Lue keskustelun säännöt.
Synnytysruuhkaa pelkäävät synnyttäjät ovat alkaneet taktikoida sairaalan ovella
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on säästöt mennyt yksinkertaisesti liian pitkälle kun synnytyssairaaloita lakkautettu!
No tietenkin, kun päättäjistä alkaa olemaan jo niin paljon niitä, joilla ei ole omaa aihetta hankkia/saada lapsia, eikä halua antaa ymmärrystä niille joilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna ei synny paljon lapsia. Syntyvyys on vuoden 2018 tasolla ja yli 10 000 lasta pienempi kuin vaikka vuonna 2010. Jotenkin menee jo älyttömäksi tämä vauvabuumista puhuminen.
Ja jos verrataan 1960-lukuun niin vasta vähän syntyykin. Ongelmahan on se, että vauvoja syntyy enemmän kuin moneen vuoteen. Useampana vuonna viimeisen 5v aikana vauvoja on syntynyt melkein yhtä vähän kuin nälkävuosina. Ja sairaalat on resurssoitu tuon mukaan. Nyt sitten tänä vuonna vauvoja syntyykin yhtäkkiä enemmän, niin resurssit ei riitä. Jos resurssit olisivat 2000-luvun tasoa, niin mitään ongelmaa ei olisi.
Siis nyt syntyy saman verran lapsia kuin viimeksi kolme vuotta sitten. Viisi vuotta sitten syntyi selvästi enemmän. Vuodesta 2010 useimpina vuosina on syntynyt selvästi enemmän lapsia kuin nyt. Mihin ne resurssit on yhtäkkiä hävinneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on säästöt mennyt yksinkertaisesti liian pitkälle kun synnytyssairaaloita lakkautettu!
No tietenkin, kun päättäjistä alkaa olemaan jo niin paljon niitä, joilla ei ole omaa aihetta hankkia/saada lapsia, eikä halua antaa ymmärrystä niille joilla on.
Keistä päättäjistä puhut? Ikinä ei hallituksen ministerit ole synnyttäneet niin paljon kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle hoettiin, että esikoisen synnytys kestää ja avautumista tapahtuu sentti tunnissa.
Noh, alle 7 tunnissa oli lapsi maailmassa ja vikan 45 minuutin aikana avauduin 6 senttiä. Lapsi syntyi vartin ponnistusvaiheen jälkeen.
Mitenkähän olisi käynyt, jos olisin kaikessa rauhassa odotellut kotona?
Vastaava kokemus! Äidilläni oli nopeat synnytykset ja samaa osasin uumoilla kohdalleni. Kätilö sanoi jo synnärillä et jos joskus saan toisen lapsen, niin kannattaa lähteä synnärille vikkelään. Tulee kuulemma vielä nopeammin kuin eka. Nykymenolla ei varmasti edes oteta sisälle sairaalaan, vaikka kuinka sanoisin et lapsi syntyy äkkiä.
Ei, koska valloillaan on käsitys että keskiarvot ja käyrät tietävät paremmin kuin synnyttäjä/äiti nyt yleensäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna ei synny paljon lapsia. Syntyvyys on vuoden 2018 tasolla ja yli 10 000 lasta pienempi kuin vaikka vuonna 2010. Jotenkin menee jo älyttömäksi tämä vauvabuumista puhuminen.
Ja jos verrataan 1960-lukuun niin vasta vähän syntyykin. Ongelmahan on se, että vauvoja syntyy enemmän kuin moneen vuoteen. Useampana vuonna viimeisen 5v aikana vauvoja on syntynyt melkein yhtä vähän kuin nälkävuosina. Ja sairaalat on resurssoitu tuon mukaan. Nyt sitten tänä vuonna vauvoja syntyykin yhtäkkiä enemmän, niin resurssit ei riitä. Jos resurssit olisivat 2000-luvun tasoa, niin mitään ongelmaa ei olisi.
Siis nyt syntyy saman verran lapsia kuin viimeksi kolme vuotta sitten. Viisi vuotta sitten syntyi selvästi enemmän. Vuodesta 2010 useimpina vuosina on syntynyt selvästi enemmän lapsia kuin nyt. Mihin ne resurssit on yhtäkkiä hävinneet.
Vuoden 2010 jälkeen on esimerkiksi suljettu useita synnytysosastoja vauvakadon ja säästämisen vuoksi. Ja eiköhän synnäreillä ole käynnissä sama trendi kuin muuallakin. Tehokkuuden ja säästöjen nimissä eläköityvän tilalle ei palkata uutta, vaan työt jaetaan.
