Uusi parisuhde ei onnistu, lapset eivät hyväksy.
Erosta on jo useita vuosia ja exällä on uusi. Lapset suhtautuvat häneen neutraalin pidättyväisesti kun näkevät isänsä luona.
Minä olen tavannut hyvän miehen vuosi sitten ja yrittänyt tutustuttaa lapsille. Mies suhtautuu heihin todella myötämielisesti, huomioi ja ehdottaa tekemisiä. Lapseni 9v ja 14v eivät ollenkaan hyväksy, kuulemma heidän elämään (asuvat luonani) ei haluta ulkopuolisia eikä kotiin saa ketään tulla. Ovat hyvin mustasukkaisia. Olen antanut aikaa ja ymmärrystä eikä esim mies tule yöksi meille, vaan kun lapset eivät tykkää että kyläänkään tai eivät halua lähteä yhdessä minnekään. Vaikka minun tehtävä on laittaa rajat niin tämä kuluttaa hirveästi ja tuntuu ettei suhteesta tule mitään. Lasten reagointi ja kaikki yrittäminen kuluttaa liikaa. Luovutanko? Vai miten toimia? Lapset isällä joka toinen vkl ja silloinkin saatan olla töissä, eli ilman lapsia aikaa seurustelulle on minimaalisesti. Sitten vasta kun ovat aikuisia? Viihdyn hyvin näinkin, vaan toisaalta sääli ettei suhde onnistu.
Kommentit (183)
Miksi miehen pitäisi tulla kotiinne? Nähkää miehen luona tai jossakin muualla. Onhan lapsillakin oikeus tuntea olonsa kotoisaksi omassa kodissaan.
Mun poika pisti hanttiin ekat puolitoista vuotta ja sitten alkoi hiljalleen tutustua. Nykyään ihan kiintynytkin miesystävääni ja tulevat erinomaisesti toimeen. Poika nyt 16 ja parisuhdetta takana 2,5 vuotta. Mies oli aika maltillinen, ei yrittänyt liikaa ja antoi pojan vastustaa. Piti kuitenkin rajoja. Luulen, että tää oli hyvä.
Lisäys, ei kuitenkaan edes mietitä yhteenmuuttoa. Asun kahdestaan poikani kanssa ja näin on tällä haavaa paras.
En mäkään haluaisi aikuisena ihmisenä perheeseen kuulumatonta ihmistä kotiini oleskelemaan tai asumaan. Ymmärrän lapsiasi hyvin.
Oletko liian varovainen. Älä alistu. Sulla on oikeus suhteeseen jos haluat.
Minä todella arvostan sitä, että kuuntelet tässä lasten mielipiteitä etkä pakota heitä uusperheeseen. Niin varmasti lapsetkin aikanaan. Suhdetta saat tietysti jatkaa miehen kanssa, tapaatte lapsivapailla ja lasten kotona ollessa voitte harrastaa yhdessä jne. Mies voi kyläillä niin kuin kaveri tekisi eikä lasten tarvitse sen kummemmin häneen reagoida kuin muuhun sinun kaveriin. Suhtautuminen voi vielä muuttua ja joka tapauksessa aikanaan lapset muuttavat omilleen.
Kotiin en miestä väkisin tuokaan enkä uusperhettä laita pystyyn kun selvästikään lapset eivät halua. Ymmärrän lapsia erittäin hyvin. Samalla myös harmittaa, ettei ole mahdollisuutta aikuisen omaan elämään. Minulla ei ole tilaa yksin tapailla miestä, sillä koti ja lapset vie ajan työn ohella. Mietin, yritänkö turhaan tässä kun niin kuluttaa? Mies on ihana, vaan hän kätsii kun minulla ei ole aikaa. Lapset reagoivat aina jos yhdessä jotain, se tuntui vaikealta.
Jos lasten kaverit saa tulla teille niin saa myös sinun
Vierailija kirjoitti:
Kotiin en miestä väkisin tuokaan enkä uusperhettä laita pystyyn kun selvästikään lapset eivät halua. Ymmärrän lapsia erittäin hyvin. Samalla myös harmittaa, ettei ole mahdollisuutta aikuisen omaan elämään. Minulla ei ole tilaa yksin tapailla miestä, sillä koti ja lapset vie ajan työn ohella. Mietin, yritänkö turhaan tässä kun niin kuluttaa? Mies on ihana, vaan hän kätsii kun minulla ei ole aikaa. Lapset reagoivat aina jos yhdessä jotain, se tuntui vaikealta.
Aikuisen omaan elämään? Eikö aikuisen omaa elämää ole elämä lastesi kanssa? Jos parisuhteesi ei olisi purkautunut, niin sitähän se olisi 24/7 - lapsiperhe-elämää.
