Onko teillä muilla 30 vuotiailla jo vakkarityö ja omakotitalo?

Vakituinen virka on, kaupungin vuokratalossa asutaan.

Minulla oli syksystä 1990 lähtien vakituinen työsuhde (ikä 25 v.) ja omakotitalon ostin huhtikuussa 1991. Tuolloin oli se suuri lama ja asuntolainan korko 13,6%.

Mutta ei se tyypillistä ollut etenkään täällä pääkaupunkiseudulla. Kälynenkin kämppä maksoi yli puoli miljoonaa saati omakotitalot.

Minulla oli onnea, kaikilla ei.

Vierailija kirjoitti:

Vakituinen työ on, mutta omakotitaloa ei ole, eikä tule. En halua kuluerää, joka ei tuota mitään.

Yleensä asuminen on kuluerä. Kasvatatko huumehamppua kerrostalokämppäsi vaatehuoneessa vai miten saat asuntosi tuottamaan?

Meinaatteko kolmekymppiset olla vakituisessa työssänne olla noin vuoteen 2060 saakka? Ei ole enää mitään "vakkarityötä" enää tällä planeetalla. Varmasti on joo tiettyjä ammatteja tietenkin tarvitaan aina ja kuvittelette olevanne kuolemattomia, mutta siinäkin voi loppuunpalaminen/kyllästyminen iskeä. 

Olin 23v kun ostin oman talon ja oli vakituinen työpaikka.

Vakkarityö vasta 49 vuotiaana, ei omistusasuntoa vieläkään ja tuskin koskaan, jos yksin asun. Mitä turhia stressaat moisista, vakkarityö, varsinkaan koko työuran, ei ole enää mikään itsestään selvyys, että niitä kaikille riittää. Kaikki vakkarityöt ovat toistaiseksi voimassa olevia ja voi olla, että nekin loppuu jo vuoden kuluttua. Revi siinä sitten. Ja omakotitaloa ei tarvita välttämättä ja asuntoa ei tarvitse omistaa.  Et ole epäonnistunut. Iloitse siitä, että sinulla tällä hetkellä on edes töitä. Kaikilla ei ole niitä määräaikaisiakaan.

Minulla oli vakituinen työ, mies, omakotitalo ja kultainen noutaja jo 25-vuotiaana. Sitten tuli burn out ja päätin ottaa irtioton. Luovuin kaikesta edellä mainitusta. Nyt 46-vuotiaana olen onnellisempi kuin koskaan. Sinkkuna teen freelancer-töitä silloin kun itse haluan. Asun viihtyisässä rivitaloasunnossa. 

Ikää 33 vuotta. Yksi lapsi. Naimisissa olen.

Ei ole vakityöpaikkaa.

Ammattikorkeakoulu käyty. 

Omakotitalo on (siis lainaa on!)

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakituinen työ on, mutta omakotitaloa ei ole, eikä tule. En halua kuluerää, joka ei tuota mitään.

Yleensä asuminen on kuluerä. Kasvatatko huumehamppua kerrostalokämppäsi vaatehuoneessa vai miten saat asuntosi tuottamaan?

Vastasin tähän jo.

Vakityö on, asunto on rivitalossa (ihan omasta toiveesta).

Tuntuu, että meidän ikäluokka on kahtiajakautunutta. Hirveesti saa lukea siitä, kuinka ollaan jääty tulokehityksessä jälkeen omista vanhemmista, ei löydy töitä, ei voi hankkia asuntoa, ei löydy puolisoa, ei uskalleta hankkia lapsia jne. Kaikkea elämistä leimaa epävarmuus.

Sitten taas omassa ystävä-ja tuttavapiirissä kaikilla on asiat aika mukavasti. Määräaikaisia töitä on monella, mutta ei sekään aina ole estänyt asunnonhankintaa.

Vakkarityö on, mutta ei omakotitaloa. Omakotitalo tosin ei ole minun eikä miehen haaveissakaan.

Oli jo asuntolaina maksettu ja lähdin opiskelemaan. Irtisanouduin vakkarityöstä.

Ei ole. Menen opiskelemaan nyt syksyllä.

M33

Kumpaakaan ei ole eikä varmaan edes tule. Vakkarityö ei kiinnosta laisinkaan, koska kyllä jotain töitä aina löytyy. Omakotitalo ehkä joskus tulevaisuudessa, ehkä ei. Olen 36.

Molemmat oli 28 vuotiaaksi asti :D

Sitten myytiin talo, irtisanoin itseni vakkariduunista ja vaihdettiin paikkakuntaa. Nyt opiskelen ja asutaan vuokralla, tuskin ostetaankaan koskaan enää omakotitaloa. Omaan mökkiin ajateltiin joskus tulevaisuudessa sijoittaa.

Olen 29, mutta joo ei mitään omaisuutta, 20 k opintolainaa.

Vakityön sain juuri. Omistusasuntoa ei ole, vaikka varaa olisikin. Toistaiseksi ei ole ollut vielä järkevää ripustautua omistusasuntoon, kun ei ole vielä ollut sellaista pysyvyyttä millään paikkakunnalla. Omakotitaloa en kyllä välttämättä halua, mutta aika näyttää... Pidän harkintaa ja säästäväistä elämäntapaa parempana meriittinä elämässä kuin omakotitaloa.

Minulla oli nuo kun olin 30vja 32v:nä sain myös vauvan ja 34v:nä toisen ja siinä se elämä sitten meneenkin omalla painollaan.

Oli ja on. Nyt 40 v ok-talo myynnissä kun ei jaksa enää tätä työleiriä ja burnout Outin takia saikulla. Joten en tiedä onko tämä kovin tavoiteltava polku.

Vakituinen työ on, sekä omistusasunto (rivitalosta), jonka voisin maksaa juuri kuolleen äitini perinnön vuoksi kokonaan omaksi, mutten ole sitä tehnyt.

Mutta ei tämä tarkoita, että kaikki olisi elämässä hyvin. Näillä näppäimillä on miehen kanssa tulossa ero, ja se siitä rivitaloasunnostakin sitten, kokonaan itselleni en pysty sitä lunastamaan.

Jokaisella on tämänsä.