Ja sitten tosiaan os palaa loppuun ja osa hoitaa sitä iänikuista koronaa riippumatta siitä millainen koronatilanne on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna ei synny paljon lapsia. Syntyvyys on vuoden 2018 tasolla ja yli 10 000 lasta pienempi kuin vaikka vuonna 2010. Jotenkin menee jo älyttömäksi tämä vauvabuumista puhuminen.
Ja jos verrataan 1960-lukuun niin vasta vähän syntyykin. Ongelmahan on se, että vauvoja syntyy enemmän kuin moneen vuoteen. Useampana vuonna viimeisen 5v aikana vauvoja on syntynyt melkein yhtä vähän kuin nälkävuosina. Ja sairaalat on resurssoitu tuon mukaan. Nyt sitten tänä vuonna vauvoja syntyykin yhtäkkiä enemmän, niin resurssit ei riitä. Jos resurssit olisivat 2000-luvun tasoa, niin mitään ongelmaa ei olisi.
Siis nyt syntyy saman verran lapsia kuin viimeksi kolme vuotta sitten. Viisi vuotta sitten syntyi selvästi enemmän. Vuodesta 2010 useimpina vuosina on syntynyt selvästi enemmän lapsia kuin nyt. Mihin ne resurssit on yhtäkkiä hävinneet.
Vuoden 2010 jälkeen on esimerkiksi suljettu useita synnytysosastoja vauvakadon ja säästämisen vuoksi. Ja eiköhän synnäreillä ole käynnissä sama trendi kuin muuallakin. Tehokkuuden ja säästöjen nimissä eläköityvän tilalle ei palkata uutta, vaan työt jaetaan.
Ja sitten tosiaan os palaa loppuun ja osa hoitaa sitä iänikuista koronaa riippumatta siitä millainen koronatilanne on
Viimeisen viiden vuoden aikanakin on suljettu ainakin kätilöopisto Helsingissä ja salon synnytysosasto Varsinais-Suomessa. Tuohan se painetta jäljelle jääviin sairaaloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna ei synny paljon lapsia. Syntyvyys on vuoden 2018 tasolla ja yli 10 000 lasta pienempi kuin vaikka vuonna 2010. Jotenkin menee jo älyttömäksi tämä vauvabuumista puhuminen.
Ja jos verrataan 1960-lukuun niin vasta vähän syntyykin. Ongelmahan on se, että vauvoja syntyy enemmän kuin moneen vuoteen. Useampana vuonna viimeisen 5v aikana vauvoja on syntynyt melkein yhtä vähän kuin nälkävuosina. Ja sairaalat on resurssoitu tuon mukaan. Nyt sitten tänä vuonna vauvoja syntyykin yhtäkkiä enemmän, niin resurssit ei riitä. Jos resurssit olisivat 2000-luvun tasoa, niin mitään ongelmaa ei olisi.
Siis nyt syntyy saman verran lapsia kuin viimeksi kolme vuotta sitten. Viisi vuotta sitten syntyi selvästi enemmän. Vuodesta 2010 useimpina vuosina on syntynyt selvästi enemmän lapsia kuin nyt. Mihin ne resurssit on yhtäkkiä hävinneet.
Terveydenhuoltoa (perus- ja erikoissairaanhoitoa, molempia) on ajettu alas pikkuhiljaa vuosien ajan. Oikeastaan parin vuosikymmenen ajan. Sitten aina välillä kakka osuu tuulettimeen, kuten nyt: helle, korona ja synnytys"piikki". Näitä tilanteita on ollut pitkin 2000-lukua aina aika ajoin. Mutta yhä vaan "tehostetaan" ja säästetään. Tuo tehostaminen lainausmerkeissä siksi, että resurssien alasajo ei oikeasti ole toiminnan tehostamista, mutta siksi sitä nimitetään. Surkuhupaisaa on, että tämän tapainen "tehostaminen" lisää kustannuksia, koska asiat tehdään sitten moneen kertaan ja hoidetaan pahempia seurauksia. Mutta kyllähän joku tässäkin ketjussa toi jo esille, että esim synnytyssairaaloiden vähentäminen ei ole lisännyt lapsi- tai äitikuolleisuutta. :DD Täytyy katsos odottaa että joku kuolee, ennenkuin asiaa halutaan arvioida uudelleen. Mutta se ei ole kuin ajan kysymys. Pahoin vain pelkään että sitten se yksi tai kaksi kuolemaa tai vammautumista katsotaan vain hyväksyttäväksi hinnaksi. "Yksittäistapaukseksi" jossa on ollut mukana "huonoa tuuria".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin kolmannen kohdalla menen sairaalan (vaikka vain kanttiiniin) odottelemaan heti, kun totean, että tänään hän syntyy.
