Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ei pysty seurustelemaan, kun lapset asuvat kotona?
21.07.2014 |
En vaan pysty. En halua ketään vierasta ihmistä kotiini ja elämääni. Näin on mennyt jo 5 vuotta. Vielä toinen samanmoinen edessä. Miten teidän ystävät suhtautuvat? Mulla jo tottuneet, mutta joku kaveri tms. vielä ehdottelee ja kuulen että ihmisen ei pitäisi olla yksin kommentteja.
Kommentit (43)
Minä erosin, jo vuosia sitten. Ex jätti ja vähän ajan päästä lapsille esiteltiin tyttöystävä. Joka on minua nuorempi ja kauniimpi.
Ero kävi suht vaivattomasti ja ex.n kanssa ei ole mitään erimielisyyksiä. Vaikka lapset asuvat viikko- viikko, olen minä huoltaja, ihan senkin takia että ex asuu naapurikaupungissa, ei pitäynyt kouluja vaihtaa jne. Saan yh-korotuksen ja elatusmaksunkin, tämä täysin ex.n ehdotuksesta.
Olin aluksi pitkään surullinen erosta, itkin joka ikinen viikko. Vasta kun ensimmäisenä jouluna tajusin itkeväni vieläkin, vaikka ex.llä oli jo uusi, yritin päästä suosta ylös. Vuosi tämän jälkeen tajusin en ole pitkään aikaan itkenyt.
Koska raha-asiat olivat retuperällä, minulla ei ollut varaa käydä treffeillä. Muutama sokkoteffi tuli käytyä, esim työkaveri löysi minulle sopivan. Ehdoton niitti oli, kun eräs mies halusi viedä minut tiettyyn paikkaan syömään. Kun sanoi nimen, kerroin minulla ei ole varaa paikkaan. Mies ilmoitti hän maksaa. Ilta meni huonosti, heti tajusin ettei tästä tule mitään tule ja varmuuden vuoksi tilasin hyvin edulliset ruuat, halvimman pääruuan ja jonkun jälkiruuan. Lasku kun tuli, mies sanoi tarjoilijalle laitetaan lasku puoliksi. Tarjoilija laittoi laskut niin että minulle minun ja hänelle hänen osuuden ja mies alkoi haastamaan riitaa. Pyysin tarjoilijan mielipidettä ja vielä toisenkin. Ravintola oli lähes tyhjä. Kerroin mies kutsui minut syömään, lupasi tarjota, koska ko paikka on liian kallis yh-äidille, onko teidän mielestä ok että maksan nyt puolet miehen kalliista pihvistä ja yksin juodusta punaviinistä. Mies laittoi luottokortin pöytään, sanoi maksaa koko laskun ja minä kiitin tarjoilijoita, sanoin miehelle älä ikinä ota minuun yhteyttä ja lähdin.
Tämän jälkeen hiljaiselo jatkui ja en suostunut sokkotreffeille.
Jo kauan aikaa sitten ex-mieheni, nyt nykyiset appivanhemmat tulivat minun luo asumaan jouluksi, kun itse olin muualla. ex.n asunto on pieni, siellä kun oli jo lapset ja ex ja silloinen tyttöystävä. Palkaksi nykyiset appivanhemmat jättivät sievän summan käteistä. Aluksi, tietenkin, kieltäydyin ottamaan niitä vastaan, lopulta neuvotteluiden jälkeen otin ja olen käyttänyt rahat kahviloihin. Tämä ex.n anoppi sanoi minun pitää alkaa käymään treffeillä ja olenkin laittanut ilmoituksia vaikka mihin ja olen saanut paljon yhteydenottoja ja käynyt hyvin paljon kahveilla.
Muutaman kanssa olen viihtynyt jopa vähän pidempään, mutta ei mistään isäpuoliehdokasta ole. 95 % miehistä etsii ihan sitä yhtä, lopuista valtaosa haluavat naisen, mutta ei lapsia. Jos suostuu ottamaan naisen, jolla on lapsia, on miehellä itselläänkin ja se ihan mieletön säätäminen ei oikeasti ole kivaa. Eikä helppoakaan. Outo piirre on myös se että 40 vuotias mies etsii 20 vuotiasta, 50 vuotias 30 v, mutta minun ikäistä naista ei huoli omanikäinen mies, vaan se 20 v vanhempi. En minä etsi 55 vuotiasta vaan mielummin omaikäistäni.
Rahat on jo "juotu", mutta käyn edelleen treffeillä, vähintään joka toinen viikko. Treffeillä käyminen on oikeasti mukavaa ja kenties löydän jonkun, ehkä. Yritystä on ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 13:47"]Minä erosin, jo vuosia sitten. Ex jätti ja vähän ajan päästä lapsille esiteltiin tyttöystävä. Joka on minua nuorempi ja kauniimpi.
