Voisitko olla sinkku loppuelämäsi?

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 05:06"]

Niin no nämä ovat lähinnä niitä naisten ongelmia. Miehillä on sikäli helpompaa että asiaa ei tarvitse pähkäillä kun asia on sanomattakin selvä.

[/quote]

Toistensa kanssako ne naiset seurustelee?

Mun tuttavapiirissä (+40vuotiaat) on ollut sellainen hyvin tyypillinen ilmiö, että miehet on vuoron perään jättäneet vaimonsa ja lähteneet nuorempien perään. Naiset on jääneet vuosiksi täysin yksin ja miehet on siirtyneet yhdestä suhteesta taas seuraavaan. Se on miehille tosi yleistä. Eronneen yli 40-vuotiaan naisen taas on lähes mahdotonta löytää henkisesti tasapainoista, luotettavaa ja mukavaa miestä, parempi pysyä yksin.

Jos ja kun joskus pääsen eroon nykyisestä miehestäni, tuskin viitsin enää ketään miestä riesaksi ottaa. Eipä niitä tosin tungokseksi asti olis tarjollakaan, koska miehen pitäisi hyväksyä tietyt puitteet suhteelle kanssani, ja miehiä, jotka ne hyväksyisi, ei montaa taida olla :D

Lisäksi mä taidan viehättää vain sellaisia reppanamiehiä, enkä tahdo loppuelämääni katsella mitään vätystä nurkissani. Yksi ex pönkitti itsetuntoaan mollaamalla kaikkia muita, mutta yllättäen tyypistä ei lopulta tullut juuri mitään edes kun kasvoi aikuiseksi. Yksi pyöritteli useita suhteita samaan aikaan, nykyään juopottelee ja tappelee on/off-muijansa kanssa. Yksi oli alkoholisti jo parikymppisenä, nykyään leikkii kotia jonkun +10v vanhemman yh:n kanssa. Nykyinen on kyllä paras kaikista, on hyvä isä ja suht koht ok hoitaa asiansa, mutta on tuokin niin hemmetin ressukka että...

Joskus haaveilen, että jonain päivänä olisin parisuhteessa ihmisen kanssa, joka hoitaa asiansa ja elämänsä itsenäisesti mutta huomioisi myös minut, osaisi puhua ja haluaisi jutella mun kanssa, olisi kiinnostunut minusta ja kertoisi myös omista asioistaan mulle ihan itsenäisesti. Mutta ei sellaisia miehiä taida olla olemassakaan kuin elokuvissa.

Sopivaa miestä ei ole löytynyt, joten uskon, että on vähän pakko. En halua ottaa miestä vain siksi, että olisi joku. Siinä on oltava rakkautta mukana. Olen aikoinaan seurustellut useampaan otteeseen, mutta pettynyt pahasti. Nyt olen sinkku ja ihan ok. En lähde mukaan nettideittailuun. Jos joku mies saapuu mun elämään, niin se on sitten kohtalo. Jos ei, niin se on kohtalo myös. Olen fatalisti. 

Olen parisuhteessa tällä hetkellä. Muuten voisin olla sinkku aina, mutta haaveilen lapsista.

Kaipa tää elämä menee sinkkuna hautaan saakka, kun on mennyt jo yli kolmekymppiseksikin. Olen toivonut löytäväni miehen, mutta nyt olen oikeastaan jo luovuttanut. Kun ei löydy niin ei löydy. Lihatiskille en jaksa enää lähteä.

Ehdottomasti kyllä, vakiopano vaan olisi mukava :) Parisuhdetta en enää kaipaa!

Mieluummin ei suhdetta ollenkaan kuin huono suhde. Nainen 45 v, aika vähän on valinnanvaraa etenkin pikkupaikkakunnalla. Autoakaan ei ole, joten heilastelu kauempana asuvan kanssa ei onnistuisi. Ellei tämä toinen jalosti tulisi aina minun luokseni. Epämukava ajatus on, että selibaatti jatkunee loppuelämän, romantiikkaa on elokuvissa ja nuoruusmuistoissa jne. Mieluiten haluaisin ihanan miesystävän aivan läheltä (kävelymatkan päästä) kotia, viikonloppuja yhdessä, kuumaa seksiä riittämiin ja sitten taas arkielämä omillaan ja yksin.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 20:21"]

Joskus haaveilen, että jonain päivänä olisin parisuhteessa ihmisen kanssa, joka hoitaa asiansa ja elämänsä itsenäisesti mutta huomioisi myös minut, osaisi puhua ja haluaisi jutella mun kanssa, olisi kiinnostunut minusta ja kertoisi myös omista asioistaan mulle ihan itsenäisesti. Mutta ei sellaisia miehiä taida olla olemassakaan kuin elokuvissa.

