Synnytysruuhkaa pelkäävät synnyttäjät ovat alkaneet taktikoida sairaalan ovella

Vierailija kirjoitti:

Kun noita juttuja lukee niin vaikuttaa että on ihan tuurista kiinni millainen synnytyskokemus sattuu omalle kohdalle, ja nyt saa jo jännittää sitäkin ehtiikö sinne sairaalaan ollenkaan kun koko ajan kehotetaan pysymään poissa tai menemään muualle. Kukaan ei halua vielä yhtä synnyttävää naista lisää vaivoikseen. Sori, me kun luultiin että piti ruveta vauvatalkoisiisn mutta ilmeisesti ei sittenkään.

En ihmettele että alkaa mietityttää uskaltaako tuohon urakkaan ruveta ollenkaan. Jää yksin kipujensa kanssa tietämättä mitä on tapahtumassa ja saa pelätä joutuuko ponnistamaan auton takapenkillä. Miksi - siis ihan oikeasti miksi - ei synnyttävä äiti voisi saada hyvää kohtelua ja ainakin ensimmäisen vuorokauden aikana ruokaa vuoteensa viereen kuten kaikki muutkin sairaalan potilaat? Miksi synnyttävää naista kohdellaan noin huonosti monessa paikassa? Ei heikkoa potilasta muillakaan osastoilla laiteta petaamaan sänkyjä ja kanniskelemaan ruokatarjottimia. Aivan käsittämätöntä toimintaa ja vaikuttaa lähinnä vain simputukselta. Mitäs raskauduit!

Taitaisi olla tuhannen taalan paikka perustaa Suomeen yksityisiä klinikoita joissa hoidetaan vain synnytyksiä ja henkilökunta on mitoitettu oikean tarpeen mukaan. Sellainen paikka jossa ei ole stressiä ja pelkoa vaan jossa synnyttävää naista ja myös henkilökuntaa kohdellaan inhimillisesti. Sellainen paikka jossa hoidon taso ja kohtelu kohtaa juhlapuheiden retoriikan ihan oikeasti ja synnyttävää äitiä oikeasti  arvostetaan.

Suomessa ei ole yksityistä synnytyssairaalatoimintaa. Sen pitäminen olisi todella epäkannattavaa, kun tarvitaan ympärivuorokautinen erikoislääkäripäivystys, kätilöt kolmeen vuoroon ja kaikki muu. Pienetkin synnytyssairaalat ovat kuluiltaan suuria, sillä on päiviä jolloin ei synny yhtään lasta, mutta henkilökunta pitää olla paikalla ja valmius hätäsektioihin ja muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh m kloihin suuntaan on menty! Täällä yksi mamma joka synnytti naistenklinikalla -80 ja -82. Silloin äitejä passattiin hyvin. Ateriat tuotiin huoneeseen, henk kunta vaihtoi lakanat jos oli tarvis jne. Mitään ei äidit joutuneet tekemään itse, vauvanhoidossa ja imetyksestä neuvottiin ja katsottiin että kaikki sujuu hyvin.

Menin sairaalaan kun siltä tuntui eikä kukaan käännyttänyt takaisin. Ihmetyttää että jos sairaalaan saa nykyisin mennä vasta kun ponnistusvaihe lähestyy niin silloinhan synnyttäjiltä jää kivunlievitys saamatta. Itse pärjäsi aika vähällä kivunlievityksellä mutta monen muun synnyttäjän jutuista päätellen monet naiset kokevat kivun tosi pahana ja tarvitsevat lievitystä melko aikaisin että pystyvät rentoutumaan ja kontrolloimaan tilannetta.