Esikoisesta en ehtinyt saada kivunlievitystä. Olin kuitenkin valmiiksi sairaalassa, koska lapsivettä oli jo kotosalla tihkunut yli vuorokauden.
Toisen kohdalla synnytys alkoi supistuksilla ja kun soitin sairaalaan, niin totesivat, että todennäköisesti ei synny vielä viikkoon... Toisen kerran soitin parin tunnin päästä ja sanottiin, että soita aikaisintaan tunnin päästä uudestaan.. En odottanut tuntia vaan 20min, tilasin taksin ja soitin, että nyt tulen. Sairaalaan ehdin, mutta synnytyssaliin ei, vaan vauva syntyi 5 minuutin sisällä tutkimushuoneeseen menosta.
Kolmannen kohdalla todellakin menen sairaalaan, vaikka sanottaisiin mitä. En halua turvallisuussyistä synnyttää kotona, taksissa, kadulla tms. vaan synnytyssairaalassa kerta sellaisia Suomessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna ei synny paljon lapsia. Syntyvyys on vuoden 2018 tasolla ja yli 10 000 lasta pienempi kuin vaikka vuonna 2010. Jotenkin menee jo älyttömäksi tämä vauvabuumista puhuminen.
Ja jos verrataan 1960-lukuun niin vasta vähän syntyykin. Ongelmahan on se, että vauvoja syntyy enemmän kuin moneen vuoteen. Useampana vuonna viimeisen 5v aikana vauvoja on syntynyt melkein yhtä vähän kuin nälkävuosina. Ja sairaalat on resurssoitu tuon mukaan. Nyt sitten tänä vuonna vauvoja syntyykin yhtäkkiä enemmän, niin resurssit ei riitä. Jos resurssit olisivat 2000-luvun tasoa, niin mitään ongelmaa ei olisi.
Siis nyt syntyy saman verran lapsia kuin viimeksi kolme vuotta sitten. Viisi vuotta sitten syntyi selvästi enemmän. Vuodesta 2010 useimpina vuosina on syntynyt selvästi enemmän lapsia kuin nyt. Mihin ne resurssit on yhtäkkiä hävinneet.
Vuoden 2010 jälkeen on esimerkiksi suljettu useita synnytysosastoja vauvakadon ja säästämisen vuoksi. Ja eiköhän synnäreillä ole käynnissä sama trendi kuin muuallakin. Tehokkuuden ja säästöjen nimissä eläköityvän tilalle ei palkata uutta, vaan työt jaetaan.
Ja sitten tosiaan os palaa loppuun ja osa hoitaa sitä iänikuista koronaa riippumatta siitä millainen koronatilanne on
Viimeisen viiden vuoden aikanakin on suljettu ainakin kätilöopisto Helsingissä ja salon synnytysosasto Varsinais-Suomessa. Tuohan se painetta jäljelle jääviin sairaaloihin.
Joo ja todellakaan se koko salon työntekijämäärä ei siirtynyt turkuun, vaan salolaistenkin synnytykset hoidetaan niillä työntekijöillä, jotka jo valmiiksi oli. Sama lienee pk seudullakin. Ja lisäksi erityisesti siellä on ollut lähivuosina noita kätilöiden irtisanoutumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna ei synny paljon lapsia. Syntyvyys on vuoden 2018 tasolla ja yli 10 000 lasta pienempi kuin vaikka vuonna 2010. Jotenkin menee jo älyttömäksi tämä vauvabuumista puhuminen.
Ja jos verrataan 1960-lukuun niin vasta vähän syntyykin. Ongelmahan on se, että vauvoja syntyy enemmän kuin moneen vuoteen. Useampana vuonna viimeisen 5v aikana vauvoja on syntynyt melkein yhtä vähän kuin nälkävuosina. Ja sairaalat on resurssoitu tuon mukaan. Nyt sitten tänä vuonna vauvoja syntyykin yhtäkkiä enemmän, niin resurssit ei riitä. Jos resurssit olisivat 2000-luvun tasoa, niin mitään ongelmaa ei olisi.
Siis nyt syntyy saman verran lapsia kuin viimeksi kolme vuotta sitten. Viisi vuotta sitten syntyi selvästi enemmän. Vuodesta 2010 useimpina vuosina on syntynyt selvästi enemmän lapsia kuin nyt. Mihin ne resurssit on yhtäkkiä hävinneet.
