Huudetaanko ja riidelläänkö teillä usein?

Vaimo huutaa ja riitelee minä en.

Riitely on vähä-älyisten puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole tuollaista. Lapsille sanotaan asia kerran ja sitten toimitaan, riitelemättä. Ei meillä pyydellä ja anella ja käsketä moneen kertaan, joten ei ole tarvetta huutaa ja olla kiukkuisia. Lapset tietävät, että asiat tapahtuvat kertasanomisella, jos joutuu uudestaan sanomaan, niin olen jo vierellä ja taluttamassa kohti tekemistä.

Siis kertoisitko tarkemmin, miten tämä oikein tapahtuu?

MItä teet, kun lapsi vaan tuijottaa kännykkää ja hokee "joo-joo".

Aloitin ihan synnärillä eli alusta asti pidin lupaukseni. Lapset ovat oppineet siihen, että sanon vain kerran. Nyt 8v ja 11v lapset tietävät, että pidän sanani, hyvässä ja pahassa.

Jos sanot aina vain kerran ja lapsi on juuri esimerkiksi pelaamassa ja pyydät syömään, eikä ketään kuulu muutamaan minuuttiin, sanotko toisen kerran? 

Itse joudun sanomaan useamman kerran välillä. Vaikka miten sanon, että siivotkaa alakerran maja pois, se saattaa olla siinä vielä puolen tunnin päästä ja joudun huomauttamaan asiasta vielä toisen ja ehkä kolmannenkin kerran. Tai että treenikengät riisutaan ulkona, ettei sisälle tule niitä kuminpalasia, mutta aina lapsi unohtaa ja asiasta joutuu sanomaan miljoona kertaa. 

Meillä lapset eivät juuri riitele, mutta siivoamiseen ja syömiseen liittyvistä asioista joutuu kyllä aina sanomaan monta kertaa, mikä ärsyttää itseäni tavattomasti. Tai siitä, että palloleikit kuuluu ulos jne. 

Puolen tunnin päästäkin vielä? Meillä on vielä viikon ja kahden viikonkin päästä samat sotkut levällään.

Joskus kun raivoan, niin lapset saavat huoneensa siivottua. Sitten se onkin jo seuraavana päivänä samanlaisessa kaaoksessa... mutta onpahan imuroitu siinä välissä. Imuroimaan päästään kerran kuukaudessa. Muualta talosta imuroidaan kaksi-kolme kertaa viikossa.

Noup.

Monta kertaa viikossa. Ei se kivaa ole ja haluttaisiin osata käyttäytyä paremmin koko perhe ja yritetään välillä, mutta ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole tuollaista. Lapsille sanotaan asia kerran ja sitten toimitaan, riitelemättä. Ei meillä pyydellä ja anella ja käsketä moneen kertaan, joten ei ole tarvetta huutaa ja olla kiukkuisia. Lapset tietävät, että asiat tapahtuvat kertasanomisella, jos joutuu uudestaan sanomaan, niin olen jo vierellä ja taluttamassa kohti tekemistä.

Siis kertoisitko tarkemmin, miten tämä oikein tapahtuu?

MItä teet, kun lapsi vaan tuijottaa kännykkää ja hokee "joo-joo".

Aloitin ihan synnärillä eli alusta asti pidin lupaukseni. Lapset ovat oppineet siihen, että sanon vain kerran. Nyt 8v ja 11v lapset tietävät, että pidän sanani, hyvässä ja pahassa.

Minkä sanan? Mitä sanot ed. mainituissatilanteissa?

Käytätkö uhkailua, kiristystä tai lahjontaa?

Oletetaan, että on ruoka-aika. Ilmoitan lapsille, että "nyt katatte pöydän, syömme 5 minuutin kuluttua". Toki he ovat kuulleet, että kolistelen keittiössä ja ruoka tuoksuu, joten ei tule yllärinä, lisäksi meillä syödään aika säännöllisiin aikoihin. Meillä lapset laittavat puhelimensa sivuun ja kattavat pöydän, ei tule mitään "joo joo" -vastausta.

Ei tässä tarvita mitään uhkailua, kiristystä tai lahjontaa.