Ahaa, eli joskus on kuitenkin autettu synnyttäneitä. Kyllä se on alas mennyt hoidon taso. Enkä nyt tarkoita että välttämättä pitäisi tarjottimella ateriat kaikille sänkyyn tuoda (liikkuminen edistää toipumista), mutta että olisi edes sellainen turvallinen olo, luotto siihen että apua saa jos tarvii, eikä tarvitsisi paniikissa olla että miten pärjää. Kyllä itse muistan miltä tuntuu yksin puolipyörryksissä verta menettäneenä ja sektiohaavaa vihloessa etsiä puhtaita vaatteita, hoitajalta kun kysyin mistä löytyy, niin vaan kädellä epämääräisesti viittasi että kyllä se siellä jossain käytävällä on häkki puhtaita vaatteita. Ja löytyyhän se kun tarpeeksi kauan etsi. Mutta se turvattomuuden tunne oli pahin. Kun pelkäsi että jos minä tänne käytävälle pökrään, niin kuinkahan kauan menee ennenkuin ne tajuaa huolehtia vauvasta ja/tai kiinnittää huomiota että kaikki ei ole ok. Mutta joo, siitäkin selvittiin, tosin en kyllä lämmöllä muistele.

Juuri tuota käytävillä haahuilua ja vaatteiden, vuodevaatteiden ja ruoan etsimistä. Kuumavesipulloa ei ole, synnyttäjä reippaasti kiepauttaa mikkihiirihanskaan lämmintä vettä ja toivoo ettei se mene rikki. Vauva huutaa, itse olet synnytyksrstä väsynyt, kipeä ja turvonnut. Mutta reippaasti pitäisi vain se puuro noutaa jossain välissä, kun vauva nukkuu... Ööö, siis milloin. Kaksi lasta saanut ja niistä selvinnyt ok, mutta tuntuu että tuurista on kiinni, miten menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaisi olla tuhannen taalan paikka perustaa Suomeen yksityisiä klinikoita joissa hoidetaan vain synnytyksiä ja henkilökunta on mitoitettu oikean tarpeen mukaan. Sellainen paikka jossa ei ole stressiä ja pelkoa vaan jossa synnyttävää naista ja myös henkilökuntaa kohdellaan inhimillisesti. Sellainen paikka jossa hoidon taso ja kohtelu kohtaa juhlapuheiden retoriikan ihan oikeasti ja synnyttävää äitiä oikeasti  arvostetaan.

Mä toivon, ettei tällaisia klinikoita tulisi. Koska jokainen äiti ja vauva ansaitsisi hyvän ja turvallisen hoidon. Kalliiden klinikoiden tuleminen tarkoittaisi, että yhteisiä sairaaloita ei enää edes yritettäisi saada hyviksi, jota ne vielä jonkin aikaa sitten olivat. Nyt vielä me kaikki naiset olemme vaatimassa parempaa hoitoa, mutta tuon jälkeen vähempivaraisille vain todettaisiin, että mitäs et maksanut paremmasta. Ja se olisi todella väärin. Tämä ei saa olla rahapussin paksuudesta kiinni.

t. äiti, jolla olisi varaa maksaa, mutta haluaa mieluummin maksaa veroissaan, jotta kaikilla äideillä olisi turvallinen olo

No eipä niin olisi oikein että rahalla saa asianmukaista hoivaa. Mutta realistisesti ajatellen ei mukään muu todennäköisesti asiaan tuo muutosta. Toinen vaihtoehto on jatkaa samaan malliin missä kukaan ei välttämättä saa hoivaa eikä tunne oloaan turvalliseksi. Vai pystytkö osoittamaan yhdenkään päättäjän joka olisi ottanut synnyttävien naisten hoidon parantamisen asiakseen? Joo, en minäkään. Sanotaan vaan ettei monet vauvat tai äidit ole kuolleet. Hoidon tasoa mitataan siis vain sillä että useimmilta ei sentään henki lähtenyt. Kiesus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun noita juttuja lukee niin vaikuttaa että on ihan tuurista kiinni millainen synnytyskokemus sattuu omalle kohdalle, ja nyt saa jo jännittää sitäkin ehtiikö sinne sairaalaan ollenkaan kun koko ajan kehotetaan pysymään poissa tai menemään muualle. Kukaan ei halua vielä yhtä synnyttävää naista lisää vaivoikseen. Sori, me kun luultiin että piti ruveta vauvatalkoisiisn mutta ilmeisesti ei sittenkään.

