Mies suuttui kun sanoin, että mun on varmaan irtisanouduttava koska työ vie terveyden.
Työ vie terveyden enkä halua sitä. Kun kerroin miehelle että mun pitää varmaan irtisanoa itseni koska muuten sairastun, niin hän suuttui.
Uutta työpaikkaa en ole onnistunut saamaan vaikka olen hakenut. Tiukkaahan se tekisi lusia karenssi, mutta miten tiukkaa on jos sairastun pahemmin enkä voi enää ikinä tehdä töitä?! Sitä ei mies nyt ymmärrä.
Mietin jo eroa kun ei tunnu löytyvän molempia tyydyttävä ratkaisu.
Kommentit (27)
Jos elätät itsesi karenssin aikana ja sen jälkeen, ei miehellä ole asiaan mitään sanomista. Jos meinaat, että mies elättää sinut, en ihmettele miehen reaktiota.
Vierailija kirjoitti:
Säästä karenssiajan palkka jos et saa uusia töitä. Luulis että sitten ok.
Terveellisempää olisi kyllä korjata ne syyt miksi se työ kuormittaa. Yleensä se paikan vaihto ei riitä.
Millä korjaan henkilökuntavajeen (4 vajaalla) ja melkein tuplaantunut työmäärä (korona syynä)?
Säästämiseen menisi melkein 10 vuotta jonka aikana olisin jo joutunut pois tyystin työelämästä sairastumisen takia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä työ kyseessä?
Mitä merkitystä sillä on?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästä karenssiajan palkka jos et saa uusia töitä. Luulis että sitten ok.
Terveellisempää olisi kyllä korjata ne syyt miksi se työ kuormittaa. Yleensä se paikan vaihto ei riitä.
Millä korjaan henkilökuntavajeen (4 vajaalla) ja melkein tuplaantunut työmäärä (korona syynä)?
Säästämiseen menisi melkein 10 vuotta jonka aikana olisin jo joutunut pois tyystin työelämästä sairastumisen takia.
Ap
Sillä miten suhtaudut siihen työntekoon. Teet huolella minkä ehdit etkä pode huonoa omaatuntoa tekemättömästä työstä. Se ei ole sinun syytäsi mutta vain sinä voit korjata asenteesi.
Rehellisesti vähän kaivat kuoppaa itsellesi ja työkavereillesi jos omalla terveydelläsi yrität paikata puutteellisia resursseja. Niin kauan kuin homma pyörii nykyisellä henkilöstöllä, näyttää ylöspäin siltä että ei niitä lisäresursseja tarvita.
Jää mieluummin sairauslomalle. Voit olla vaikka kuinka pitkään pois kun haet psykiatrilta lausunnon, että päässä viiraa. Samalla voit etsiä uutta työtä ja palkka tai kelan rahat juoksee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästä karenssiajan palkka jos et saa uusia töitä. Luulis että sitten ok.
Terveellisempää olisi kyllä korjata ne syyt miksi se työ kuormittaa. Yleensä se paikan vaihto ei riitä.
Millä korjaan henkilökuntavajeen (4 vajaalla) ja melkein tuplaantunut työmäärä (korona syynä)?
Säästämiseen menisi melkein 10 vuotta jonka aikana olisin jo joutunut pois tyystin työelämästä sairastumisen takia.
Ap
Täh?? Kymmenen vuotta säästää muutama tonni??
Sä kuulostat siltä, että yrität hypätä vapaamatkustajaksi miehesi elätiksi. Olen miehesi puolella tässä, ainakin niin kauan, kunnes pystyt esittämään jotain lisätietoa. Työterveyshän on olemassa sitä varten, että nähdään, millä tapaa työ kuormittaa ja sitten siirretään vähemmän kuormittaviin hommiin. Mikä tarkalleen on siis se syy, miksi työ uhkaa terveyttäsi?
Sairasloma on oikea vaihtoehto tuossa. Ei mitään syytä irtisanoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästä karenssiajan palkka jos et saa uusia töitä. Luulis että sitten ok.
Terveellisempää olisi kyllä korjata ne syyt miksi se työ kuormittaa. Yleensä se paikan vaihto ei riitä.
Millä korjaan henkilökuntavajeen (4 vajaalla) ja melkein tuplaantunut työmäärä (korona syynä)?
Säästämiseen menisi melkein 10 vuotta jonka aikana olisin jo joutunut pois tyystin työelämästä sairastumisen takia.
ApSillä miten suhtaudut siihen työntekoon. Teet huolella minkä ehdit etkä pode huonoa omaatuntoa tekemättömästä työstä. Se ei ole sinun syytäsi mutta vain sinä voit korjata asenteesi.
