Lue keskustelun säännöt.
Mitä vikaa asseissa on?
Kommentit (23)
No ei varmaankaan mitään erityisemmin ärsyttävää. Jos on jotain, lienee tapauskohtaista, kuten meillä kaikilla muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Omalla miehellä on asperger-diagnoosi, mutta asperger näyttäytyy hänellä lähinnä korostuneena mielenkiinnolla lempiasioihinsa (jonka puolesta on työpaikkakin) ja lahjakkuutena musiikissa.
Omalla pojalla lähinnä arkuus, josta haittaa on eniten hänelle itselleen. Hänen kaltaiselleen olisi sopinut vanhan ajan opiskelu: Sama luokka ja järjestelmällinen lukujärjestys koko vuoden - tai neljänkin jakson ajan ilman muutoksia ok.
Mutta nykyään pitää itse suunnitella, lukujärjestys muuttuu kesken kaiken, opettajat vaihtelevat tuntien sijaintia ja peruvat niitä...hänelle tästä syntyy hallitsematon kaaos ja opiskelu ei etene. Valitettavasti myös työelämä on pelottavan kaoottista. Eläkkeelle hän ei kuitenkaan missään nimessä halua, vaikka pääsisi helposti, kun on diagnoosi myös erillisestä fyysisestä sairaudesta, joka rajoittaa ammatinvalintaa. Nämä on aikuisiällä ne haitat. Hän osaa olla sen verran sosiaalinen ja on nykyään tosi rauhallinen, että ei siitä ympäristölle mitään haittaa ole. Joskus hermostuu, kun tulee liian isoja poikkeuksia, mutta purkaa sen kaikkein läheisimpiin ja menee nopeasti ohi.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 06:02"]Omalla pojalla lähinnä arkuus, josta haittaa on eniten hänelle itselleen. Hänen kaltaiselleen olisi sopinut vanhan ajan opiskelu: Sama luokka ja järjestelmällinen lukujärjestys koko vuoden - tai neljänkin jakson ajan ilman muutoksia ok.
Mutta nykyään pitää itse suunnitella, lukujärjestys muuttuu kesken kaiken, opettajat vaihtelevat tuntien sijaintia ja peruvat niitä...hänelle tästä syntyy hallitsematon kaaos ja opiskelu ei etene. Valitettavasti myös työelämä on pelottavan kaoottista. Eläkkeelle hän ei kuitenkaan missään nimessä halua, vaikka pääsisi helposti, kun on diagnoosi myös erillisestä fyysisestä sairaudesta, joka rajoittaa ammatinvalintaa. Nämä on aikuisiällä ne haitat. Hän osaa olla sen verran sosiaalinen ja on nykyään tosi rauhallinen, että ei siitä ympäristölle mitään haittaa ole. Joskus hermostuu, kun tulee liian isoja poikkeuksia, mutta purkaa sen kaikkein läheisimpiin ja menee nopeasti ohi.
[/quote]
Jos multa vaihtuu ihan ykskaks päivän rytmi, esim koulussa tuntien paikkaa on vaihdettu ja saan sitä tiedon tosi lyhyellä varotusajalla, nii päälle iskee paniikkikohtaus. Saatan juosta ulos koko koulurakennuksesta ja joskus, ennen lääkkeitä, vedin ranteet auki. Kohtaus iskee kans, jos joku random sattuu tuijottamaan hieman liian pitkään. Jei.
Aspergeria ei ole, mutta paniikkihäiriö kyllä, ja päällä vahva lääkitys. Nykyään en enää viillä ranteita auki, mutta yhä hakkaan ja raavin itseäni kohtausten aikaan. Reisissä mm yhä näkyvissä jäljet sinertävän punaisina läiskinä kohtauksesta, joka iski kolme päivää sitten (hakkasin reisiä). Silti pitäis opiskella ja olla työelämässäkin montakymmentä vuotta, koska mikään ei "vapauta" minua tästä.
t. 15v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinaisesti, ei ärsytä mikään ja tulen hyvin toimeen. Hankalimpia aspergereita ovat ne, jotka (ymmärtämättä jotain asiaa oikeasti) inttävät olevansa oikeassa. Heidän ei kuitenkaan voi antaa tehdä oman käsityksensä mukaan, koska hommat menisivät täysin pieleen. Minusta onkin tullut hyvä vääntämään rautalankaa!
T:Aspiirteinen nentti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aspergerityttäressäni on todella paljon hyvää ja kaunista ja positiivista.
Vaikeudet ilmenevät valikoivassa syömisessä ja siinä, että maailman pitäisi pyöriä hänen ehdoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden asperger-diagnoosin saaneen miehen, seurustelinkin hänen kanssaan, mutta pakko oli erota, sen verran tunnekylmä ja epämääräinen oli hänen mielenmaisemansa. Kierrän kaukaa kaikki assit, en halua heitä elämääni mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vikaa on ei-asseissa? No, vastaus kehiin, hopi hopi ap!