En ihmettele että alkaa mietityttää uskaltaako tuohon urakkaan ruveta ollenkaan. Jää yksin kipujensa kanssa tietämättä mitä on tapahtumassa ja saa pelätä joutuuko ponnistamaan auton takapenkillä. Miksi - siis ihan oikeasti miksi - ei synnyttävä äiti voisi saada hyvää kohtelua ja ainakin ensimmäisen vuorokauden aikana ruokaa vuoteensa viereen kuten kaikki muutkin sairaalan potilaat? Miksi synnyttävää naista kohdellaan noin huonosti monessa paikassa? Ei heikkoa potilasta muillakaan osastoilla laiteta petaamaan sänkyjä ja kanniskelemaan ruokatarjottimia. Aivan käsittämätöntä toimintaa ja vaikuttaa lähinnä vain simputukselta. Mitäs raskauduit!

Taitaisi olla tuhannen taalan paikka perustaa Suomeen yksityisiä klinikoita joissa hoidetaan vain synnytyksiä ja henkilökunta on mitoitettu oikean tarpeen mukaan. Sellainen paikka jossa ei ole stressiä ja pelkoa vaan jossa synnyttävää naista ja myös henkilökuntaa kohdellaan inhimillisesti. Sellainen paikka jossa hoidon taso ja kohtelu kohtaa juhlapuheiden retoriikan ihan oikeasti ja synnyttävää äitiä oikeasti  arvostetaan.

Suomessa ei ole yksityistä synnytyssairaalatoimintaa. Sen pitäminen olisi todella epäkannattavaa, kun tarvitaan ympärivuorokautinen erikoislääkäripäivystys, kätilöt kolmeen vuoroon ja kaikki muu. Pienetkin synnytyssairaalat ovat kuluiltaan suuria, sillä on päiviä jolloin ei synny yhtään lasta, mutta henkilökunta pitää olla paikalla ja valmius hätäsektioihin ja muuhun.

No mutta juurihan ketjussa selitettiin että odottavien tilastoista ja raskausviikoista voisi muutkin sairaalat  päätellä että kuinka monta synnyttäjää on milloinkin todennäköisesti tulossa. Siihen sitten vielä käynnistykset ja suunnitellut sektiot niin eikö olisi jotakuinkin mahdollista arvioida ainakin 90% varmuudella kunkin päivän kapasiteetti. Miksi yksityinen synnytysklinikka ei pystyisi samaan ja parempaankin?

Riskiraskaudet toki kannattaa edelleenkin ohjata sairaaloihin joissa on niihin kapasiteetti mutta matalan riskin synnytykset voisi hoitaa noilla klinikoilla. 

Hei te kaikki kullamurut, jotka päätitte koronavuonna hankkia lapsen. Kiva, että viimeisen 10 vuoden aikana ri ole ollut kuin alamäkeä raskauksien määrän kanssa->johtaa synnytyssairaaloiden määrän karsimiseen-TIETYSTI.

Ja sitten vielä lisääntyneet ”synnytyspelkoiset ensisynnyttäjät”. Itse termi on itsessään absurdi. Jos ei ole edes synnyttänyt, niin miten voi olla synnytyspelkoinen?

Olen synnyttänyt ja sanoisin, että jos ei ole mitään ihmeellistä, niin olettakaamme että kaikki menee hyvin. Annoin synnytyksen kulun ammattilaisten käsiin ja alapääsynnytykset sujuivat oikein hyvin. PS: Harvoin kukaan onnistuneesta synnytyksestä kertoo palstoilla-ottakaa se huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh m kloihin suuntaan on menty! Täällä yksi mamma joka synnytti naistenklinikalla -80 ja -82. Silloin äitejä passattiin hyvin. Ateriat tuotiin huoneeseen, henk kunta vaihtoi lakanat jos oli tarvis jne. Mitään ei äidit joutuneet tekemään itse, vauvanhoidossa ja imetyksestä neuvottiin ja katsottiin että kaikki sujuu hyvin.

