Miten jakaisitte asumiskulut: myyn asuntoni ja muutan miehen omistusasuntoon

Laita oma asuntosi vuokralle. Näin oma varallisuutesi karttuu, etkä ole tyhjän päällä jos tulee ero. Sitten maksat miehelle sovittua vuokraa.

Mä lähtisin siitä, että puolet koroista ja vastikkeesta. Ei tuntuisi reilulta lyhentää toisen asuntolainaa. Ja tämä oli miehen mielipide. Vaikka ei sekään nyt kynnyskysymys olisi.

En yhtään ymmärrä miksi sinun pitäisi lyhetää miehen lainaa ilman että sinulle siirtyy yhtään omistusoikeutta asunnosta. Yhtiövastikkeesta + muista tietty vähintään puolet sinulle maksettavaksi, mutta laina? Ei hemmetissä.

En missään nimessä lyhentäisi miehen lainaa. Tarjoutuisin ostamaan osuuden miehen asunnosta (sillä hinnalla mitä hän on aikoinaan maksanut), ja lyhentäisin sitten sitä osuutta. Jos tämä ei miehelle kelpaa, voisin maksaa vähän enemmän juoksevista asumiskuluista, kuten yhtiövastikkeesta. Maksimissaan 2/3-osaa.

Tai sitten voitte laskea, että maksat osan hänen velkansa koroista, mutta et missään nimessä varsinaista lyhennystä.

Ei sinun kuulu velkaa lyhentää. Teitte mitä vaan niin ratkaisu on huono. Huomioi että jos hän ykskaks kuolee, se asunto on 100% hänen ja se lennät hetkessä ulos etkä saa mitään mukaasi ellet pysty näyttämään toteen, että juuri tuo astianpesukone on minun ostamani. Juuri tuo villeroy. Astiasto on minun maksama. Ole hänelle vuokralainen. Maksa vuokra mutta huomio että teet vuokranantajallesi töitä, leikkaat nurtsin ja siivoilet tonttia. Ei siis mitään kohtuutonta vuokraa. 

Ja muista että shampoot, sukulaisten lahjat, ruuat ostetaan yhdessä! Siihen suosittelisin ihan omaa tiliä jonne kumpikin siirtäisi joka kuun eka päivä yhtä suuren osan. Siitä ruuat, pesuaineet, pikkutavarat. Muu on omaa rahaa kummallakin, joilla rahotetaan vaatteet, harrastukset. Älä tule kusetetuksi. Vitonen vetoa, että hän haluaisi tuon 50 tonnia lainansa lyhennykseen. Mies on aina mies eli itsekäs.

Sulle osuus miehen asunnosta ja maksat sitten itsellesi sitä omaa osuuttasi. Älä missään nimessä ala lyhentää miehen lainaa ts. miehen osuutta hänen asunnostaan. Jos mies ei suostu luovuttamaan sulle osuutta asunnosta, maksa puolet vastikkeesta ja koroista mutta edelleenkään älä maksa hänen lainaansa.

Meillä asia on ratkaistu niin, että asunnon omistaja maksaa lainan, korot ja vakuutukset. Toinen maksaa "vuokransa" maksamalla juoksevat kulut, eli sähkön, veden ja roskat. 

Kiitos neuvoista, AP täällä.

Vaikutatte samanmielisiltä asian suhteen. Entä jos tilanne muuttuukin ja ostamme uuden, isomman asunnon yhdessä? Eivätkö tähän ensimmäiseen asuntoon maksamani rahat kuitenkin ole tavallaan pesämunaa myös uutta asuntoa varten?

Ostaisin puolikkaan miehen asunnosta tai vaihtoehtoisesti suostuisin maksamaan vain juoksevista kuluista puolet = pikkuremontit, jotka eivät nosta asunnon arvoa vaan esim. muovimatto vaihdetaan uuteen muovimattoon, yhtiövastikkeen, sähköt, vedet ja miehen korkokustannuksista puolet.

Saako kysyä, että miksi pistit asuntosi myyntiin ennen kuin keskustelitte nuo raha-asiat?

Mä maksoin vastikkeet yksin , toisin ne oli yhteensä 150 e

10, heräsin asiaan vasta nyt. Liikaa muuta ajateltavaa. Keskustelimme asiasta jo aikoja sitten, emme löytäneet kumpaakin tyydyttävää ratkaisua, emmekä koskaan palanneet aiheeseen.

Kannatan, että korot ja vastike puoliksi tai sitten ostat osuuden. Jälkimmäinen on ehkä kaikkein reiluinta  molemmille.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 16:00"]

Kiitos neuvoista, AP täällä.

