Huudetaanko ja riidelläänkö teillä usein?

Huutaminen on inhottavaa. Joskus meillä on teinit jättäneet tekemättä asioita. On sanoneet ettei jaksa, ei ole pakko. Sitten ovat perään kysyneet kuukausirahojaan. Olen sanonut, että en jaksa eikä minun ole pakko.

Hankalaa olla ilman kuukausirahaa kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole tuollaista. Lapsille sanotaan asia kerran ja sitten toimitaan, riitelemättä. Ei meillä pyydellä ja anella ja käsketä moneen kertaan, joten ei ole tarvetta huutaa ja olla kiukkuisia. Lapset tietävät, että asiat tapahtuvat kertasanomisella, jos joutuu uudestaan sanomaan, niin olen jo vierellä ja taluttamassa kohti tekemistä.

Siis kertoisitko tarkemmin, miten tämä oikein tapahtuu?

MItä teet, kun lapsi vaan tuijottaa kännykkää ja hokee "joo-joo".

Aloitin ihan synnärillä eli alusta asti pidin lupaukseni. Lapset ovat oppineet siihen, että sanon vain kerran. Nyt 8v ja 11v lapset tietävät, että pidän sanani, hyvässä ja pahassa.

Minkä sanan? Mitä sanot ed. mainituissatilanteissa?

Käytätkö uhkailua, kiristystä tai lahjontaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole tuollaista. Lapsille sanotaan asia kerran ja sitten toimitaan, riitelemättä. Ei meillä pyydellä ja anella ja käsketä moneen kertaan, joten ei ole tarvetta huutaa ja olla kiukkuisia. Lapset tietävät, että asiat tapahtuvat kertasanomisella, jos joutuu uudestaan sanomaan, niin olen jo vierellä ja taluttamassa kohti tekemistä.

Siis kertoisitko tarkemmin, miten tämä oikein tapahtuu?

MItä teet, kun lapsi vaan tuijottaa kännykkää ja hokee "joo-joo".

Aloitin ihan synnärillä eli alusta asti pidin lupaukseni. Lapset ovat oppineet siihen, että sanon vain kerran. Nyt 8v ja 11v lapset tietävät, että pidän sanani, hyvässä ja pahassa.

Sinä siis sen kertasanomisen jälkeen menet vierelle ja otat kädestä kiinni ja talutat? Mitä, jos lapsi ei suostu liikkumaan?

Minätein tuota, kun lapset olivat pieniä. Sitten ajauduin tilanteeseen, jossa raahasin 4.vuotiasta pitkin asvalttia satoja metrejä, kun hän ei suostunut tulemaan.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Täällä vähän sama paitsi että meillä asuu 18v.

Äsken meni totaalisesti hermo tohon lapseen kun luurit korvilla pelaa vaikka piti lähteä isänsä kanssa ulos ja 4kertaa pyydetty nätisti. Nakkasin oven auki sen huoneeseen ja annoin tulla täyslaidallisen.

Kaksi viikkoa olen pyytänyt imuroimaan huoneensa ja pyyhkimään lattian…imuri ja moppi edelleen aulassa. Lakanatkin edelleen vaihtamatta, pyysin pari viikkoa sitten tuomaan ne pesuun. Näistäkin ja monesta muustakin sai kuulla huutoa äsken.

Nyt nappasin pelikoneen pois.

Aikuinen jo, heitä pihalle.

Minäkin olen yrittänyt 10v poikaa ottaa kädestä kiinni ja viedä johonkin, huitoo ja tappelee ja laittaa kaikin voimin hanttiin ja paiskoo ovia, laittaa jonkun huonekalun esteeksi, etten pääse huoneeseen.

Eli huudetaan ja riidellään täälläkin.

