Miksi et tunne miespuolista ystävääsi kohtaan mitään seksuaalisia tunteita?
Olette hyviä ystäviä ja juttu luistaa, mutta miksi et halua häntä mieheksesi tai sänkykaveriksi?
Kommentit (33)
En oikeastaan koskaan ihastu tai tunne vetoa ketään kohtaan. Puhutaan ihan promilleista jos miettii miten minut saa syttymään. En välitä ulkonäöstä siis, vaan ajatusten pitää kohdata niin hyvin että yhteistyö tuntuu lähes telepatialta. Sitä vaan tietää ilman sanoja mitä toinen tarkoittaa tai on tekemättä. Sukupuolella ei ole väliä myöskään, vaan lähinnä älykkyydellä.
Minulle 98 prosenttia miehistä on täysin neutraaleja, ei mitään vetoa. Pelkkää pahvia tunnetasolla, arvostusta löytyy jos ovat fiksuja, mutta ei mitään muuta. Mutta sitten ne 1-2 prossaa, harvoinhan sellaiseen törmää, saati sitten tutustuu, ihastumista ei voi millään estää. Olen itse varattu, joten platoniselle tasolle nämä voimakkaatkin ihastukset jäävät.
Miksi tuntisin? Olen tuntenut tyypin 10 vuotiaasta saakka ja hän on kuin veli minulle.
Vierailija kirjoitti:
Liian lihava ja liian loukkaantuvaa sorttia. Elämä olisi yhtä draamaa hänen kanssaan. On myös aika kovapäinen. Ystävinä ei tarvitse riidellä mistään kun säilyy tietty raja.
Eli sinä haukut häntä ja hän ei pidä siitä. Oletpa hyvä ystävä.
Vanha kääntötemppu vaatia perusteluja asioille, joita ei tarvitse perustella. Itsellä olisi selittämistä.
Ehkä noin 1 mies 10.000 miehen joukosta on minulle seksuaalisesti puoleensavetävä. Ystävämiehiin ei ole osunut tällaisia, mutta jos olisi, niin suhde olisi melko varmasti alkanut - mikäli hän olisi tuntenut samoin minua kohtaan.
Jos joku on siirretty ystäväkategoriaan niin ei sitä sen jälkeen ajattele kun ystävänä, jos ei sieltä saa selvää signaalia että olis muutakin tarjolla.
Miehen ryppyreikä ei vaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian lihava ja liian loukkaantuvaa sorttia. Elämä olisi yhtä draamaa hänen kanssaan. On myös aika kovapäinen. Ystävinä ei tarvitse riidellä mistään kun säilyy tietty raja.
Eli sinä haukut häntä ja hän ei pidä siitä. Oletpa hyvä ystävä.
Tätä se aina on.
Vierailija kirjoitti:
Teoriassa vain. Ehkä se on varmaan valittu juuri siksi kaveriksi että on väritön, tylsä, kuin seinä ja vähän naismainen.
Tämähän se.
Liian leveilevää tyyppiä. Kaverina ihan kiva, toki silloinkin sopivissa annoksissa. Mutta naisia iskiessä menee ihan överiksi. Vanhempien purjeveneellä vanhempien kanssa tehty kesäreissu on luokkaa ”purjehdin kaikki kesät” ja kohtalaisen vanha auto muuttuu jutuissa uudehkoksi avobemariksi. Kuten sanoin, pienissä määrin ihan kiva tyyppi ja näin, mutta seurusteluvaihetta en jaksaisi. Voi olla että avioliitossa vuosien jälkeen olisi rauhallisempi.
Vähän asian vierestä, mutta tunnen kyllä seksuaalista vetovoimaa; en vain aio tai halua edistää sitä tekoihin saakka.
Koska ei ole niitä seksuaalisia ja/tai romanttisia tunteita. Ei siihen sen kummempia perusteluja ole. Osa ihmisistä vaan sytyttää parisuhdemielessä, osa ei.