Miksi MATKUSTUS on joillekin niin tärkeää?

Yleensä ne eivät ole lapsena päässeet kiertelemään Eurooppaa ym, korkeintaan joku hikinen pakettimatka. Aikuisena pitää sitten ottaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä elän sellaista 50-luvun elämää. On vain vähän vaatteita, yksinkertaista ruokaa, matkustan kotimaassa joka toinen tai kolmas vuosi. Huonekalut on olleet kohta 20 vuotta samat. Hoidan kotiani, kunnostan ja korjaan tarvittaessa. Olen onnellinen näin.

Sen kun elät omaa suppeaa elämääsi, mutta älä tyrkytä sitä muille.

Hassuinta näissä "50-luvun elämää"-elävissä on, että ovat ensin itse matkustelleet ympärimaailmaa ja sitten "tulleet järkiinsä". Muiden pitäisi tulla ilman tuota välivaihetta.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut että matkustelusta pitävä pitäisi matkustelua inhoavaa vihollisenaan.

En minäkään. Mutta matkustelua rakastava on kyllä matkustamattomuudesta vihollinen.

Vierailija kirjoitti:

jotta saa instaan kuvia!

jotta muut olisi kateellisia.

Ai että olen väsynyt tähän. Ensi vuonna tulee 40 vuotta ensimmäisestä yksin tekemästäni ulkomaanmatkasta. Mitä luulet, matkustinko kuvatakseni instaan?

Ja jos sinusta joku saattaisi olla kateellinen matkustamisesta niin eikö se kerro enemmän sinusta kuin meistä, jotka matkustelemme?

Huuh… ihan kivaahan se joskus on. En kyllä itse menisi minnekään biitsille, tykkään kaupungeista. Mm. Rooma. Sitten tietysti Egypti on aika mainio paikka sellaiselle vielä nykyisinkin, jota muinainen Egypti kiehtoo.

Kallista se kyllä on. Siksi todella vähän tulee matkusteltua. Useampi vuosi kunkin matkan välissä.

Ja ei, en koe sitä pakollisena.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä ap muuten tarkoitat arjella? Oma arkihan voi olla vaikka miten kivaa, ja esim. itse tykkään arjesta, mutta vietän silti tosi mielelläni juhlapäiviä, kuten lasten synttäreitä, joulua. juhannusta, pääsiäistä, ja tykkään tehdä muutakin kuin jokapäiväiseen elämään liittyviä asioita. Koetko sinä, että jos poikkeaa välillä rutiineista, se tarkoittaa ettei viihdy omassa elämässään?

Ja miksi sitten matkustus on tärkeää - no, koska se on kivaa, mielenkiintoista, siitä saa vaihtelua. Ihan samalla lailla on kiva mennä mökille tai vaikka syödä aamiaista puutarhassa, vaikka keittiössäkin voisi.

AP on porvoolainen, joka nyt vaan halusi tölväistä eri tavoin eläviä.

Vierailija kirjoitti:

Se on jotain ihan älyttömän jännittävää. Maailma on ihmeellinen paikka, eikä sitä voi kokea täysillä elokuvia tai saman naapuruston nurkkia katselemalla.

Uudessa maassa on kaikkea uutta ihmeteltävää ja joissain paikoissa ei ikinä tiedä, mitä sattuu. Jos tykkäät seikkailu videopeleistä niin oikealla asenteella maailma on sellainen, mutta saat itse käsikirjoittaa sen eikä ole mitään valmista peliä jonka juoneen et voi vaikuttaa.

Tosi moni sanoo näin. Munkin yksi kaveri sanoo just noin, ja joka on ihan paniikissa, jos ei ole koko ajan jotain matkaa varattuna. (ennen koronaa). No, lähdin sitten hänen kanssaan reissuun, ajattelin että saan jotain enemmän irti kuin mitä normireissuillani. Perillä ei halunnut käydä yhdessäkään museossa/taidenäyttelyssä, käveltiin kyllä paljon mutta ei mitenkään ihmeellisissä paikoissa. Ei oikein puhunut kenellekään, minä tietty höpisin baarimikoille ja kaupanpitäjille, satunnaisille ihmisille kun osuva tilanne sattui eteen, kuten teen aina reissuissa ja kotimaassakin. En vain kerta kaikkiaan ymmärrä mitä ystäväni sai siitä matkasta enempää irti, jälkeenpäin hehkutti että oli niin mahtava se meidän reissu, että ei mitään rajaa. En tajua. Minusta se oli ihan kiva, mutta ei nyt mikään kauhean järisyttävä kokemus. Monta kertaa on puhunut sen jälkeen että otetaan uusiksi kun oli niin upea reissu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten nautin matkustamisessa kun pääsee eroon APn kaltaisista suomalaisista.

