Lue keskustelun säännöt.
Uusi parisuhde ei onnistu, lapset eivät hyväksy.
13.07.2021 |
Erosta on jo useita vuosia ja exällä on uusi. Lapset suhtautuvat häneen neutraalin pidättyväisesti kun näkevät isänsä luona.
Minä olen tavannut hyvän miehen vuosi sitten ja yrittänyt tutustuttaa lapsille. Mies suhtautuu heihin todella myötämielisesti, huomioi ja ehdottaa tekemisiä. Lapseni 9v ja 14v eivät ollenkaan hyväksy, kuulemma heidän elämään (asuvat luonani) ei haluta ulkopuolisia eikä kotiin saa ketään tulla. Ovat hyvin mustasukkaisia. Olen antanut aikaa ja ymmärrystä eikä esim mies tule yöksi meille, vaan kun lapset eivät tykkää että kyläänkään tai eivät halua lähteä yhdessä minnekään. Vaikka minun tehtävä on laittaa rajat niin tämä kuluttaa hirveästi ja tuntuu ettei suhteesta tule mitään. Lasten reagointi ja kaikki yrittäminen kuluttaa liikaa. Luovutanko? Vai miten toimia? Lapset isällä joka toinen vkl ja silloinkin saatan olla töissä, eli ilman lapsia aikaa seurustelulle on minimaalisesti. Sitten vasta kun ovat aikuisia? Viihdyn hyvin näinkin, vaan toisaalta sääli ettei suhde onnistu.
Kommentit (183)
Jäin leskeksi, kun kuopus oli 4-vuotias. Ei olisi tullut mieleenikään rahdata kotiin jotain vieraita ukkoja lasten vaivoiksi. Enkä kyllä ymmärrä, missä välissä olisin ehtinytkään kehenkään tutustumaan. Sitten kun yli nelikymppisenä olisi alkanut ajankäytön puolesta olla mahdollista ehkä tapailla, huomasin etten kaivannut enää ollenkaan seksiä.
Nyt on lapset jo yli kolmekymppisiä, eikä ole muuta miestä edelleenkään ollut eikä tule. Elämä on hyvää näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen kanssa mielummin yksin kuin jonkun YH-äipän kanssa.M44
Vierailija kirjoitti:
Ihan vieras ajatus mulle, että lapset saisivat päättää vanhemman parisuhteista. Olen itse kuviossa siinä mielessä, että menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli 11- ja 16-vuotiaat lapset ja hän oli näiden yksinhuoltaja (leski), minä olin lapseton. Lapset eivät voineet alkuun sietää minua ja vastustivat kovasti. Se lehmä ei tänne muuta, karkaan jos se tulee. Mutta isänsä pysyi rauhallisena mutta tiukkana. Vähitellen sopeutuivat asiaan. Ei minusta koskaan mitään superläheistä äitipuolta ole heille tullut, eikä tarvitsekaan. Enkä esim. yritä kasvattaa heitä, se on miehen tehtävä. Mutta elämä sujuu rauhallisesti ja lapset on hyväksyneet että olen siinä kuvioissa ja pysyn. Ruoka on kuulemma ainakin parempaa kuin silloin, kun mies oli yksin :D
Jaah, minä muutin samalla ovenavauksella ulos kun vastaava lehmä kuin sinä muutti sisään. Asiaa ei ole korjannut mikään eikä korjaa. En myöskään sopeudu, koska isukki näytti todellisen luonteensa eli itsekkyytensä.
En jaksanut lukea ihan koko ketjua mutta laita joko niille lapsille rajat tai päästä se mies menemään. Kamalaa roikottaa ketään vuosikausia, eroa suoraselkäisesti jos et ole nkovin ihastunut. Miesparka saattaa olla ihastunut ja jäädä tuhlaamaan elämäänsä jossa pompitaan sun lapsien ehdoilla ties kuinka monta vuotta. Tämä etenkin jos miehellä ei ole omia lapsia. Jos on lapsia, niin samanlaista moraalista vastuuta sulla ei mielestäni ole koska mies on tavallaan samassa tilanteessa kuin sinä.
