Lue keskustelun säännöt.
Synnytysruuhkaa pelkäävät synnyttäjät ovat alkaneet taktikoida sairaalan ovella
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Hei te kaikki kullamurut, jotka päätitte koronavuonna hankkia lapsen. Kiva, että viimeisen 10 vuoden aikana ri ole ollut kuin alamäkeä raskauksien määrän kanssa->johtaa synnytyssairaaloiden määrän karsimiseen-TIETYSTI.
Ja sitten vielä lisääntyneet ”synnytyspelkoiset ensisynnyttäjät”. Itse termi on itsessään absurdi. Jos ei ole edes synnyttänyt, niin miten voi olla synnytyspelkoinen?
Olen synnyttänyt ja sanoisin, että jos ei ole mitään ihmeellistä, niin olettakaamme että kaikki menee hyvin. Annoin synnytyksen kulun ammattilaisten käsiin ja alapääsynnytykset sujuivat oikein hyvin. PS: Harvoin kukaan onnistuneesta synnytyksestä kertoo palstoilla-ottakaa se huomioon.
Nykyään kun naiset ovat korkeasti koulutettuja ja muutenkin älykkäitä, he haluavat ymmärtää tarkemmin synnytyksen jälkiseurauksista. nuoremmalle sukupolvelle on muutenkin syntynyt korkeampi arvostus sitä omaa kehoa kohtaan ja ymmärrys itsemääräämisoikeudesta. Vanhemmat naiset sitten voivat vähätellä heidän kysymyksiään ja huoliaan ”synnytyspeloksi”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh mihin suuntaan on menty! Täällä yksi mamma joka synnytti naistenklinikalla -80 ja -82. Silloin äitejä passattiin hyvin. Ateriat tuotiin huoneeseen, henk kunta vaihtoi lakanat jos oli tarvis jne. Mitään ei äidit joutuneet tekemään itse, vauvanhoidossa ja imetyksestä neuvottiin ja katsottiin että kaikki sujuu hyvin.
Menin sairaalaan kun siltä tuntui eikä kukaan käännyttänyt takaisin. Ihmetyttää että jos sairaalaan saa nykyisin mennä vasta kun ponnistusvaihe lähestyy niin silloinhan synnyttäjiltä jää kivunlievitys saamatta. Itse pärjäsi aika vähällä kivunlievityksellä mutta monen muun synnyttäjän jutuista päätellen monet naiset kokevat kivun tosi pahana ja tarvitsevat lievitystä melko aikaisin että pystyvät rentoutumaan ja kontrolloimaan tilannetta.Ahaa, eli joskus on kuitenkin autettu synnyttäneitä. Kyllä se on alas mennyt hoidon taso. Enkä nyt tarkoita että välttämättä pitäisi tarjottimella ateriat kaikille sänkyyn tuoda (liikkuminen edistää toipumista), mutta että olisi edes sellainen turvallinen olo, luotto siihen että apua saa jos tarvii, eikä tarvitsisi paniikissa olla että miten pärjää. Kyllä itse muistan miltä tuntuu yksin puolipyörryksissä verta menettäneenä ja sektiohaavaa vihloessa etsiä puhtaita vaatteita, hoitajalta kun kysyin mistä löytyy, niin vaan kädellä epämääräisesti viittasi että kyllä se siellä jossain käytävällä on häkki puhtaita vaatteita. Ja löytyyhän se kun tarpeeksi kauan etsi. Mutta se turvattomuuden tunne oli pahin. Kun pelkäsi että jos minä tänne käytävälle pökrään, niin kuinkahan kauan menee ennenkuin ne tajuaa huolehtia vauvasta ja/tai kiinnittää huomiota että kaikki ei ole ok. Mutta joo, siitäkin selvittiin, tosin en kyllä lämmöllä muistele.
Minua ihmetyttää suunnattomasti tuo, miten ihmeessä juuri se ruokatarjottimen kantaminen on sitä liikuntaa, joka edistää synnyttäneen toipumista? Itse tarvitsen tarjottimen kantamiseen kaksi kättä, joten millä sitä sitten ottaa tukea mistään, kun olo on hutera? Vastasynnyttäneenä saa hippasta sängystä edes takas ja kävellä riittämiin, joten liikuntaa tulee tarpeeksi. Epäilen, että syynä on vanhat hokemat miten raskaus ei ole sairaus eikä synnyttänyt ole sairas. Itse olin kyllä olin molempien kohdalla kipeä, synnytyksen jälkeen huippasi pari päivää niin pahasti, että ilman tukea en uskaltanut liikkua.
