Synnytysruuhkaa pelkäävät synnyttäjät ovat alkaneet taktikoida sairaalan ovella
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin miettimään, että onko sairaaloilla minkäänlaista tietoa siitä, kuinka paljon synnyttäjiä heillä tulee arviolta olemaan missäkin kuussa, vai mennäänkö siellä tilastojen ja ns. perimätiedon varassa, että mitkä ovat ruuhkaisia ja hiljaisia kuukausia? Tuohan olisi kuitenkin ihan ennakoitavissa, jos esim. rakenneultran jälkeen neuvolasta menisi tieto odottavan äidin sairaalaan, että milloin on laskettu aika. Toki jokainen vauva syntyy silloin kun syntyy, lasketusta ajasta viis, mutta tuosta saisi synnytyslaitos jotain osviittaa siitä, kuinka paljon on missäkin kuussa odotettavissa synnyttäjiä, että voisi ehkä jakaa henkilöstöresursseja sen mukaan.
On ainakin päteviä arvioita, sillä valtaosa synnyttäjistä on kuitenkin neuvolapalveluiden piirissä raskausaikanaan ja käynyt ultraäänitutkimuksissa.
Kyllä sairaanhoitopiirit tietää että neuvoloissa on tällä hetkellä asiakasperheitä x määrä, joista odottavia äitejä y määrä. Ja tätä tilastoa olisi pitänyt alkaa hyödyntää siinä vaiheessa, kun synnärit alkoi ruuhkautua. Mutta kun julkisella ei mitenkään voida vetää johtopäätöksiä tai ennakoida asioita. Eikä kyllä hirveästi kpmmunikoidakaan. Olisihan neuvolajärjestelmästä vastaava voinut ihan vaikka huomauttaa synnäreistä vastaavalle että kesällä on tulossa hirveä ruuhka, johon kannattaa varautua.
Kyllä sairaalat ihan itse tietää paljonko laskettuja aikoja on tehtyjen ultrien perusteella. Ei sitä neuvolan tartte kertoa. Ja ruuhkat on joka kesä, siinäkään ei ole mitään uutta.
MInut käännytettiin aikoinaan synnäriltä kotiin, en päässyt edes käyrille. Lapsi syntyi sitten sairaalan parkkipaikalla ja kätilö rähisi minulle asiasta! Ikäänkuin ensisynnyttäjä osaisi vaatia että "ei, tämä syntyy NYT, en lähde mihinkään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh mihin suuntaan on menty! Täällä yksi mamma joka synnytti naistenklinikalla -80 ja -82. Silloin äitejä passattiin hyvin. Ateriat tuotiin huoneeseen, henk kunta vaihtoi lakanat jos oli tarvis jne. Mitään ei äidit joutuneet tekemään itse, vauvanhoidossa ja imetyksestä neuvottiin ja katsottiin että kaikki sujuu hyvin.
Menin sairaalaan kun siltä tuntui eikä kukaan käännyttänyt takaisin. Ihmetyttää että jos sairaalaan saa nykyisin mennä vasta kun ponnistusvaihe lähestyy niin silloinhan synnyttäjiltä jää kivunlievitys saamatta. Itse pärjäsi aika vähällä kivunlievityksellä mutta monen muun synnyttäjän jutuista päätellen monet naiset kokevat kivun tosi pahana ja tarvitsevat lievitystä melko aikaisin että pystyvät rentoutumaan ja kontrolloimaan tilannetta.Ahaa, eli joskus on kuitenkin autettu synnyttäneitä. Kyllä se on alas mennyt hoidon taso. Enkä nyt tarkoita että välttämättä pitäisi tarjottimella ateriat kaikille sänkyyn tuoda (liikkuminen edistää toipumista), mutta että olisi edes sellainen turvallinen olo, luotto siihen että apua saa jos tarvii, eikä tarvitsisi paniikissa olla että miten pärjää. Kyllä itse muistan miltä tuntuu yksin puolipyörryksissä verta menettäneenä ja sektiohaavaa vihloessa etsiä puhtaita vaatteita, hoitajalta kun kysyin mistä löytyy, niin vaan kädellä epämääräisesti viittasi että kyllä se siellä jossain käytävällä on häkki puhtaita vaatteita. Ja löytyyhän se kun tarpeeksi kauan etsi. Mutta se turvattomuuden tunne oli pahin. Kun pelkäsi että jos minä tänne käytävälle pökrään, niin kuinkahan kauan menee ennenkuin ne tajuaa huolehtia vauvasta ja/tai kiinnittää huomiota että kaikki ei ole ok. Mutta joo, siitäkin selvittiin, tosin en kyllä lämmöllä muistele.
