Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Häistä ja avioliitosta
17.07.2014 |
Mistäköhän johtuu, että mitä enemmän on alettu vouhottaa häistä, hääpuvuista, kampauksista, hääjuhlista, oikeista värisävyistä, kampauksista ja muusta turhasta, alettu haluta "täydellisiä" häitä ja valmistautua niihin aikapäiviä ennen itse häitä, ollaan kuitenkin tilanteessa jossa avioliitolla ei ole merkitystä, n. puolet liitoista päättyy eroon.
Jotenkin tuntuu, että ihmiset menee naimisiin vääristä syistä; saadakseen sen lähes poikkeuksetta huonosti istuvan kiskomispuvun, verhon päähän ja "täydelliset" häät (jotka kuitenkin on samanlaiset kuin kaikilla muillakin nykyään) ja avioliiton merkitystä ei oikein edes tajuta laillisena sopimuksena ja eron tullen itsestäänselvyydet on aivan käsittämättömiä (olisiko kannattanut tutustua avioliittolakiin enemmän kuin hääpukukuvastoon).
Miksi ihmiset on nykyään tässä asiassa tyhmistyneet kun muuten ollaan niin sivistyneitä ja järkeviä?
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 16:37"]
Olen huomannut saman! Sen takia nämä kaksi- ja kolmekymppiset aikuiset jotka ovat kokeneet vanhempien raastavan avioeron eivät halua mennä naimisiin vaan elävät "susipareina".
[/quote]
Mitenköhän pitkään susiparina eläneen ero olisi vähemmän raastava? Juridiikka on toki kevyempää, mutta siinä voikin olla heikommassa asemassa olevalle puolisolle todellinen sudenkuoppa, jos on luottanut rakkauteen ja hyväntahtoisuuteen. Onko pienempi raastavuus enemmänkin sitä, että avoliitto on edelleen esim. vanhemman polven sukulaisten silmissä "vain susipari" eikä eroa tarvitse selitellä sen enempää. Henkilökohtaisella tunnetasolla en usko sivilisäädyn vaikuttavan millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avainsana on itsekkyys.ja oman itsen korostaminen. Se saa järjestämään Maailman Hienoimmat Häät, jossa kaikki on unelmien mukaisesti suunniteltu. Kun sitten jokin ei menekään juuri suunnitelmien mukaan, päivä on pilalla ja morsian alkaa möksöttää. Samainen itskkyys on myös erojen taustalla. Ei haluta eikä opetella joustamaan, tekemään kompromissejä. Toisaalta myös tasa-arvon edistyminen mahdollistaa eroamisen, kun naiset eivät ole enää niin taloudellisesti riippuvaisia miehistään - huonossa liitossa ei ole rahasyistä pakko sinnitellä. Usein on helpompi antaa periksi kuin ruveta ahkeroimaan liiton eteen. Itsekkyyteen liittyy myös "kerran täällä vain eletään"-henki. Halutaan etsiä sitä kaunista ja rohkeaa, rakastumisen autuutta, uudestaan ja uudestaan. Muuten ihan sama, millaisessa liitossa ollaan, kunhan ihmiset pitäisivät huolta, että perheen perusta on kunnossa, omistus- ja talousasiat järjestyksessä. Tähän avioliitto on ylivoimaisesti yksinkertaisin sopimus. Toki testamentein ja muiden sopimusten avulla pääsee melkein samaan, mutta se aiheuttaa enemmän työtä.
Alue: Aihe vapaa
Mikä siinä sitten on, että sukulaisista juuri ne 50+ tantat loukkaantuivat kun menimme hyvin pienimuotoisesti naimisiin ilman hössötystä ja prinsessajuttuja? Ja nuoret onnittelivat.