Terveydenhuoltoa (perus- ja erikoissairaanhoitoa, molempia) on ajettu alas pikkuhiljaa vuosien ajan. Oikeastaan parin vuosikymmenen ajan. Sitten aina välillä kakka osuu tuulettimeen, kuten nyt: helle, korona ja synnytys"piikki". Näitä tilanteita on ollut pitkin 2000-lukua aina aika ajoin. Mutta yhä vaan "tehostetaan" ja säästetään. Tuo tehostaminen lainausmerkeissä siksi, että resurssien alasajo ei oikeasti ole toiminnan tehostamista, mutta siksi sitä nimitetään. Surkuhupaisaa on, että tämän tapainen "tehostaminen" lisää kustannuksia, koska asiat tehdään sitten moneen kertaan ja hoidetaan pahempia seurauksia. Mutta kyllähän joku tässäkin ketjussa toi jo esille, että esim synnytyssairaaloiden vähentäminen ei ole lisännyt lapsi- tai äitikuolleisuutta. :DD Täytyy katsos odottaa että joku kuolee, ennenkuin asiaa halutaan arvioida uudelleen. Mutta se ei ole kuin ajan kysymys. Pahoin vain pelkään että sitten se yksi tai kaksi kuolemaa tai vammautumista katsotaan vain hyväksyttäväksi hinnaksi. "Yksittäistapaukseksi" jossa on ollut mukana "huonoa tuuria".
Näin se menee. Viime vuonna saattoi olla 83 kuollutta vauvaa, jos tänä vuonna kuolee 88, niin kyseessä on marginaalinen nousu. Ensi vuonna kuolee 93. Taas marginaalinen nousu. Prosentteina pienempi kuin viime vuonna. Kymmenessä vuodessa se onkin jo 123 kuollutta imeväistä vuodessa näillä marginaalisilla vuosittaisilla nousuilla. Sitten ehkä herätään tilanteeseen, kun todetaan että 10 vuoden aikana se nousu ei olekaan niin marginaalinen. Mutta ei se niitä menehtyneitä ja heidän omaisiaan siinä vaiheessa auta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kolmannen kohdalla menen sairaalan (vaikka vain kanttiiniin) odottelemaan heti, kun totean, että tänään hän syntyy.
Esikoisesta en ehtinyt saada kivunlievitystä. Olin kuitenkin valmiiksi sairaalassa, koska lapsivettä oli jo kotosalla tihkunut yli vuorokauden.
Toisen kohdalla synnytys alkoi supistuksilla ja kun soitin sairaalaan, niin totesivat, että todennäköisesti ei synny vielä viikkoon... Toisen kerran soitin parin tunnin päästä ja sanottiin, että soita aikaisintaan tunnin päästä uudestaan.. En odottanut tuntia vaan 20min, tilasin taksin ja soitin, että nyt tulen. Sairaalaan ehdin, mutta synnytyssaliin ei, vaan vauva syntyi 5 minuutin sisällä tutkimushuoneeseen menosta.
Kolmannen kohdalla todellakin menen sairaalaan, vaikka sanottaisiin mitä. En halua turvallisuussyistä synnyttää kotona, taksissa, kadulla tms. vaan synnytyssairaalassa kerta sellaisia Suomessa on.
Mulla on sama suunnitelma. Meidän synnäri on onneksi keskeisellä paikalla (yliopisto kirjastoineen + kahviloita, puistoja yms), niin siinä pystyy ongelmitta pyörimään vaikka koko päivän lähistöllä. Todellakin varmistan että lapsi ei tule maailmaan taksissa, kotona tai muualla missä apua ei ole saatavilla. Hyvin sujunut raskauskin kun voi päättyä napanuoraan kaulan ympärillä tai vauvan juuttumiseen. Silloin haluan että saatavilla on ammattilainen auttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna ei synny paljon lapsia. Syntyvyys on vuoden 2018 tasolla ja yli 10 000 lasta pienempi kuin vaikka vuonna 2010. Jotenkin menee jo älyttömäksi tämä vauvabuumista puhuminen.
Ja jos verrataan 1960-lukuun niin vasta vähän syntyykin. Ongelmahan on se, että vauvoja syntyy enemmän kuin moneen vuoteen. Useampana vuonna viimeisen 5v aikana vauvoja on syntynyt melkein yhtä vähän kuin nälkävuosina. Ja sairaalat on resurssoitu tuon mukaan. Nyt sitten tänä vuonna vauvoja syntyykin yhtäkkiä enemmän, niin resurssit ei riitä. Jos resurssit olisivat 2000-luvun tasoa, niin mitään ongelmaa ei olisi.
Siis nyt syntyy saman verran lapsia kuin viimeksi kolme vuotta sitten. Viisi vuotta sitten syntyi selvästi enemmän. Vuodesta 2010 useimpina vuosina on syntynyt selvästi enemmän lapsia kuin nyt. Mihin ne resurssit on yhtäkkiä hävinneet.
