Lue keskustelun säännöt.
Uusi parisuhde ei onnistu, lapset eivät hyväksy.
13.07.2021 |
Erosta on jo useita vuosia ja exällä on uusi. Lapset suhtautuvat häneen neutraalin pidättyväisesti kun näkevät isänsä luona.
Minä olen tavannut hyvän miehen vuosi sitten ja yrittänyt tutustuttaa lapsille. Mies suhtautuu heihin todella myötämielisesti, huomioi ja ehdottaa tekemisiä. Lapseni 9v ja 14v eivät ollenkaan hyväksy, kuulemma heidän elämään (asuvat luonani) ei haluta ulkopuolisia eikä kotiin saa ketään tulla. Ovat hyvin mustasukkaisia. Olen antanut aikaa ja ymmärrystä eikä esim mies tule yöksi meille, vaan kun lapset eivät tykkää että kyläänkään tai eivät halua lähteä yhdessä minnekään. Vaikka minun tehtävä on laittaa rajat niin tämä kuluttaa hirveästi ja tuntuu ettei suhteesta tule mitään. Lasten reagointi ja kaikki yrittäminen kuluttaa liikaa. Luovutanko? Vai miten toimia? Lapset isällä joka toinen vkl ja silloinkin saatan olla töissä, eli ilman lapsia aikaa seurustelulle on minimaalisesti. Sitten vasta kun ovat aikuisia? Viihdyn hyvin näinkin, vaan toisaalta sääli ettei suhde onnistu.
Kommentit (183)
Ei uusi parisuhde ole lasten päätettävissä. Tuon ikäisten kuuluisi osata jo käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä he aistivat miehessä jotakin mitä sä et rakkauden huumassasi huomaa? Mä en voinut sietää miestä, josta tuli isäpuolemme (pienempi sisareni oli liian pieni alussa huomaamaan mitään). Niinhän siinä kävi, että äitini ja me kärsittiin sit seuraamukset kovimman kautta vuosia myöhemmin. Väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä ja romahdus.
Vierailija kirjoitti:
Koittakaapa melankipeät mammat asettua näiden lasten asemaan. Ovat jo kokeneet vanhempien eron, joka on mullistanut heidän elämänsä täysin. Etävanhemman uutta puolisoa sietävät kenties paremmin yksinkertaisesti siitä syystä, että näkevät tätä muualla kuin omalla reviirillään ja harvoin. Pelkästään se ero voi olla niin mullistava kokemus, että lapsen on vaikea luottaa enää mihinkään tai kokea oloansa turvalliseksi. Haluatteko todella raahata sinne kotiin ukkoja toisensa perään. Kun on lapsen hankkinut, niin pitää hänestä huolta parhaan kykynsä mukaan. Kukaan ei kehota elämisen lopettamista, mutta eikö vanhemmuus ole täynnä kompromisseja. Lisäksi: varhaisteini-ikä/teini-ikä on jo muutenkin hankalaa aikaa. Vähän armoa ja ymmärrystä myös lapsille.
Ja isillä ei ole mitään velvollisuutta tähän, se on aina äidin tehtävä? Isi saa kyllä ottaa vaikka joka viikko uuden naisen, ja äidin tehtävä on joustaa eikä tapaillakaan ketään, ettei lapsia harmita?
Vierailija kirjoitti:
Ajattelee itse jos olisi lasten asemassa niin mikä shokki se on jos joku ventovieras änkeää kotiin. Olen ollut murkkuikäisen asemassa kun yhtäkkiä kotona ei voikkaan olla niin kuin kotonaan kun sinne on majoittunut täysin vieras mies. Asunto oli pieni eikä omaa rauhaa saanut. Koti oli niin kuin hotelli vieraalle. Lapset pakotetaan vaan sopeutumaan ihan kaikkeen tai oletetaan että lapset hyväksyy ihan mitä vain aikuiset sitten keksivätkin.
Jos kuitenkin aloituksen niin tässä nyt ei ollut kyse mistään majoittumisesta tai hotellitoiminnasta, vaan siitä että äidillä on joskus vieras kylässä. Niinkuin lapsillakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei uusi parisuhde ole lasten päätettävissä. Tuon ikäisten kuuluisi osata jo käytöstavat.
Eihän lasten vanhemmatkaan ole osanneet käytöstapoja kun ovat riidelleet ja lakanneet suvaitsemasta toisiaan.
Lasten sitten pitäisi joka vastenmielinen setä tai täti hyväksyä kotiinsa kunnes tulee taas seuraava.
Vaatikaa nyt ensin itseltänne että tulette toimeen ihmisen kanssa jonka kanssa onnea kukertaen olette lapset tehneet. Hyvät käytöstavat, niinhän se oli? Esimerkillä lapsia kasvatetaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin on hyvä, molemmilla omat kodit ja ollaan millon kummankin luona. Eipähän kyllästy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipähän kyllästy?!?
Ittellä sois hälytyskellot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti en ymmärrä näitä uusperhe juttuja. Tuntuu olevan paljon ongelmia. Joka päivä joku ketju aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi miettiä kaikkia näitä asioita ennen kuin laitetaan eropaperit vetämään. Erolla on aina hintansa, kun on yhteisiä lapsia.