Lähinnä tarkoitin sitä, että voisi käyttää sitä yksilöllistä harkintaa. Ei varmasti ole tarpeen _kaikille_ rutiininomaisesti tuoda ruoka sänkyyn. Jossain sairaaloissa on osastolla ruokailuun erillinen tila, ns vierailuhuone pöytineen, jolloin tarjotinta ei joudu kantelemaan pitkin käytäviä. Joku voi olla niin hyvässä kunnossa ettei ruuan hakeminen ole juttu eikä mikään, joku toinen taas on niin heikossa kunnossa, että on suorastaan törkeää laittaa hänet kantamaan tarjotinta. Tämä tietysti vaatisi siitä että henkilöstöä olisi ensinnäkin tarpeeksi, jotta heillä olisi aikaa paneutua jokaisen osastolla olevan tilanteeseen, ja toiseksi, se vaatisi asenteen muutosta suhteessa synnyttäneisiin.
Ja ei kai se ihan loputtomasti söisi resursseja että se kärry kiertäisi osaston ja kaikki hakisivat sen tarjottimen huoneen ovelta? Eli siis sama systeemi kuin lentokoneessa. Kun kerran lääkärin kierros osuu siihen ruoka-aikaan ja muutenkin voi olla tilanteita päällä, niin tuolla saataisiin varmistettua että kaikilla on edes teoriassa mahdollisuus saada ruokaa.
Aivan! Hyvä idea. Eli kuten sanoin, kyse on myös asenteista. Pienellä järjestelyllä saataisiin iso apu, mutta vaatisi sen että asioita tarkasteltaisiin synnyttäneiden näkökulmasta. Ja nähtäisiin nämä ihmisinä joiden auttaminen on sen osaston ydintehtävä. Nyt tuntuu että äidit ovat vain häiriö osastolle. Synnyttäneiden osaston käytännöt jos mitkä edustavat vanha ajatusta siitä että "sairaala pyörisi vallan hyvin, mutta kun nuo potilaat häiritsee...".
No mulla jää varmaan sitten syömättä synnytyksen jälkeen. Oon menossa synnyttämään yksin. Toivotaan, että on voimia ja että vauva sattuu olemaan ruokittu ja nukkumassa juuri silloin kun ruoka pitää hakea.
Siis mitä? Joutuu itse hakemaan ruokansa naistenosastolla vaikka ois miten huonossa kunnossa?
Oma synnytyskokemukseni Jyväskylässä kesältä 2020 (ei siis vielä sairaala nova)
Jouduin kiireelliseen sektioon ja olin naistenosastolla kaksi ekaa vuorokautta katetrissa kiinni ja noiden kahden ekan vuorokauden aikana mies oli onneksi luonani apuna (haki ruuat, hoiti vaipanvaihtoja yms).
Sain spinaalipäänsäryn 4pv sektiosta, tuolloin sain kyllä kätilöiltä/hoitajilta apua kun vain soitin soittokelloa. Kun mies ei enää ollut kanssani (olin kaikenkaikkiaan 5 yötä naistenosastolla esikoisen kans) niin kyllä mulle tuotiin ruoka huoneeseen asti.
Täytyy tässä myös tietää, että sektio ei ollut eka vaan neljäs leikkaukseni elämäni aikana ja toivuin siitä aika nopeaa liikuntakykyiseksi. Yksi kätilö ihmetteli miten voin niin nopeaa liikkua niin ketterästi leikkauksen jälkeen (toki kaikki ei toivu yhtä hyvin).
Lakanat jouduin vaihtamaan ihan itse. Taisin olla melkein loppuun asti samoissa verilakanoissa ja käymättä suihkussa kun vauva rääkyi aina kun ei ollut ihokontaktissa minuun ja maitokin nousi rintoihin kunnolla vasta neljäntenä päivänä. :D
Mainittakoon, että saatiin lisämaitoakin vauvalle kun omat tissit ei tuottaneet kunnolla.
Minusta naistenosasto oli jees paikka. Tykkäsin kyllä. Positiivinen kokemus jäi.
Touhukas 1 vuotias esikoiseni meni just päikyille.
