Uusi parisuhde ei onnistu, lapset eivät hyväksy.
Erosta on jo useita vuosia ja exällä on uusi. Lapset suhtautuvat häneen neutraalin pidättyväisesti kun näkevät isänsä luona.
Minä olen tavannut hyvän miehen vuosi sitten ja yrittänyt tutustuttaa lapsille. Mies suhtautuu heihin todella myötämielisesti, huomioi ja ehdottaa tekemisiä. Lapseni 9v ja 14v eivät ollenkaan hyväksy, kuulemma heidän elämään (asuvat luonani) ei haluta ulkopuolisia eikä kotiin saa ketään tulla. Ovat hyvin mustasukkaisia. Olen antanut aikaa ja ymmärrystä eikä esim mies tule yöksi meille, vaan kun lapset eivät tykkää että kyläänkään tai eivät halua lähteä yhdessä minnekään. Vaikka minun tehtävä on laittaa rajat niin tämä kuluttaa hirveästi ja tuntuu ettei suhteesta tule mitään. Lasten reagointi ja kaikki yrittäminen kuluttaa liikaa. Luovutanko? Vai miten toimia? Lapset isällä joka toinen vkl ja silloinkin saatan olla töissä, eli ilman lapsia aikaa seurustelulle on minimaalisesti. Sitten vasta kun ovat aikuisia? Viihdyn hyvin näinkin, vaan toisaalta sääli ettei suhde onnistu.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta voin kertoa, että jos eivät lapset halua hyväksyä uutta puolisoa, se on erittäin kuormittavaa. Älä tee sitä virhettä, että muutat yhteen. Tapailkaa lapsivapaiden aikana ja viettäkää joskus aikaa lapsien kanssa, hitaasti ja lyhyitä aikoja.
Lapset kasvavat ja heidän kiinnostuksensa muuttuu. Jos suhde kestää odottaa, kunnes lapset ovat lentäneet pesästä, voinette suunnitella jatkoa. Pieni varoituksen sana tähän: siihen mennessä olet jo niin tottunut elämään ilman puolisoa, ettet halua jatkossakaan ketään saman katon alle. Se on toisaalta lastesi perintöasioita ajatellen ihan hyväkin.
Yhdessä asuminen ei synnytä perintöoikeutta ja jos menee naimisiin, voi tehdä avioehdon. Minun perivät lapseni, ei mieheni.
Ei toimi näin. Millään sopimuksella ei voi estää aviolesken oikeutta asua kotonaan niin kauan kuin haluaa. Lapset maksaa perintöverot heti, mutta lesken ei tarvitse lähteä kuin jalat edellä.
Paitsi jos asunto siirretään ajoissa lasten nimiin. Tapoja on useampi.
Vierailija kirjoitti:
Jos lasten kaverit saa tulla teille niin saa myös sinun
-----
Juu mutta ei yöksi.
Moro ja näkemiin.Lapsille tai miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Moro ja näkemiin.Lapsille tai miehelle.
Moro kaikille ja ihana elämä yksin.
Vanha ketju mutta komppaan kyllä niitä kommentteja, joissa todetaan että eronneella aikuisellakin on oikeus uuteen parisuhteeseen. Itsellä erosta n. 3 vuotta, 10-v poika vuoroviikoin minulla ja isällä. Isä jo uudelleen naimisissa, itsellä n. Vuoden parisuhde mutta ei asuta yhdessä (eikä lähivuosien suunnitelmissa). Poika ottanut uudet kumppanit loistavasti vastaan, toki omat vanhemmat on ne tärkeimmät aikuiset. Auttaa ehkä asiaa kun molempien vanhempien uudet kumppanit lapsettomia (eikä uusia lapsia varmaan enää iän puolestakaan tule) 🤔
Vierailija kirjoitti:
Oletko liian varovainen. Älä alistu. Sulla on oikeus suhteeseen jos haluat.
Häpeä! Lasten pitää olla ykkössijalla kun ne on kerran tehty.
Tuota tuota....9 ja 13 vuotiaat pärjäävät jo hetken itsekseen/keskenään jos haluat miestäsi nähdä. Myös se, että sinulla on uusi mies ja kutsut hänet esim. Syömään niin kyllä lasten kuuluu osata käyttäytyä ja olla kohteliaita vaikka eivät tykkäisi. Jos kutsut jonkun kaverisi kylään osoittavatko mieltään silloinkin? Se on ihan selvä, ettei mies jää yöksi tai vastaavaa, mutta ei lapset voi päättää ketä äiti tapailee. Älä yritä yhdistää heitä, vaan nauti itse molemmista. Ja kyllä tuon ikäisten luulisi itsekkin välillä viettävän aikaa kavereiden kanssa. Odotatko heitä silloin yksin kotona? Käytä se aika itsellesi ja mene vaikka miehen kanssa johonkin siksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko liian varovainen. Älä alistu. Sulla on oikeus suhteeseen jos haluat.
Häpeä! Lasten pitää olla ykkössijalla kun ne on kerran tehty.
Mitä sä mesoat? Niinhän ne onkin. Hänhän niitä hoitaa kun isä ei. Ei se lasten ykköseksi asettaminen tarkoita ettei omaa elämää enää tarvitse lainkaan elää.