Vuoden 2010 jälkeen on esimerkiksi suljettu useita synnytysosastoja vauvakadon ja säästämisen vuoksi. Ja eiköhän synnäreillä ole käynnissä sama trendi kuin muuallakin. Tehokkuuden ja säästöjen nimissä eläköityvän tilalle ei palkata uutta, vaan työt jaetaan.
Ja sitten tosiaan os palaa loppuun ja osa hoitaa sitä iänikuista koronaa riippumatta siitä millainen koronatilanne on
Viimeisen viiden vuoden aikanakin on suljettu ainakin kätilöopisto Helsingissä ja salon synnytysosasto Varsinais-Suomessa. Tuohan se painetta jäljelle jääviin sairaaloihin.
Joo ja todellakaan se koko salon työntekijämäärä ei siirtynyt turkuun, vaan salolaistenkin synnytykset hoidetaan niillä työntekijöillä, jotka jo valmiiksi oli. Sama lienee pk seudullakin. Ja lisäksi erityisesti siellä on ollut lähivuosina noita kätilöiden irtisanoutumisia.
Ja kun miettii turvallisuutta, niin Salossa kävi myös saaristossa asuvaa porukkaa. Osa joutuu odottamaan lossiakin vaikka kuinka kauan. Ja matka pelkästään mantereen puolellakin on voinut tuplaantua.
Huh huh mihin suuntaan on menty! Täällä yksi mamma joka synnytti naistenklinikalla -80 ja -82. Silloin äitejä passattiin hyvin. Ateriat tuotiin huoneeseen, henk kunta vaihtoi lakanat jos oli tarvis jne. Mitään ei äidit joutuneet tekemään itse, vauvanhoidossa ja imetyksestä neuvottiin ja katsottiin että kaikki sujuu hyvin.
Menin sairaalaan kun siltä tuntui eikä kukaan käännyttänyt takaisin. Ihmetyttää että jos sairaalaan saa nykyisin mennä vasta kun ponnistusvaihe lähestyy niin silloinhan synnyttäjiltä jää kivunlievitys saamatta. Itse pärjäsi aika vähällä kivunlievityksellä mutta monen muun synnyttäjän jutuista päätellen monet naiset kokevat kivun tosi pahana ja tarvitsevat lievitystä melko aikaisin että pystyvät rentoutumaan ja kontrolloimaan tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun noita juttuja lukee niin vaikuttaa että on ihan tuurista kiinni millainen synnytyskokemus sattuu omalle kohdalle, ja nyt saa jo jännittää sitäkin ehtiikö sinne sairaalaan ollenkaan kun koko ajan kehotetaan pysymään poissa tai menemään muualle. Kukaan ei halua vielä yhtä synnyttävää naista lisää vaivoikseen. Sori, me kun luultiin että piti ruveta vauvatalkoisiisn mutta ilmeisesti ei sittenkään.
En ihmettele että alkaa mietityttää uskaltaako tuohon urakkaan ruveta ollenkaan. Jää yksin kipujensa kanssa tietämättä mitä on tapahtumassa ja saa pelätä joutuuko ponnistamaan auton takapenkillä. Miksi - siis ihan oikeasti miksi - ei synnyttävä äiti voisi saada hyvää kohtelua ja ainakin ensimmäisen vuorokauden aikana ruokaa vuoteensa viereen kuten kaikki muutkin sairaalan potilaat? Miksi synnyttävää naista kohdellaan noin huonosti monessa paikassa? Ei heikkoa potilasta muillakaan osastoilla laiteta petaamaan sänkyjä ja kanniskelemaan ruokatarjottimia. Aivan käsittämätöntä toimintaa ja vaikuttaa lähinnä vain simputukselta. Mitäs raskauduit!
Taitaisi olla tuhannen taalan paikka perustaa Suomeen yksityisiä klinikoita joissa hoidetaan vain synnytyksiä ja henkilökunta on mitoitettu oikean tarpeen mukaan. Sellainen paikka jossa ei ole stressiä ja pelkoa vaan jossa synnyttävää naista ja myös henkilökuntaa kohdellaan inhimillisesti. Sellainen paikka jossa hoidon taso ja kohtelu kohtaa juhlapuheiden retoriikan ihan oikeasti ja synnyttävää äitiä oikeasti arvostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh mihin suuntaan on menty! Täällä yksi mamma joka synnytti naistenklinikalla -80 ja -82. Silloin äitejä passattiin hyvin. Ateriat tuotiin huoneeseen, henk kunta vaihtoi lakanat jos oli tarvis jne. Mitään ei äidit joutuneet tekemään itse, vauvanhoidossa ja imetyksestä neuvottiin ja katsottiin että kaikki sujuu hyvin.