Joo, ei varmaan olekaan mietitty. Typerä kommentti.
Ap:lle, minusta hienosti otat lasten tunteita ja mielipiteitä huomioon. Olen kuitenkin sitä mieltä että lapset eivät saa olla niitä, joilla on tässä asiassa jonkinlainen määräysvalta. Vähintäänkin saat tuoda uuden miesystäväsi kotiisi, siis kun ei edes yhteenmuutosta ole kyse.
Se torjunta on usein myös testaamista. "Kestääkö tämä uusi ihminen minut vai hylkääkö, jos olen vaikea ja hankala". Kun vaiheen yli päästää + muiden tunteiden, niin lasten ja uuden kumppanin väleistä voi tulla oikeinkin hyvät. Toki se vaatii aina suurta aikuisuutta ja motivaatiota siltä uudelta kumppanilta ja harvalta sitä tietty löytyy. Siksi en itse ole omille lapsilleni vielä ketään esitellyt, koska en ole kenestäkään saanut sitä fiilistä, että oikeasti pystyisi olemaan minun vieressä majakkana niille mun lasten myrskyille.
T. eroäiti ja itsekin erolapsi (ja hyvissä väleissä sekä "bonusisän" että "bonusäidin" kanssa)
Tiedän useita jotka eivät tosiaan ole miettineet. Valittavat koko ajan kuinka vaikeaa on, ja joka toinen puheenvuoro alkaa: "En olisi ikinä uskonut, kuinka..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he aistivat miehessä jotakin mitä sä et rakkauden huumassasi huomaa? Mä en voinut sietää miestä, josta tuli isäpuolemme (pienempi sisareni oli liian pieni alussa huomaamaan mitään). Niinhän siinä kävi, että äitini ja me kärsittiin sit seuraamukset kovimman kautta vuosia myöhemmin. Väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä ja romahdus.
Oletko harkinnut mahdollisuutta, että sinä itse v*ttumaisuudellasi ajoit miehen tuohon?
Ihan vieras ajatus mulle, että lapset saisivat päättää vanhemman parisuhteista. Olen itse kuviossa siinä mielessä, että menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli 11- ja 16-vuotiaat lapset ja hän oli näiden yksinhuoltaja (leski), minä olin lapseton. Lapset eivät voineet alkuun sietää minua ja vastustivat kovasti. Se lehmä ei tänne muuta, karkaan jos se tulee. Mutta isänsä pysyi rauhallisena mutta tiukkana. Vähitellen sopeutuivat asiaan. Ei minusta koskaan mitään superläheistä äitipuolta ole heille tullut, eikä tarvitsekaan. Enkä esim. yritä kasvattaa heitä, se on miehen tehtävä. Mutta elämä sujuu rauhallisesti ja lapset on hyväksyneet että olen siinä kuvioissa ja pysyn. Ruoka on kuulemma ainakin parempaa kuin silloin, kun mies oli yksin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erot kulkevat perintönä kun lapset eivät ole ehjässä parisuhteessa elöneet, ihmissuhteet kertakäyttötavaraa.
Miten voi lapsi jolla on ollut vaikka kolme isäpuolta, enää mitään parisuhdetta osaa pitää yllä.
Lapset ovat kärsijöitä vaikka heidät kuinka "piiskataan." Nokka umpeen, äiti/isä nyt rakastaa, kuuntele kun lemmitään muka hiljaa. Pysy huoneessasi kun "uusi" on täällä.
Vierailija kirjoitti:
Koittakaapa melankipeät mammat asettua näiden lasten asemaan. Ovat jo kokeneet vanhempien eron, joka on mullistanut heidän elämänsä täysin. Etävanhemman uutta puolisoa ”sietävät” kenties paremmin yksinkertaisesti siitä syystä, että näkevät tätä muualla kuin omalla reviirillään ja harvoin. Pelkästään se ero voi olla niin mullistava kokemus, että lapsen on vaikea luottaa enää mihinkään tai kokea oloansa turvalliseksi. Haluatteko todella raahata sinne kotiin ukkoja toisensa perään. Kun on lapsen hankkinut, niin pitää hänestä huolta parhaan kykynsä mukaan. Kukaan ei kehota elämisen lopettamista, mutta eikö vanhemmuus ole täynnä kompromisseja. Lisäksi: varhaisteini-ikä/teini-ikä on jo muutenkin hankalaa aikaa. Vähän armoa ja ymmärrystä myös lapsille.
Just näin,noita melankipeitä akkoja tuntuu kyllä piisaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he aistivat miehessä jotakin mitä sä et rakkauden huumassasi huomaa? Mä en voinut sietää miestä, josta tuli isäpuolemme (pienempi sisareni oli liian pieni alussa huomaamaan mitään). Niinhän siinä kävi, että äitini ja me kärsittiin sit seuraamukset kovimman kautta vuosia myöhemmin. Väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä ja romahdus.