Silloin kun sinne lapsivuodeosastolle saapuu synnäriltä, niin kai siinä sängyssä on kuitenkin valmiiksi puhtaat lakanat? Ettei heti ensi töikseen juuri vauvan ulos pusertaneena tarvitse alkaa etsimään liinavaatevarastoa ja vaihtamaan lakanoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun sinne lapsivuodeosastolle saapuu synnäriltä, niin kai siinä sängyssä on kuitenkin valmiiksi puhtaat lakanat? Ettei heti ensi töikseen juuri vauvan ulos pusertaneena tarvitse alkaa etsimään liinavaatevarastoa ja vaihtamaan lakanoita?
Mulla ainakin on ollut. Mutta äkkiä ne menee, kun sitä verta ekoina päivinä tulee aika paljon. Viimeistään seuraavana aamuna ne on jo likaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun sinne lapsivuodeosastolle saapuu synnäriltä, niin kai siinä sängyssä on kuitenkin valmiiksi puhtaat lakanat? Ettei heti ensi töikseen juuri vauvan ulos pusertaneena tarvitse alkaa etsimään liinavaatevarastoa ja vaihtamaan lakanoita?
Mulla ainakin on ollut. Mutta äkkiä ne menee, kun sitä verta ekoina päivinä tulee aika paljon. Viimeistään seuraavana aamuna ne on jo likaiset.
Onpahan ainakin omat liat eikä jonkun toisen. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei te kaikki kullamurut, jotka päätitte koronavuonna hankkia lapsen. Kiva, että viimeisen 10 vuoden aikana ri ole ollut kuin alamäkeä raskauksien määrän kanssa->johtaa synnytyssairaaloiden määrän karsimiseen-TIETYSTI.
Ja sitten vielä lisääntyneet ”synnytyspelkoiset ensisynnyttäjät”. Itse termi on itsessään absurdi. Jos ei ole edes synnyttänyt, niin miten voi olla synnytyspelkoinen?
Olen synnyttänyt ja sanoisin, että jos ei ole mitään ihmeellistä, niin olettakaamme että kaikki menee hyvin. Annoin synnytyksen kulun ammattilaisten käsiin ja alapääsynnytykset sujuivat oikein hyvin. PS: Harvoin kukaan onnistuneesta synnytyksestä kertoo palstoilla-ottakaa se huomioon.
AlaPÄÄsynnytys. Tuollaista termiä ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te kaikki kullamurut, jotka päätitte koronavuonna hankkia lapsen. Kiva, että viimeisen 10 vuoden aikana ri ole ollut kuin alamäkeä raskauksien määrän kanssa->johtaa synnytyssairaaloiden määrän karsimiseen-TIETYSTI.
Ja sitten vielä lisääntyneet ”synnytyspelkoiset ensisynnyttäjät”. Itse termi on itsessään absurdi. Jos ei ole edes synnyttänyt, niin miten voi olla synnytyspelkoinen?
Olen synnyttänyt ja sanoisin, että jos ei ole mitään ihmeellistä, niin olettakaamme että kaikki menee hyvin. Annoin synnytyksen kulun ammattilaisten käsiin ja alapääsynnytykset sujuivat oikein hyvin. PS: Harvoin kukaan onnistuneesta synnytyksestä kertoo palstoilla-ottakaa se huomioon.AlaPÄÄsynnytys. Tuollaista termiä ei ole olemassakaan.
:D mikä termi nyt kellekin sopii. Muutenkin tuo yllä oleva viesti on ihan tarpeeton. Tässä ketjussahan on juurikin kysymys siitä, että sinne asiantuntijoiden luokse on liian vaikea päästä. Ja vaikka pääsee, niin siellä ehditään auttaa vain aivan pakollisissa jutuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun sinne lapsivuodeosastolle saapuu synnäriltä, niin kai siinä sängyssä on kuitenkin valmiiksi puhtaat lakanat? Ettei heti ensi töikseen juuri vauvan ulos pusertaneena tarvitse alkaa etsimään liinavaatevarastoa ja vaihtamaan lakanoita?
Mulla ainakin on ollut. Mutta äkkiä ne menee, kun sitä verta ekoina päivinä tulee aika paljon. Viimeistään seuraavana aamuna ne on jo likaiset.