[/quote]

Mun yksi tuttavanainen totesi, että sitten täytyy alkaa lesboksi. Hän on kyllästynyt pettävään mieheensä. Ja sama kolahti mulle ja olen alkanut miettimään onko tuttavani sanoissa perää.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 06:11"]

Hyvinkin mahdollista. En rakastu enää keneenkään, en edes ihastu. En vaan kerrrrtakaikkiaan ihastu yhtään keneenkään mieheen. Ja lesbo en ole. Terveisin onnellinen 33v

toi onkin outoa, että en edes kai kaipaa OOKEASTI ihastumista, koska olen onnellinen näinkin. Parikymppisenä taivas aukesi monesti kun rakastin niin hulluna ja täysillä. Nyt, ei mitn. Perheen haluisin, mutta en myöskään pysty olemaan miehen kanssa jos en rakasta. Alkaa vaan ärsyttämään ihan helvetisti jos jonku vkonlopunkin pitää olla miehen seurassa johon ei ole tunteita.

[/quote]

Minulla ihastuminen on loppunut jo alle 25-vuotiaana... Voisin elää sinkkuna, nykyisin monet korkeakoulutetut naiset jäävätkin sinkuiksi ja en yllättyisi, jos olisin yksi heistä. En halua sellaista parisuhdetta, jossa tuntisin vain kaverillista kiintymystä ja olisin vain hyödyn tai mukavuuden vuoksi.

Nyt syntymästä asti ollut sinkku ja loppuelämää en kyllä jaksa yksin olla. Nyt on hyvän tuntuinen säätö menossa, mutta jos tämä kusee niin sitten en tiedä mitä teen. M25

Alunperin kyse ei ollut siitä että "voisinko", vaan näköjään siitä on tulossa käytännön sanelema pakko, kun ei ole menekkiä ollenkaan sellaistan miesten parissa, joista olisin itse kiinnostunut.

Toki asia on vaatinut paljon surutyötä mutta hieman valoa tunnelin päässä alkaa olla, että asian on hyväksymässä. Helpottanut nimenomaan tajuta, että kun juuri kukaan ei ole kiinnostonut niin sellaisen hyvän miehen kanssa parisuhteeseen pääseminen on täysin mahdotonta. Pitkän avioliiton ja niiden jälkeisen muutaman säätösuhteen jälkeen on hyvät käsitykset siitä mitä sietäisi elämänkumppanilta ja mitä ei. Vähien omien ja muiden ihmisten paljojen kokemusten perusteella taas juuri muunlaisia miehiä ei ole olemassakaan kuin niitä, joita en sietäisi :P

Eli tilanne on hyvinkin kääntymässä siihen että voin ihan vapaaehtoisesti olla loppuelämäni sinkku, koska vaihtoehtona olisi vain tosi pienet mahdollisuudet huonoon suhteeseen.

En halua olla, mutten tunnu kelpaavan kellekään. Sydämestä vihloo kun ajattelen että en ehkä koskaan saa esim. lapsia ja joudun olemaan yksin koko loppuelämäni. Tuntuu todella pahalta :(

Voisin, jos niikseen tulisi. Nyt olen onnellisesti naimisissa ja perheellinen.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:02"]

Sinkkuna olen ollut ihan tarpeeksi kauan, muttan tällaisia kommentteja ja katkerien akkojen kommentteja lukiessa kieltämättä alkaa itselläkin toivo hiipumaan.

M36

[/quote]

Katkeralta kuulostat itsekin, etkä pelkästään tämän ketjun kommenttien takia. Kukaan ei halua miestä, jonka mielestä maailmasta ei löydy yhtäkään kunnollista naista. Sun kanssa ken ryhtyisi suhteeseen, joutue koko ajan vakuuttelemaan tunteitaan.