Rehellisesti vähän kaivat kuoppaa itsellesi ja työkavereillesi jos omalla terveydelläsi yrität paikata puutteellisia resursseja. Niin kauan kuin homma pyörii nykyisellä henkilöstöllä, näyttää ylöspäin siltä että ei niitä lisäresursseja tarvita.
Pitää vielä lisätä että olen kokenut ihan saman, ja vasta vuosien burnoutkierteen jälkeen tästä parannuin. Se oma asenne on rehellisesti se ratkaiseva tekijä. Kiire on oikeasti korvien välissä. Siihen sinun pitäisi herätä.
En myöskään tiedä ainuttakaan alaa jossa tilanne ei olisi kuvaamasi kaltainen, kaverit puhuu samaa toistuvasti. Kaikkialla yritetään minimoida henkilöstökulut. Joten irtisanominen tuskin korjaa asennettasi, etkä tule myöskään löytämään työtä jossa ei pyritä minimoimaan resursseja ellet sitten pistä omaa firmaa pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Jää mieluummin sairauslomalle. Voit olla vaikka kuinka pitkään pois kun haet psykiatrilta lausunnon, että päässä viiraa. Samalla voit etsiä uutta työtä ja palkka tai kelan rahat juoksee.
Kelan sairauspäivärahat ei jatku ikuisesti. Ja ne ovat sairausajanpalkkaa sekä normaalia palkkaa pienemmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jää mieluummin sairauslomalle. Voit olla vaikka kuinka pitkään pois kun haet psykiatrilta lausunnon, että päässä viiraa. Samalla voit etsiä uutta työtä ja palkka tai kelan rahat juoksee.
Kelan sairauspäivärahat ei jatku ikuisesti. Ja ne ovat sairausajanpalkkaa sekä normaalia palkkaa pienemmät.
Joo, mutta ei siihen ainakaan niin pitkiä karensseja tule kuin siihen jos vaan jättäytyis pois töistä.
Sä teet just niinkun koet tarpeelliseks terveytesi puolesta. Sinun elämäsi, sinun päätöksesi. Mies voi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa ne itkupotkuraivarit.
Vierailija kirjoitti:
Jää mieluummin sairauslomalle. Voit olla vaikka kuinka pitkään pois kun haet psykiatrilta lausunnon, että päässä viiraa. Samalla voit etsiä uutta työtä ja palkka tai kelan rahat juoksee.
Ja sitten vielä pomosi saattaa kyllästyä saikuttamiseesi ja irtisanoo sinut tietenkin muista syistä johtuen ja sittenhän pääset pois, eikä silloinkaan tule niitä karensseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jää mieluummin sairauslomalle. Voit olla vaikka kuinka pitkään pois kun haet psykiatrilta lausunnon, että päässä viiraa. Samalla voit etsiä uutta työtä ja palkka tai kelan rahat juoksee.
Kelan sairauspäivärahat ei jatku ikuisesti. Ja ne ovat sairausajanpalkkaa sekä normaalia palkkaa pienemmät.
Joo, mutta ei siihen ainakaan niin pitkiä karensseja tule kuin siihen jos vaan jättäytyis pois töistä.
Ei tietenkään, korjasin vaan tuon väärän väitteen että voisi muka pysyvästi heittäytyä kelan sairauspäivärahoille.
Irtisanominen on tällaisessa uupumustilanteessa huonoin ratkaisu.
Sairauslomaa hakemaan.
T. esimies
Oikea homma. Elämä on liian lyhyt ja arvokas tuhlattavaksi huonossa työpaikassa
Vierailija kirjoitti:
Sä teet just niinkun koet tarpeelliseks terveytesi puolesta. Sinun elämäsi, sinun päätöksesi. Mies voi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa ne itkupotkuraivarit.
Mutta kas kummaa, se mies joutuu silti samaan aikaan raatamaan mahdollisesti ihan yhtä huonossa duunissa? Ja nyt kun toinen jää pois työelämästä, hänen on entistä suurempi pakko pysyä omassa työssään, kun on enää vain yksi elättäjä taloudessa.
Hei ap, eikö homma ratkea niin, että jäätte molemmat pois töistä? Tämä olisi tasa-arvoa, ja sinäkin naisena varmasti kannatat sitä?
Vierailija kirjoitti:
Sä teet just niinkun koet tarpeelliseks terveytesi puolesta. Sinun elämäsi, sinun päätöksesi. Mies voi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa ne itkupotkuraivarit.
Kuuluuko siihen miehen aikuiseksi kasvamiseen myös se, että hänen pitää kiltisti elättää ap niin kauan kunnes hän löytää (jos löytää) uuden työpaikan?
Säästä karenssiajan palkka jos et saa uusia töitä. Luulis että sitten ok.
Terveellisempää olisi kyllä korjata ne syyt miksi se työ kuormittaa. Yleensä se paikan vaihto ei riitä.