No ei välttämättä. Sieltä sairaalasta saa myös kaikenlaisia imeviä alustoja tms. Itse laitoin sellaisen aina alleni ja vaihdoin vain sitä alustaa välillä. Ehkä juuri tämän vuoksi lakanoita ei säännönmukaisesti vaihdeta, vaan on ajateltu että ne vaihtavat keille on tarpeellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te kaikki kullamurut, jotka päätitte koronavuonna hankkia lapsen. Kiva, että viimeisen 10 vuoden aikana ri ole ollut kuin alamäkeä raskauksien määrän kanssa->johtaa synnytyssairaaloiden määrän karsimiseen-TIETYSTI.
Ja sitten vielä lisääntyneet ”synnytyspelkoiset ensisynnyttäjät”. Itse termi on itsessään absurdi. Jos ei ole edes synnyttänyt, niin miten voi olla synnytyspelkoinen?
Olen synnyttänyt ja sanoisin, että jos ei ole mitään ihmeellistä, niin olettakaamme että kaikki menee hyvin. Annoin synnytyksen kulun ammattilaisten käsiin ja alapääsynnytykset sujuivat oikein hyvin. PS: Harvoin kukaan onnistuneesta synnytyksestä kertoo palstoilla-ottakaa se huomioon.Nykyään kun naiset ovat korkeasti koulutettuja ja muutenkin älykkäitä, he haluavat ymmärtää tarkemmin synnytyksen jälkiseurauksista. nuoremmalle sukupolvelle on muutenkin syntynyt korkeampi arvostus sitä omaa kehoa kohtaan ja ymmärrys itsemääräämisoikeudesta. Vanhemmat naiset sitten voivat vähätellä heidän kysymyksiään ja huoliaan ”synnytyspeloksi”.
Synnytys ei ole mitään ylemmän tason differentiaalilaskuja tai lämpöjohtumisen soveltamista käytäntöön, mitä teen työkseni. Synnytys on suhteellisen yksinkertaista biologiaa ja mitä enemmän odottaja lukee näitä synnytyksen horrorjuttuja, niin sitä enemmän sitä pelkoa tulee. Itsemääräämisjutut edellisessä kommentissa ovat ihan tuulesta temmattuja. Omissa, äitini, siskoni ja kavereiden synnytyksissä kuunneltiin synnyttävän toiveet. No okei, siskoni toinen lapsi oli syntyä ennen synnytyssalia, mutta se johtui siitä, että ihan itse jätti sairaalaan lähdön viime tinkaan. Ei siis mitään sairaalasta johtuvaa.
Suomessa on erinomaiset, asiantuntevat kätilöt ja muu terveydenhuolto. Se, että palstalla ei kunnioiteta kyseistä ammattiryhmää kertoo alan arvostuksesta. Miksi nuoret hakisivat kyseiselle alalle, kun päivästä toiseen heitä vain lyödään nimettömänä palstalla. Ja kertoo palstan ylläpidosta, että ketjut saavat pysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Joutuu itse hakemaan ruokansa naistenosastolla vaikka ois miten huonossa kunnossa?
Oma synnytyskokemukseni Jyväskylässä kesältä 2020 (ei siis vielä sairaala nova)
Jouduin kiireelliseen sektioon ja olin naistenosastolla kaksi ekaa vuorokautta katetrissa kiinni ja noiden kahden ekan vuorokauden aikana mies oli onneksi luonani apuna (haki ruuat, hoiti vaipanvaihtoja yms).
Sain spinaalipäänsäryn 4pv sektiosta, tuolloin sain kyllä kätilöiltä/hoitajilta apua kun vain soitin soittokelloa. Kun mies ei enää ollut kanssani (olin kaikenkaikkiaan 5 yötä naistenosastolla esikoisen kans) niin kyllä mulle tuotiin ruoka huoneeseen asti.Täytyy tässä myös tietää, että sektio ei ollut eka vaan neljäs leikkaukseni elämäni aikana ja toivuin siitä aika nopeaa liikuntakykyiseksi. Yksi kätilö ihmetteli miten voin niin nopeaa liikkua niin ketterästi leikkauksen jälkeen (toki kaikki ei toivu yhtä hyvin).