Minua ihmetyttää suunnattomasti tuo, miten ihmeessä juuri se ruokatarjottimen kantaminen on sitä liikuntaa, joka edistää synnyttäneen toipumista? Itse tarvitsen tarjottimen kantamiseen kaksi kättä, joten millä sitä sitten ottaa tukea mistään, kun olo on hutera? Vastasynnyttäneenä saa hippasta sängystä edes takas ja kävellä riittämiin, joten liikuntaa tulee tarpeeksi. Epäilen, että syynä on vanhat hokemat miten raskaus ei ole sairaus eikä synnyttänyt ole sairas. Itse olin kyllä olin molempien kohdalla kipeä, synnytyksen jälkeen huippasi pari päivää niin pahasti, että ilman tukea en uskaltanut liikkua.
Minä pyörryin sen hiton tarjottimen kanssa ja tämän jälkeen sain ruuat sänkyni viereen, mutta todella kiukkuisella ja v""umaisella "Saako teidän korkeudellenne olla muuta"- asenteella, kuin huimaus olisi ollut vikani!
Jännitin etukäteen miten synnyttämään mahtuu ja joutuuko olemaan paljon yksin mutta ainakin pari viikkoa sitten Naistenklinikalle pääsi, kun vain soitti etukäteen. Rauhassa tutkittiin ja tarkkailtiin tilannetta. Kätilöillä ei ollut mikään kiire ja he olivat aina paikalla tarvittaessa.
Ruokaakin saatiin, samoin juotavaa. Hotellin puolella puoliso haki tietysti ruuat hotellin ravintolasta, mikä oli kiva, kun sai syödä omaan tahtiin vauvan ruokailujen välillä. Lakanoita ei ollut tarvetta vaihtaa parin päivän visiitillä.
Vierailija kirjoitti:
Jännitin etukäteen miten synnyttämään mahtuu ja joutuuko olemaan paljon yksin mutta ainakin pari viikkoa sitten Naistenklinikalle pääsi, kun vain soitti etukäteen. Rauhassa tutkittiin ja tarkkailtiin tilannetta. Kätilöillä ei ollut mikään kiire ja he olivat aina paikalla tarvittaessa.
Ruokaakin saatiin, samoin juotavaa. Hotellin puolella puoliso haki tietysti ruuat hotellin ravintolasta, mikä oli kiva, kun sai syödä omaan tahtiin vauvan ruokailujen välillä. Lakanoita ei ollut tarvetta vaihtaa parin päivän visiitillä.
Kiva kuulla tuoreita kokemuksia. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Ketkä ne synnytyssairaalat ruuhkauttaa? Ai ei saa puhua vai?
Pitääkö hakea raskaaksitulolupa? Synnäreitä on suljettu 2000-luvun alkupuolelta lähtien kiihtyvää vauhtia. Tässä sitten lopputulos.
Itsellä viimeisestä synnytyksestä jo 20 vuotta, mutta yhteiskunnallisesta mielenkiinnosta:
Onko jossain välissä oikeasti ollut aika, että ruoat on tuotu synnyttäneille huoneisiin, aterioita on ollut saatavilla 24/7 perheen tahdin mukaan ja lakanat on vaihdettu hoitajien toimesta päivittäin kuin hotellissa?
Ainakin molemmilla kerroilla jo vuosituhannen vaihteessa ihan itse olen näitä arkisia puuhia sairaalassa synnytyksen jälkeen tehnyt - haahuillut hissuksiin kävellen vauvakopan kanssa jopa siteitä etsimässä siellä yhteisvarastoissa… Ideanahan tuossa on juuri se, että on osa hoitoa - äiti toipuu pikaisemmin synnytyksestä, kun aloittaa pienen arkiliikunnan heti tapahtuman jälkeen. Lisäksi valmentaa jo siihen, että sitä sen on sitten kotonakin kun sinne pääsee.