Menin sairaalaan kun siltä tuntui eikä kukaan käännyttänyt takaisin. Ihmetyttää että jos sairaalaan saa nykyisin mennä vasta kun ponnistusvaihe lähestyy niin silloinhan synnyttäjiltä jää kivunlievitys saamatta. Itse pärjäsi aika vähällä kivunlievityksellä mutta monen muun synnyttäjän jutuista päätellen monet naiset kokevat kivun tosi pahana ja tarvitsevat lievitystä melko aikaisin että pystyvät rentoutumaan ja kontrolloimaan tilannetta.
Ahaa, eli joskus on kuitenkin autettu synnyttäneitä. Kyllä se on alas mennyt hoidon taso. Enkä nyt tarkoita että välttämättä pitäisi tarjottimella ateriat kaikille sänkyyn tuoda (liikkuminen edistää toipumista), mutta että olisi edes sellainen turvallinen olo, luotto siihen että apua saa jos tarvii, eikä tarvitsisi paniikissa olla että miten pärjää. Kyllä itse muistan miltä tuntuu yksin puolipyörryksissä verta menettäneenä ja sektiohaavaa vihloessa etsiä puhtaita vaatteita, hoitajalta kun kysyin mistä löytyy, niin vaan kädellä epämääräisesti viittasi että kyllä se siellä jossain käytävällä on häkki puhtaita vaatteita. Ja löytyyhän se kun tarpeeksi kauan etsi. Mutta se turvattomuuden tunne oli pahin. Kun pelkäsi että jos minä tänne käytävälle pökrään, niin kuinkahan kauan menee ennenkuin ne tajuaa huolehtia vauvasta ja/tai kiinnittää huomiota että kaikki ei ole ok. Mutta joo, siitäkin selvittiin, tosin en kyllä lämmöllä muistele.
Vierailija kirjoitti:
Kun noita juttuja lukee niin vaikuttaa että on ihan tuurista kiinni millainen synnytyskokemus sattuu omalle kohdalle, ja nyt saa jo jännittää sitäkin ehtiikö sinne sairaalaan ollenkaan kun koko ajan kehotetaan pysymään poissa tai menemään muualle. Kukaan ei halua vielä yhtä synnyttävää naista lisää vaivoikseen. Sori, me kun luultiin että piti ruveta vauvatalkoisiisn mutta ilmeisesti ei sittenkään.
En ihmettele että alkaa mietityttää uskaltaako tuohon urakkaan ruveta ollenkaan. Jää yksin kipujensa kanssa tietämättä mitä on tapahtumassa ja saa pelätä joutuuko ponnistamaan auton takapenkillä. Miksi - siis ihan oikeasti miksi - ei synnyttävä äiti voisi saada hyvää kohtelua ja ainakin ensimmäisen vuorokauden aikana ruokaa vuoteensa viereen kuten kaikki muutkin sairaalan potilaat? Miksi synnyttävää naista kohdellaan noin huonosti monessa paikassa? Ei heikkoa potilasta muillakaan osastoilla laiteta petaamaan sänkyjä ja kanniskelemaan ruokatarjottimia. Aivan käsittämätöntä toimintaa ja vaikuttaa lähinnä vain simputukselta. Mitäs raskauduit!
Taitaisi olla tuhannen taalan paikka perustaa Suomeen yksityisiä klinikoita joissa hoidetaan vain synnytyksiä ja henkilökunta on mitoitettu oikean tarpeen mukaan. Sellainen paikka jossa ei ole stressiä ja pelkoa vaan jossa synnyttävää naista ja myös henkilökuntaa kohdellaan inhimillisesti. Sellainen paikka jossa hoidon taso ja kohtelu kohtaa juhlapuheiden retoriikan ihan oikeasti ja synnyttävää äitiä oikeasti arvostetaan.
Kun mä synnytin tokan kerran, satuin osastolle hiljaiseen aikaan. Hoitaja ehti neuvomaan, joku taisi tuoda yhden tai kaksi ekaa ateriaakin sänkyyn. Vauva piti ottaa yhdeksi yöksi tarkkailuun, joten sain nukkua ekan yön kunnolla synnytyksen jälkeen. Olin kuin eri ihminen kuin ekan synnytettyäni, jolloin valvoin ensin 38 tuntia putkeen, siinä rankka synnytys, lapsi herätteli vähän väliä, kuten myös naapurisängyn potilas ja kaikki piti hoitaa itse. Olin aivan zombie. Kun lääkäri tai hoitaja tuli sanomaan jotain, mun piti kirjoittaa kaikki aina ylös, koska en muistanut sitä enää kahden minuutin kuluttua. Pelkäsin tiputtavani vauvan väsymyksessäni ja lakanatkin saivat olla veritahraisina ekan vuorokauden, koska en jaksanut kävellä liinavaatevarastoon ja väsymykseltäni en varmaan edes tajunnut mitään. Kuntoutus jäi jonkun videon varaan, mutta olin niin totaalisen puhki, etten jaksanut sitäkään kunnolla katsoa.
