Maria Veitola: Huolen kalvama
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 09:05"]
Sisälukutaito hoi! Hiljalleen se helpotti. Huomasitko? Katoaako huoli lapsesta? Ei koskaan. Eikä sen pidäkään. Lapsi on aina "sinussa". Usko tai älä, tämä esikoinen (7,5 v) on tänä kesänä pyöräillyt lähikauppaan 2,5 kilometrin päähän yhdessä kaverin kanssa.
t. 13
Ps. Olen laskenut lapseni kouluun.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 09:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 08:48"]
Tuo Veitolan kirjoitus on niin totta! Joka ikinen sana. Pelko, ettei näe lapsien kasvavan musertaa. Huoli siitä, että lapsi sairastuisi vakavasti saa ilmat pois keuhkoista.
Esikoisen ollessa ensimmäistä kertaa kaverin luona yksin leikkimässä, melkein hyperventiloin kotona. Soitin äidilleni, koska voin mennä tarkistamaan onko kaikki hyvin ja voinko (voinhan?!) mennä tarkistamaan tilanteen. Mainittakoon, että kaverin äiti oli kotona, esikoinen oli 5,5 ja matkaa kaverille noin 300 metriä. :-P Hiljalleen se helpotti, mutta huoli? Ei koskaan.
[/quote]
No huh-huh! Pitäisköhän vähän rajoittaa, ethän sä voi laskea lastasi edes kouluun...
[/quote]
[/quote]
Silti pidän sitä outona. Hyperventilaatiot ja mammalle soittamiset...
Voi Maria-raukkaa :( :( :( kun huolet niin kalvaa... :'(
Maria
Miksi pelätä kuolemaa. Sanoohan Paavali,"Kristus on minulle elämä, ja kuolema on minulle voitto".
Ukso Jeesukseen, ja syntisi anteeksi, niin silloin pelko katoaa.
Jeesus sanoi, "Joka uskoo minuun, elää, vaikka olisi kuollut".
Itselläni on diagnosoitu yleistynyt ahdistushäiriö(masennuksen lisäksi). Minulla ei ole lapsia mutta huolehdin jo nyt läheisistäni tarkasti ja jopa yli. Pelko ja huoli on läsnä usein. Jotenkin lohduttavaa kuulla että muitakin on, vaikka heidän huolensa kohdistuu lapseen tai on syttynyt lapsen myötä. Nämä teidän ja Marian jutut vahvistavat sen että en halua lapsia ja taidan mennä laittamaan pillit kiinni tai sitten en ota miestä. En kestäisi lapsen tuomaa huolta. Enkä luottaisi mieheen. Olen nähnyt niin huolettomia isiä kaupungilla että kauhistutti. Eräskin isä oli uimarannalla lapsen kanssa jonka kävely oli tosi huteraa. Lapsi kiipeili rikkinäisellä laiturilla joka oli kallellaan ja jossa törötti rautanauloja. En voi käsittää ihmisiä jotka eivät ole varovaisia.
Sisälukutaito hoi! Hiljalleen se helpotti. Huomasitko? Katoaako huoli lapsesta? Ei koskaan. Eikä sen pidäkään. Lapsi on aina "sinussa". Usko tai älä, tämä esikoinen (7,5 v) on tänä kesänä pyöräillyt lähikauppaan 2,5 kilometrin päähän yhdessä kaverin kanssa.
t. 13
Ps. Olen laskenut lapseni kouluun.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 09:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 08:48"]
Tuo Veitolan kirjoitus on niin totta! Joka ikinen sana. Pelko, ettei näe lapsien kasvavan musertaa. Huoli siitä, että lapsi sairastuisi vakavasti saa ilmat pois keuhkoista.
Esikoisen ollessa ensimmäistä kertaa kaverin luona yksin leikkimässä, melkein hyperventiloin kotona. Soitin äidilleni, koska voin mennä tarkistamaan onko kaikki hyvin ja voinko (voinhan?!) mennä tarkistamaan tilanteen. Mainittakoon, että kaverin äiti oli kotona, esikoinen oli 5,5 ja matkaa kaverille noin 300 metriä. :-P Hiljalleen se helpotti, mutta huoli? Ei koskaan.
[/quote]
No huh-huh! Pitäisköhän vähän rajoittaa, ethän sä voi laskea lastasi edes kouluun...
[/quote]