Voisin, mutta voisi olla kiva löytää myös mukava nainen. En kuitenkaan halua asua kenenkään kanssa. N40

Olen jotenkin aina ajatellut, että olen parisuhdeihminen, mutta nyt kun muutamakin suhde on päättynyt eroon, niin olen alkanut miettiä, että mikä ettei sinkkunakin voisi elellä. Vaatii kyllä sitä että olisi muuten sosiaalista elämää ja luottoystäviä ympärillä. Ja kai sitä seksiäkin joskus taas tekee mieli. N38

En. Mulla on miehiä ollu aina, mutta joku vähän pitempi, muutaman vuoden, sinkkuilu vois tehä hyvää.

Helposti. Oma seura paras seura. Ei ole ketään vahtimassa tai komentamassa. Saan tulla ja mennä niin kuin haluan.

Olen hyvin itsenäinen.

Mua petettiin viisi vuotta sitten yhdeksän vuoden avoliiton jälkeen. Olin kosinut toista ja tullut valmiiksi lapsiin. Tehnyt kaiken sen eteen, että tulevaisuudessa lapsilla, perheellä olisi hyvä olla. Hyvä, turvallinen koti, itsellä kunnon työpaikka ym. Jälkikäteen huomasin, että lopulta olin itse luopunut suhteen aikana itselleni tärkeistä asioista. Siitä tärkeimmästä, eli kyvystä ottaa vaikeita asioita puheeksi. Toinen oli vuosien ajan kääntänyt vain selkänsä, kun oli asioita joista halusin puhua. Viimeinen asia josta toiselle itkin, kun olin turhautunut siihen kaikkeen yksinäiseen yritykseen saada suhdetta toimimaan paremmin.

Hän ratkaisi asiansa aloittamalla suhteen jonkun naisten hakkaajan kanssa. Ilmeisesti tunteita kuljettaa tuuli ja kun kohdalle sattuu, sen mukaan on mentävä. Tuntuu siltä että suurin osa täällä olevista naisista ajattelee samoin. Kaiken pitäisi hoitua itsestään, vaikeita asioita ei saisi olla, ja jos on, ne lakaistaan maton alle. Yhtä satumaista rakastumista, ei niinkään kumppanuutta tai kunnioitusta.

Luulisi näin viiden vuoden jälkeen että exän kaltaisen haahuilijan jälkeen kelpaisi kuka tahansa. Mutta ei. Rakastin toista sellaisena kuin toinen oli, kaikesta huolimatta. Kriteerit on niinkin haastavat kuin että toinen on rehellinen ja osaa puhua.

Sinkkuna olen ollut ihan tarpeeksi kauan, muttan tällaisia kommentteja ja katkerien akkojen kommentteja lukiessa kieltämättä alkaa itselläkin toivo hiipumaan. Kun yksi kunnollinen, rehellinen nainen riittäisi. Sinkkuna on hyvä elää, mutta ainakin itselleni se on silkkaa valetta etteikö kunnollista, toimivaa parisuhdetta kaipaisi. Jos maailma on tällaisia naisia pullollaan, ehkä on todellakin parempi että yrittää hautaa syvimmät haaveensa ja elää siinä viimeisimmässä rakastamisen muistossa, että eniten rakastamani ihminen satutti minua pahiten ikinä! Ja naiset eivät kunnollisiin miehiin usko.

M36

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:02"]

Sinkkuna on hyvä elää, mutta ainakin itselleni se on silkkaa valetta etteikö kunnollista, toimivaa parisuhdetta kaipaisi. Jos maailma on tällaisia naisia pullollaan, ehkä on todellakin parempi että yrittää hautaa syvimmät haaveensa ja elää siinä viimeisimmässä rakastamisen muistossa, että eniten rakastamani ihminen satutti minua pahiten ikinä! Ja naiset eivät kunnollisiin miehiin usko.

M36

[/quote]

Sulle se on ehkä valhetta että et toivoisi kunnollista parisuhdetta, ja varmaan monelle muullekin. Mutta meitä on paljon, ja tuntuu että erityisesti naisissa, jotka on ihan tietoisesti valittu parisuhteeettomuus, siksi että omalle luonteelle se tuntuu aidosti jopa hyvää suhdetta paremmalta vaihtoehdolta. Tämä varmasti kyllä osaltaan vaikeuttaa niiden pariutumista jotka haluaisivat parin, kun osa naisista on pysyvästi "markkinoiden" ulkopuolella. 

Toivottavasti sinä kuitenkin löydät kaipaamasi kaltaisen naisen - on niitä kuitenkin naisissakin vieläkin paljon niitä jotka kaipaisivat parisuhdetta, eikä ole edes taivaitahipovia kriteereitä, tavallinen kunnon mies riittää.