Et näy ymmärtävän, että asperger on vain yksi puoli as-henkilössä. Muita piirteitä on vaikka kuinka, kukin on yksilö. Ja Aspergerin aste vaihtelee. Ainoastaan sosiaalisten taitojen puutteet yhdostävät, se on diagnoosin edellytys. Mutta puutteidenkin vaikeus ja ilmenemismuodot vaihtelevat suuresti.
Oma as-lapseni ei osaa oikein ottaa kehuja ja hellittelyjä vastaan, vaikka me vanhemmat olemme niitä aina hänelle jakaneet runsaasti. On aika omissa oloissaan viihtyvä. Tulkitsee asiat kirjaimellisesti. Hämmentyy tunteenpurkauksista ja saattaa loukkaantua tosi yllättävistä asioista. Mutta on myös rakas murunen, joka ei osaa kieroilla eikä teeskennellä. Joka hokaa ja ymmärtää lähimmistään yllättävän tarkasti esim. juuri tunnetiloja, vaikka ei ymmärräkään niiden syitä selittämättä. Ja osoittaa myötätuntoa omalla erikoisella tavallaan (assithan eivät suinkaan ole tunteettomia, osoittavat vain tunteita eri tavalla!).
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 16:35"]Mitä vikaa on ei-asseissa? No, vastaus kehiin, hopi hopi ap!
Et näy ymmärtävän, että asperger on vain yksi puoli as-henkilössä. Muita piirteitä on vaikka kuinka, kukin on yksilö. Ja Aspergerin aste vaihtelee. Ainoastaan sosiaalisten taitojen puutteet yhdostävät, se on diagnoosin edellytys. Mutta puutteidenkin vaikeus ja ilmenemismuodot vaihtelevat suuresti.
Oma as-lapseni ei osaa oikein ottaa kehuja ja hellittelyjä vastaan, vaikka me vanhemmat olemme niitä aina hänelle jakaneet runsaasti. On aika omissa oloissaan viihtyvä. Tulkitsee asiat kirjaimellisesti. Hämmentyy tunteenpurkauksista ja saattaa loukkaantua tosi yllättävistä asioista. Mutta on myös rakas murunen, joka ei osaa kieroilla eikä teeskennellä. Joka hokaa ja ymmärtää lähimmistään yllättävän tarkasti esim. juuri tunnetiloja, vaikka ei ymmärräkään niiden syitä selittämättä. Ja osoittaa myötätuntoa omalla erikoisella tavallaan (assithan eivät suinkaan ole tunteettomia, osoittavat vain tunteita eri tavalla!).
[/quote] Ai kuka ei ymmärrä, mäkö? Mähän oon siis as itekki..
ap
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 16:35"]
Oma as-lapseni ei osaa oikein ottaa kehuja ja hellittelyjä vastaan, vaikka me vanhemmat olemme niitä aina hänelle jakaneet runsaasti. On aika omissa oloissaan viihtyvä. Tulkitsee asiat kirjaimellisesti. Hämmentyy tunteenpurkauksista ja saattaa loukkaantua tosi yllättävistä asioista. Mutta on myös rakas murunen, joka ei osaa kieroilla eikä teeskennellä. Joka hokaa ja ymmärtää lähimmistään yllättävän tarkasti esim. juuri tunnetiloja, vaikka ei ymmärräkään niiden syitä selittämättä. Ja osoittaa myötätuntoa omalla erikoisella tavallaan (assithan eivät suinkaan ole tunteettomia, osoittavat vain tunteita eri tavalla!).
[/quote]
Tunnistan tuossa itseni, vaikken mitään virallista diagnoosia ole koskaan saanut. Miten sellaisen saisi?
Ei mitään, mutta heidän on vähän vaikeampi sopetutua tähän yhteiskuntaan, ja monia kaikki erilaisuus ärsyttää. Surullista tämä tämän hetken asperger-viha. Kas kun ei ole kirjoituksia, joissa haukutaan pyörätuolissa kulkevat. Heillehän pitää rakentaa ties mitä invahissejä ja esteetöntä kulkua.
No ei varsinaisesti mitään mutta ärsyttävää on Se jos heittäytyvät erilaisuutensa varjolla yhteiskunnan elätiksi. Kuten blogin Neurologically different pitäjä.
on tehnyt yhden lapsen ja ei kuulemma voi käydä töissä ollenkaan kun on niin raskasta olla lapsen kanssa iltapäivät (lapsi tarhassa ja vielä mummolassakin paljon) sitten vielä suunnittelee lisää lapsia.
tuollaista en tajua. Nyky-yhteiskunnassa elätetään ihmisiä ihan liian heppoisin perustein