Suomessakin on helppo tavata ulkomaalaisia, tai ainakin oli ennen korona-aikaa esimerkiksi yliopiston vaihto-opiskelijat.

Joo, lähden tästä 35 vuotiaana mukaan 19-23 vuotiaiden vaihtareiden menoihin :)

Yritetään paikata sitä sisäistä tyhjyyttä raiskaamalla luontoa. Turistimatkailu pitäisi kieltää kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne eivät ole lapsena päässeet kiertelemään Eurooppaa ym, korkeintaan joku hikinen pakettimatka. Aikuisena pitää sitten ottaa takaisin.

Tämä on varmasti monesti se syy. Itse matkustin lapsena ja nuorena todella paljon, ja tietty aikuisenakin se oli normaali olotila olla reissussa, nyt tullut vähän stoppi vastaan. Kaikilla on se oma tahti, ei siinä mitään. Itse aloin vähentää matkustelua ekologisista syistä, mutta en sitä muille tyrkytä. Sitä en käsitä, että jotkus nyt paljon matkustelevista ei tajua ettei kaikki halua/voi matkustaa samalla tavalla ja vähän "säälii" niitä jotka ei reissaa. Se on outoa, enhän minäkään sääli niitä jotka vasta nyt ovat heränneet matkusteluun. Elämässä on paljon muitakin avartavia kokemuksia.

Minulla on myös se ajatuksena kun matkustan, että on kivaa muistella kaikkia niitä paikkoja joissa on käynyt.

Kun istun vanhana kiikkustuoliin niin en halua muistella niitä 20-vuotta vanhoja samoja huonekaluja tms.

Jos pää pelaa niin mikä paremmin pitää mielen virkeänä kuin muisto jostain mielenkiintoisesta, kauniista, erikoisesta paikasta ja maasta.

Myös on ihan terveellistä mielelle tutustua muiden ihmisten elämään kuin vain naapureiden.

Kuten sanotaan, matkailu avartaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on ihmisiä, jotka inhoavat ihan kaikkea mukavaa, mukaan lukien matkailu. Kiva päästä pois täältä säännöllisin väliajoin, ettei itse muutu samanlaiseksi.

Kun se matkustelu ei ole kaikkien mielestä mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jotain ihan älyttömän jännittävää. Maailma on ihmeellinen paikka, eikä sitä voi kokea täysillä elokuvia tai saman naapuruston nurkkia katselemalla.

Uudessa maassa on kaikkea uutta ihmeteltävää ja joissain paikoissa ei ikinä tiedä, mitä sattuu. Jos tykkäät seikkailu videopeleistä niin oikealla asenteella maailma on sellainen, mutta saat itse käsikirjoittaa sen eikä ole mitään valmista peliä jonka juoneen et voi vaikuttaa.

Tosi moni sanoo näin. Munkin yksi kaveri sanoo just noin, ja joka on ihan paniikissa, jos ei ole koko ajan jotain matkaa varattuna. (ennen koronaa). No, lähdin sitten hänen kanssaan reissuun, ajattelin että saan jotain enemmän irti kuin mitä normireissuillani. Perillä ei halunnut käydä yhdessäkään museossa/taidenäyttelyssä, käveltiin kyllä paljon mutta ei mitenkään ihmeellisissä paikoissa. Ei oikein puhunut kenellekään, minä tietty höpisin baarimikoille ja kaupanpitäjille, satunnaisille ihmisille kun osuva tilanne sattui eteen, kuten teen aina reissuissa ja kotimaassakin. En vain kerta kaikkiaan ymmärrä mitä ystäväni sai siitä matkasta enempää irti, jälkeenpäin hehkutti että oli niin mahtava se meidän reissu, että ei mitään rajaa. En tajua. Minusta se oli ihan kiva, mutta ei nyt mikään kauhean järisyttävä kokemus. Monta kertaa on puhunut sen jälkeen että otetaan uusiksi kun oli niin upea reissu. 

Ihmiset tykkäävät tehdä matkoilla eri asioita, ei siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jotain ihan älyttömän jännittävää. Maailma on ihmeellinen paikka, eikä sitä voi kokea täysillä elokuvia tai saman naapuruston nurkkia katselemalla.

Uudessa maassa on kaikkea uutta ihmeteltävää ja joissain paikoissa ei ikinä tiedä, mitä sattuu. Jos tykkäät seikkailu videopeleistä niin oikealla asenteella maailma on sellainen, mutta saat itse käsikirjoittaa sen eikä ole mitään valmista peliä jonka juoneen et voi vaikuttaa.

