Miten kestätte sitä, että miehellänne on lapsi toisen kanssa?

Ei haittaa yhtään! Enhän minäkään neitsyt ole herranjestas sentään. Enkä IKINÄ ottaisi miestä jolla on poikuus tallella :/

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 17:23"]

Ei haittaa yhtään! Enhän minäkään neitsyt ole herranjestas sentään. Enkä IKINÄ ottaisi miestä jolla on poikuus tallella :/

[/quote]

Ja poikuus tallella on kaikilla joilla ei ole jo lasta edellisestä suhteesta?

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 17:23"]

Ei haittaa yhtään! Enhän minäkään neitsyt ole herranjestas sentään. Enkä IKINÄ ottaisi miestä jolla on poikuus tallella :/

[/quote]

 Ja poikuus tallella on kaikilla joilla ei ole jo lasta edellisestä suhteesta?

[/quote]..että voitte rakastaa miehenne lasta, joka on seurausta seksistä edellisen naisen kanssa?

Joo en minäkään haluaisi miestä jolla on jo lapsi edelisestä suhteesta. Koska a) haluan että eksät eivät roiku elämässämme mukana lapsineen b) Yhteinen lapsemme tulee olemaan meille molemmille uusi ja ihmeellinen asia eikä mies ole sitä jo kokenut c) En halua miettiä lomiani ja viikoloppujani miehen eksän ja heidän lastensa mukaan, milloin on lapsivapaa viikoloppu ja milloin ei. d) En kuitenkaan rakastaisi heitä yhtäpaljon kuin omaani.

Onneksi tapasin miehen jolla ei ole lapsia koska minullakaan ei ole. Nyt odotamme ensimmäistä yhteistämme. Mies ei myöskään haluaisi naista jolla jo on lapsia.

Ei tämän minusta ole mitenkään itsekästä vaan normaalia. Miksi en voisi vaatia mieheltä samaa kuin itse olen ja elämäni on.

Seurustelin nuorehkon urheilullisen miehen kanssa, jolla oli lapsi edellisestä kiitosta. Minulla oli myös samanikäinen ja samaa sukupuolta oleva lapsi. Meillä sujui kaikki tosi hyvin. Eroomme ei koskaan vaikuttanut nämä edellisissä liitoissa tehdyt lapset. Sitten tuli mies kuvioihin, jonka edellisellä oli aiemmasta liitosta poika. Tää oli yhtä helvettiä. Vaikka poika ei ollut miehen oma, niin ämmä yritti juoksuttaa ja kahlita miestä vedoten tähän poikaan. Tähän peliin itseasiassa osallistui vielä miehen sisko, joka ei pitänyt minusta ollenkaan. Ajat ovat muuttuneet onneksi ja tuon pelin vihelsin poikki jo alkuvaiheessa. Tämä entinen puoliso jäi katkerana nuolemaan näppejään, eikä saanut kun vahinkoa aikaan ja sinkkuna edelleenkin. Ei ne lapset sitä elämää hankalaksi tee vaan ne exät, jos on sikseen. 

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 17:28"]

Joo en minäkään haluaisi miestä jolla on jo lapsi edelisestä suhteesta. Koska a) haluan että eksät eivät roiku elämässämme mukana lapsineen b) Yhteinen lapsemme tulee olemaan meille molemmille uusi ja ihmeellinen asia eikä mies ole sitä jo kokenut c) En halua miettiä lomiani ja viikoloppujani miehen eksän ja heidän lastensa mukaan, milloin on lapsivapaa viikoloppu ja milloin ei. d) En kuitenkaan rakastaisi heitä yhtäpaljon kuin omaani.

Onneksi tapasin miehen jolla ei ole lapsia koska minullakaan ei ole. Nyt odotamme ensimmäistä yhteistämme. Mies ei myöskään haluaisi naista jolla jo on lapsia.

Ei tämän minusta ole mitenkään itsekästä vaan normaalia. Miksi en voisi vaatia mieheltä samaa kuin itse olen ja elämäni on.

[/quote]

Näin juuri itsekin ajattelen... -ap-

Ei tuota mitään ongelmia. Miehelläni on kaksi lasta vuosia sitten päättyneestä suhteesta, molemmat muksut on erittäin mukavia ja tullaan loistavasti keskenämme toimeen. Myös lasten äiti on kiva, ja elää elämäänsä uuden miehensä kanssa. Itselläni ei lapsia ole (eikä tule). En ihan ymmärrä mitä syytä minulla olisi tilanteesta skitsahtaa.

No mulla on tämmöinen tilanne edessä. En olisi kyllä ikinä kuvitellut ryhtyväni suhteeseen eronneen isän kanssa. Tuntuu hieman surulliselta ajatella, että jos saamme lapsia yhdessä kokemus ei ole hänelle yhtä spesiaali, koska hän on kokenut kaiken ennenkin. Mutta skon kyllä, että ainakin minä pystyn rakastamaan myös toisen lasta ajan myötä.

No mitä ihmeellistä siinä on, aika normaalia että ihmisellä on ollut ~elämä~ ennen sinun kuviohin tuloakin. Älä ota miestä jolla on lapsi jos et voi sietää sitä lasta, hyvin yksinkertaista.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 17:30"]

 Ei ne lapset sitä elämää hankalaksi tee vaan ne exät, jos on sikseen. 

[/quote]

Tämä on nimenomaan se pointti. Lasten kanssa oppii kyllä elämään, jos nyt suinkin edes jollain lailla uuden kumppanin hyväksyvät, mutta piinaavaa ja uutta suhdetta kaikin puolin tuhoamaan yrittävää exää ei opi sietämään, eikä pidäkään. 

Mulla on itsellänikin yksi lapsi, enkä halua lisää biologisia, joten miehen lapsi olisi vain plussaa.

