Elämäsi pahin moka?
Oma mokani oli jatkuva biletys ja lintsaaminen ysiluokan, keskiarvo toikkarissa tasan 6,3..
Teillä?
Kommentit (46)
Exä oli varmaan elämän pahin moka. Niin muuttui se kultainen hempeilijä mies väkivaltaiseksi narsistiksi joka käytti alkoholia joka päivä. Terapiassa käyn ihan vain että saa purkaa ajatuksia jotka muhineet päässä sen seurustelun ajan, 2 vuotta. En vieläkään pysty ajattelemaan asioita mitä hän teki, kylmät väreet tulee iholle.
Pari narsistiexää mullakin. TODELLA vaikea luottaa miehiin.
Juopon kanssa 15 vuotta, meni rahat ja mielenterveys. En voi suositella kenellekkään :'(
Pahin moka oli kun avasin viinapullon korkin suruissani. Siitä se helvetti alkoi. 7 vuotta elämästäni humalassa, joka päivä. Kämppä alta, kaikki suhteet kavereihin ja perheeseen poikki.
Mutta yhtenä päivänä olin juuri avaamassa korkkia kun tajusin että tää on säälittävää touhua. Nyt korkki on ollut kiinni 10 vuotta, ja elämä on vihdoin positiivista. Joskus asiat täytyy oppia kantapään kautta.
Mikä helvetti noita ukkoja vaivaa.....? Alussa ollaan niin ihania ja saadaan nainen uskomaan ja "koukkuun" ja sitten muututaan ties miksi hulluksi... Eikä auta vaikka kuinka olisit itse sovitteleva, kiltti, ymmärtävä, herttainen..
:( Tsempit kohtalontovereille! t. tuo eka vastaaja, nettideittiprofiiliukon "vaimo"
Opiskeluvalinnat. Olen opiskellut hirveän pitkään, ottanut opintolainaa (paljon) ja olen ihan väärällä alalla.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:33"]
Opiskeluvalinnat. Olen opiskellut hirveän pitkään, ottanut opintolainaa (paljon) ja olen ihan väärällä alalla.
[/quote]
Sama täällä. Miksi olin niin tyhmä, että menin opiskelemaan alaa, jolle on lähes mahdotonta työllistyä?
Mullakin on ammattikorkean käyminen. Yksi juoppo-ex, mutta sitä en,osaa katua kun sain aivan ihanan lapsen.
Elämäni pahin virhe oli suojaton seksi humalassa, vieraan miehen kanssa. En kuitenkaan raskaaksi tullut, vaan sain HIV:n.
Opiskelu työllistämättömälle alalle. Ongelmapelaaminen. Elämätön elämä. Asunnon osto olemattomalla harkintakyvyllä.
Petin miestäni. Vaikka luottamus onkin pikkuhiljaa saavutettu, asia ei koskaan unohdu kokonaan. En olisi koskaan halunnut satuttaa omaa rakastani sillä tavoin, enkä koskaan ajatellut olevani pettäjä. Häpeän tekoani ihan mielettömästi. Mikään ei ole sattunut niin paljon sydämeen kuin nähdä kaikista
rakkaimman itkevän niin loukattuna ja särkyneenä.. Rakastan mun miestäni enemmän kuin mitään, ja olen niin kiitollinen että hän pystyi antamaan minulle anteeksi.
Hometalon (rivarihuoneiston) osto. Meni ehkä 100.000 rahaa, terveys, mielenterveys ja 5 vuotta elämästä pelkkään selviämiseen ja sumuun.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:28"]Pahin moka oli kun avasin viinapullon korkin suruissani. Siitä se helvetti alkoi. 7 vuotta elämästäni humalassa, joka päivä. Kämppä alta, kaikki suhteet kavereihin ja perheeseen poikki.
Mutta yhtenä päivänä olin juuri avaamassa korkkia kun tajusin että tää on säälittävää touhua. Nyt korkki on ollut kiinni 10 vuotta, ja elämä on vihdoin positiivista. Joskus asiat täytyy oppia kantapään kautta.
[/quote]
Hienoa että selvisit ja elämäsi on hyvää taas!
