Miksi MATKUSTUS on joillekin niin tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tai siis ennen koronaa :D sai lipun Lontooseen tyyliin 50 eurolla niin kyllä sen reissun pystyy vähän vähempituloisempikin tekemään ;)

Huomaa, ettet tiedä pienituloisen elämästä mitään. Pienituloisella ei ole varaa mennä viikoksi hotelliin asumaan ja ravintoloihin syömään, ostamaan lippuja julkisiin jne.jne. edes omassa kotikaupungissaan. Se matkan hinta ei ole sama kuin lennon hinta.

Pienituloisena minulla on kyllä ollut varaa matkustaa. Pienituloisen kannattaa matkustaa halvemman hintatason maihin. Esimerkiksi menopaluulento 40 €, hotelliyö 10 €/yö, ruoat 2-5 €/annos, matkaliput paikanpäällä 20 snt/kpl, liput nähtävyyksiin noin 1-10 €/kpl. Olen kyllä käynyt kalliimmillakin matkoilla.

Pienituloisena täytyy myös usein tinkiä joistakin asioista omassa arjessaan että saa säästettyä rahaa matkustamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jotain ihan älyttömän jännittävää. Maailma on ihmeellinen paikka, eikä sitä voi kokea täysillä elokuvia tai saman naapuruston nurkkia katselemalla.

Uudessa maassa on kaikkea uutta ihmeteltävää ja joissain paikoissa ei ikinä tiedä, mitä sattuu. Jos tykkäät seikkailu videopeleistä niin oikealla asenteella maailma on sellainen, mutta saat itse käsikirjoittaa sen eikä ole mitään valmista peliä jonka juoneen et voi vaikuttaa.

Tosi moni sanoo näin. Munkin yksi kaveri sanoo just noin, ja joka on ihan paniikissa, jos ei ole koko ajan jotain matkaa varattuna. (ennen koronaa). No, lähdin sitten hänen kanssaan reissuun, ajattelin että saan jotain enemmän irti kuin mitä normireissuillani. Perillä ei halunnut käydä yhdessäkään museossa/taidenäyttelyssä, käveltiin kyllä paljon mutta ei mitenkään ihmeellisissä paikoissa. Ei oikein puhunut kenellekään, minä tietty höpisin baarimikoille ja kaupanpitäjille, satunnaisille ihmisille kun osuva tilanne sattui eteen, kuten teen aina reissuissa ja kotimaassakin. En vain kerta kaikkiaan ymmärrä mitä ystäväni sai siitä matkasta enempää irti, jälkeenpäin hehkutti että oli niin mahtava se meidän reissu, että ei mitään rajaa. En tajua. Minusta se oli ihan kiva, mutta ei nyt mikään kauhean järisyttävä kokemus. Monta kertaa on puhunut sen jälkeen että otetaan uusiksi kun oli niin upea reissu. 

Minusta usein se ns. arkielämä on paljon mielenkiintoisempaa kuin varsinaiset nähtävyydet. Eli pois keskustasta ja tavallisten ihmisten asuinalueille kiertelemään yms. Ei varmaankaan monen mielestä ole mitenkään ihmeellisiä paikkoja ne joita kiertelen.

50's kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä elän sellaista 50-luvun elämää. On vain vähän vaatteita, yksinkertaista ruokaa, matkustan kotimaassa joka toinen tai kolmas vuosi. Huonekalut on olleet kohta 20 vuotta samat. Hoidan kotiani, kunnostan ja korjaan tarvittaessa. Olen onnellinen näin.

Sen kun elät omaa suppeaa elämääsi, mutta älä tyrkytä sitä muille.

Hassuinta näissä "50-luvun elämää"-elävissä on, että ovat ensin itse matkustelleet ympärimaailmaa ja sitten "tulleet järkiinsä". Muiden pitäisi tulla ilman tuota välivaihetta.

Jatkoinkin omaa kommenttia vähän ajan päästä sanoen, että matkustelin aikaisemmin, mutta koen, että lentokiintiöni on nyt täynnä. Minusta moni ikäisistäni yli 50-vuotiaista voisi ajatella näin. Jos on aikanaan nähnyt maailmaa ja reissannut, voisi nyt lopettaa matkustamisen ja jättää sen ilon nuoremmille, jotka eivät ole vielä tätä vaihetta kokeneet. Silti minusta yksi lentoreissu vuodessa pitäisi riittää.

Mielestäni on mukava käydä välillä jossakin, kun kohteena on kiinnostavia paikkoja/asioita.

Miten niin pitää vihollisinaan jos toinen ei matkustele? En tajua. Minä matkustan mielelläni, keskimäärin 2-4 kertaa vuodessa, ja lisäksi risteilyt, kylpylä viikonloput ym kotimaan matkat. Se on harrastus ja tapa nauttia vapaa-ajasta siinä missä jokin muukin.