Menin sairaalaan kun siltä tuntui eikä kukaan käännyttänyt takaisin. Ihmetyttää että jos sairaalaan saa nykyisin mennä vasta kun ponnistusvaihe lähestyy niin silloinhan synnyttäjiltä jää kivunlievitys saamatta. Itse pärjäsi aika vähällä kivunlievityksellä mutta monen muun synnyttäjän jutuista päätellen monet naiset kokevat kivun tosi pahana ja tarvitsevat lievitystä melko aikaisin että pystyvät rentoutumaan ja kontrolloimaan tilannetta.

Ahaa, eli joskus on kuitenkin autettu synnyttäneitä. Kyllä se on alas mennyt hoidon taso. Enkä nyt tarkoita että välttämättä pitäisi tarjottimella ateriat kaikille sänkyyn tuoda (liikkuminen edistää toipumista), mutta että olisi edes sellainen turvallinen olo, luotto siihen että apua saa jos tarvii, eikä tarvitsisi paniikissa olla että miten pärjää. Kyllä itse muistan miltä tuntuu yksin puolipyörryksissä verta menettäneenä ja sektiohaavaa vihloessa etsiä puhtaita vaatteita, hoitajalta kun kysyin mistä löytyy, niin vaan kädellä epämääräisesti viittasi että kyllä se siellä jossain käytävällä on häkki puhtaita vaatteita. Ja löytyyhän se kun tarpeeksi kauan etsi. Mutta se turvattomuuden tunne oli pahin. Kun pelkäsi että jos minä tänne käytävälle pökrään, niin kuinkahan kauan menee ennenkuin ne tajuaa huolehtia vauvasta ja/tai kiinnittää huomiota että kaikki ei ole ok. Mutta joo, siitäkin selvittiin, tosin en kyllä lämmöllä muistele.

Juuri tuota käytävillä haahuilua ja vaatteiden, vuodevaatteiden ja ruoan etsimistä. Kuumavesipulloa ei ole, synnyttäjä reippaasti kiepauttaa mikkihiirihanskaan lämmintä vettä ja toivoo ettei se mene rikki. Vauva huutaa, itse olet synnytyksrstä väsynyt, kipeä ja turvonnut. Mutta reippaasti pitäisi vain se puuro noutaa jossain välissä, kun vauva nukkuu... Ööö, siis milloin. Kaksi lasta saanut ja niistä selvinnyt ok, mutta tuntuu että tuurista on kiinni, miten menee.

Mihin sitä kuumavesipulloa käytetään? Synnytyksen jälkeisiin kipuihin? Vai onko siellä niin kylmä, että vauva tarvitsee sellaisen vierelle?

Vierailija kirjoitti:

Hei te kaikki kullamurut, jotka päätitte koronavuonna hankkia lapsen. Kiva, että viimeisen 10 vuoden aikana ri ole ollut kuin alamäkeä raskauksien määrän kanssa->johtaa synnytyssairaaloiden määrän karsimiseen-TIETYSTI.

Ja sitten vielä lisääntyneet ”synnytyspelkoiset ensisynnyttäjät”. Itse termi on itsessään absurdi. Jos ei ole edes synnyttänyt, niin miten voi olla synnytyspelkoinen?

Olen synnyttänyt ja sanoisin, että jos ei ole mitään ihmeellistä, niin olettakaamme että kaikki menee hyvin. Annoin synnytyksen kulun ammattilaisten käsiin ja alapääsynnytykset sujuivat oikein hyvin. PS: Harvoin kukaan onnistuneesta synnytyksestä kertoo palstoilla-ottakaa se huomioon.

Joopa joo. Muistathan toki naureskella myös lentopelkoisille jotka eivät ole koskaan lentäneet. Miten semmoista uutta ja outoa asiaa voi pelätä jota ei ole vielä itse kokenut? Ja korkean paikan kammo se vasta typerä on jos ei ole koskaan pudonnut korkealta.