Lakanat jouduin vaihtamaan ihan itse. Taisin olla melkein loppuun asti samoissa verilakanoissa ja käymättä suihkussa kun vauva rääkyi aina kun ei ollut ihokontaktissa minuun ja maitokin nousi rintoihin kunnolla vasta neljäntenä päivänä. :D
Mainittakoon, että saatiin lisämaitoakin vauvalle kun omat tissit ei tuottaneet kunnolla.
Minusta naistenosasto oli jees paikka. Tykkäsin kyllä. Positiivinen kokemus jäi.
Touhukas 1 vuotias esikoiseni meni just päikyille.
Eivätkö sektiot ole helpoin ratkaisu? Miksi vuodit verta ? Mikä on spinaalipäänsärky? Mielenkiiinnosta kysyn. - ei-synnyttänyt
Sori, jos tämä käsiteltiin täällä jo kokonaan. En jaksanut lukea kaikkia vastauksia. Tuolla alussa ihmeteltiin että miksi tieto ei kulje synnäreille siitä, kuinka monta synnyttäjää on missäkin kuussa tulossa. No, varmaan kulkee, koska mä olen ihan kunnallisessa hallinnossa, ja meillekin tieto synnyttäjien määristä tulee neuvoloista, jotta osataan varautua kaikilta osin uusiin kuntalaisiin :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori, jos tämä käsiteltiin täällä jo kokonaan. En jaksanut lukea kaikkia vastauksia. Tuolla alussa ihmeteltiin että miksi tieto ei kulje synnäreille siitä, kuinka monta synnyttäjää on missäkin kuussa tulossa. No, varmaan kulkee, koska mä olen ihan kunnallisessa hallinnossa, ja meillekin tieto synnyttäjien määristä tulee neuvoloista, jotta osataan varautua kaikilta osin uusiin kuntalaisiin :).
Jännä vaan kun sairaalat ei sitten osaa varautua. Siis juurikin näitä joilla lähin sairaala olisi vaikka Naikkari niin sinne soitettaessa todetaan että on täynnä, soita Espooseen -> sanotaan, että on täynnä soita Naikkarille, ai oli täynnä, no soita Lohjalle -> on täynnä, käsketään soittaa Espooseen, ai täynnä, no sitten Naikkarille, ai sekin täynnä, no soita Hyvinkäälle tai Porvooseen -> Hyvinkää ja Porvoo täynnä, soita rundi uudestaan, tai kokeile Lahtea, Hämeenlinnaa tai Kotkaa... Kyllä sinänsä ymmärrän, jos synnyttäjä vaan pakkaan kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtee lähimmän sairaalan ovelle koputtelemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Joutuu itse hakemaan ruokansa naistenosastolla vaikka ois miten huonossa kunnossa?
Oma synnytyskokemukseni Jyväskylässä kesältä 2020 (ei siis vielä sairaala nova)
Jouduin kiireelliseen sektioon ja olin naistenosastolla kaksi ekaa vuorokautta katetrissa kiinni ja noiden kahden ekan vuorokauden aikana mies oli onneksi luonani apuna (haki ruuat, hoiti vaipanvaihtoja yms).
Sain spinaalipäänsäryn 4pv sektiosta, tuolloin sain kyllä kätilöiltä/hoitajilta apua kun vain soitin soittokelloa. Kun mies ei enää ollut kanssani (olin kaikenkaikkiaan 5 yötä naistenosastolla esikoisen kans) niin kyllä mulle tuotiin ruoka huoneeseen asti.Täytyy tässä myös tietää, että sektio ei ollut eka vaan neljäs leikkaukseni elämäni aikana ja toivuin siitä aika nopeaa liikuntakykyiseksi. Yksi kätilö ihmetteli miten voin niin nopeaa liikkua niin ketterästi leikkauksen jälkeen (toki kaikki ei toivu yhtä hyvin).
Lakanat jouduin vaihtamaan ihan itse. Taisin olla melkein loppuun asti samoissa verilakanoissa ja käymättä suihkussa kun vauva rääkyi aina kun ei ollut ihokontaktissa minuun ja maitokin nousi rintoihin kunnolla vasta neljäntenä päivänä. :D
Mainittakoon, että saatiin lisämaitoakin vauvalle kun omat tissit ei tuottaneet kunnolla.
Minusta naistenosasto oli jees paikka. Tykkäsin kyllä. Positiivinen kokemus jäi.
Touhukas 1 vuotias esikoiseni meni just päikyille.
