Millaista on n. 60-vuotiaan lapsettoman naisen elämä?

Rauhallista :)

Katso pinkit korkokengät blogistia, sellaista. Ja tunnen mä yhden n 50v lapsettoman naisen. Juoksee erään laulajan joka keikalla, käy töissä, ostelee vaatteita, hoitelee kissaansa.

Töitä tehdään ja nautitaan vapaa-ajasta. 

Käyn töissä, liikun paljon, on iso piha hoidettavana. Viikonloppuisin aika usein miehen lapset ja lapsenlapset on meillä, kahdestaan ollessa veneillään. Aika tavallista elämää.

Ihanaa. On vapautta ja rahaa elää juuri niin kuin haluaa.

Ihanaa!

Oman näköistä elämää, olen hyvin onnellinen. Paikatkin on edelleen kuin parikymppisenä, vaikka liukkaria joutuukin joskus harvoin käyttämään.

Kissa lapsen korvikkeena.

Kaikilla ikäluokilla on päivässä yhtä paljon tunteja.

Lapsettomuus ei enää rassaa, sellaista on.

Hassu kysymys. Eiköhän lapsettomien elämä ole aika samanlaista kuin mullakin, vaikka lapsiakin on kaksi. Eli nautitaan elämästä, on ihanan rauhallista, voi tehdä mitä itseään huvittaa, aikaa riittää ystävien tapaamiseen ja kaikenlaiseen muuhunkin.  Toki lapsia hankkineen kuuskymppisen elämä voi olla yhtä lastenlastenhoitoakin, jos on sellaiselle linjalle lähtenyt. 

Yksinäistä. Ja joskus on vähän kaduttanut, kun ei tullut tehtyä edes yhtä lasta. Ystävät fiilistelee jo lastenlapsillaan.

Varmasti yksinäistä ja surullista. On 20 vuotta surrut lapsettomuutta ja vielä ainakin 20 vuotta edessä.

Aika huoletonta elämää, kun ei ole esim. lapsenlapsia hoidettavana. 

Olen 58-vuotias. Lainat on maksettu ja teen enää 80% työaikaa. Käyn uimassa, hiihtämässä, salilla, elokuvissa... Miesystävän (emme asu yhdessä ja lapsensa olivat jo aikuisia kun tapasimme) kanssa mökkeilemme ja vaellamme Lapissa. Elämä on seesteistä ja miellyttävää, vailla taloudellisia huolia. Osa-aikaisenakin tienaan enemmän kuin tarvitsen.

Mukavaa. Ihan samanlaista kuin se oli 30-, 40- tai 50-vuotiaanakin. Käyn töissä, laitan ruokaa, pelaan tietokoneella, luen kirjoja, kuuntelen musiikkia, kävelen luonnossa. 

Entä 6-kymppisen lapsettoman miehen?

Mummuna ainakin on ihanaa. 2,5-vuotias pojantytär haluaa jo mummolle yöksi, tulee reppunsa kanssa ja sitten leikitään. Mummu ei raaski nukkua kun menee yö ihanuutta tuijotellessa.

60-vuotiaanahan lapsettoman ja lapsia saaneen elämät eivät niin paljon välttämättä eroa. Elämä rakentuu kiinnostuksen kohteiden mukaan. Joillekin ne ovat lapsenlapset, mutta eivät kaikille isoäideille. Joku tahkoo vielä höyrypäänä intohimoisesti rakastamassa työssä, toinen odottaa eläköitymistä kuin kuuta nousevaa. Voi olla harrastuksia tai voi olla että ei. Voi olla omistanut vaikka koirien kasvattamiseen tai vapaaehtoistyöhön. Tai voi katsella telkkaria ja hoitaa parvekekukkia aivan tyytyväisenä. Voi harrastaa irtosuhteita, olla vakaassa parisuhteessa tai voi olla, ettei miehiä vaivoikseen kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Entä 6-kymppisen lapsettoman miehen?

Niin, tämä kiinnostaisi.