Onhan se kroppa kipeä, istuminen hankalaa, tikit kiristää, veri valuu ja tissit poksuu sekä verenpaine kohisee korvissa - mutta sitä se on, synnytyksen jälkeen.
Minusta aika, joka synnärillä oli pakko olla, meni jopa nopeammin, kun ei tarvinnut olla täysin passattavana. Täysin heikkona olevia toki sitten autettiin silloinkin.
Minun esikoinen täytti keväällä 30 vuotta. Oman maakunnan keskussairaalassa ruuat tuotiin nenän eteen, kun osastolla ei ollut ruokailuun erikseen tiloja. Lakanat piti etsiä ja vaihtaa itse, huomautusta tuli, jos lakanat oli tahraiset. Ennen lääkärikiertoa peti piti olla padattuna, sekin kerrottiin.
Pahinta oli puhtaiden vaatteiden puute. Aamutakeista oli pula. Yöpaitaa olisi pitänyt vaihtaa pari kertaa päivässä, kun se meni hetkessä hikeen, maitoon ja vereen. Aamulla piti kuunnella tarkalla korvalla milloin vaatekärry tuli osastolle. Kun heti kiirehti paikalle, ehti saada puhtaat vaatteet sille päivälle, muuten joutui olemaan likaisissa.
Vierailija kirjoitti:
MInut käännytettiin aikoinaan synnäriltä kotiin, en päässyt edes käyrille. Lapsi syntyi sitten sairaalan parkkipaikalla ja kätilö rähisi minulle asiasta! Ikäänkuin ensisynnyttäjä osaisi vaatia että "ei, tämä syntyy NYT, en lähde mihinkään".
Voi apua...
Mikä ihme siinä on, että naisista voidaan aina säästää? Joo joo kyllähän osa naisista edelleenkin synnyttäisi vaikka saunan lauteilla, jos ei muuta vaihtoehtoa ihan oikeasti ole. Mutta monella jää kokonaan lapset hankkimatta tai lapsiluku toivottua pienemmäksi kun kohdellaan kuin karjaa. Voitaisiko naistakin pitää edes ihmisenä? Saati sen syntymättömän lapsen terveys ja turvallisuus jos äidistä ei edes jakseta piitata. Mitä ne aivovauriot maksaa yhteiskunnalle myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Naiset taas uhrautuu.
Söpöä. Googlaapaa jonne mikä on uhrautumisen ja uhriutumisen ero.
Kyllä kotonakin pitää ihan itse pyykätä ja tehdä ruoat - sairaalassa on valmista pöperöä. Kalliiksi tulisi passata hienostelijoita sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kotonakin pitää ihan itse pyykätä ja tehdä ruoat - sairaalassa on valmista pöperöä. Kalliiksi tulisi passata hienostelijoita sairaalassa.
Totta! Eiköhän pistetä kaikki sairaalapotilaat osastosta riippumatta siivoamaan omat jälkensä, vaihtamaan lakanansa ja hakemaan ruokansa. Tai eikö ne voisi oikeastaan sen ruoankin tehdä itse, onpahan jotain tekemistä. Kyllä näin saadaan veritulppalukemat ja työntekijäkustannukset alas!
Vierailija kirjoitti:
Itsellä viimeisestä synnytyksestä jo 20 vuotta, mutta yhteiskunnallisesta mielenkiinnosta:
Onko jossain välissä oikeasti ollut aika, että ruoat on tuotu synnyttäneille huoneisiin, aterioita on ollut saatavilla 24/7 perheen tahdin mukaan ja lakanat on vaihdettu hoitajien toimesta päivittäin kuin hotellissa?
Ainakin molemmilla kerroilla jo vuosituhannen vaihteessa ihan itse olen näitä arkisia puuhia sairaalassa synnytyksen jälkeen tehnyt - haahuillut hissuksiin kävellen vauvakopan kanssa jopa siteitä etsimässä siellä yhteisvarastoissa… Ideanahan tuossa on juuri se, että on osa hoitoa - äiti toipuu pikaisemmin synnytyksestä, kun aloittaa pienen arkiliikunnan heti tapahtuman jälkeen. Lisäksi valmentaa jo siihen, että sitä sen on sitten kotonakin kun sinne pääsee.