Eivätkö sektiot ole helpoin ratkaisu? Miksi vuodit verta ? Mikä on spinaalipäänsärky? Mielenkiiinnosta kysyn. - ei-synnyttänyt
Sektio on toisille helppo, toisille ei. Minä olin kuitenkin tottunut jo leikkaushaavoihin, joten minulle se oli helppo.
Verta vuotaa myös sektioäiti. Sitä kutsutaan jälkivuodoksi ja se on kuin 1-2kk pituiset kuukautiset. Jokainen synnyttäjä vuotaa jonkun verran jälkivuotoa.
Spinaalipäänsärky tulee jos selkäydinkanavaan tulee reikä tai reikiä neulalla kun sitä puudutetaan. Mulla oli nuori erikoistuva anestesialääkäri tekemässä ensimmäistä kertaa epiduraalia ja hän ronkki ja ronkki ja kuului vaan krunts ja krunts selästäni. Lopulta hänen ohjaava lääkäri teki epiduraalin mulle. Eli selkäytimeeni jäi siitä reikiä ja nämä reiät vuosivat selkäydinnestettä, mikä saa aivojen nesteet valumaan alas. Tästä tulee musertava päänsärky. Se korjataan lievissä tapauksissa juomalla paljon kofeiinia ja vaikeissa tapauksissa kädestä otetaan 20ml verta ja se tuutataan selkäydinkanavaan ettei aivojen nesteet karkaisi sieltä enää :D Joskus se auttaa ekalla kerralla, toisinaan joutuu laittamaan toisenkin kerran. Mulle riitti yksi veripaikka.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pk-seudulta ei mennä esimerkiksi Hml synnyttämään. Minullakin on tunnin matka pienestä kunnasta synnytyslaitokselle. Minusta ainakin olisi varmempi olo, jos tietäisin paikan etukäteen ja että siellä odotetaan meitä. Ei tarvisi arpoa minne mahtuu ja joutuuko kääntymään ovella.
Kaikilla ei ole autoa. Esim me asumme Helsingissä autottomina, olisi ollut aivan käsittämätöntä että 20min taksimatkan sijaan minun olisi pitänyt lähteä jonnekin Hämeenlinnaan synnyttämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Joutuu itse hakemaan ruokansa naistenosastolla vaikka ois miten huonossa kunnossa?
Oma synnytyskokemukseni Jyväskylässä kesältä 2020 (ei siis vielä sairaala nova)
Jouduin kiireelliseen sektioon ja olin naistenosastolla kaksi ekaa vuorokautta katetrissa kiinni ja noiden kahden ekan vuorokauden aikana mies oli onneksi luonani apuna (haki ruuat, hoiti vaipanvaihtoja yms).
Sain spinaalipäänsäryn 4pv sektiosta, tuolloin sain kyllä kätilöiltä/hoitajilta apua kun vain soitin soittokelloa. Kun mies ei enää ollut kanssani (olin kaikenkaikkiaan 5 yötä naistenosastolla esikoisen kans) niin kyllä mulle tuotiin ruoka huoneeseen asti.Täytyy tässä myös tietää, että sektio ei ollut eka vaan neljäs leikkaukseni elämäni aikana ja toivuin siitä aika nopeaa liikuntakykyiseksi. Yksi kätilö ihmetteli miten voin niin nopeaa liikkua niin ketterästi leikkauksen jälkeen (toki kaikki ei toivu yhtä hyvin).
Lakanat jouduin vaihtamaan ihan itse. Taisin olla melkein loppuun asti samoissa verilakanoissa ja käymättä suihkussa kun vauva rääkyi aina kun ei ollut ihokontaktissa minuun ja maitokin nousi rintoihin kunnolla vasta neljäntenä päivänä. :D
Mainittakoon, että saatiin lisämaitoakin vauvalle kun omat tissit ei tuottaneet kunnolla.
Minusta naistenosasto oli jees paikka. Tykkäsin kyllä. Positiivinen kokemus jäi.
Touhukas 1 vuotias esikoiseni meni just päikyille.
Eivätkö sektiot ole helpoin ratkaisu? Miksi vuodit verta ? Mikä on spinaalipäänsärky? Mielenkiiinnosta kysyn. - ei-synnyttänyt
Sektio on toisille helppo, toisille ei. Minä olin kuitenkin tottunut jo leikkaushaavoihin, joten minulle se oli helppo.
