, että se on fiktiivinen kertomus, johon jotkut haluavat uskoa, koska se on kivaa - ja sitten sinä olet inttänyt, että eiku eiku sitähän se ateismikin on - vaikka ateismissa on nimenomaan kyse siitä, että EI uskota mihinkään kertomukseen, vaan pidättäydytään ainoastaan faktoissa. Ruumis kuolee, that's it.

Lapsen kuolemanpelko ei todellakaan ole punainen vaate, vaan asia, jota en toivo kenenkään maailmassa kohtaavan vanhempana. Mutta huomanet, jos olet itsellesi rehellinen, että TAAS sinä väität rivien välistä, että ateistit jotenkin pelkäävät kuoleman selittämistä, eivätkä osaa sitä selittää, koska "he eivät omista ah niin lohdullista uskoa taivaaseen...."

Uskovaisten kannattaa huomioida se, että Raamatussakin sanotaan, että "kuolleet eivät tiedä yhtään mitään". Raamattu ei opeta, että sielu olisi ruumiista erillinen asia, joka jäisi henkiin kun kuolee.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:06"]

Mitä kerrotte lapsillenne kuolemasta, kun joku lähipiirissänne tekee kuolemaa? Jos itse olisit / puolisonne olisi kuolemassa johonkin sairauteen, niin sanoisitteko lapsillenne, että äiti / isä lakkaa sitten yksinkertaisesti olemasta olemassa? Mitä sanoisitte kuolemaa pelkäävälle, kuolemansairaalle lapselle? Sanoisitteko vain kuten ajattelette: "sitten sinua ei vaan enää ole olemassa, muutut maaksi / tuhkaksi etkä tunne enää mitään". 

Tarkoitukseni ei ole loukata ketään ateistia, kyse on puhtaasta uteliaisuudesta. Olen ajatellut asiaa viime aikoina paljon ymmärrettyäni, kuinka suuri voimavara sielun kuolemattomuuteen uskominen on ollut omassa ja lähipiirini lasten surutyössä. Vaikka en ole minkään kirkon jäsen, niin olen silti jollain tasolla hengellinen. Kiinnostaa kuulla, minkälaisia vaihtoehtoisia tapoja on käsitellä surua, ja sanovatko ateistit todella tuollaisia asioita, mitä kuvittelisin.

[/quote]

Tuossa se on hyvin nähtävissä ap. Että sinusta taivas on tosi hyvä ja lohdullinen asia ja on se niin tylyä, jos jollekulle sanotaan, että elämä päättyy aikanaan ja sen jälkeen on vain muistot.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:17"]

Kiitos viestistäsi 2. Tuo usean eri näkökulman avaaminen on varmasti hyvä tapa puhua aiheesta.

Korvaani vähän särähti tuo, että kuvaat valehteluksi sitä, jos lapsille kertoo, että kuollut läheinen tai lapsi itse ei lakkaa olemasta. Se on aivan yhtä paljon valehtelua kuin sekin, että kertoo lapselle, että tämä lakkaa olemasta. Molemmista on aivan yhtä paljon todistusaineistoa olemassa.

[/quote]

Ja tästä alkoi tuo inttäminen, että kuolemisesta ei ole mitään todistusaineistoa, jatkui viestissäsi nro 10:"Näyttää olevan monien mielestä selvä fakta, että jomman kumman vaihtoehdon puolesta on olemassa enemmän todistusaineistoa. Voisiko joku ystävällinen esitellä kaiken olemassa olevan todistusaineiston kummankin vaihtoehdon puolesta?"

Laittakaas nyt ne todistusaineistot esiin.

Lasta pystyy lohduttamaan lämmöllä ja empaattisuudella ilman uskontoakin.

Lapsi ihan itse alkoi selittämään että hän odotteli "tuolla ylhäällä" että minä tapasin hänen isänsä ja sitten kuulema humpsahti minun mahaan jossa kasvoi ja sitten hän syntyi.

Kuoleman hän käsitteli kääntäen asian menemään toisin päin, että sitten kun kuolee niin poistuu ruumista odottamaan jotain ja ruumis haudataan maahan. Eli ilmeisesti jonkinlaiseen jälleensyntymään uskoo.

Uskokoot, helpolla päässyt noista kun ei ole tarvinnut mitään selitellä. Lapsi alle kouluikäinen vielä.

Minusta on julmaa pelotella helvetillä. Saa lapsen pelkäämään vain enemmän.

Äitini kuoli kun lapseni oli 2-vuotias, sanoin että mummo lensi tähdeksi taivaalle. Iltaisin sitten vilkuteltiin kirkkaasti välkkyvälle Pohjantähdelle, jota lapseni luuli mummokseen. Pikkuhiljaa asia alkoi unohtua. Nykyään lapseni on 5v ja tietää että mummo on kuollut, ei enää muista tähtijuttua eikä ole asiasta enempää vielä kysellytkään. Tietää sen että kaikki me kuollaan aikanaan, ja että silloin ei voi esim jätskiä syödä enää koskaan.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:57"]

Laittakaas nyt ne todistusaineistot esiin.

[/quote]

Joku jo aiemmin kysyikin tarvitsetko todella todisteita siitä mitä ruumiille tapahtuu kuoleman jälkeen?

Itse käänsit ketjusi jankkaukseksi.