Onhan se kroppa kipeä, istuminen hankalaa, tikit kiristää, veri valuu ja tissit poksuu sekä verenpaine kohisee korvissa - mutta sitä se on, synnytyksen jälkeen.
Minusta aika, joka synnärillä oli pakko olla, meni jopa nopeammin, kun ei tarvinnut olla täysin passattavana. Täysin heikkona olevia toki sitten autettiin silloinkin.
Niinhän me kaikki. Ja se on ok, jos siihen vain pystyy. Ongelmaksi se muodostuukin siinä vaiheessa, kun ensikertalaisena et tätä tajua, eikä kukaan kerro että ruoka on tarjolla tähän kellonaikaan ja vaatteita sekä lakanoita saa tuosta varastosta. Toisaalta mä kyllä toisen kanssa tästä tiesin ja aloin kysellä että millaiset ruoka-ajat ja missä varasto. En ikinä saanut vastausta. Onneksi olin vain puoli päivää ennen kuin pääsin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä viimeisestä synnytyksestä jo 20 vuotta, mutta yhteiskunnallisesta mielenkiinnosta:
Onko jossain välissä oikeasti ollut aika, että ruoat on tuotu synnyttäneille huoneisiin, aterioita on ollut saatavilla 24/7 perheen tahdin mukaan ja lakanat on vaihdettu hoitajien toimesta päivittäin kuin hotellissa?
Ainakin molemmilla kerroilla jo vuosituhannen vaihteessa ihan itse olen näitä arkisia puuhia sairaalassa synnytyksen jälkeen tehnyt - haahuillut hissuksiin kävellen vauvakopan kanssa jopa siteitä etsimässä siellä yhteisvarastoissa… Ideanahan tuossa on juuri se, että on osa hoitoa - äiti toipuu pikaisemmin synnytyksestä, kun aloittaa pienen arkiliikunnan heti tapahtuman jälkeen. Lisäksi valmentaa jo siihen, että sitä sen on sitten kotonakin kun sinne pääsee.
Onhan se kroppa kipeä, istuminen hankalaa, tikit kiristää, veri valuu ja tissit poksuu sekä verenpaine kohisee korvissa - mutta sitä se on, synnytyksen jälkeen.
Minusta aika, joka synnärillä oli pakko olla, meni jopa nopeammin, kun ei tarvinnut olla täysin passattavana. Täysin heikkona olevia toki sitten autettiin silloinkin.
Niinhän me kaikki. Ja se on ok, jos siihen vain pystyy. Ongelmaksi se muodostuukin siinä vaiheessa, kun ensikertalaisena et tätä tajua, eikä kukaan kerro että ruoka on tarjolla tähän kellonaikaan ja vaatteita sekä lakanoita saa tuosta varastosta. Toisaalta mä kyllä toisen kanssa tästä tiesin ja aloin kysellä että millaiset ruoka-ajat ja missä varasto. En ikinä saanut vastausta. Onneksi olin vain puoli päivää ennen kuin pääsin kotiin.
Tästähän sen näkee, että kyse on ihan selvästä asennevammasta ja kyykyttämisestä. Sinä tajusit kysyä, eivätkä he päässeet "näpäyttämään". Asia ärsytti heitä niin paljon, etteivät suostuneet kertomaan näitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketkä ne synnytyssairaalat ruuhkauttaa? Ai ei saa puhua vai?
Pitääkö hakea raskaaksitulolupa? Synnäreitä on suljettu 2000-luvun alkupuolelta lähtien kiihtyvää vauhtia. Tässä sitten lopputulos.
Synnytysten lukumäärä on ollut laskussa jo pitkään. Se, että nyt on kahtena vuonna koronavauvoja ei tarkoita, että Kätilöopistoa, Porvoota yms.synnytyssairaaloita takaisin. Sama juttu kouluilla. Kaikki on puhtaasti matematiikkaa. Kun ei ole pitkällä tähtäimellä paljoa veronmaksajia/tulevia veronmaksajia, niin kaikesta näistä säästetään. Ei vain yksinkertaisesti ole rahaa. Ja palstalla valittaminen ei asiaa muuta miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä viimeisestä synnytyksestä jo 20 vuotta, mutta yhteiskunnallisesta mielenkiinnosta:
Onko jossain välissä oikeasti ollut aika, että ruoat on tuotu synnyttäneille huoneisiin, aterioita on ollut saatavilla 24/7 perheen tahdin mukaan ja lakanat on vaihdettu hoitajien toimesta päivittäin kuin hotellissa?