Minun miestäni pelotti vaativa leikkaus. Miksi ihmeessä, eihän hänelle ole koskaan ennen sellaista tehty, joten turhahan se on silloin pelätä.

Ehdotan että kouluttaudut pikapikaa pelkopolille hommiin, ja terapiat hoituvat viidessä minuutissa. Sanot vaan että lopeta tuo naurettava pelkääminen heti, ja SEURAAVA! Mitkä säästöt tuostakin syntyy!

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kerrotaan että synnyttäjät eivät soita enää etukäteen vaan tupsahtavat paikalle tietäen että synnyttävää ei käännytetä pois.

Totta kai käännytetään jos synnytys ei ole tarpeeksi pitkällä.

Yksi ongelmahan on se, että jo pitkään perheet ovat halunneet lapsensa syntyvän kesällä. Kiva aika saada lapsi ja isyysloman saa kätevästi kesäloman yhteyteen jne. Tästä kesään keskittämisestä saadaan jo itsessään ruuhka aikaiseksi. Samalla pyörii kätilöiden ja lääkärien lomat. Jos synnäreiltä kysyttäisiin, pitäisi perheiden ajoittaa lapsensa jonnekin marraskuun hiljaisimpaan aikaan, jotta ruuhkat vähän hellittäisivät ja lomat saataisiin pitää rauhassa. Ymmärrän hyvin, että synnyttäjiä tämä vaihtoehto ei houkuta.

Sitä ihmettelen, miksei kesiin palkata enemmän kesätyöläisiä, jos vakkarit ovat lomilla? Kyllä se opintojaan viimeistelevä kätilöopiskelija on 100 kertaa parempi kuin yksin tuntikausien värjöttely jossain huoneessa.

Milloin HS ottaa juttuaiheeksi synnyttäneiden nälässä pitämisen? Olisi kiinnostavaa kuulla, miten sairaala perustelee käytäntöä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ongelmahan on se, että jo pitkään perheet ovat halunneet lapsensa syntyvän kesällä. Kiva aika saada lapsi ja isyysloman saa kätevästi kesäloman yhteyteen jne. Tästä kesään keskittämisestä saadaan jo itsessään ruuhka aikaiseksi. Samalla pyörii kätilöiden ja lääkärien lomat. Jos synnäreiltä kysyttäisiin, pitäisi perheiden ajoittaa lapsensa jonnekin marraskuun hiljaisimpaan aikaan, jotta ruuhkat vähän hellittäisivät ja lomat saataisiin pitää rauhassa. Ymmärrän hyvin, että synnyttäjiä tämä vaihtoehto ei houkuta.

Sitä ihmettelen, miksei kesiin palkata enemmän kesätyöläisiä, jos vakkarit ovat lomilla? Kyllä se opintojaan viimeistelevä kätilöopiskelija on 100 kertaa parempi kuin yksin tuntikausien värjöttely jossain huoneessa.

Monet ei kyllä mitenkään ajoita vauvan hankintaa. Harvahan siihen edes pystyy. Itse olen niitä helposti sikiäviä, joten yritän ajoittaa vauvan johonkin muuhun aikaan, lähinnä siksi että kesällä on karseaa olla viimeisillään raskaana.

Synnytyksissähän on aina piikki keskikesällä (noin 9-10kk pikkujoulukauden jälkeen) ja maaliskuussa (jännästi 9kk-10kk juhannuksesta). Tämähän on vanha vitsi, mutta sisältää puolet totta.

Ja käsittääkseni näin on ollut aina, eli ne kätilöopiskelijat voisivat tehdä harkkansa kesäaikaan, kuten monet muutkin opiskelijat tekevät. Näin ruuhkan vaikutuksia saataisiin madallettua. Ja itselleni kelpaa myös opiskelija ihan hyvin.

Ja mikään ei selitä sitä, ettei resursseja muka voida kohdentaa. Kyllä sen tyhmäkin ymmärtää, että aika tarkkaan on tiedossa montako synnytystä on heinäkuussa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on säästöt mennyt yksinkertaisesti liian pitkälle kun synnytyssairaaloita lakkautettu!