Jos lapsi ei hyväksy uutta puolisoa, niin nyt on hyvä hetki harjoitella. Varmaan lapsillakin tulee olemaan parisuhteita ja eroja, niin eikö nyt ole hyvä opettaa lapsille etteivät jää roikkumaan exiinsä tulevaisuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi miettiä kaikkia näitä asioita ennen kuin laitetaan eropaperit vetämään. Erolla on aina hintansa, kun on yhteisiä lapsia.
Just. Että tahallaanko sitä muiden kiusaksi erotaan. Kyllä minä olen mieluummin vaikka yksin kun jossain hirveässä parisuteessa koitan selvitä, itsetunto romuna, narsistin hirmuvallan alla. Terve.
Seurustelen ja hellustan silloin kun lapset on koulussa tai isällään. Hyvin pärjätään näin. Lapset kuitenkin se prio yksi vielä jonkin aikaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi miettiä kaikkia näitä asioita ennen kuin laitetaan eropaperit vetämään. Erolla on aina hintansa, kun on yhteisiä lapsia.
mikä siinä on kun aina on näitä pätijöitä? ja miksi se on yleensä aina äiti jolle sillä erolla on hintansa? mikä on isän vastuu lapsista ja heidän hyvinvoinnista?
Koska äiti on yleensä se joka sitä eroa hakee.
-eri
Ja miksi?! Siksi että mies maksattaa kaiken ja passuuttaa eikä ota vastuuta mistään ja vielä menoja kyttää ja siinä sivussa haukkuun lyttyyn. Siihenkö pitäisi jäädä ja opettaa lapsille että näin sitä meillä, kaikki pska pitää kuulkaa vaan kestää. Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko mies on antanut rahaa lapsille? Jos antaa vain silloin tällöin muutamia kymppejä, on lapsilta turhaa odottaa mitään muuta reaktiota kuin vihaa. Sanot miehelle, että lapsille tulee antaa rahaa avokätisesti ja mielellään säännöllisesti ja samoin kannattaa tuoda aina mukanaan kalliita tuliaisia kun tulee käymään.
Äitini kuoli kun olin täyttämässä 10, jossain vaiheessa kun isä hankki uuden naisystävän niin vaikka en vihannut häntä sanoin isälle etten halua uutta äitiä. Pelkäsin myös aika paljon että he hankkisivat uuden vauvan. No eivät onneksi hankkineet ja minäkin ystävystyin tämän naisystävän kanssa. Myöhemmin erosivat isäni kanssa ystävinä (ei johtunut minusta koska en ollut hankala hänen suhteen).
Laitoin vaan jotain omia tuntemuksia mitä muistan olleen. Lapsilla voi olla monia pelkoja kun uusi puoliso astuu kuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljonko mies on antanut rahaa lapsille? Jos antaa vain silloin tällöin muutamia kymppejä, on lapsilta turhaa odottaa mitään muuta reaktiota kuin vihaa. Sanot miehelle, että lapsille tulee antaa rahaa avokätisesti ja mielellään säännöllisesti ja samoin kannattaa tuoda aina mukanaan kalliita tuliaisia kun tulee käymään.
Myönnän että naurahdin tälle. :D Mites se menikään, uhkailu, kiristys ja lahjonta...
Mutta jos ihan tosissaan ollaan, en oikein voi muuta neuvoa kuin että puhu lapsillesi Ap. Tee heille selväksi että he ovat sinulle kaikkein tärkeimmät. Kannattaa myös tehdä selväksi ettet ole tekemässä lisää lapsia tämän miehen kanssa. Tuo 14 v on varsinkin vaikeassa iässä, teinit on epävarmoja ja kokeilevat rajojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla ole mitään oikeuksia pilata kenenkään elämää vuosiksi vain koska he ei halua. Se on voi voi. Kyllähän ne määrää jos valta annetaan. Turvallisesta ja hyvästä miehestä tarvitse luopua muuttaakoot isälleen sitten jossei äitinsä elämän jatkuminen kiinnosta
Näin se vaikuttaa olevan turhan monessa perheessä, että lapset ovat tottuneet pienestä pitäen viemään ja vanhemmat vikisevät heidän päähänpistojen mukaan. Kyse on pahemman luokan asennevammasta, jos lapsilla on oma huone mihin voivat vetäytyä halutessaan rauhaa.