Olen muutenkin sellainen ihminen, että rakastan läheisteni lapsia, otan heidät luontevasti huomioon (tästä on minulle usein sanottukin, joitain se ihmetyttää eikä ilmeisesti ole sitten niin yleistä) jne.

Yleensäkin otan lapsen omana yksilönä ja kiinnyn aika helposti. Enkä oikein osaa olla mustasukkainen.

Olisin siis varmaan ihan hyvä uusperheen äiti. Eniten häiritsisi se, jos miehen lapsi olisi ns. viikonloppulapsi ja kiintyisin häneen kuitenkin niin kovasti, että haluaisin pitää hänet meillä (lähes) jatkuvasti.                     En muutenkaan arvosta vanhempia, jotka näkevät omasta halustaan lapsiaan vain joka toinen viikonloppu (eli 4pv/kk todella vähän). Kumppanina olisi siis vähän vaikea kuvitella sellaista. Mieluiten viikko-viikko tai yh.

Hyvin kestän. Mieheni lapset ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan. Mukavia ovat.

Itse en kyllä rakasta miehen lasta, ainakaan läheskään niinkuin omaa. Tullaan hyvin toimeen, mutta jos saisi valita, en välttämättä tälläistä tilannetta haluaisi. Aina kun lapsi on meillä (eli paljon), minä sen kanssa eniten touhuan. Poika hakee selkeästi läheisyyttä minulta ja jonkinnäköistä äidin rakkautta. Olen pojasta huolissani, sillä on viikolla paljon hoidossa ja aina viikonloput meillä. Missä välissä on äitinsä kanssa. Luulisi, että äiti haluaa viettää lapsensa kanssa edes joskus myös kokonaisia viikonloppuja?

Mutta siis, kun omani syntyi sain oikeasti kokea miltä tuntuu rakastaa jotain niin paljon.aivan erilaista kuin muiden lasten rakastaminen. Niin se vaan on, ainakin minun kohdallani.

"Koska a) haluan että eksät eivät roiku elämässämme mukana lapsineen"

Muistanet sitten eron tullen olla roikkumatta miehesi ja hänen uuden naisystävänsä/vaimonsa elämässä lapsinesi, vaan annat lapset suosiolla isälleen tapaamatta heitä koskaan tai et anna heidän koskaan tava isäänsä.

Muutahan et voi tehdä, oman filosofiasi mukaan. Vai ajatteletko itse olevasi jotenkin "eri asia"?

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 21:40"]

En ikinä ottais käytettyä miestä. Muuta kuin harmia.

[/quote]

onko se mies joku omistusesine? ja sinulla vain on suora käyttöoikeus hänen aikaan ja rahoihin?  

ei siis saisi jakaa aikaansa ja rahojansa lapsillensa. hyi saatana mitä ämmiä 

En edes ajattele asiaa sen kummemmin mutta en kyllä menisi väittämään, että rakastaisin miehen lapsia. Toisaalta ei minun tarvitsekaan heitä rakastaa, kukaan ei voi pakottaa ketään rakastamaan

No eipä ole haitannut. Kuten sanottu enpä ollut neitsyt itsekään. Mulla on ihana mies, miksi haittaisi lapsi.

Eihän kenenkään tarvitse ottaa miestä, jolla on lapsi aiemmasta suhteesta, jos ei halua? Minulla ei olisi lasta kohtaan mitään ongelmia, eihän se lapsen vika ole. Tuollaisen ihmisen ei alunperinkään kannata alkaa suhteeseen miehen tai naisen kanssa, jolla on aiempia lapsia. Lopputuloksena olisi vain häiriintyneitä ja hämmentyneitä lapsia. Ja ei, minä itse olen ihan ydinperheen äiti ja miehelläni lapsia on vain minun kanssani.

Oli lapsia tai ei, ei kukaan ihminen tule parisuhteeseen ilman että läheiset vaikuttavat yhteiseen elämään. Lapsethan on kivoja. Mutta on se näin miehen näkökulmasta vähän hassua, että naisen ruumis on käynyt läpi niin suuria muutoksia äidiksi tulemisen myötä. Ja vielä lapsen ja äidin suhde on niin tiivis, että ei ole mitään jakoa olla äidille hänen elämänsä tärkein ihminen. 

En mä silti äitejä halveksu. Heillä on muita vahvuuksia ja elämänkokemusta. Jos ei tulisi lapsia, ihmiskunnan tarina loppuisi sukupolvessa. It's called life.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 17:53"]

"Koska a) haluan että eksät eivät roiku elämässämme mukana lapsineen"

Muistanet sitten eron tullen olla roikkumatta miehesi ja hänen uuden naisystävänsä/vaimonsa elämässä lapsinesi, vaan annat lapset suosiolla isälleen tapaamatta heitä koskaan tai et anna heidän koskaan tava isäänsä.

Muutahan et voi tehdä, oman filosofiasi mukaan. Vai ajatteletko itse olevasi jotenkin "eri asia"?

[/quote]

Tässä keskusteltiinkin siitä, pystyisikö seurustelemaan miehen kanssa jolla oli jo lapsia. Minä olin LAPSETON samoin kun mieheni kun tapasimme. On aivan eria asia, jos molemmilla on jo lapset ennestään. Jos eroisimme, tottakai pystyisin suhteeseen miehen kanssa jolla on jo lapsia koska miksi voisin vaatia muutakaan kun minullakin on jo lapsia? Olisimme jo MOLEMMAT kokeneet ensimmäisen lapsen saamisen, molemmilla eksät roikkusivat väkisin elämässämme lapsineen ja elämä olisi muutenkin erilaista. Jos olisit kunnolla lukenut tekstini, ei tarvisi ihmetellä.