Vaikutatte samanmielisiltä asian suhteen. Entä jos tilanne muuttuukin ja ostamme uuden, isomman asunnon yhdessä? Eivätkö tähän ensimmäiseen asuntoon maksamani rahat kuitenkin ole tavallaan pesämunaa myös uutta asuntoa varten?

[/quote]

Puhutko nyt siitä omasta asunnostasi vai miehen asunnosta, jonka lainaa nyt suunnittelitte lyhentävänne yhdessä? Jos puhutaan miehen asunnosta, mies voi toki käyttää nykyisestä asunnostaan saamansa rahat uuden, yhteisen asuntonne pesämunaksi.

Ne olisivat siis silti miehen rahoja, ei lainkaan sinun, vaikka myös sinä olisitkin käytännössä lainaa lyhentänyt. Jos sinä et olisi osallistunut lainan lyhennyksiin, mies olisi tietysti silti omasta pussistaan maksanut lainan lyhennykset ja kerännyt näin aivan saman verran pesämunaa teidän yhteistä asuntoanne varten. Sinulle taas olisi jäänyt enemmän omaa rahaa jonka olisit voinut vaikkapa sijoittaa > voisit halutessasi käyttää säästetyn ja sijoitetun summan yhteisen asunnon pesämunaksi myös.

Jos mies ihan tosissaan haluaa kanssasi yhteisen talouden, tuskin hänellä on mitään sitä vastaan että jo tästä hänen nykyisestä asunnostaan tulee ihan virallisestikin teidän yhteinen ts. sulle omistusosuus. Jos hänelle on tärkeää pitää asunto omissa nimissään, hän varmasti ymmärtää että on kohtuutonta vaatia sinua maksamaan hänen lainansa lyhennyksiä.

Jos teille tulee ero ennen kuin ostatte yhteisen asunnon, sinun maksamasi lainanlyhennykset jäävät miehelle etkä mitenkään saa niitä takaisin itsellesi. Jo menette naimisiin, tilanne on aivan eri. Silloin varat laitetaan jakoon ellei avioehtoa ole.

Voithan maksaa miehelle vähän vuokraa asumisestasi.

Jos maksat miehen lainoja yli 3000€ niin menee LAHJAVERO!!

Yksi vaihtoehto on että teette vuokrasopimuksen. Maksaisit siis miehelle vuokraa siitä että asut hänen asunnossaan. Hän voisi sitten maksaa saamallaan vuokrarahalla lainansa lyhennyksiä. Silloin sinulla olisi myös vuokralaisen oikeudet ts. asemasi olisi turvatumpi. :)

En suostuisi maksamaan toisen asuntolainaa missään tapauksessa. Ettekö voisi myydä molempia asuntoja ja ostaa yhteisen jonka lainaa lyhentäisitte yhdessä. Totta puhuen kannattaako muuttaa toisen kanssa yhteen jos jo nyt on tunne siitä että talousasiat eivät joudu oikeudenmukaisesti.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 15:48"]Mä lähtisin siitä, että puolet koroista ja vastikkeesta. Ei tuntuisi reilulta lyhentää toisen asuntolainaa. Ja tämä oli miehen mielipide. Vaikka ei sekään nyt kynnyskysymys olisi.

[/quote]

Näin myös ammattilaiset suosittelevat tekemään.

Jos lyhennät myös lainaa ts. kartutat miehen omaisuutta, sun pitäisi saada samassa suhteessa omistusoikeutta asuntoon.

Ikinä ei myöskään pitäisi suostua siihen, että toisen osuus yhteisistä menoista on juoksevat kulut (tyyliin ruoka, vesi- ja sähkölaskut) ja toinen huolehtii esim. asunto- ja autolainan lyhennykset, vaikka nämä olisivatkin kuukaudessa samansuuruisia. Ero voi tulla vaikkei ikinä uskoisi ja siinä tilanteessa toiselle ei jää mitään, vaikka olisi laittanut yhteiseen talouteen ihan yhtä paljon rahaa.

Sinuna ottaisin välittömästi oman asunnon pois myynnistä jos sitovia tarjouksia ei ole vielä tehty. Aikalisä ja vakava harkinta voisi olla paikallaan.

Samalla rahalla, jolla ap maksaa ruokamenoja ym. mies maksaa lainaansa ja kartuttaa omaisuutta. Vuokralaiseksi olisi yhtä hölmöä ryhtyä. Asunnon osan ostamisessa olisi jo jotakin järkeä. Miksi ette molemmat myyneet asuntojanne ja ostaneet yhdessä uutta? Oliko välttämätöntä edes muuttaa yhteen?