Vierailija kirjoitti:
Olethan ap kertonut lapsille, että et suunnittele mitään yhteenmuuttamista miehen kanssa? Rauhottaisiko se lapsia, että heidän ei tarvitse vastustaa kaikkea yhdessäoloa periaatteen vuoksi ja siksi ettette vaan yhtäkkiä menisi naimisiin.
Eikä se yhteenmuutto tai avioliittokaan mitään rikoksia tai tavatonta ole. Sen tehnyt, ns. uusioviritelmään vanhoilla päivillä mennyt. Toki ei aina helppoa mutta ei kai se elämä koskaan pelkkää laskettelua ole.
Ei kai nyt lapset näistä päätä jos kuitenkaan mistään sekopääkumppaneista ole edes kyse. Ja vaikka olisikin, saavat hekin avioitua vaikka 10 kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman ei tarvitse kysyä lapselta lupaa seurusteluun. Tässäkään ei olla yhteen muuttamassa, joten kyllä äidillä on oikeus myös siihen omaan suhteeseen ja omaan "kaveriin".
14-vuotias varsinkin saattaa olla jo vuoden parin päästä siinä tilanteessa, että haluaa tuoda poika/tyttöystävän kylään, jopa yökylään. Hänen kanssaan voi jutella myös siltä pohjalta, että miltä tuntuu jos se kielletään, että vasta sitten omaan kotiin voi ottaa seurustelukumppanin tai mikseipä vaikka ihan kaverinkin yökylään?
Miehen kanssa voisi myös neuvotella, jos koulujen sijainti salliin, että lapset olisivat pidempiä aikoja isällään, joko viikko-viikko tai sitten viikonloput pitkinä viikonloppuina.
Tuskin suostuu. Ota huomioon että sillä isällä on jo uusi nainen. Jos mies lepsuu tässä, uusi nainen on pian entinen nainen. Sitten mies suree, yksin masentuu ja alkaa dokaan. Sinne sitten lapset hoitoon 50/50 memetelmällä....
Mun mielestä ei voi odottaa, että 14-vuotias loisi erityisen hyvän suhteen isäpuoleen. 14v on itsenäistymässä vähitellen irti vanhemmistaan. Kestääkö miesystäväsi lasten vastustuksen? Jos mies on objektiivisesti katsoen kunnollinen mies, on väärää valtaa/vastuuta antaa lasten päättää, kenen kanssa olet yhdessä. Toki et tietenkään ota miestä, joka kohtelee lapsiasi huonosti.
Ajattelee itse jos olisi lasten asemassa niin mikä shokki se on jos joku ventovieras änkeää kotiin. Olen ollut murkkuikäisen asemassa kun yhtäkkiä kotona ei voikkaan olla niin kuin kotonaan kun sinne on majoittunut täysin vieras mies. Asunto oli pieni eikä omaa rauhaa saanut. Koti oli niin kuin hotelli vieraalle. Lapset pakotetaan vaan sopeutumaan ihan kaikkeen tai oletetaan että lapset hyväksyy ihan mitä vain aikuiset sitten keksivätkin.
Miksi kaikki eronneet naiset haluavat pahoinpidellä lapsiaan uusilla kumppaneilla? Vuoroviikot käyttöön ja omilla viikoilla teet mitä teet
Äitipuolena voi tarjota lapselle paljon karkkia ja jäätelöä. Lapsi tykkää
Vierailija kirjoitti:
Äitipuolena voi tarjota lapselle paljon karkkia ja jäätelöä. Lapsi tykkää
Niinpä, minäkin ostin lapsipuolien rakkauden. Heidän äitinsä ei kauheasti arvostanut mutta minkä hän sille mahtaa😂.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä todella arvostan sitä, että kuuntelet tässä lasten mielipiteitä etkä pakota heitä uusperheeseen. Niin varmasti lapsetkin aikanaan. Suhdetta saat tietysti jatkaa miehen kanssa, tapaatte lapsivapailla ja lasten kotona ollessa voitte harrastaa yhdessä jne. Mies voi kyläillä niin kuin kaveri tekisi eikä lasten tarvitse sen kummemmin häneen reagoida kuin muuhun sinun kaveriin. Suhtautuminen voi vielä muuttua ja joka tapauksessa aikanaan lapset muuttavat omilleen.
Ymmärrän pointit mutta suostuuko mies tähän, aika moni ei. Etenkään jos miehen lasten suuntaan ongelmaa ei ole. Puhumattakaan jos uusi mies on lapseton.
Moniko mies odottaa ehkä 10 vuotta että naisen lapset muuttaa kotoota. Ja hyväksyvätkö lopultakaan. Vaikeita juttuja mutta ei lasten tulisi saada määrätä kenen kanssa äiti on tai muuttaa.
Näino. Tiedän parisuhdeyrityksiä, jossa osapuolet yrittävät olla ärsyttämättä seurustelullaan jopa aikuisia lapsiaan. Tietysti lapset ovat mustasukkaisia, varsinkin kun emotionaalisesti usein enemmän ovat äidissään kiinni, ja koska isälläkin on jo uusi. Eli saavatko he päättää tästä ikuisuuteen seurustelustasi?
Up