Verta vuotaa myös sektioäiti. Sitä kutsutaan jälkivuodoksi ja se on kuin 1-2kk pituiset kuukautiset. Jokainen synnyttäjä vuotaa jonkun verran jälkivuotoa.
Spinaalipäänsärky tulee jos selkäydinkanavaan tulee reikä tai reikiä neulalla kun sitä puudutetaan. Mulla oli nuori erikoistuva anestesialääkäri tekemässä ensimmäistä kertaa epiduraalia ja hän ronkki ja ronkki ja kuului vaan krunts ja krunts selästäni. Lopulta hänen ohjaava lääkäri teki epiduraalin mulle. Eli selkäytimeeni jäi siitä reikiä ja nämä reiät vuosivat selkäydinnestettä, mikä saa aivojen nesteet valumaan alas. Tästä tulee musertava päänsärky. Se korjataan lievissä tapauksissa juomalla paljon kofeiinia ja vaikeissa tapauksissa kädestä otetaan 20ml verta ja se tuutataan selkäydinkanavaan ettei aivojen nesteet karkaisi sieltä enää :D Joskus se auttaa ekalla kerralla, toisinaan joutuu laittamaan toisenkin kerran. Mulle riitti yksi veripaikka.
Kiitos tästä vastauksesta. Tässähän pääsi synnyttämätön ihminenkin vähän sivistämään itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kun noita juttuja lukee niin vaikuttaa että on ihan tuurista kiinni millainen synnytyskokemus sattuu omalle kohdalle, ja nyt saa jo jännittää sitäkin ehtiikö sinne sairaalaan ollenkaan kun koko ajan kehotetaan pysymään poissa tai menemään muualle. Kukaan ei halua vielä yhtä synnyttävää naista lisää vaivoikseen. Sori, me kun luultiin että piti ruveta vauvatalkoisiisn mutta ilmeisesti ei sittenkään.
En ihmettele että alkaa mietityttää uskaltaako tuohon urakkaan ruveta ollenkaan. Jää yksin kipujensa kanssa tietämättä mitä on tapahtumassa ja saa pelätä joutuuko ponnistamaan auton takapenkillä. Miksi - siis ihan oikeasti miksi - ei synnyttävä äiti voisi saada hyvää kohtelua ja ainakin ensimmäisen vuorokauden aikana ruokaa vuoteensa viereen kuten kaikki muutkin sairaalan potilaat? Miksi synnyttävää naista kohdellaan noin huonosti monessa paikassa? Ei heikkoa potilasta muillakaan osastoilla laiteta petaamaan sänkyjä ja kanniskelemaan ruokatarjottimia. Aivan käsittämätöntä toimintaa ja vaikuttaa lähinnä vain simputukselta. Mitäs raskauduit!
Taitaisi olla tuhannen taalan paikka perustaa Suomeen yksityisiä klinikoita joissa hoidetaan vain synnytyksiä ja henkilökunta on mitoitettu oikean tarpeen mukaan. Sellainen paikka jossa ei ole stressiä ja pelkoa vaan jossa synnyttävää naista ja myös henkilökuntaa kohdellaan inhimillisesti. Sellainen paikka jossa hoidon taso ja kohtelu kohtaa juhlapuheiden retoriikan ihan oikeasti ja synnyttävää äitiä oikeasti arvostetaan.
Minä luin esikoista odottaessani kauhujuttuja synnytyksestä. Lähdin sitten sairaalaan taistelumielialalla valmiina pitämään oikeuksistani huolen.
Kaikki menikin toisin. Synnytys kesti 8 tuntia. Kätilö kävi, kun soitin kelloa. Vauva saatiin ulos, vaikka napanuora oli kaksi kertaa kiertynyt kaulan ympärille.
Osastolla sain hakea ruokaa niin paljon, kuin halusin. Poikkarin sain vaihdettua itse.
Toki alapää oli kipeä ja imetys hankalaa aluksi ja hiki valui ja kaikkea muuta.
Olin kolmen hengen huoneessa ja sekään ei haitannut, kun ei oltu, kuin kaksi päivää.
Joten joskus voi mennä näinkin päin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te kaikki kullamurut, jotka päätitte koronavuonna hankkia lapsen. Kiva, että viimeisen 10 vuoden aikana ri ole ollut kuin alamäkeä raskauksien määrän kanssa->johtaa synnytyssairaaloiden määrän karsimiseen-TIETYSTI.
