Lue keskustelun säännöt.
Uusi parisuhde ei onnistu, lapset eivät hyväksy.
13.07.2021 |
Erosta on jo useita vuosia ja exällä on uusi. Lapset suhtautuvat häneen neutraalin pidättyväisesti kun näkevät isänsä luona.
Minä olen tavannut hyvän miehen vuosi sitten ja yrittänyt tutustuttaa lapsille. Mies suhtautuu heihin todella myötämielisesti, huomioi ja ehdottaa tekemisiä. Lapseni 9v ja 14v eivät ollenkaan hyväksy, kuulemma heidän elämään (asuvat luonani) ei haluta ulkopuolisia eikä kotiin saa ketään tulla. Ovat hyvin mustasukkaisia. Olen antanut aikaa ja ymmärrystä eikä esim mies tule yöksi meille, vaan kun lapset eivät tykkää että kyläänkään tai eivät halua lähteä yhdessä minnekään. Vaikka minun tehtävä on laittaa rajat niin tämä kuluttaa hirveästi ja tuntuu ettei suhteesta tule mitään. Lasten reagointi ja kaikki yrittäminen kuluttaa liikaa. Luovutanko? Vai miten toimia? Lapset isällä joka toinen vkl ja silloinkin saatan olla töissä, eli ilman lapsia aikaa seurustelulle on minimaalisesti. Sitten vasta kun ovat aikuisia? Viihdyn hyvin näinkin, vaan toisaalta sääli ettei suhde onnistu.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä todella arvostan sitä, että kuuntelet tässä lasten mielipiteitä etkä pakota heitä uusperheeseen. Niin varmasti lapsetkin aikanaan. Suhdetta saat tietysti jatkaa miehen kanssa, tapaatte lapsivapailla ja lasten kotona ollessa voitte harrastaa yhdessä jne. Mies voi kyläillä niin kuin kaveri tekisi eikä lasten tarvitse sen kummemmin häneen reagoida kuin muuhun sinun kaveriin. Suhtautuminen voi vielä muuttua ja joka tapauksessa aikanaan lapset muuttavat omilleen.
Ymmärrän pointit mutta suostuuko mies tähän, aika moni ei. Etenkään jos miehen lasten suuntaan ongelmaa ei ole. Puhumattakaan jos uusi mies on lapseton.
Moniko mies odottaa ehkä 10 vuotta että naisen lapset muuttaa kotoota. Ja hyväksyvätkö lopultakaan. Vaikeita juttuja mutta ei lasten tulisi saada määrätä kenen kanssa äiti on tai muuttaa.
Näino. Tiedän parisuhdeyrityksiä, jossa osapuolet yrittävät olla ärsyttämättä seurustelullaan jopa aikuisia lapsiaan. Tietysti lapset ovat mustasukkaisia, varsinkin kun emotionaalisesti usein enemmän ovat äidissään kiinni, ja koska isälläkin on jo uusi. Eli saavatko he päättää tästä ikuisuuteen seurustelustasi?
Tässä kannattaa ottaa huomioon myös se, että on lapselle aikamoinen taakka myöhemmin kannettavaksi jos hänet on päästetty tekemään päätökset vanhempien parisuhteista. Tiedän useammankin ihmisen joille on lapsina annettu päätäntävalta siitä saako isä tai äiti seurustella ja nyt kaduttaa ja harmittaa vanhemman puolesta. Alunperinkään ei lasten pitäisi joutua päättämään aikuisten asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla ole mitään oikeuksia pilata kenenkään elämää vuosiksi vain koska he ei halua. Se on voi voi. Kyllähän ne määrää jos valta annetaan. Turvallisesta ja hyvästä miehestä tarvitse luopua muuttaakoot isälleen sitten jossei äitinsä elämän jatkuminen kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
En mäkään haluaisi aikuisena ihmisenä perheeseen kuulumatonta ihmistä kotiini oleskelemaan tai asumaan. Ymmärrän lapsiasi hyvin.
Ap:n lapset tuntuvat hyväksyvän isänsä uuden kumppanin, mutta äidin uutta eivät. Sinä siis käyttäytyisit samalla tavalla ilman perusteluja, koska "mä haluun olla epäreilu"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään haluaisi aikuisena ihmisenä perheeseen kuulumatonta ihmistä kotiini oleskelemaan tai asumaan. Ymmärrän lapsiasi hyvin.
Ap:n lapset tuntuvat hyväksyvän isänsä uuden kumppanin, mutta äidin uutta eivät. Sinä siis käyttäytyisit samalla tavalla ilman perusteluja, koska "mä haluun olla epäreilu"?