Se, että nuorena valitsin ennemmin työnteon kuin kavereiden kanssa olemisen/bilettämisen. Rahan ansaitseminen oli silloin todella tärkeää, koska pelkään köyhyyttä ja en halua olla "köyhä". Noh, nyt minulla on mukavasti rahaa kyllä pankkitilillä, mutta ei juuri kavereita. Jos olisi nähnyt tämän etukäteen olisin mennyt kavereiden kanssa ja tutustunut ihmisiin, hankkinut hauskoja kokemuksia. Rahaa saa aina jostain lisää, kavereita ja kokemuksia ei niinkään. Tästä olen kieltämättä vähän katkera itselleni. Noh, ei auta kuin elää asian kanssa.
Nuorempana en elänyt nuoruutta. Istuin kotona nyhjöttämässä kun muut pitivät hauskaa ja rälläilivät isolla porukalla pitkin kyliä. Ja olin masentunut, poltin ja vedin lääkkeitä sekaisin hyvään oloon, istuin myös suljetulla 5 kertaa. Olin koulussa kiusattu ja halveksuttu. Nuoruus kai sekin
Kaverin miehen kanssa sekstailu. Tapahtui hirveässä kännissä.Sitä häpeän lopun elämääni.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:59"]Nuorempana en elänyt nuoruutta. Istuin kotona nyhjöttämässä kun muut pitivät hauskaa ja rälläilivät isolla porukalla pitkin kyliä. Ja olin masentunut, poltin ja vedin lääkkeitä sekaisin hyvään oloon, istuin myös suljetulla 5 kertaa. Olin koulussa kiusattu ja halveksuttu. Nuoruus kai sekin
[/quote]
Mm no minä olen 16-vuotias ja mun elämä on aika paljon just tuota. Tupakkaa en polta, huumeita en käytä, mutta lääkkeitä vedän välillä miten sattuu ja suljetulla olen ollut kahdesti. Joka ilta istun kotona, yksin, omassa huoneessa.
Oisko sulla mtn vinkkiä mulle, miten mun pitäis muuttuun tästä? Mitä tahtoisit nyt sanoo teini-ikäiselle itsellesi? Yksin en osaa.
t. 16-v
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:59"]Nuorempana en elänyt nuoruutta. Istuin kotona nyhjöttämässä kun muut pitivät hauskaa ja rälläilivät isolla porukalla pitkin kyliä. Ja olin masentunut, poltin ja vedin lääkkeitä sekaisin hyvään oloon, istuin myös suljetulla 5 kertaa. Olin koulussa kiusattu ja halveksuttu. Nuoruus kai sekin
[/quote]
Mm no minä olen 16-vuotias ja mun elämä on aika paljon just tuota. Tupakkaa en polta, huumeita en käytä, mutta lääkkeitä vedän välillä miten sattuu ja suljetulla olen ollut kahdesti. Joka ilta istun kotona, yksin, omassa huoneessa.
Oisko sulla mtn vinkkiä mulle, miten mun pitäis muuttuun tästä? Mitä tahtoisit nyt sanoo teini-ikäiselle itsellesi? Yksin en osaa.
t. 16-v
[/quote]
täällä 14 vuotias kans, suljetulla 3 kertaa, tupakkaa välillä ja lääkkeitä sekaisi. Ei ainuttakaa kaveria, perseestä. Toisaalta oon tottunu olemaa yksin mut silti ois välillä kiva elää kunnolla, ku nyhjöä kotona
Nykyinen parisuhde. Löysin netistä. Alku oli lupaava ja satumainen. Kun esikoinen oli syntynyt, kävikin ilmi että ukolla oli edelleen profiili deittipalstalla ja vonkas samalla exäänsä (joka hädin tuskin edes muisti miestä..). Ukko muuttui kylmäksi, kovaksi, tunteettomaksi, silmätkin olivat kuin jäätä. Mikään ei kiinnostanut, ei halunnut tehdä mitään yhdessä, nauroi kaikille minun kiinnostuksenkohteille, arvoille..
Ja on tosiaan vieläkin nykyinen, kerään tässä itsekunnioitukseni rippeitä (ja rahaa säästötilille) että saan tuon vammaisen possun viskattua ulos deittiprofiileineen. Toisin sanoen, minä itse ja oma herkkäuskoisuuteni taitaa olla se elämäni pahin moka :( Mutta kun mies niiiiiin vannoo muuttuneensa ja rakastavansa ja yhyy ja byhyy.....