Ainakin molemmilla kerroilla jo vuosituhannen vaihteessa ihan itse olen näitä arkisia puuhia sairaalassa synnytyksen jälkeen tehnyt - haahuillut hissuksiin kävellen vauvakopan kanssa jopa siteitä etsimässä siellä yhteisvarastoissa… Ideanahan tuossa on juuri se, että on osa hoitoa - äiti toipuu pikaisemmin synnytyksestä, kun aloittaa pienen arkiliikunnan heti tapahtuman jälkeen. Lisäksi valmentaa jo siihen, että sitä sen on sitten kotonakin kun sinne pääsee.
Onhan se kroppa kipeä, istuminen hankalaa, tikit kiristää, veri valuu ja tissit poksuu sekä verenpaine kohisee korvissa - mutta sitä se on, synnytyksen jälkeen.
Minusta aika, joka synnärillä oli pakko olla, meni jopa nopeammin, kun ei tarvinnut olla täysin passattavana. Täysin heikkona olevia toki sitten autettiin silloinkin.
Minä sain lapseni noin 40 v sitten. Silloin tuotiin ruoka huoneeseen ja potilaiden lakanat vaihdettiin. Eivät äidit silloinkaan maanneet laiskoina sängyssä. Sai väkisinkin jonkun verran liikunta kun kävi monta kertaa päivässä vessassa, kävi suihkussa, hoiti omaa vauvaa jne. Muistan että äidit kuljeskelivat käytävillä ihan huvikseen ja juttelivat toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon sairaalan ruokapuoleen vielä (synnytyskokemus tältä keväältä):
1. On todella vaikeaa sitoutua synnärin ruokailuaikatauluihin. Kun lounasta on tarjolla tunnin tiettyyn kellonaikaan, saatatkin olla kiinni vauvan imetyksessä tai juuri sopivasti tulee kätilö/hoitaja/lääkäri kierrolle. Monet ruokailut meni miehen kanssa perhehuoneessa niin, että mies haki käytävältä ruoan ja sitten ruoka sai huoneessa jäähtyä, kun kädet oli kiinni vauvassa tai tehtiin vauvalle jotain tutkimusta. Oli ihana päästä synnäriltä kotiin, kun ei tarvinnut elää muiden aikataulujen mukaan vaan vauvan tahtiin. En edes osaa kuvitella, miten esim. yksin tuolla olleet äidit selviävät, kun kukaan ei ole synnärillä auttamassa.
2. Meillä oli tarjottimille lastattu erikseen synnyttäneen ja tukihenkilön annokset. Arvaatte varmaan, että tukihenkilölle (oletuksena isä) oli isompi ruoka-annos kuin synnyttäneelle, vaikka se synnyttänyt olisi voinut olla monta päivää syömättä ja hän on tehnyt raskaan työn synnyttäessään. Mies täydensi annostani hakemalla synnärin jääkaapista mehua ja antoi omasta annoksestaan toivomaani salaattia jne. Paras oli, kun erään aterian yhteydessä tukihenkilölle oli merkattu jälkiruoaksi jäätelö ja synnyttäneelle oli sen sijaan pieni kulhollinen vispipuuroa. Naurettiin miehen kanssa, että tässäkö pitää synnyttäneen kaloreita pihistellä. Ja joo, mies antoi jäätelönsä mulle. :D
Toi oli kauheaa kun puolet ruokaa-ajoista meni ohi siksi, että oli oleellisempaa tekemistä. Lääkäri, vauvan syöttö kerran taisi yksi mennä ohi ihan siksi että nukuin. Yhdellä kätilöllä yöllä oli outo tapa. Jos vauva oli omassa sängyssä nukkumassa ja äiti omassa, niin tämä yökätilö tuli herättelemään äitiä ja tivaamaan miksei vauva ole vieressä. Tämä oli kyllä muutenkin outo kätilö, mutta seuraavana päivänä väsytti kun yöllä oli käyty tarpeettomasti herättelemässä ja sinne menivät aamupala ja lounas sitten.