Niin tai sitten käyrät vaan laskivat laskemistaan. Nyt on joku babyboom koronan takia. Koettakaa nyt ymmärtää ettei voitu ylläpiTää homehtuvia synnytyslaitoksia joissa ei ollu asiakkaita.

Olisitte valittaneet siitäkin sitten, että verovarat mene hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on säästöt mennyt yksinkertaisesti liian pitkälle kun synnytyssairaaloita lakkautettu!

Niin tai sitten käyrät vaan laskivat laskemistaan. Nyt on joku babyboom koronan takia. Koettakaa nyt ymmärtää ettei voitu ylläpiTää homehtuvia synnytyslaitoksia joissa ei ollu asiakkaita.

Olisitte valittaneet siitäkin sitten, että verovarat mene hukkaan.

Mutta miten 9kk sitten ei pystytty toteamaan, että niihin jäljelle jääneisiin tullaan kesällä tarvitsemaan lisää tilaa ja henkilökuntaa. Kyllähän käsittääkseni kätilöopistolla oli ihan suhteellisen vilkastakin. Ja nyt sama määrä potilaita kuin ennen oli kätilöopistolla ja naistenklinikalla tungetaan naistenklinikalle pelkästään.

Vierailija kirjoitti:

Hei te kaikki kullamurut, jotka päätitte koronavuonna hankkia lapsen. Kiva, että viimeisen 10 vuoden aikana ri ole ollut kuin alamäkeä raskauksien määrän kanssa->johtaa synnytyssairaaloiden määrän karsimiseen-TIETYSTI.

Ja sitten vielä lisääntyneet ”synnytyspelkoiset ensisynnyttäjät”. Itse termi on itsessään absurdi. Jos ei ole edes synnyttänyt, niin miten voi olla synnytyspelkoinen?

Olen synnyttänyt ja sanoisin, että jos ei ole mitään ihmeellistä, niin olettakaamme että kaikki menee hyvin. Annoin synnytyksen kulun ammattilaisten käsiin ja alapääsynnytykset sujuivat oikein hyvin. PS: Harvoin kukaan onnistuneesta synnytyksestä kertoo palstoilla-ottakaa se huomioon.

Voi taivas. Miten voit pelätä benjihyppyä, jos et ole koskaan hypännyt? Toisia nyt vain pelottaa.

Pk-seutu on ajanut synnytyssairaaloita alas ihan tarkoituksella. Miksi helsinkiläiset maksaisivat niiden ylläpitämisestä, kun synnyttäjät voidaan ohjata vaikka Lahteen synnyttämään lahtelaisten maksaessa laskun? Kyllä tää systeemi on aivan mätä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ongelmahan on se, että jo pitkään perheet ovat halunneet lapsensa syntyvän kesällä. Kiva aika saada lapsi ja isyysloman saa kätevästi kesäloman yhteyteen jne. Tästä kesään keskittämisestä saadaan jo itsessään ruuhka aikaiseksi. Samalla pyörii kätilöiden ja lääkärien lomat. Jos synnäreiltä kysyttäisiin, pitäisi perheiden ajoittaa lapsensa jonnekin marraskuun hiljaisimpaan aikaan, jotta ruuhkat vähän hellittäisivät ja lomat saataisiin pitää rauhassa. Ymmärrän hyvin, että synnyttäjiä tämä vaihtoehto ei houkuta.

Sitä ihmettelen, miksei kesiin palkata enemmän kesätyöläisiä, jos vakkarit ovat lomilla? Kyllä se opintojaan viimeistelevä kätilöopiskelija on 100 kertaa parempi kuin yksin tuntikausien värjöttely jossain huoneessa.