Minulla on tapana pyrkiä ilmaisussani täsmällisyyteen ja myös tulkita muiden ihmisten kirjoituksia objektiivisesti. Kysymyksenasetteluni ei ole suinkaan ollut kuinka joku voi tehdä toisin kuin minä, vaan mitä te teette. Tältä yhdeltä ylemmyydentunnon jankkaajalta näyttävät puuttuvan keskustelutaidot. Sen sijaan, että keskusteltaisiin itse asiasta, takerrutaan aloituspostaajaan henkilönä. Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa tästä itse aiheesta, niin ole hyvä ja poistu tästä ketjusta. 

Uskontoa on hyvin yleisesti pidetty yhtenä selviytymiskeinona vaikeita asioita käsitellessä. Olen jo monta kertaa sanonut, että minua kiinnostaa, mitkä keinot astuvat tilalle, jos yksi perinteinen keino ei ole käytössä. Julmuudesta en ole puhunut mitään, se on vaan omaa tulkintaanne, jos oma menettelytapa alkaa tuntua teistä julmalta. Minun mielestäni siinä ei ole mitään julmaa. Ilmeisesti joidenkin on vaikea käsittää, että jotakuta voi kiinnostaa muunkinlaiset maailmankuvat kuin omansa. Kaikki eivät vain halua hymistellä hengenheimolaistensa kanssa ja solvata eri mieltä olevia, vaan sivistynyt ihminen haluaa laajentaa omaa näkökulmaansa.

Lisäksi kuvittelin, että asiayhteydestä kaikki olisivat ymmärtäneet, että en suinkaan kyseenalaistanut ruumiin olemassaolon lakkaamista.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:05"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:57"]

Laittakaas nyt ne todistusaineistot esiin.

[/quote]

Joku jo aiemmin kysyikin tarvitsetko todella todisteita siitä mitä ruumiille tapahtuu kuoleman jälkeen?

Itse käänsit ketjusi jankkaukseksi.

[/quote]

Tuon kirjoittaja ei ollut ap. Minun pitäisi selvyydeksi laittaa puumerkkini viesteihini, mutta tuppaa unohtumaan. Esim tämä ja 49 on ap.

Rehellinen vastaus eli kaikki pimenee ja elämää ei enäään ole, nii kuin ei ollut ennen syntymäääkään. Emmehän me sure aikaakaan kun emme olleet olemassa.

Kun aivot sammuu, sammuu myös kaikki tietoisuus ja elämä.  Se on todistettu, mitään muuta ei.

Minua ateistina hävettää näiden kiihkoateistien puolesta jotka etsivät piilomerkityksiä kaikista viesteistä. Minusta tästä aiheesta voi puhua ja olen löytänyt täältä tapoja, joilla voin tulevaisuudessa lapsilleni aiheesta puhua. Tykkään keskustella kiihkottomien ihmisten kanssa, olivat he sitten uskovaisia tai eivät.

Kuolemasta puhuminen on hankala asia varmasti kaikille vanhemmille, oli uskovainen tai ei. Etenkin, jos kyseessä on jonkun nuoren tai hyvin läheisen kuolema. Oma lapseni on vielä niin pieni, ettei asiaa ole käsitelty. En aio valehdella mitään uskonnollista, koska en siihen usko, mutta sanavalinnat ovat vielä hakusessa.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:59"]Erityisesti tuo kuolemaa tekevän lapsen kuolemanpelko kiinnostaa minua. Esimerkiksi tästä en ole kuitenkaan saanut yhtäkään kommenttia,

[/quote]

Mielestäni olet saanut kommentteja, mutta ehkä ne eivät ole odotustesi mukaisia ja sivuutat ne sen tähden.

Siksi toisekseen, luuletko ettei yksikään uskovaisen vanhemman lapsi koe kuolemanpelkoa? Varmasti tuntee, vaikka hänelle kuinka vakuuteltaisiin, että taivaassa tavataan.

Mielestäni aloituksesi oli mielenkiintoinen, siis ihan se peruskysymys "mitä kerrot lapselle?". Sen sijaan se, että vaadit täällä jotakuta paljastamaan, miltä hänen omasta lapsestaan kuolema tuntuu, ei enää olekaan ihan niin viaton kysymys.

Haluatko, että syöpään kuolleen lapsen äiti paljastaa sinulle kaiken?

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:10"]

Kun aivot sammuu, sammuu myös kaikki tietoisuus ja elämä.  Se on todistettu, mitään muuta ei.

[/quote]

Laitahan myös lähde kun faktaa esität ;)

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:18"]

Minua ateistina hävettää näiden kiihkoateistien puolesta jotka etsivät piilomerkityksiä kaikista viesteistä. Minusta tästä aiheesta voi puhua ja olen löytänyt täältä tapoja, joilla voin tulevaisuudessa lapsilleni aiheesta puhua. Tykkään keskustella kiihkottomien ihmisten kanssa, olivat he sitten uskovaisia tai eivät.

Kuolemasta puhuminen on hankala asia varmasti kaikille vanhemmille, oli uskovainen tai ei. Etenkin, jos kyseessä on jonkun nuoren tai hyvin läheisen kuolema. Oma lapseni on vielä niin pieni, ettei asiaa ole käsitelty. En aio valehdella mitään uskonnollista, koska en siihen usko, mutta sanavalinnat ovat vielä hakusessa.

[/quote]

Minä olen täysin ohis ja tietämätön siitä uskonko mihinkään vai en, todennäköisesti en. Silti koen apn sanavalinnat erikoisiksi ja tuomitseviksi. "sanooko ateisti todella niin"-tyylinen lause ei oikein kuulosta minun korvaani asialliselta keskustelun aloitukselta.