Apua, otan täydestä sydämestäni osaa. Itsellä on kolme lasta ja voin rehellisesti sanoa, että eivät riitele juurikaan. Toisaalta minä ja miehenikään ei riidellä, ollaan ilmeisen hyvin opittu tuntemaan väsymys, nälkä, stressi. Ollaan molemmat melko vaativissa työtehtävissä, jossa ei makaamisen varaa ole. Ehkä sekin on opettanut itsehillintää.

Mutta lapsuuden kodissa olikin sitten jatkuva sota. Eikä sitä helpottanut juoppohullun isäni riehunta.

Ehkä neuvoisin vaikka väkisin pitämään vanhempien käytöksen hillittynä. Sitten on helpompi ohjata lapsia samaan. Paljon liikuntaa ulkona, illalla pelit ym pois. Terveellinen ruoka. Vähän ärsyttäviä neuvoja, mutta voisi auttaa.

Meillä asui ennen tällainen huuto-perhe yläkerrassa. Tai kolme lasta pitivät kamalaa mölinää, niiden poika ulvoi tuon tuosta. Välillä kuului äidin aggressiivinen sihinä.

Kiva siinä syödä iltapalaa oman perheen kanssa iltaan rauhoittuen, kun yläpuolella täyskaaos kuuluu.

Tuskin nauttivat itsekään elämästään. Me muutimme pois Viikistä.

Minä ainakin olen niin hyvä äiti, etten koskaan korota ääntäni. 

Meillä on aina siistiä ja puhdasta, on ilo asua kaunissa kodissa.

Puolisoni on ihana, olemme edelleen niin rakastuneita 20 vuoden jälkeenkin.

Puuhailemme kotiaskareita yhdessä perheen kesken ja kaikki ovat innostuneita.

Teemme ruokaa ja lapset osallistuvat. Kauniisti ja kohteliaasti käyttäytyvät ruokapöydässä.

Lapset urheilevat ja ovat myös musikaalisesti lahjakkaita. 

Emme käytä aikaa videopeleihin ja laitteisiin.

Retkeilemme, veneilemme ja ylläpidämme kaunista puutarhaamme. 

Ei meillä riidellä, asioista sovitaan keskustelemalla, niinkuin normaalit ihmiset tekevät.

Elämämme on hyvää ja täydellistä tällaisenaan, ei ole mitään syytä riidellä.

Suosittelen, ryhdy sinäkin paremmaksi äidiksi!

Meillä lapsi kiukuttelee niin, että itsekin hermostun ja sitten raivotaan koko perhe. Siksi istunkin täällä yksinäni palstailemassa, kun en kestä tuota menoa.

Ei huudeta eikä riidellä isoäänisesti. Voidaan olla eri mieltä joistakin asioista, mutta niistä puhutaan normaalilla äänenvoimakkuudella. Siitä vähitellen asiat alkavat selkiintymään, ja tullaan johonkin ratkaisuun kyseessä olevan asian suhteen.

Eiköhän kaikissa perheissä joskus valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei huudeta eikä riidellä isoäänisesti. Voidaan olla eri mieltä joistakin asioista, mutta niistä puhutaan normaalilla äänenvoimakkuudella. Siitä vähitellen asiat alkavat selkiintymään, ja tullaan johonkin ratkaisuun kyseessä olevan asian suhteen.

Ihanteellista.

Taitaa olla ihan normaalia, että lapset kinaa keskneään. 

Siihen yhtälöön vielä väsyneet vanhemmat, niin soppa on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Ei suostu syömään ruokaa ja lämmittää 10 minuutin kuluttua salaa nuudeleita?

Meilläkin.

Pääasia kuitenkin, että syö.

Päivän mittaa myös jotain lihaa ja salaattia ja maitotuotteita, niin Ok.

En voi pitää vankilassa. Saa isosiskon siis heinikon päättää.

Olen tuossa kohtaa antanut mennä.

Monesti ennen herkkuja kehotan syömään jotain terveellistä… porkkanaa, kukkakaalia, hedelmää.