Lapset tietävät, että olen tosissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole tuollaista. Lapsille sanotaan asia kerran ja sitten toimitaan, riitelemättä. Ei meillä pyydellä ja anella ja käsketä moneen kertaan, joten ei ole tarvetta huutaa ja olla kiukkuisia. Lapset tietävät, että asiat tapahtuvat kertasanomisella, jos joutuu uudestaan sanomaan, niin olen jo vierellä ja taluttamassa kohti tekemistä.

Siis kertoisitko tarkemmin, miten tämä oikein tapahtuu?

MItä teet, kun lapsi vaan tuijottaa kännykkää ja hokee "joo-joo".

Aloitin ihan synnärillä eli alusta asti pidin lupaukseni. Lapset ovat oppineet siihen, että sanon vain kerran. Nyt 8v ja 11v lapset tietävät, että pidän sanani, hyvässä ja pahassa.

Jos sanot aina vain kerran ja lapsi on juuri esimerkiksi pelaamassa ja pyydät syömään, eikä ketään kuulu muutamaan minuuttiin, sanotko toisen kerran? 

Itse joudun sanomaan useamman kerran välillä. Vaikka miten sanon, että siivotkaa alakerran maja pois, se saattaa olla siinä vielä puolen tunnin päästä ja joudun huomauttamaan asiasta vielä toisen ja ehkä kolmannenkin kerran. Tai että treenikengät riisutaan ulkona, ettei sisälle tule niitä kuminpalasia, mutta aina lapsi unohtaa ja asiasta joutuu sanomaan miljoona kertaa. 

Meillä lapset eivät juuri riitele, mutta siivoamiseen ja syömiseen liittyvistä asioista joutuu kyllä aina sanomaan monta kertaa, mikä ärsyttää itseäni tavattomasti. Tai siitä, että palloleikit kuuluu ulos jne. 

En sano uudestaan. Odotan ovella, että lapsi lopettaa pelaamisen ja jos ei lopeta, niin talutan lapsen keittiöön. Hän ei saa mahdollisuutta jatkaa pelaamista. Toisaalta koska meillä lapset ovat oppineet, että tietyissä asioissa kannattaa tehdä toivotulla tavalla, niin kyllä he syömään tulevat samantien. Sen sijaan huoneittensa siisteys on kokonaan heidän oma asiansa, siitä en sano koskaan - ja yllättäen he arvostavat tätä itsenäisyyttä aika lailla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä vähän sama paitsi että meillä asuu 18v.

Äsken meni totaalisesti hermo tohon lapseen kun luurit korvilla pelaa vaikka piti lähteä isänsä kanssa ulos ja 4kertaa pyydetty nätisti. Nakkasin oven auki sen huoneeseen ja annoin tulla täyslaidallisen.

Kaksi viikkoa olen pyytänyt imuroimaan huoneensa ja pyyhkimään lattian…imuri ja moppi edelleen aulassa. Lakanatkin edelleen vaihtamatta, pyysin pari viikkoa sitten tuomaan ne pesuun. Näistäkin ja monesta muustakin sai kuulla huutoa äsken.

Nyt nappasin pelikoneen pois.

Ei se huuto auta. Ihan turhaan määit, ei se "lapsi" yhtään iloisemmin tee niitä hommia. Pitää sinua vaan hulluna ja ärsyttävänä, vihaa sua tod.näk.

Itse jätän aamulla lapun pöydälle, mitä pitää tehdä. Ei saa liikoja vaatia kuitenkaan, lomalla nuori saa laiskotella, nukkua ja pelata. Ihana ja siisti nuori.

Asun yksin. Ja välillä haukun itsekseni ihmisiä.

Moni elää kyllä kamalan kuuloista perhe-elämää. Jos lapsuudesta ei ole kunnon malleja saanut, niin useimmiten ei ihan itse niitä pysty kehittämään/ ei ilman apua.

Ei jatkuvan riitelyn oikeastaan tarvitse kuulua perhe-elämään, vaikka sitä kovasti normalisoidaan. En kestäisi sellaista elämää, ei ihme että ihmiset eroaa. Meillä on asioista keskustelua ja välillä niitä näkemyksiä perustellaan ja perustellaan. Mutta huutaminen, solvaaminen ym turha on kaikilta kielletty.

Tottakai riidellään. Olenhan nainen enkä voi elää ilman draamaa. Ja se puhdistaa IHANASTI omaa ❤️🥰😍