Tässä on kyseessä isä joka tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu. Eli aika etäinen henkilö ja lapsille varmaan aika yhdentekevää mitä tämä henkilö touhuaa. Kunhan antaa lahjoja merkkipäivinä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelee itse jos olisi lasten asemassa niin mikä shokki se on jos joku ventovieras änkeää kotiin. Olen ollut murkkuikäisen asemassa kun yhtäkkiä kotona ei voikkaan olla niin kuin kotonaan kun sinne on majoittunut täysin vieras mies. Asunto oli pieni eikä omaa rauhaa saanut. Koti oli niin kuin hotelli vieraalle. Lapset pakotetaan vaan sopeutumaan ihan kaikkeen tai oletetaan että lapset hyväksyy ihan mitä vain aikuiset sitten keksivätkin.
Kuitenkin äidin tulee olla valmis toivottamaan lasten kumppanit kotiin ja elämäänsä? En minäkään saa olla kotonani täysin vapaasti kun tytön poikaystävä on täällä (asuu kauempana niin on usein useamman päivän putkeen). Ei tulisi mieleenkään kritisoida ja heittäytyä vaikeaksi vaikka ihmisenä olen sellainen etten erityisesti pidä vieraista, tai tutuistakaan, ihmisistä kotonani. En kutsu yökylään sukulaisiakaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi sijoitukseen tai 16- vuotiaana itsekseen asumaan.
Niinhän nuo "vanhemmilla on oma elämä" ja teiniä kutitteleva ( tai raivoava) isäpuoli tilanteet hoidetaan.
Olin rippijuhlilla, joitain lahjoja oli pienellä pöydällä, isäpuoli siirsi tavarat keittiöön ja vei pöydän pois yläkertaan. ( Siis äiti ja lapsi muuttaneet miehen taloon)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sijoitukseen tai 16- vuotiaana itsekseen asumaan.
Niinhän nuo "vanhemmilla on oma elämä" ja teiniä kutitteleva ( tai raivoava) isäpuoli tilanteet hoidetaan.
Olin rippijuhlilla, joitain lahjoja oli pienellä pöydällä, isäpuoli siirsi tavarat keittiöön ja vei pöydän pois yläkertaan. ( Siis äiti ja lapsi muuttaneet miehen taloon)
Jos se pöytä oli tiellä?
Muuten jälleen yksi esimerkki miksi ei muuteta toisen luo, vaan hankitaan yhteinen koti siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että yh-perheissä suhteen dynamiikka muuttuusellaiseksi, että lapset sjattelevat olevansa yhtä äitinsä kanssa. Ei halua, että äiti tekee mitään kivaa ilman heitä. Ydinperheessä lapset katsovat olevansa erillinen yksikkö, ja aikuiset erillinen yksikkö.
Näin tapahtui myös minulle, kun muutaman vuoden olin yh. Sittemmin menin uudelleen naimisiin, ja lapset siirtyivät takaisin lapsiksi. Ymmärsivät, että vanhemmilla on oma elämä, johon kaikkeen he eivät liity.
Ja samaa dynamiikan muutosta näe parissa kaverissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sijoitukseen tai 16- vuotiaana itsekseen asumaan.
Niinhän nuo "vanhemmilla on oma elämä" ja teiniä kutitteleva ( tai raivoava) isäpuoli tilanteet hoidetaan.
Olin rippijuhlilla, joitain lahjoja oli pienellä pöydällä, isäpuoli siirsi tavarat keittiöön ja vei pöydän pois yläkertaan. ( Siis äiti ja lapsi muuttaneet miehen taloon)Jos se pöytä oli tiellä?
Muuten jälleen yksi esimerkki miksi ei muuteta toisen luo, vaan hankitaan yhteinen koti siinä vaiheessa.
Ei ollut tiellä ja ilmeisesti pöydän vakipaikka mutta sanoi lapselle kun tää meni katsomaan rippiristiensä siirtoa: tää on mun pöytä.
Syksyllä lapsi muuttikin yksin asumaan , tosin lähelle kerrostaloon.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla ole mitään oikeuksia pilata kenenkään elämää vuosiksi vain koska he ei halua. Se on voi voi. Kyllähän ne määrää jos valta annetaan. Turvallisesta ja hyvästä miehestä tarvitse luopua muuttaakoot isälleen sitten jossei äitinsä elämän jatkuminen kiinnosta
Näin se vaikuttaa olevan turhan monessa perheessä, että lapset ovat tottuneet pienestä pitäen viemään ja vanhemmat vikisevät heidän päähänpistojen mukaan. Kyse on pahemman luokan asennevammasta, jos lapsilla on oma huone mihin voivat vetäytyä halutessaan rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on etuoikeus vanhempaansa, varsinkin kun on eron jälkeen käytännössä vain yksi vanhempi, tässä tapauksessa äiti.
Lapset ovat usein uskomattoman herkkävaistoisia. Miesystävä saattaa näyttää kohtelevan naisystävänsä lapsia reilusti ja ystävällisesti, mutta lapset haistavat falskiuden.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on etuoikeus vanhempaansa, varsinkin kun on eron jälkeen käytännössä vain yksi vanhempi, tässä tapauksessa äiti.