Tosi moni sanoo näin. Munkin yksi kaveri sanoo just noin, ja joka on ihan paniikissa, jos ei ole koko ajan jotain matkaa varattuna. (ennen koronaa). No, lähdin sitten hänen kanssaan reissuun, ajattelin että saan jotain enemmän irti kuin mitä normireissuillani. Perillä ei halunnut käydä yhdessäkään museossa/taidenäyttelyssä, käveltiin kyllä paljon mutta ei mitenkään ihmeellisissä paikoissa. Ei oikein puhunut kenellekään, minä tietty höpisin baarimikoille ja kaupanpitäjille, satunnaisille ihmisille kun osuva tilanne sattui eteen, kuten teen aina reissuissa ja kotimaassakin. En vain kerta kaikkiaan ymmärrä mitä ystäväni sai siitä matkasta enempää irti, jälkeenpäin hehkutti että oli niin mahtava se meidän reissu, että ei mitään rajaa. En tajua. Minusta se oli ihan kiva, mutta ei nyt mikään kauhean järisyttävä kokemus. Monta kertaa on puhunut sen jälkeen että otetaan uusiksi kun oli niin upea reissu. 

Oliko viestisi sanoma, ettet sinä ymmärrä, ettei ystäväsi tunne samoin kuin sinä? Mikä siinä erilaisuuden ymmärtämisessä on niin haasteellista joillekin?

Mä olen entinen sotaturisti. Jännitystä kaipasin, nyt en enää, mutta matkustus jäi harrastukseksi. Rakastan lentojen varaamista ja lentokenttiä. Uusia paikkoja. Varsinkin Eurooppa🧡🤍💛 Jostain Romaniasta, Portugalista ja Irlannista löytyy mielettömiä paikkoja. Joskus Eestissä käydessä tuntuu kuin olisi siirtynyt 1910-luvulle (vanha "kopioitu, Peipsjärvi Venäjän raja)

Rakastan kieliä ja rakastan merta ja surffausta.

Rakastan hotellien varaamista, suosikkihomma ennen reissua💜🤍💙

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne eivät ole lapsena päässeet kiertelemään Eurooppaa ym, korkeintaan joku hikinen pakettimatka. Aikuisena pitää sitten ottaa takaisin.

Tämä on varmasti monesti se syy. Itse matkustin lapsena ja nuorena todella paljon, ja tietty aikuisenakin se oli normaali olotila olla reissussa, nyt tullut vähän stoppi vastaan. Kaikilla on se oma tahti, ei siinä mitään. Itse aloin vähentää matkustelua ekologisista syistä, mutta en sitä muille tyrkytä. Sitä en käsitä, että jotkus nyt paljon matkustelevista ei tajua ettei kaikki halua/voi matkustaa samalla tavalla ja vähän "säälii" niitä jotka ei reissaa. Se on outoa, enhän minäkään sääli niitä jotka vasta nyt ovat heränneet matkusteluun. Elämässä on paljon muitakin avartavia kokemuksia.

Oho! Nyt matkustavaiset säälivätkin köyhiä, sairaita, introverttejä ja kotonaan pysyviä. Tähän saakka on kirjoitettu, että halveksimme. Tämähän on askel oikeaan suuntaan. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jotain ihan älyttömän jännittävää. Maailma on ihmeellinen paikka, eikä sitä voi kokea täysillä elokuvia tai saman naapuruston nurkkia katselemalla.

Uudessa maassa on kaikkea uutta ihmeteltävää ja joissain paikoissa ei ikinä tiedä, mitä sattuu. Jos tykkäät seikkailu videopeleistä niin oikealla asenteella maailma on sellainen, mutta saat itse käsikirjoittaa sen eikä ole mitään valmista peliä jonka juoneen et voi vaikuttaa.

Tosi moni sanoo näin. Munkin yksi kaveri sanoo just noin, ja joka on ihan paniikissa, jos ei ole koko ajan jotain matkaa varattuna. (ennen koronaa). No, lähdin sitten hänen kanssaan reissuun, ajattelin että saan jotain enemmän irti kuin mitä normireissuillani. Perillä ei halunnut käydä yhdessäkään museossa/taidenäyttelyssä, käveltiin kyllä paljon mutta ei mitenkään ihmeellisissä paikoissa. Ei oikein puhunut kenellekään, minä tietty höpisin baarimikoille ja kaupanpitäjille, satunnaisille ihmisille kun osuva tilanne sattui eteen, kuten teen aina reissuissa ja kotimaassakin. En vain kerta kaikkiaan ymmärrä mitä ystäväni sai siitä matkasta enempää irti, jälkeenpäin hehkutti että oli niin mahtava se meidän reissu, että ei mitään rajaa. En tajua. Minusta se oli ihan kiva, mutta ei nyt mikään kauhean järisyttävä kokemus. Monta kertaa on puhunut sen jälkeen että otetaan uusiksi kun oli niin upea reissu. 