Mä en ole kuullutkaan, että kukaan tuttu olisi ajoittanut lapsen saamista kesään. Tai ylipäätään yrittänyt saada lapsen syntymään tiettyyn aikaan! Eikä se läheskään kaikilla onnistuisikaan, pikemminkin lasta yritetään monta kuukautta, puolesta vuodesta vuoteen, yritä siinä sitten ajoittaa vielä jotain syntymäkuukautta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh mihin suuntaan on menty! Täällä yksi mamma joka synnytti naistenklinikalla -80 ja -82. Silloin äitejä passattiin hyvin. Ateriat tuotiin huoneeseen, henk kunta vaihtoi lakanat jos oli tarvis jne. Mitään ei äidit joutuneet tekemään itse, vauvanhoidossa ja imetyksestä neuvottiin ja katsottiin että kaikki sujuu hyvin.

Menin sairaalaan kun siltä tuntui eikä kukaan käännyttänyt takaisin. Ihmetyttää että jos sairaalaan saa nykyisin mennä vasta kun ponnistusvaihe lähestyy niin silloinhan synnyttäjiltä jää kivunlievitys saamatta. Itse pärjäsi aika vähällä kivunlievityksellä mutta monen muun synnyttäjän jutuista päätellen monet naiset kokevat kivun tosi pahana ja tarvitsevat lievitystä melko aikaisin että pystyvät rentoutumaan ja kontrolloimaan tilannetta.

Ahaa, eli joskus on kuitenkin autettu synnyttäneitä. Kyllä se on alas mennyt hoidon taso. Enkä nyt tarkoita että välttämättä pitäisi tarjottimella ateriat kaikille sänkyyn tuoda (liikkuminen edistää toipumista), mutta että olisi edes sellainen turvallinen olo, luotto siihen että apua saa jos tarvii, eikä tarvitsisi paniikissa olla että miten pärjää. Kyllä itse muistan miltä tuntuu yksin puolipyörryksissä verta menettäneenä ja sektiohaavaa vihloessa etsiä puhtaita vaatteita, hoitajalta kun kysyin mistä löytyy, niin vaan kädellä epämääräisesti viittasi että kyllä se siellä jossain käytävällä on häkki puhtaita vaatteita. Ja löytyyhän se kun tarpeeksi kauan etsi. Mutta se turvattomuuden tunne oli pahin. Kun pelkäsi että jos minä tänne käytävälle pökrään, niin kuinkahan kauan menee ennenkuin ne tajuaa huolehtia vauvasta ja/tai kiinnittää huomiota että kaikki ei ole ok. Mutta joo, siitäkin selvittiin, tosin en kyllä lämmöllä muistele.

Minua ihmetyttää suunnattomasti tuo, miten ihmeessä juuri se ruokatarjottimen kantaminen on sitä liikuntaa, joka edistää synnyttäneen toipumista? Itse tarvitsen tarjottimen kantamiseen kaksi kättä, joten millä sitä sitten ottaa tukea mistään, kun olo on hutera? Vastasynnyttäneenä saa hippasta sängystä edes takas ja kävellä riittämiin, joten liikuntaa tulee tarpeeksi. Epäilen, että syynä on vanhat hokemat miten raskaus ei ole sairaus eikä synnyttänyt ole sairas. Itse olin kyllä olin molempien kohdalla kipeä, synnytyksen jälkeen huippasi pari päivää niin pahasti, että ilman tukea en uskaltanut liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaisi olla tuhannen taalan paikka perustaa Suomeen yksityisiä klinikoita joissa hoidetaan vain synnytyksiä ja henkilökunta on mitoitettu oikean tarpeen mukaan. Sellainen paikka jossa ei ole stressiä ja pelkoa vaan jossa synnyttävää naista ja myös henkilökuntaa kohdellaan inhimillisesti. Sellainen paikka jossa hoidon taso ja kohtelu kohtaa juhlapuheiden retoriikan ihan oikeasti ja synnyttävää äitiä oikeasti  arvostetaan.