Ohjelmoit muksuille harrastuksia ja kotitöitä siksi aikaa kun vietät itse aikaa miehen kanssa. Älä paapo niitä pilalle.
Kyllä lapset kuuluvat 100% elämään ja olen heistä pääsääntöisesti yksin vastuussa. Ydinperheessä ehkä jakautuisikin enemmän ja pääsisi vaikka yksin jumppaan. Mutta olisi mielekästä olla jonkinlaista parisuhde-elämää vaikka olen eronnut ja vastuussa. Lasten isällä kin on ollut jo useamman vuoden. Silti tuntuu omalla kohdalla melko mahdottomalta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapset kuuluvat 100% elämään ja olen heistä pääsääntöisesti yksin vastuussa. Ydinperheessä ehkä jakautuisikin enemmän ja pääsisi vaikka yksin jumppaan. Mutta olisi mielekästä olla jonkinlaista parisuhde-elämää vaikka olen eronnut ja vastuussa. Lasten isällä kin on ollut jo useamman vuoden. Silti tuntuu omalla kohdalla melko mahdottomalta.
Lapsesi ovat 9 ja 14. Kyllä siitä jumppaan pääsee.
Kyllä se ex-mies voi ottaa lapsia luokseen,jotta voit tavata miesystävääsi. Kysypä lapsiltasi,miltä heistä tuntuisi,että äiti muutaman vuoden kuluttua jäisi yksin,kun lapset alkavat oman elämänsä. Tämä lasten määräysvalta on kyllä liioiteltua. Sen lauluja laulat,jonka leipää syöt.
Minunkin exälläni on uusperhe. Ei ole ollut lapsille helppo juttu. En aio heitä enää pakottaa toiseen uusperheeseen sopeutumaan, vaan me olemme nyt pysyvä yksikkö heidän lapsuutensa ajan, minä ja lapset. En pisä suurena uhrauksena, tai en oikeastaan uhrauksena ollenkaan. Meillä on hyvä näin. Miesjutut saavat pysyä tämän yksikön ulkopuolella.
Kannattaisi miettiä kaikkia näitä asioita ennen kuin laitetaan eropaperit vetämään. Erolla on aina hintansa, kun on yhteisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä todella arvostan sitä, että kuuntelet tässä lasten mielipiteitä etkä pakota heitä uusperheeseen. Niin varmasti lapsetkin aikanaan. Suhdetta saat tietysti jatkaa miehen kanssa, tapaatte lapsivapailla ja lasten kotona ollessa voitte harrastaa yhdessä jne. Mies voi kyläillä niin kuin kaveri tekisi eikä lasten tarvitse sen kummemmin häneen reagoida kuin muuhun sinun kaveriin. Suhtautuminen voi vielä muuttua ja joka tapauksessa aikanaan lapset muuttavat omilleen.
Ymmärrän pointit mutta suostuuko mies tähän, aika moni ei. Etenkään jos miehen lasten suuntaan ongelmaa ei ole. Puhumattakaan jos uusi mies on lapseton.
Moniko mies odottaa ehkä 10 vuotta että naisen lapset muuttaa kotoota. Ja hyväksyvätkö lopultakaan. Vaikeita juttuja mutta ei lasten tulisi saada määrätä kenen kanssa äiti on tai muuttaa.
Varsinkin 14v on jo niin iso, että pyytäisin perusteluja tuolle käytökselle. Miltä hänestä tuntuisi jos hän löytäisi lähivuosina seurustelukumppanin ja sinä äitinä suhtautuisit siihen nuivasti ja vihamielisesti, kieltäisit tapaamasta? Sinulla on oikeus seurustella ja olla siitä onnellinen, se olisi eri asia jos väkisin tuputtaisit uutta isäpuolta kotiinne asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin exälläni on uusperhe. Ei ole ollut lapsille helppo juttu. En aio heitä enää pakottaa toiseen uusperheeseen sopeutumaan, vaan me olemme nyt pysyvä yksikkö heidän lapsuutensa ajan, minä ja lapset. En pisä suurena uhrauksena, tai en oikeastaan uhrauksena ollenkaan. Meillä on hyvä näin. Miesjutut saavat pysyä tämän yksikön ulkopuolella.
Mukava kuulla. Oletko tyytyväinen elämään, ajatteletko joskus että olisi parisuhde? Sitten kun lapset aikuisia? Minkä verran ovat isällään?
Sellaista se on. Lapsilla on oikeus omaan mielipiteeseensä. Ei taida uusi mies muuttaa teille. Et voi lapsia voittaa tässä tai valita miestä lasten sijaan.