Aijaa, no minä olen tuon lainaamasi viestin kirjoittaja ja puhun kyllä paikallisille ja päädynkin yleensä aina aika ikimuistoisiin seikkailuihin. Tykkään myös käydä museoissa ja näyttelyissä.

On vaikka minkälaista tarinaa että välillä on ihan tylsää vain syödä, kävellä ympäri kaupunkia ja fiilistellä museossa ja siitä hotelliin nukkumaan. Kun sitä toivoisi että tapahtuisi taas jotain jännää, erilaista, odottamatonta. Muttei sellaista nyt koko aikaa kenellekään voi tapahtua.

No se on lähtökohtaisesti aina voitto kun pääsee pois Suomesta. Täällä ei ole muuta hyvää kuin terveydenhoito ja koulutus. Siihen se jää. Suomen kun saa jättää taakseen, on kuin pako Alcatrazista tai Pohjois-Koreasta. Ihminen saa taas olla vapaa kaiken maailman rajoitteista. Täällä kaupan kurkun pitää olla tarpeeksi pitkä, porrasten askelväli tietyn korkuinen ja autoonsakin saa laittaa vain tietyt varusteet. Alkoholia saa myydä vain tiettyinä kellonaikoina, tupakoida ei saa lähtökohtaisesti missään. Pilvestä nyt puhumattakaan. Kaupustelu on kaikkialla luvanvaraista, baarin pitäjällä pitää olla sata lupaa ja autoa ei oikeastaan saa pysäköityä mihinkään, kun paikat on poistettu. Tähän kun lisätään 9kk kestävä pimeys, kylmyys ja verot, niin alkaa heikottaa. Kerrostalossa et edes saa käydä vessassa yöllä ja grillaus on kiellettyä niinä harvana kuukautena vuodessa kun grillaus edes olisi mahdollista. Ahdistaa tämä paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jotain ihan älyttömän jännittävää. Maailma on ihmeellinen paikka, eikä sitä voi kokea täysillä elokuvia tai saman naapuruston nurkkia katselemalla.

Uudessa maassa on kaikkea uutta ihmeteltävää ja joissain paikoissa ei ikinä tiedä, mitä sattuu. Jos tykkäät seikkailu videopeleistä niin oikealla asenteella maailma on sellainen, mutta saat itse käsikirjoittaa sen eikä ole mitään valmista peliä jonka juoneen et voi vaikuttaa.

Tosi moni sanoo näin. Munkin yksi kaveri sanoo just noin, ja joka on ihan paniikissa, jos ei ole koko ajan jotain matkaa varattuna. (ennen koronaa). No, lähdin sitten hänen kanssaan reissuun, ajattelin että saan jotain enemmän irti kuin mitä normireissuillani. Perillä ei halunnut käydä yhdessäkään museossa/taidenäyttelyssä, käveltiin kyllä paljon mutta ei mitenkään ihmeellisissä paikoissa. Ei oikein puhunut kenellekään, minä tietty höpisin baarimikoille ja kaupanpitäjille, satunnaisille ihmisille kun osuva tilanne sattui eteen, kuten teen aina reissuissa ja kotimaassakin. En vain kerta kaikkiaan ymmärrä mitä ystäväni sai siitä matkasta enempää irti, jälkeenpäin hehkutti että oli niin mahtava se meidän reissu, että ei mitään rajaa. En tajua. Minusta se oli ihan kiva, mutta ei nyt mikään kauhean järisyttävä kokemus. Monta kertaa on puhunut sen jälkeen että otetaan uusiksi kun oli niin upea reissu. 

Varmaan kaverisi ihaili niin paljon paikallista arkktehtuuria ja luontoa ja sulta meni kaikki ohi.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne eivät ole lapsena päässeet kiertelemään Eurooppaa ym, korkeintaan joku hikinen pakettimatka. Aikuisena pitää sitten ottaa takaisin.

Jaa-a. Itse matkustin 1968 perheeni kanssa kuukauden pitkin poikin Eurooppaa ja viikko asuttiin Italiassa. Siksi en haluakaan enää IKINÄ matkustella.