Ja sitten vielä lisääntyneet ”synnytyspelkoiset ensisynnyttäjät”. Itse termi on itsessään absurdi. Jos ei ole edes synnyttänyt, niin miten voi olla synnytyspelkoinen?
Olen synnyttänyt ja sanoisin, että jos ei ole mitään ihmeellistä, niin olettakaamme että kaikki menee hyvin. Annoin synnytyksen kulun ammattilaisten käsiin ja alapääsynnytykset sujuivat oikein hyvin. PS: Harvoin kukaan onnistuneesta synnytyksestä kertoo palstoilla-ottakaa se huomioon.Nykyään kun naiset ovat korkeasti koulutettuja ja muutenkin älykkäitä, he haluavat ymmärtää tarkemmin synnytyksen jälkiseurauksista. nuoremmalle sukupolvelle on muutenkin syntynyt korkeampi arvostus sitä omaa kehoa kohtaan ja ymmärrys itsemääräämisoikeudesta. Vanhemmat naiset sitten voivat vähätellä heidän kysymyksiään ja huoliaan ”synnytyspeloksi”.
Synnytys ei ole mitään ylemmän tason differentiaalilaskuja tai lämpöjohtumisen soveltamista käytäntöön, mitä teen työkseni. Synnytys on suhteellisen yksinkertaista biologiaa ja mitä enemmän odottaja lukee näitä synnytyksen horrorjuttuja, niin sitä enemmän sitä pelkoa tulee. Itsemääräämisjutut edellisessä kommentissa ovat ihan tuulesta temmattuja. Omissa, äitini, siskoni ja kavereiden synnytyksissä kuunneltiin synnyttävän toiveet. No okei, siskoni toinen lapsi oli syntyä ennen synnytyssalia, mutta se johtui siitä, että ihan itse jätti sairaalaan lähdön viime tinkaan. Ei siis mitään sairaalasta johtuvaa.
Suomessa on erinomaiset, asiantuntevat kätilöt ja muu terveydenhuolto. Se, että palstalla ei kunnioiteta kyseistä ammattiryhmää kertoo alan arvostuksesta. Miksi nuoret hakisivat kyseiselle alalle, kun päivästä toiseen heitä vain lyödään nimettömänä palstalla. Ja kertoo palstan ylläpidosta, että ketjut saavat pysyä.
Minusta tuo on kyllä aika paksusti sanottu. Se että epäkohdista ja huonoista kokemuksista puhutaan, ei tarkoita etteikö tiettyä ammattiryhmää kunnioiteta. Tuskin se yksittäinen kätilö on ollut luomassa käytänyteitä ja järjestelmää, jossa vastasynnyttänyt tuntee olevansa heitteillä sairaalasssa. Yksittäinen kätilö vain yrittää selvitä työvuorostaan mahdollismman vähillä vahingoilla. Kyllä epäkohdista kuuluu puhua, jotta asioihin tulisi vähitellen muutoksia. Ja sanonpa vielä senkin, että jos Suomessa on niin erinomainen julkinen terveydenhuolto, niin miksi ihmiset kokee etteivät pääse hoitoon? Minullakin on lähipiirissä useita tapauksia, joissa ihan vakavia sairauksia on jätetty diagnosoimatta ja tutkimatta, ja johon on saatu apua vasta yksityiseltä lääkäriltä. Mutta se on toinen juttu, eikä tähän ketjuun kuulu.
Itse nimenomaan en haluaisi loppukesästä, koska silloin on tosi tukalaa viimeisillään raskaana. Ja koska silloin on aina synnytyshuippu. Lisäksi lapselle tulee kurjat synttärit, koska kavereilla on aina matkaa ja muuta menoa kesällä.
Toisaalta kesällä on helppo pukeutua raskausaikana. Ei tarvitse ostaa raskausvaatteita. Senkus vetäsee jonkun löysän mekon päälle. Ideaalisin aika synnyttää olisi ehkä joskus toukokuussa, kun ei ole vielä ruuhkaa. Äitiyspakkauskin on suunniteltu kevään vauvojen mukaan.
Mutta useimmat eivät voi suunnitella raskautumista noin tarkkaan. Minä ehkä olisin voinut, koska olen melko hedelmällinen. Mutta mun lapsi olikin mukava ylläri.