Äärimmäinen yksinäisyys

Vierailija kirjoitti:

Eikö nyt todellakaan vielä tänä päivänä ole jotain kunnon foorumia yksinäisille ja ystävää etsiville?! Joku nettisivusto, jossa voisi etsintäkuuluttaa itselleen ystävää. Laittaa itsestään tietoja, ikää, paikkakuntaa jne ja sitten toiset yksinäiset voivat ottaa kontaktia. Ensin anonyymisti ja myöhemmin jatkaa keskustelua vaikka whatsappissa. Vai eikö sitten ihmiset kuitenkaan kehtaa ilmoittautua tällaiselle sivustolle? Ei kehdata myöntää edes toisille yksinäisille, että ollaan yksinäisiä?

Olen ajatellut samaa, mutta tulee pelko siitä, että yksinäiset ihmiset saattaa joutua herkästi huijausten kohteeksi. Miten kauan menee , jotta tietää, että on luotettava ja turvallinen kaveri?Mutta , kai sen aika hyvin huomaa, jos joku yrittää vain hyötyä ja huijata , jotenkin. Tulee vaan mietittyä kaikenlaista nykyään.

Up.

Naisen ei tarvii olla koskaan yksin aina saa Tinderistä seuraa ja vaikka parisuhteenkin.Mies on uhrina kun samanlaista etua ei ole

Jokaisessa ihmisessä on tyhjä paikka tietystä syystä. Siihen sopii vain se yksi pala, Hän Joka oikeasti Rakastaa Sinua ja kuoli puolestasi, että Sinulla olisi ikuinen elämä, ilo ja yltäkylläisyys.

Tätä ei tietenkään ole pakko uskoa ja ihminen voi jatkaa elämäänsä ilottomanakin. 

Moni elää tämä päivän Suomessa ilman asuntoa, peseytymismahdollisuuksia ja kunnon ruokaa. Vasta silloin voidaan puhua yksinäisyydestä. Tämä tuo epäterveitä malleja yhteiskuntaan.

Moni mies joutuu hakeutumaan parisuhteeseen saadakseen nukkua lämpimässä ja syödäkseen. Ennen tämä oli vain päihteiden- tai huumeidenkäyttäjänaisten ongelma.

Nyt se alkaa olla kaikkien pitkäaikaistyöttömien yhteinen ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Moni mies joutuu hakeutumaan parisuhteeseen saadakseen nukkua lämpimässä ja syödäkseen. Ennen tämä oli vain päihteiden- tai huumeidenkäyttäjänaisten ongelma.

Tämä viesti nosti harhaisuuden ihan uudelle tasolle. Suomen sosiaaliturva pitää huolta siitä, että kaikki saavat nukkua lämpimässä ja syödäkseen, ja naiset pitävät huolen siitä, että tuollaiset miehet eivät nykyaikana pääse edes treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia kommentteja, mutta näissä yksinäisyyskeskusteluissa nousee aina sama ongelma esiin. Eli yksinäinen kirjoittaa esim "on minulla pari tätiä mutta eivät ne pidä yhteyttä" tai "on minulla vanhemmat ja pari etäistä ystävää mutta kaikki juhlapyhät vietän yksin.."

Eli ainakin osa yksinäisistä on yksinäisiä sen takia, että odottavat muilta sitä mitä itsekkään eivät ole valmiita tekemään. Odottavat muilta kutsuja ja yhteydenottoja, mutta eivät itse pidä yhteyttä eivätkä kutsu ketään luokseen.

Miksei tämä henkilö jolla on esim vanhemmat ja pari nykyään etäistä kaveria, kutsu vanhempiaan luokseen jouluksi tai kavereitaan juhlimaan synttäreitään? Ja kutsu ei tarkoita sitä että annetaan jollekin yksin mahdollinen päivä, ja jos se ei käy, niin sitten antaa asian olla. Yhteydenpitoon, ystävyyteen ja sosiaalisuuteen pitää nähdä aikaa ja vaivaa!!

Tuo on totta, että yksinäisyys periytyy. Mun äidillä ja isällä ei ollut ystäviä, vain toisensa ja omat sisaruksensa.

Mulla ei ole ollut koskaan aidosti ystävää. Muutama parisuhde on ollut. Huom. mennyt aikamuoto. 

Uskon, että ulkopuolisuuteni johtuu autismista, joka todettiin vasta vuosi sitten. Minun kanssani ei vain haluta olla, kun en täytä normeja.

Se korona-ajan yksinäisyys oli "koronayksinäisille" vain väliaikaista ja jakso elämässä, jolla oli päättymispäivä. Sen sijaan tämä tavallinen yksinäisyys on useimmille pysyvää, jatkuvaa ja loputontakin jonka päättymisestä ikinä ei ole mitään takeita.

Tai no, kyllä tiensä päähän tulee viimeistään sitten kun itsestäkin henki pakenee, mutta eipä tuo lohduta eikä anna myöskään toivoa paremmasta.

Usein yksinäiset ihmiset näkevät itsensä taakkana ja rumana ja tylsänä ja kaikkea mahdollista, ajatellaan että ei kukaan tämmösen kaveri olisi. + voi olla että yksinäinen on yrittänyt ottaa kontaktia mutta kyllä sitä huomaa kun toinen ei välitä. Mulla on ihan liikaa "tuttavia" joitten kanssa pari keskustelu mutta ei ikinä huomioi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten monilla persoonallisuushäiriöisillä, ilkeillä ja manipuloivillakin ihmisillä on ystäviä, jotkut ovat suosittuja jopa maailman politiikassa asti. Mutta minulla - kiltillä, luotettavalla ja empaattisella, joka en ole koskaan tehnyt pahaa edes maan matoselle, ei ole yhtään ystävää - paitsi rakas koirani, joka on ainoa ja uskollisin ystäväni, sekin on jo vanha. En tiedä, miten kestän, kun siitä aika jättää :( 

Hankit uuden koiran ja pidät siitä huolen.

Koskaan ei saa olla yksin ja rauhassa. Kaipaan loputtomasti hiljaisuutta ja yksinoloa.