Miten Helsinkiin muutto muutti elämäsi?

Kaipa tuo riippui monista asioista kuten osaako hakeutua vertaisten seuraan ja etsiä sitä tekemistä ja ihmisiä. Missä tahansa runtee olonsa kurjaksi jos ei ole mitään missään...

Kuinkahan paljon meitä jo sukupolvia Hesassa asuineita, parhaimmissa osoitteissa, jotka on täysin syrjäytetty... EN YMMÄRRÄ... täällä on joku paska joka seuraa täältä perässä vaikka muuttaisit naapurimaahan...

Nyt koko Hesa-Espoo-Kirkkonummelle saakka on yksi suuri TÄYSIN RAISKATTU ALUE... VOIN OKEASTI PAHOIN JA VOISIN OKSENTAA... Vantaasta ja Sipoosta en tiedä mitään niin en voi mitään sanoa...

Petyin en tavannut yhtää alkuasukasta,,, inkkaria,hiekkapirut,ruski moskit molo holo puhetta,loput sitten statin pellejä ihme puheillaan,en osaa kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50-vuotias, ja harkitsen muuttoa Helsinkiin. Pystyykö sopeutumaan?

Varmasti pystyt sopeutumaan. Täällä on hyvin erilaisia asuinalueita, että kyllä löydät itsellesi sopivan. 

Vierailija kirjoitti:

Muutin Helsinkiin lukion jälkeen v. 1992, kun pääsin yliopistoon. Olen huvittuneena muistellut ensimmäistä kävelymatkaani rautatieasemalta Dommalle, mistä olin saanut kämpän: puristin laukkujani kouristuksenomaisesti, kun olin ihan varma, että joku ne nyysii kuitenkin tässä hurjassa kaupungissa :D

Mutta nopeasti kotiuduin, etenkin koska olin baarieläin :D Sittemmin olen päätynyt puistomaisemmalle alueelle asumaan ja Helsinki on kotini <3 Sen tietää vaikka siitä, että kun katson parvekkeelta ulos, tiedän että tämä on kotiseutu ja olen onnellinen :)

Asun siellä 80-luvulla. Oli bubbari ja Alibi ja yögrilli. Toit hyvät muistot mieleen. 😂😂😂

Se muutti siten muutin työn ja miehen perässä. Erottiin aika pian ja se työkin oli määräaikainen, mutta perustin v. 2006 yritykseni tänne. Olisi pitänyt miettiä kaupunkia pari kertaa..... Nyt sitten 18 vuotta myöhemmin olen jumissa täällä. Olisin jo vuosia sitten halunnut muuttaa etenkin Turkuun. Ihana opiskelukaupunkini. Tai jonnekin muualle. 

Jumissa siksi, että ammatillisesti olen tehnyt nimeä täällä ja minut tunnetaan "piireissä" ja oikeuksissa ja poliisissa + kaikki asiakkaat ovat täällä. Vanhat asiakkaat suosittelevat eteenpäin. En missään nimessä jaksa enää aloittaa tasolta 0 samaa urakkaa kuin silloin aikoinaan. 

Jumissa olen.

asianajaja, yrittäjä

Jos vanhemmat ovat Helsingistä niin silloinhan se tarkoittaa, että lapsi on myös lähtöisin Helsingistä eikä maalta.

Keskustelu rönsyilee, mutta vastauksena ap:lle. Sain töitä, sain palkkaa, löysin asunnon (siis tässä järjestyksessä), kalustin asunnon hitaasti mutta kuitenkin, aloin pikku hiljaa viihtyä, löysin seuraa ja kavereita. Sitten aloin tuntea että kuulun tänne.

No pääsin elämisen makuun. Maailma avartui ja sain uusia kokemuksia. Silloin aluksi. Nyt tämä on normaali kotikaupunki. Täällä on ystävät ja sukulaiset, lapset ja lasten kaverit. Sosiaalinen verkosto. Tuttuja lähialepassa. Yms. Niin mutta kun muutin oli ihana mennä ulkoilmakonsertteihin, saarille, messuille, teattereihin yms yms. Tapahtumia ja ihmisiä joka lähtöön.  

Luultavasti meitä on kaupunki tyyppisiä ja maalaistyyppisiä. Kumpikaan ei ole toista parempi tai huonompi.  Itse nautin nykyääänkin Kallion kuhinasta. Maalla on kiva käydä, mutta en jaksa siellä olla. 

Jos olisin nuori muuttaisin kokeeksi,tosin konepistoolini seuraisi muuttoani ja kaksi järeää käsiasetta,ei kai sitä muuten lähdetä sadiin muuttamaan.No ei tarvi muuttaa asun kauniin järvenrannalla keskisuomessa luonnonrauhassa missä ei nokikeppejä näy.

Charlott.E kirjoitti:

Ulkomailta muutettu ja alkushokki oli kova. Juoppoja ja narkkareita arkisin kaduilla ihan kuin olisi normielämää. Ja roskaisuus. Näin kesäisin erityisesti. Sitä ei nähnyt edellisessä kotikaupungissani. Toinen shokki oli kun saman rapun naapurit eivät sano mitään kun kohdataan. Tai suurin osa. Kävellään vaan ohi. Ei muualla maailmassa tulisi kuuloonkaan ettei tervehditä naapuria. 