Oli todella erilainen alku toisen vauvan kanssa, kun sairaalasta kotiutui kohtalaisen hyvävointisena kuin esikoisen kanssa, kun oli aivan väsymyksestä sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun noita juttuja lukee niin vaikuttaa että on ihan tuurista kiinni millainen synnytyskokemus sattuu omalle kohdalle, ja nyt saa jo jännittää sitäkin ehtiikö sinne sairaalaan ollenkaan kun koko ajan kehotetaan pysymään poissa tai menemään muualle. Kukaan ei halua vielä yhtä synnyttävää naista lisää vaivoikseen. Sori, me kun luultiin että piti ruveta vauvatalkoisiisn mutta ilmeisesti ei sittenkään.
En ihmettele että alkaa mietityttää uskaltaako tuohon urakkaan ruveta ollenkaan. Jää yksin kipujensa kanssa tietämättä mitä on tapahtumassa ja saa pelätä joutuuko ponnistamaan auton takapenkillä. Miksi - siis ihan oikeasti miksi - ei synnyttävä äiti voisi saada hyvää kohtelua ja ainakin ensimmäisen vuorokauden aikana ruokaa vuoteensa viereen kuten kaikki muutkin sairaalan potilaat? Miksi synnyttävää naista kohdellaan noin huonosti monessa paikassa? Ei heikkoa potilasta muillakaan osastoilla laiteta petaamaan sänkyjä ja kanniskelemaan ruokatarjottimia. Aivan käsittämätöntä toimintaa ja vaikuttaa lähinnä vain simputukselta. Mitäs raskauduit!
Taitaisi olla tuhannen taalan paikka perustaa Suomeen yksityisiä klinikoita joissa hoidetaan vain synnytyksiä ja henkilökunta on mitoitettu oikean tarpeen mukaan. Sellainen paikka jossa ei ole stressiä ja pelkoa vaan jossa synnyttävää naista ja myös henkilökuntaa kohdellaan inhimillisesti. Sellainen paikka jossa hoidon taso ja kohtelu kohtaa juhlapuheiden retoriikan ihan oikeasti ja synnyttävää äitiä oikeasti arvostetaan.
Kun mä synnytin tokan kerran, satuin osastolle hiljaiseen aikaan. Hoitaja ehti neuvomaan, joku taisi tuoda yhden tai kaksi ekaa ateriaakin sänkyyn. Vauva piti ottaa yhdeksi yöksi tarkkailuun, joten sain nukkua ekan yön kunnolla synnytyksen jälkeen. Olin kuin eri ihminen kuin ekan synnytettyäni, jolloin valvoin ensin 38 tuntia putkeen, siinä rankka synnytys, lapsi herätteli vähän väliä, kuten myös naapurisängyn potilas ja kaikki piti hoitaa itse. Olin aivan zombie. Kun lääkäri tai hoitaja tuli sanomaan jotain, mun piti kirjoittaa kaikki aina ylös, koska en muistanut sitä enää kahden minuutin kuluttua. Pelkäsin tiputtavani vauvan väsymyksessäni ja lakanatkin saivat olla veritahraisina ekan vuorokauden, koska en jaksanut kävellä liinavaatevarastoon ja väsymykseltäni en varmaan edes tajunnut mitään. Kuntoutus jäi jonkun videon varaan, mutta olin niin totaalisen puhki, etten jaksanut sitäkään kunnolla katsoa.
Oli todella erilainen alku toisen vauvan kanssa, kun sairaalasta kotiutui kohtalaisen hyvävointisena kuin esikoisen kanssa, kun oli aivan väsymyksestä sekaisin.
Halusin siis kertoa tämän siksi, että pienikin parannus vaikuttaisi synnyttäjien jaksamiseen ja mielentilaan tosi paljon. Yhdet kunnon yöunet ja se, että joku kerran tuo ruoan eteen ja saa apua, jos tarvitsee. Ei mitään suuria, mutta tekee olon todella erilaiseksi ja alku vauvan kanssa on ihan eri maailmasta. Mulla ei edes mies päässyt tokan kanssa auttamaan, joten olin sairaalassa ihan yksin, mutta silti riitävä uni ja pieni apu teki ihmeitä.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh mihin suuntaan on menty! Täällä yksi mamma joka synnytti naistenklinikalla -80 ja -82. Silloin äitejä passattiin hyvin. Ateriat tuotiin huoneeseen, henk kunta vaihtoi lakanat jos oli tarvis jne. Mitään ei äidit joutuneet tekemään itse, vauvanhoidossa ja imetyksestä neuvottiin ja katsottiin että kaikki sujuu hyvin.