Ja siis tuohon tukihenkilön annokseen: olihan sillä isällä nyt varmasti raskasta kun oli siellä kädestä pitänyt ja jännittänyt :D miksi edes on eri annokset? Ihan kauhean monimutkaisen kuuloista noin keittiön kannalta.
Oon tehnyt joskus vuoroja sairaalan keittiöllä. Mikäli ruoka jaetaan valmiisiin annoksiin jo keittiöllä, niin siellä on joka tapauksessa lappu tarjottimella siitä, mitä siihen tulee. Eri ruokia on muutenkin paljon, kun on erilaisia erityisruokavalioita, ja ihmisille myös jaetaan eri kokoisia annoksia, mutta en tiedä kuka sen koon päättää ja millä perusteella. Lisäksi joskus voi jokin sortti loppua keskenkin, ja on ihan mahdollista että jos synnäri on ollut viimeinen osasto ruoanjaossa ja se jälkkäripuuro on loppunut hieman kesken, niin muutamalle viimeiselle tarjottimelle on sitten kaivettu pakastimesta jäätelöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä viimeisestä synnytyksestä jo 20 vuotta, mutta yhteiskunnallisesta mielenkiinnosta:
Onko jossain välissä oikeasti ollut aika, että ruoat on tuotu synnyttäneille huoneisiin, aterioita on ollut saatavilla 24/7 perheen tahdin mukaan ja lakanat on vaihdettu hoitajien toimesta päivittäin kuin hotellissa?
Ainakin molemmilla kerroilla jo vuosituhannen vaihteessa ihan itse olen näitä arkisia puuhia sairaalassa synnytyksen jälkeen tehnyt - haahuillut hissuksiin kävellen vauvakopan kanssa jopa siteitä etsimässä siellä yhteisvarastoissa… Ideanahan tuossa on juuri se, että on osa hoitoa - äiti toipuu pikaisemmin synnytyksestä, kun aloittaa pienen arkiliikunnan heti tapahtuman jälkeen. Lisäksi valmentaa jo siihen, että sitä sen on sitten kotonakin kun sinne pääsee.
Onhan se kroppa kipeä, istuminen hankalaa, tikit kiristää, veri valuu ja tissit poksuu sekä verenpaine kohisee korvissa - mutta sitä se on, synnytyksen jälkeen.
Minusta aika, joka synnärillä oli pakko olla, meni jopa nopeammin, kun ei tarvinnut olla täysin passattavana. Täysin heikkona olevia toki sitten autettiin silloinkin.
Minä sain lapseni noin 40 v sitten. Silloin tuotiin ruoka huoneeseen ja potilaiden lakanat vaihdettiin. Eivät äidit silloinkaan maanneet laiskoina sängyssä. Sai väkisinkin jonkun verran liikunta kun kävi monta kertaa päivässä vessassa, kävi suihkussa, hoiti omaa vauvaa jne. Muistan että äidit kuljeskelivat käytävillä ihan huvikseen ja juttelivat toistensa kanssa.
Eikös tuossa omatoimisuuteen kannustamisessa ole kyse myös siitä, että seuraavat samalla vähän, pärjääkö se uusi äiti arkiaskareissa vai tarvitseeko miten paljon apua - indikaatio neuvolalle jne?
Minulla on kaksi kaveria, joiden toiset lapset syntyivät kotiin. Toiselle sanottiin puhelimessa, että älä nyt vaan tule, mutta siitä huolimatta kaveri päätti lähteä synnäriä kohti. Hän ehti autolle, kun täytyi palata sisään ponnistamaan. Toinen kaveri ei ehtinyt edes ulos ovesta, kun alkoi ponnistuttamaan. Minun toinen lapseni syntyi tunnin sen jälkeen, kun kätilö oli sanonut, että olen kaksi tuntia seurannassa ja sitten lääkäri laittaa minut kotiin. Ei kuulema ole mitään viitteitä, että lapsi syntyisi. Ei liene sattumaa, ettei kolmatta lasta meille kellekään tullut. Kotoa synnäreille olisi ruuhkasta riippuen n puolen tunnin matka.