Aina on leikkikentän tai koulun piha lähelle. Vähän rahaa mukaan jotta lapsi saa kaljaa tai kannabista. Siellä menee aamuyöhön.
Lapsethan on ihan toissijainen asia vanhempien parinvaihtoruljansseissa.Vähän oon päätäni pyöritellyt kun somessa seuraamani hlö vihitään neljänteen avioliittoon, 4 lasta kai . Ja touhukas vielä yhteiskunnallisesti.
Näköjään liikumme täysin toisissa yhteiskuntaluokissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei hyväksy uutta puolisoa, niin nyt on hyvä hetki harjoitella. Varmaan lapsillakin tulee olemaan parisuhteita ja eroja, niin eikö nyt ole hyvä opettaa lapsille etteivät jää roikkumaan exiinsä tulevaisuudessa?
Meillä alun ongelmat olivat täysin biologisen isän aikaansaamia. Pelkäsivät, että uusi mies on samanlainen. Suhtautuminen lämpeni vähitellen, kun huomasivat hänen olevan täysin toista maata.
Joko lapset ovat ymmärtäneet äidin parhaan vai erositteko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heidän isän uusi on ok, mutta sun uusi tapailukumppani ei? Sitten lapset vain muuttavat isänsä luokse ja käyvät sinun luona vuoroviikkoina. Kyllä sinullakin on oikeus onneen.
Mun äiti ei todellakaan kysellyt, kun otti eron jälkeen samantien uuden miehen kun iskäni kuoli samoihin aikoihin. Kuolemasta ei puhuttu, ja uudesta miehestä ei kerrottu juuri mitään ja ilmoitettiin että hän nyt muuttaa meille. Olin ujo, ja kukaan aikuinen ei edes YRITTÄNYT tutustuttaa meitä, ei tehnyt mitään sen eteen. Koin tilanteen todella omituisena ja pelottavana, ja pian molemmat olivatkin kaiken ajan muualla kuin kotona ja 12 vuotiaasta kasvatin itse itseäni yksin kotona. Äiti myös loi vastakkain asetteluja miehen ja mun välille, ja jälkeenpäin olen tajunnut että äiti oli jopa mustasukkainen minulle / kateellinen kun olin nuori jne. Äiti loi vastakkain asetteluja kertomalla minulle, että mies ei pidä minusta, ja vastaavasti kertoi ilmeisesti miehelle, että minä en pidä hänestä... Nykyään sanoo että mies on mustasukkainen jos jutellaan äidin kanssa tms, ja äiti on melkein erkaantunut kaikista ihmisistä paitssi tästä miehestä. Riitelevät päivittäin, se alkoi kun alkoivat seurustelemaan ja sitä jatkunut nyt 20 vuotta. Myös väkivaltaisia riitoja joihin jouduin soittamaan poliisit murrosiässä, josta mua syyllistettiin pahaksi ihmiseksi vuosikymmenet.
Todella tervettä..:D
onko ap. vielä linjoilla ? miten kävi ?
Omalla lapsella oli todella suuria vaikeuksia hyväksyä kumppanini ja hän reagoi todella vahvasti. Onneksi puolisoni ei provosoitunut ja ovat läheisiä ( ja nyt siis lapseni jo aikuinen)
Onko oikeaa kohtaamista jo ehdotettu?
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeaa kohtaamista jo ehdotettu?
Ei ole taidettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeaa kohtaamista jo ehdotettu?
Ei ole taidettu.
Eikö?
Koska äiti on yleensä se joka sitä eroa hakee.
-eri