Lapset ovat usein uskomattoman herkkävaistoisia. Miesystävä saattaa näyttää kohtelevan naisystävänsä lapsia reilusti ja ystävällisesti, mutta lapset haistavat falskiuden.
Lapset voivat olla herkkävaistoisia. Tai he ovat vain omistavia. Sellaisiakin lapsia on.
9-vuotiaan omistavuuden ymmärrän, teinin kohdalla en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla ole mitään oikeuksia pilata kenenkään elämää vuosiksi vain koska he ei halua. Se on voi voi. Kyllähän ne määrää jos valta annetaan. Turvallisesta ja hyvästä miehestä tarvitse luopua muuttaakoot isälleen sitten jossei äitinsä elämän jatkuminen kiinnosta
Näin se vaikuttaa olevan turhan monessa perheessä, että lapset ovat tottuneet pienestä pitäen viemään ja vanhemmat vikisevät heidän päähänpistojen mukaan. Kyse on pahemman luokan asennevammasta, jos lapsilla on oma huone mihin voivat vetäytyä halutessaan rauhaa.
Aina on leikkikentän tai koulun piha lähelle. Vähän rahaa mukaan jotta lapsi saa kaljaa tai kannabista. Siellä menee aamuyöhön.
Lapsethan on ihan toissijainen asia vanhempien parinvaihtoruljansseissa.
Vähän oon päätäni pyöritellyt kun somessa seuraamani hlö vihitään neljänteen avioliittoon, 4 lasta kai . Ja touhukas vielä yhteiskunnallisesti.
Sähkötukea saa, jos tienaa 27000 tai alle.
En edes yrittänyt kun muuten ok naisella oli 18v tyttö ja 22v poika vielä yhdessä asumassa.
No mun äiti teki silleen, että kun äiti ja iskä erosivat ollessani 12v, niin äiti sanoi ettei tuu uutta miestä ainakaan pitkiin aikoihin. Noh meni joku viikko niin äiti kertoi että hänellä on uus mies ja muutetaan uuteen asuntoon että hänkin saa muuttaa sinne. Mies oli kylmä, etäinen, ei edes yrittänyt tutustua ja pelkäsin miestä ja vastustin hyvin paljon. Äiti ei huomioinut mielipiteitä lainkaan ja tuntematon mies muutti meille melkeen samantien ja itse halusin olla vaan omassa huoneessa, äiti eikä mies kumpikaan tehnyt mitään saadakseen välejä normaaleiksi. Äitistä tuli juoppo, ja mies oli väkivaltainen, kuten olin aavistanutkin kun miestä pelkäsin. Äiti ns henkisesti hylkäsi meidät, siitä lähtien huolehdittiin lähinnä itsestämme kun mies ja äiti olivat loppu lapsuuden baarissa. Äidin alkoholismi on pahentunut vuosi vuodelta ja itse muutin äidin halusta heti 18v pois.
Uusperhettä ei kannata lähteä perustamaan. Niissä kuvioissa uupuu vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla ole mitään oikeuksia pilata kenenkään elämää vuosiksi vain koska he ei halua. Se on voi voi. Kyllähän ne määrää jos valta annetaan. Turvallisesta ja hyvästä miehestä tarvitse luopua muuttaakoot isälleen sitten jossei äitinsä elämän jatkuminen kiinnosta
Näin se vaikuttaa olevan turhan monessa perheessä, että lapset ovat tottuneet pienestä pitäen viemään ja vanhemmat vikisevät heidän päähänpistojen mukaan. Kyse on pahemman luokan asennevammasta, jos lapsilla on oma huone mihin voivat vetäytyä halutessaan rauhaa.
Aina on leikkikentän tai koulun piha lähelle. Vähän rahaa mukaan jotta lapsi saa kaljaa tai kannabista. Siellä menee aamuyöhön.
Lapsethan on ihan toissijainen asia vanhempien parinvaihtoruljansseissa.Vähän oon päätäni pyöritellyt kun somessa seuraamani hlö vihitään neljänteen avioliittoon, 4 lasta kai . Ja touhukas vielä yhteiskunnallisesti.
Olet itse kadottanut kosketuksesi todelliseen elämään, jos kuvittelet yksityiselämän esittelyn sosiaalisessa mediassa tai parinvahtoruljanssin edustavan normaalia arkia. Se kuuluu kuuluisalle weetee-porukalle.
Ei mullakaan ole paljoa omaa rauhaa ollut, kun vuosia lasten kaverit päättivät tavata pääsääntöisesti meillä. Olin kotonani, mutta ei siinä puolipukeissa liikuskella. Silti se oli hyvä ratkaisu, koska tiesinpähän, missä ja kenen kanssa lapseni viettävät aikaa.