Ero kävi suht vaivattomasti ja ex.n kanssa ei ole mitään erimielisyyksiä. Vaikka lapset asuvat viikko- viikko, olen minä huoltaja, ihan senkin takia että ex asuu naapurikaupungissa, ei pitäynyt kouluja vaihtaa jne. Saan yh-korotuksen ja elatusmaksunkin, tämä täysin ex.n ehdotuksesta.
Olin aluksi pitkään surullinen erosta, itkin joka ikinen viikko. Vasta kun ensimmäisenä jouluna tajusin itkeväni vieläkin, vaikka ex.llä oli jo uusi, yritin päästä suosta ylös. Vuosi tämän jälkeen tajusin en ole pitkään aikaan itkenyt.
Koska raha-asiat olivat retuperällä, minulla ei ollut varaa käydä treffeillä. Muutama sokkoteffi tuli käytyä, esim työkaveri löysi minulle sopivan. Ehdoton niitti oli, kun eräs mies halusi viedä minut tiettyyn paikkaan syömään. Kun sanoi nimen, kerroin minulla ei ole varaa paikkaan. Mies ilmoitti hän maksaa. Ilta meni huonosti, heti tajusin ettei tästä tule mitään tule ja varmuuden vuoksi tilasin hyvin edulliset ruuat, halvimman pääruuan ja jonkun jälkiruuan. Lasku kun tuli, mies sanoi tarjoilijalle laitetaan lasku puoliksi. Tarjoilija laittoi laskut niin että minulle minun ja hänelle hänen osuuden ja mies alkoi haastamaan riitaa. Pyysin tarjoilijan mielipidettä ja vielä toisenkin. Ravintola oli lähes tyhjä. Kerroin mies kutsui minut syömään, lupasi tarjota, koska ko paikka on liian kallis yh-äidille, onko teidän mielestä ok että maksan nyt puolet miehen kalliista pihvistä ja yksin juodusta punaviinistä. Mies laittoi luottokortin pöytään, sanoi maksaa koko laskun ja minä kiitin tarjoilijoita, sanoin miehelle älä ikinä ota minuun yhteyttä ja lähdin.
Tämän jälkeen hiljaiselo jatkui ja en suostunut sokkotreffeille.
Jo kauan aikaa sitten ex-mieheni, nyt nykyiset appivanhemmat tulivat minun luo asumaan jouluksi, kun itse olin muualla. ex.n asunto on pieni, siellä kun oli jo lapset ja ex ja silloinen tyttöystävä. Palkaksi nykyiset appivanhemmat jättivät sievän summan käteistä. Aluksi, tietenkin, kieltäydyin ottamaan niitä vastaan, lopulta neuvotteluiden jälkeen otin ja olen käyttänyt rahat kahviloihin. Tämä ex.n anoppi sanoi minun pitää alkaa käymään treffeillä ja olenkin laittanut ilmoituksia vaikka mihin ja olen saanut paljon yhteydenottoja ja käynyt hyvin paljon kahveilla.
Muutaman kanssa olen viihtynyt jopa vähän pidempään, mutta ei mistään isäpuoliehdokasta ole. 95 % miehistä etsii ihan sitä yhtä, lopuista valtaosa haluavat naisen, mutta ei lapsia. Jos suostuu ottamaan naisen, jolla on lapsia, on miehellä itselläänkin ja se ihan mieletön säätäminen ei oikeasti ole kivaa. Eikä helppoakaan. Outo piirre on myös se että 40 vuotias mies etsii 20 vuotiasta, 50 vuotias 30 v, mutta minun ikäistä naista ei huoli omanikäinen mies, vaan se 20 v vanhempi. En minä etsi 55 vuotiasta vaan mielummin omaikäistäni.
Rahat on jo "juotu", mutta käyn edelleen treffeillä, vähintään joka toinen viikko. Treffeillä käyminen on oikeasti mukavaa ja kenties löydän jonkun, ehkä. Yritystä on ainakin.
[/quote] Helppohan sun on deittailla kun on joka toinen viikko lapsivapaa...
Ooooh! En olekaan ainoa! Minä elän 9v. ja 10v. lasten kanssa, sinkkuna nyt viimeiset.... Aika kauan :D Lapset ei nimittäin muista että minulla olisi ketään koskaan ollut. Ei tämä ole lasten syy että olen yksin, ihan mielelläni olen yksin. Miehet on ilkeitä ja pelottavia. Näkeehän sen täälläkin, haukutaan naisten ulkonäköä, läskejä, milloin mitäkin. Olen onnellinen näin. Lasten isällä on ollut uusi perhe jo kauan, nekin lapset menee kohta kouluun. Kaipa ne näkee sitä "onnellista uusperheilyä" siellä isällään ihan tarpeeksi (eivät ole kovin onnellisia, päinvastoin eron partaalla roikkuneet jo vuosia).