Oletko harkinnut mahdollisuutta, että sinä itse v*ttumaisuudellasi ajoit miehen tuohon?
Oletko sinä harkinnut sitä, ettet ole henkisesti ihan terve?
Vastaan myös eroperheen lapsen näkökulmasta. Huoli isästä, kun asuu yksin on monilla lapsilla läsnä, sillä miehillä on vähemmän ystäviä ja tapoja käsitellä yksinäisyyttä. Olin helpottunut, kun isäni löysi uuden vaimon n. 2-3 vuotta erosta. Tämä avioliitto on myös toiminut jo yli 20 vuotta.
Äitini sen sijaan ei ole tässä ajassa tietääkseni edes seurustellut. Ja minusta on luonnollista, että hän käyttää paljon aikaansa meidän aikuistenkin lasten ja meidän lasten kanssa. Kysyttäessä hän ei ole parisuhteeseen enää kaivannut ja hänellä onkin laaja ystäväpiiri sekä harrastuksia. Olen iloinen, että saimme pitää äitimme "itsellämme". Kyllä, jos hänellä olisi kumppani, niin se olisi vaikeampi hyväksyä myös ihan aikuisena.
Ei sinun tarvitse olla loppuikääsi yksin, mutta sen 8-10 vuotta, kun lapset vielä asuvat kotona, niin on reilua pyhittää se koti omalle perheelle. Voit seurustella ja tapailla miestä muualla. Voi avoimesti kertoa lähteväsi vaikka elokuviin, mutta älä väkisin tuo miestä kotiin. Mielestäni tämä on lasten kunnioittamista ja sinulla on runsaasti vuosia, kun voit tehdä oman mielesi mukaan myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi miettiä kaikkia näitä asioita ennen kuin laitetaan eropaperit vetämään. Erolla on aina hintansa, kun on yhteisiä lapsia.
Vai kannattasko jo siinä vaiheessa miettiä, kun on niistä lapsista haaveilemassa?
Melkoinen meedio pitää olla että tietää millaista elämä on vaikka 15 vuoden kuluttua siitä, kun alkaa lapsista haaveilla.
Suomeen syntyy niin vähän lapsia muutenkin, että jos jokainen joka pelkää että voisi mahdollisesti erota joskus jättäisi kokonaan lapset tekemättä, niin syntyisikö tänne enää ketään?
Noi muualta tulleet ovat jo nyt kansoittamassa Suomea,isojen pentulaumojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kotiin en miestä väkisin tuokaan enkä uusperhettä laita pystyyn kun selvästikään lapset eivät halua. Ymmärrän lapsia erittäin hyvin. Samalla myös harmittaa, ettei ole mahdollisuutta aikuisen omaan elämään. Minulla ei ole tilaa yksin tapailla miestä, sillä koti ja lapset vie ajan työn ohella. Mietin, yritänkö turhaan tässä kun niin kuluttaa? Mies on ihana, vaan hän kätsii kun minulla ei ole aikaa. Lapset reagoivat aina jos yhdessä jotain, se tuntui vaikealta.
Jos ei ole edes yhteenmuutto suunnitteilla niin juttele asiasta lastesi kanssa ja rauhoittele heitä. Sinulla on oikeus kutsua kotiin ystäviä ja seurustelukumppaneita (ei varmaankaan mies vaihdu viikottain, vaan vakiintunut tilanne). Lapsillakin lienee oikeus pyytää kavereita käymään. Mustasukkaisuus on normaalia ja varmaan se että sulla on miesystävä tuo lapsille vanhempien eron uudelleen käsittelyyn ja siksi reagoivat näin. Edeltää rauhallisesti mutta aseta rajat ja sano että lapset saavat olla mitä mieltä ovat mutta eivät määräile sinua. Jos he eivät halua lähteä mihinkään, olkoot kotona, käy miehesi kanssa ulkona tai pyydä käymään teille. Ei ne lapset siitä rikki mene.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi tulla kotiinne? Nähkää miehen luona tai jossakin muualla. Onhan lapsillakin oikeus tuntea olonsa kotoisaksi omassa kodissaan.
Lapsillahan sitä vasta oikeuksia onkin ja ne menevät kaikkien muiden oikeuksien edelle. Eikä se haittaa vaikka ne lasten mielipiteet muuttuvat viikoittain, niiden mukaan kaikki on vain tehtävä, koska niin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi miettiä kaikkia näitä asioita ennen kuin laitetaan eropaperit vetämään. Erolla on aina hintansa, kun on yhteisiä lapsia.
mikä siinä on kun aina on näitä pätijöitä? ja miksi se on yleensä aina äiti jolle sillä erolla on hintansa? mikä on isän vastuu lapsista ja heidän hyvinvoinnista?
Pieni lapsi sopeutuu. Kahdessa perheessä olen nähnyt että teini-iässä silti tapahtuu, et oo äitini/ isäni. Ja nuoru omilleen .
Teini-iässä on kyllä jo liikaa kun omat hormonit jo hyrrää, vaadittu että lapsi kolmiossa kuuntelee yökaudet äidin/isän uutta ja tuoretta onnea.