Mä toivon, ettei tällaisia klinikoita tulisi. Koska jokainen äiti ja vauva ansaitsisi hyvän ja turvallisen hoidon. Kalliiden klinikoiden tuleminen tarkoittaisi, että yhteisiä sairaaloita ei enää edes yritettäisi saada hyviksi, jota ne vielä jonkin aikaa sitten olivat. Nyt vielä me kaikki naiset olemme vaatimassa parempaa hoitoa, mutta tuon jälkeen vähempivaraisille vain todettaisiin, että mitäs et maksanut paremmasta. Ja se olisi todella väärin. Tämä ei saa olla rahapussin paksuudesta kiinni.

t. äiti, jolla olisi varaa maksaa, mutta haluaa mieluummin maksaa veroissaan, jotta kaikilla äideillä olisi turvallinen olo

Toisaalta voisi olla kuten Saksassa,  että niille erilisille klinnikoille voi valita mennä synnyttämään tuetusti. Eli ei tarvitse olla omaa rahaa paljon, kaikki voi valita. Itse synnytin toisen saksassa kodinomaisessa kätilövetoisessa yksikössä sairaalan sijaan ja oli kyllä hieno kokemus verrattuna esikoisen synnytykseen Tyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ongelmahan on se, että jo pitkään perheet ovat halunneet lapsensa syntyvän kesällä. Kiva aika saada lapsi ja isyysloman saa kätevästi kesäloman yhteyteen jne. Tästä kesään keskittämisestä saadaan jo itsessään ruuhka aikaiseksi. Samalla pyörii kätilöiden ja lääkärien lomat. Jos synnäreiltä kysyttäisiin, pitäisi perheiden ajoittaa lapsensa jonnekin marraskuun hiljaisimpaan aikaan, jotta ruuhkat vähän hellittäisivät ja lomat saataisiin pitää rauhassa. Ymmärrän hyvin, että synnyttäjiä tämä vaihtoehto ei houkuta.

Sitä ihmettelen, miksei kesiin palkata enemmän kesätyöläisiä, jos vakkarit ovat lomilla? Kyllä se opintojaan viimeistelevä kätilöopiskelija on 100 kertaa parempi kuin yksin tuntikausien värjöttely jossain huoneessa.

On kyllä tosi outoa, että halutaan synnyttää kesällä, onko se nytkin sitten kiva tuolla kuumuudessa sen vauvan kanssa, kun uloskaan ei uskalla mennä ettei vauva läkähdy? Ja kaikilla ei ole sitä viilennyssysteemiä sisälläkään, että ei saa vauva kuumuudelta edes nukuttua sielläkään ja äitikin saa synnytyksen jälkeisessä olotilassa sietää vielä kuumuuttakin lisäksi.

Marraskuu monelta kantilta paljon parempi vaihtoehto.

Minä ja muutama tuntemani nainen on halunnut kesävauvan. Kukaan meistä ei kuitenkaan halunnut olla raskaana kesähelteellä, joten lapsen syntymää yritettiin loppukeväälle. Itse sain lapseni toukokuussa. Yhdellä kesti lähes kaksi vuotta ja siinä vaiheessa heillä ei ollut mitään väliä, mihin vuodenaikaan lapsi syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja muutama tuntemani nainen on halunnut kesävauvan. Kukaan meistä ei kuitenkaan halunnut olla raskaana kesähelteellä, joten lapsen syntymää yritettiin loppukeväälle. Itse sain lapseni toukokuussa. Yhdellä kesti lähes kaksi vuotta ja siinä vaiheessa heillä ei ollut mitään väliä, mihin vuodenaikaan lapsi syntyy.

Näinhän se menee. Helppo se on teoriassa lapsi tehdä tiettyyn aikaan vuodesta. Mä olen aina toivonut, että lapset syntyisi alkuvuodesta. Ensimmäisen tekemiseen meni vuosi. Sattui kyllä syntymään toivottuun vuoden aikaan.

Haluttiin sisarus mahdollisimman pienellä ikäerolla, eli koska edellisellä kerralla meni vuosi, niin alettiin puuhaan heti, koska ajateltiin että menee kauan. Onnistuikin ensimmäisellä yrittämällä ja lopputuloksena vauva syntyi loppukesästä.

Ihme kuvitelmia joillain vauvojen "tekemisestä"