Ulkomailta Helsinkiin palatessa useimmille tuntemilleni, myös minulle tuli paha masennus. On se niin ankea neuvostokaupunki sen jälkeen kun on asunut vaikka Milanossa kuten minä. 

Stadi on vitsi ,kuka siellä viitsii enää asua,olisi aika alkaa miettiä suomeen uutta pääkaupunkia,vähemmän suomen butjettia rasittavaa älämölökeskusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin Helsinkiin kun olin 19 ja pääsin yliopistoon opiskelemaan. Käyn nykyisin kotipaikkakunnallani muutaman kerran vuodessa, vanhemmat asuvat siellä edelleen. Olen kotoisin keskisuuresta Etelä-Suomen kaupungista. Jos tulee käytyä missään muualla kuin vanhemmilla, rupee aika lailla vituttamaan. Ei ole julkista liikennettä. Ihmiset liikkuvat hitaasti, pyörivät ja tupeksivat. Ruokapaikatkin ovat aika kehnoja. Joka kerta olen iloinen, että pääsen takaisin Helsinkiin.

 

Tuo viimeinen lause on kiinnostava. Olen kuullut usean sanovan noin; he ovat iloisia päästessään takaisin Helsinkiin. Mistä se johtuu? Mitä Helsingissä on sellaista, että sinne on kiva tulla takaisin?

Itselleni se on tuntemus vapaudesta hengittää ja palautuu ainakin osittain siihen, että näkee ympärillään verrattain suuren koneiston toimimassa, omista toimista riippumatta.

Moni kaveri on muuttanut Helsinkiin. Lähteneet ovet paukkuen että siellä se elämä sit aukeaa kun on palveluita ja kulttuuria. Siellä ne nyt lähiöissä asuu ahtaasti ja ostokset hoidetaan Prismassa. Kulttuuririennotkin jäivät ensimmäisten vuosien jälkeen.

Muutama joka asuu keskustassa tuntuvat olevan onnellisia ja elävän sellaista elämää kuin halusivat.

Vierailija kirjoitti:

Moni kaveri on muuttanut Helsinkiin. Lähteneet ovet paukkuen että siellä se elämä sit aukeaa kun on palveluita ja kulttuuria. Siellä ne nyt lähiöissä asuu ahtaasti ja ostokset hoidetaan Prismassa. Kulttuuririennotkin jäivät ensimmäisten vuosien jälkeen.

Muutama joka asuu keskustassa tuntuvat olevan onnellisia ja elävän sellaista elämää kuin halusivat.

Olen asunut sekä ytimessä että laitakaupungilla, enkä ymmärrä noita sinun kavereitasi. Mikä lähiö on muka niin skutsissa ettei sieltä pääse pelipaikoille? Landbo?

Vierailija kirjoitti:

Se muutti siten muutin työn ja miehen perässä. Erottiin aika pian ja se työkin oli määräaikainen, mutta perustin v. 2006 yritykseni tänne. Olisi pitänyt miettiä kaupunkia pari kertaa..... Nyt sitten 18 vuotta myöhemmin olen jumissa täällä. Olisin jo vuosia sitten halunnut muuttaa etenkin Turkuun. Ihana opiskelukaupunkini. Tai jonnekin muualle. 

Jumissa siksi, että ammatillisesti olen tehnyt nimeä täällä ja minut tunnetaan "piireissä" ja oikeuksissa ja poliisissa + kaikki asiakkaat ovat täällä. Vanhat asiakkaat suosittelevat eteenpäin. En missään nimessä jaksa enää aloittaa tasolta 0 samaa urakkaa kuin silloin aikoinaan. 

Jumissa olen.

asianajaja, yrittäjä

Tää on paha. Eikö olisi mahdollista mennä jonkun palkkalistoille muualle?? 

Pääsee pikkukaupunkien kyräilystä.

Vierailija kirjoitti:

Charlott.E kirjoitti:

Ulkomailta muutettu ja alkushokki oli kova. Juoppoja ja narkkareita arkisin kaduilla ihan kuin olisi normielämää. Ja roskaisuus. Näin kesäisin erityisesti. Sitä ei nähnyt edellisessä kotikaupungissani. Toinen shokki oli kun saman rapun naapurit eivät sano mitään kun kohdataan. Tai suurin osa. Kävellään vaan ohi. Ei muualla maailmassa tulisi kuuloonkaan ettei tervehditä naapuria. 

Ulkomailta Helsinkiin palatessa useimmille tuntemilleni, myös minulle tuli paha masennus. On se niin ankea neuvostokaupunki sen jälkeen kun on asunut vaikka Milanossa kuten minä. 

Enpä usko sinua. Luulen, että olet täysin ulkopuolinen tässä kysymyksessä, sinulla on vain mielikuvitustuttuja, jotka masentuivat, ja Milanossa paljon pyörineenä voin sanoa, että siellä on hyvää vain San Siron jalkapallo-ottelut ja muu onkin sitten melua ja pölyä ja taskuvarkaita. La Scala lienee tasokkaampi kuin Kansallisooppera, mutta en ole asiantuntija, en tiedä.

Helsingissä on paljon ihania luontopaikkoja. Hyvät mahdollisuudet palauttavaan arkiliikuntaan.

Eikö ole pelkoa että hukkuu massaan ihmisenä, sukulaisetkin häviävät sinne kiireeseen ja kilpailu on jo liian kovaa? Tampereella on jo se riski, aika sossulandia koko paikka.