On toiminut.

Tiedän, että saavat tarvittavat ravintoaineet.

Illalla usein puuro ja paljon marjoja.

Vähän sanaa kuin uni. Pitää antaa nukkua, koska keho ja sovit tarvitsevat sitä nyt mutkkuiässä.

… siis unta silloin kun nukkuu ja ruokaa silloin kun on nälkä.

Jännä ketju, että näin vähän vastauksia. Ilmeisesti monikaan ei kehtaa myöntää, että karjuu keuhkot pihalle kotonaan. Kuitenkin ollaan mielinkielin vieraille ihmisille. 

Voi mennä viikkoja / kuukausia kun kukaan ei huuda eikä mistään tarvitse vääntää ja sitten on näitä päiviä, kun lapset nahistelivat keskenään, eivät lopeta, pitävät älytöntä mekkalaa ja minä olen kieltänyt jo 20 kertaa olemaan hiljempaa ja sitten räjähdän :) Tänään sai korottaa pari kertaa ääntä.. Ois se kivaa jos ei ikinä tarttis huutaa tai hillitsisi itsenä ettei tulisi huudettua.

Meillä pienenä lapset saivat mekastaa kohtuullisen paljon. Asutaan omakotitalossa. Mutta sitten kun miestä alkoi häiritä meteli niin kehitettiin lapsille sopiva peli. Magneetti ja seitsämän askelmaa. Ylimmällä askelmalla palkinto kota kaikki lapset haluavat ja erityisesti se hankalin. Yksinkertaiset säännöt. Magneetti voi nousta päivässä yhden askelman tai pysyä paikallaan.

Magneetti nousee jos koko päivän noudatetaan sääntöjä (ketään ei lyödä tai vahingoiteta ja aikuisten käskyjä totellaan). Jos joku lapsista tuli selittämään että sisarus esim löi niin magneetti ei noussut (ei edes selvitetty oliko lyöty koska rangaistus olisi tullut joko lyönnistä tai valehtelusta). Jos lapset riehuivat sisällä niin yksi varoitus ja kerrottiin että jos riehuminen ei lopu heti niin magneetti ei nouse tänään.

Eka peli kesti noin 10 päivää nousta 7 askelmaa. Seuraava meni 7 päivässä. Ja sitten oli jo niin rauhallista ettei enää pelattu tuota.

Yleisesti meillä on auttanut lapsien kunnioittava kohtelu ja vaatimus että kohtelevat aikuisia ja sisaruksia kunnioittavasti. Riittävästi sopivaa ruokaa ja unta. Paljon tekemistä. Ja teoilla on seurauksensa ja sen mitä vanhemmat sanoo niin vanhemmat myös pitävät koskee myös rangaistuksia.

Nyt meillä kolme teiniä ja elämä yllättävän rauhallista. Tai rauhallista on ollut jo pitkään. Ehkä siitä kun lapset meni kouluun.

Meillä on neljä lastaa uusperheessä.

Aikuiset emme riitele kovin usein, ei edes joka kuukausi ja kunnon raivoamista ei ole silloinkaan, vaan vähän tiukempaa sanailua.

Lapset keskenään eivät juuri riitele, ei edes viikottain eivätkä kovin näyttävästi.

Yksi lapsi saa raivokohtauksia joskus, 4-8 kertaa vuodessa. Silloin on huutoa, paiskomista ja ihan fyysisestikin käy päälle tms. Siitä kärsii koko perhe, vaikka aikuiset ottavat vastuun tilanteessa ja muut lapset eivät joudu tulilinjalle.

Varhaisteinille korotan ääntä noin joka toinen päivä, hän ärsyttää minua tahallaan. Emme ole vielä ihan pahasti riidelleet kertaakaan.

Meillä riidellään ja resutaan joka päivä. 11v lapsi ärsyttää minua tahallaan, kun tietää, että olen äkkipikainen ja hermot menee heti.