Menin sairaalaan kun siltä tuntui eikä kukaan käännyttänyt takaisin. Ihmetyttää että jos sairaalaan saa nykyisin mennä vasta kun ponnistusvaihe lähestyy niin silloinhan synnyttäjiltä jää kivunlievitys saamatta. Itse pärjäsi aika vähällä kivunlievityksellä mutta monen muun synnyttäjän jutuista päätellen monet naiset kokevat kivun tosi pahana ja tarvitsevat lievitystä melko aikaisin että pystyvät rentoutumaan ja kontrolloimaan tilannetta.
Mun äitini synnytti lapsensa 70-80-luvuilla, ja kuunteli mun kokemuksiani hieman kauhuissaan (mä synnytin 2010-luvun alkupuolella). Eikä mun kokemukseni olleet mitenkään erityisen huonoja, vaan aika normimeininkiä nykyään.
Varsinkin 70-luvulla oli kuulemma pitäneet 10 päivää sairaalassa. Lapset tuotiin vain syömään, muuten sai lepäillä ja kaikki passattiin eteen. Huoneet olivat olleet useamman hengen huoneita, joten oli kuulemma ollut hauskaa muiden äitien kanssa. Nukkuakin sai, koska vauvat tosiaan eivät olleet siinä samassa huoneessa.
En missään nimessä halua takaisin noita aikoja, jolloin vauvat erotettiin äideistään ja tuotiin vain kellon mukaan syömään ja muun ajan saivat huutaa, jos olivat maitoa tai äitiä vailla. Se kuulostaa kammottavalta. Mutta nyt on menty totaalisesti toiseen ääripäähän.
Eikö näiden välillä voisi olla joku välimuoto? Eikö jotain oppia voitaisi ottaa tuolta aiemmasta ajatuksesta huolehtia myös äideistä? Ja siitä, että vastasynnyttänyt tarvitsee lepoa ja huolenpitoa?
Vierailija kirjoitti:
Taitaisi olla tuhannen taalan paikka perustaa Suomeen yksityisiä klinikoita joissa hoidetaan vain synnytyksiä ja henkilökunta on mitoitettu oikean tarpeen mukaan. Sellainen paikka jossa ei ole stressiä ja pelkoa vaan jossa synnyttävää naista ja myös henkilökuntaa kohdellaan inhimillisesti. Sellainen paikka jossa hoidon taso ja kohtelu kohtaa juhlapuheiden retoriikan ihan oikeasti ja synnyttävää äitiä oikeasti arvostetaan.
Mä toivon, ettei tällaisia klinikoita tulisi. Koska jokainen äiti ja vauva ansaitsisi hyvän ja turvallisen hoidon. Kalliiden klinikoiden tuleminen tarkoittaisi, että yhteisiä sairaaloita ei enää edes yritettäisi saada hyviksi, jota ne vielä jonkin aikaa sitten olivat. Nyt vielä me kaikki naiset olemme vaatimassa parempaa hoitoa, mutta tuon jälkeen vähempivaraisille vain todettaisiin, että mitäs et maksanut paremmasta. Ja se olisi todella väärin. Tämä ei saa olla rahapussin paksuudesta kiinni.
t. äiti, jolla olisi varaa maksaa, mutta haluaa mieluummin maksaa veroissaan, jotta kaikilla äideillä olisi turvallinen olo
Sulla ei taida olla kokemusta synnyttämisestä suomalaisessa sairaalassa? Ei siellä ole kymmeniin vuosiin jos koskaan hoitajat vaihtaneet lakanoita, tuoneet aterioita, auttaneet pesulle menemisessä tai vauvan hoidossa :DDD Itse se synnyttänyt siellä touhuaa. Eikä niitä omaisia päästetä auttamaan, hyvä jos vierailuaikoina päästetään puoliso käymään. Korona aikana ei häntäkään. Yksin siellä olet. Ja jos ei pysty niin se on voi voi. Itse halusin mahdollisimman nopeasti pois osastolta sektion jälkeen, koska siellä oli niin täysin oman onnensa nojassa. Kokemus oli aika pelottava. Kotona kuitenkin oli mies auttamassa ja muitakin läheisiä, sairaalassa oli heitteillä. Tämä kokemus OYS:sta, jälleen yhdeltä "yllättävästä" synnytysruuhkakesältä 2009.