Muita kenellä ei ollut rakkaussuhteita nuoruudessa?

Itselläni oli yksi 8 kk seurustelusuhde kun olin 19-vuotias, mutta se oli etäsuhde eikä siksi ehtinyt opettaa paljoa rakkaudesta.

Seuraava suhde syttyi ollessani 23-vuotias, menimme aivan liian pian naimisiin. Nyt olen 34 ja eroamassa tästä suhteesta. Tai vieläkin hieman kahden vaiheilla, mutta taitaa olla ainut oikea päätös. En osannut arvioida tuolloin nuorena, mitä olen valmis sietämään ja miten paljon itse joustamaan. Kolmenkympinkriisi, oman vanhemman kuolema, lomautus --- pakan mennessä viimeisen parin vuoden aikana kunnolla sekaisin tuli tilaisuus myös nostaa kunnolla kissa pöydälle parisuhteessa. Näyttää siltä, ettei kissaan halua kumpikaan enää tarttua, menköön menojaan.

Jälkiviisaana olisi ollut hyvä kokeilla erilaisten nuorten miesten kanssa yhteensopivuutta nuorempana. Toisaalta yksi läheisistä kavereistani on ollut miehensä kanssa yhdessä 16-vuotiaista saakka ja heidän 25-vuotinen suhteensa (ovat minua vanhempia) voi edelleen todella hyvin. Vaiheensa siinä on toki ollut, mutta tahtoa riittänyt molemmilla jokaisen kohdalla.

Et ole ainoa ap, täällä toinen samanlainen. En ole koskaan seurustellut eikä ole ollut nuoruuden rakkaussuhteita ja olen edelleen sinkku. N32

Vierailija kirjoitti:

Minun ensimmäinen suhteeni oli kun olin 25 -vuotias. Ainoa haittapuoli oli se, etten tunnistanut ilmiselviä "red flageja" ja lähtenyt suhteesta aikaisemmin.

Mulla sama, tosin olin 23v. Sitä liittoa kesti 19v ja nyt kolmatta vuotta sinkkuna.

Onko niin, että moni tähänkin ketjuun kirjoittanut ns. ikisinkku nainen ei ole lähtenyt kokeilemaan onneaan tinderistä? Omina pariutumisaikoina oli hädin tuskin netti keksitty ja tinderille ei ole 25+ vuotisesta parisuhteestani johtuen ollut tarvetta, joten en ole siihen joitain artikkeleita enempää jaksanut perehtyä. Olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että tinderissä on nimen omaan naisille hyvä tilanne, kun siellä on miehiä tarjolla jonoksi saakka. Vai onko tinder enemmän parikymppisille tarkoitettu?

N49

Yksi täällä. Olin kyllä todella ihastunut ylä-asteella yhteen tyttöön ja huhujen mukaan hänkin minuun. No olin tietenkin ujo mopoja rassaava nörtti joten en uskaltanut tehdä asialle mitään. Hommaa ei helpottanut, että minua kiusattiin "lievästi" em. huhun takia. Varmaan tuo kokemus särki osan minusta sen verran tehokkaasti, että nyt 3-kymppisenä olen yhä yksin.

Yksinolo on kuitenkin opettanut pärjäämään yksin ja nauttimaan omasta seurasta. Uskon, että pärjäisin näin vaikka elämäni loppuun saakka. Olisipa silti mukava tuntea taas samalla tavalla mutta en tiedä osaanko enää.

Minäkään en ole seurustellut ja olen 27 v nainen. Tosin itsessäni paljon syytä tähän. En osaa tutustua ihmisiin ja ujo olen sekä introvertti. Nuoruus meni kiusattuna ja itsetunto edelleen aika huono varsinkin jos parisuhdemielessä ajattelee. En pidä itseäni minään sellaisena ihmisenä jonka joku tahtoisi kumppanikseen ja vaikeaa ajatella niin. Samalla en koskaan halua alistua ikävään kohteluun. Parempi silloin olla yksin kuin särkeä itseään lisää. En halua myöskään silti olla toiselle taakka. Olen ollut aivan liikaa yksin ja en tiedä voinko toista enää niin lähellä päästää. Ajatus esim seksistä (olen neitsyt) on niin kaukainen asia, ettei minusta ainakaan nyt olisi siihen. Tähän vielä lisättynä se etten halua lapsia niin siinä mielessä ei ole mikään välttämättömyys.

Tosin kyllä surullinen olo välillä ja olen muutenkin yksinäinen. Samalla tahtoisi aina olla jollekin tärkeä ihminen. Sen tunteen puuttuminen varmaan pahin ajatus. Syytä on silti minussakin paljon, vaikka en mikään kamala ihminen olekaan. Nuorempana olin niin ujo ja muutenkin jäin porukoista, että en edes miettinyt mitään seurustelua. Parista pojasta pidin, mutta se jäi siihen. Nyt vasta viime vuosina alkaa ehkä tajuta sen, että voin jäädä yksin vaikka ainiaaksi jos mikään ei muutu. Surullinen ajatus välillä, mutta uskon sen kuinka vaikeaa olisi löytää sellainen ihminen jonka kanssa voisin ajatella jotain enemmän. Paljon juuri itseni takia.

Mulla oli eka seurustelusuhde 19-vuotiaana eli aikuisikäisenä

Eipä niitä ollut. Mutta tuskin olisi mukavaa muistella nuoruuden suhteita, jos ne olisivat päättyneet eroon (tai kumppanin kuolemaan, mikä olisi vielä pahempaa). Toki sitten olisi hienoa, jos olisi jo nuorena tavattu ja vieläkin oltaisiin onnellisesti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että moni tähänkin ketjuun kirjoittanut ns. ikisinkku nainen ei ole lähtenyt kokeilemaan onneaan tinderistä? Omina pariutumisaikoina oli hädin tuskin netti keksitty ja tinderille ei ole 25+ vuotisesta parisuhteestani johtuen ollut tarvetta, joten en ole siihen joitain artikkeleita enempää jaksanut perehtyä. Olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että tinderissä on nimen omaan naisille hyvä tilanne, kun siellä on miehiä tarjolla jonoksi saakka. Vai onko tinder enemmän parikymppisille tarkoitettu?

N49

Tinderistä saa seksiä. Nyt puhutaan parisuhteista.

Olen seurustellut 11-vuotiaasta saakka. Ei se ole tervettä, että ajattelee että kaikkien pitää seurustella. Et ole menettänyt mitään, voin kertoa.