Onko aidosti hyviä ihmisiä missään?
Tarvitsisin sellaisen, jonka seurassa tulisi turvallinen olo ja joka välittäisi minusta, vaikka olenkin vajavainen. Haluaisin myös itse saada rakastaa toista ihmistä.
Monessa paikassa (erityisesti tällä palstalla ja some-ryhmissä) monet ihmiset ovat hyvin ilkeitä ja pinnallisia ja alkavat helposti kiusata, jos huomaavat, että joku on huonoitsetuntoinen ja epävarma. Missä olisi sellainen ihminen, joka voisi välittää minustakin?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kiltti ja siten myös helposti hyväksikäytettävissä. Olen toiminut magneettina seksistisille, narsistisille ihmisille ym. timanteille. Nyt olen kuilussa masentuneena/uupuneena, vailla voimia käsitellä vaikeaa parisuhdetta, jossa en enää jaksaisi olla mutten kykene irtaantumaankaan.
Unohtelen asioita ja sanoja, toimin töksähtelevästi ja olen äärimmäisen epävarma. Tämä on kuin loputon kierre, jossa kukin tekijä vain lisää toisen oireilun voimakkuutta. Väsymys on järkyttävä, eikä uni edes auta jaksamiseen. Haluaisin huutaa, että auttakaa minua.
Haluaisin auttaa, jos tuntisin sinut.
Hakeudu spirituaalisten ihmisten seuraan, mene vaikka jonnekin meditointikurssille missä tapaan todennäköisemmin tuon kaltaisia ihmisiä. Tätä palstaa kannattaa välttää.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan mukava ihminen mutta melkein aina käy niin, että sitä käytetään lopulta niin härskisti hyväksi että joudun käytännössä pakenemaan. Eli jos auttelen ja olen kiva luotettava kaveri niin jos kerran kieltäydyn kohteliaasti esim. uupumuksen vuoksi (ja selitän oman tilanteen) niin saan raivokkaan vastauksen. Moni tappaa ns. lypsylehmän lopulta.
Nykyään päästän lähelleni vain muutamat tutut ja turvalliset, jotka eivät vedä henkisesti tai fyysisesti turpaan vaikka voisivat. Moni mukava siis kyynistyy eikä uskalla enää tutustua uusiin ihmisiin.
Tunnen erään sinun kaltaisen. Ja oon ollut todistamassa, mitä jotkut "ystävänsä" ovat hänelle tehneet, kun hänellä on se muiden auttamisen raja tullut jossain kohtaa vastaan. Itse yritän olla hänelle sellainen ystävä, jollainen hän on ollut muille ja on edelleenkin minulle.
Olen hyväntahtoinen ja ystävällinen ihminen. Minulla ei kuitenkaan ole voimavaroja toimia jatkuvasti toisen ihmisen tukihenkilönä, vaan haluan että ihmissuhteeni ovat tasavertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän pari tyyppiä, ketkä ovat aidosti hyviä, rehellisiä ja kilttejä ihmisiä. Jostain syystä he vain ovat todella epätykättyjä. He eivät käyttäydy mitenkään ylimielisesti tai tuo esille omaa hyvyyttään, mutta suurin osa ihmisistä vaistomaisesti suhtautuvat heihin heti lähes vihamielisesti.
Kateus tekee tuota. Jotkut eivät pysty hyväksymään toisten hyvyyttä, vaan heille se on vihamielisyyttä aiheuttava asia, jonkinlainen uhka heitä itseään kohtaan. He kokevat, että toisen hyvyys on heiltä itseltä pois. Joten hyvyydestä pitää olla katellinen ja vihamielinen.
Mä oon kiva ja lempeä. Mutta en anna omaa energiaani toisten ammennettavaksi. Löydä oma energiasi ensin ja alat vetämään sitä puoleesi.
Miksihän sitä aina onnistuukin törmäämään näihin aluksi tosi mukaviin ihmisiin mutta päätyy lopulta siihen että toinen maksattaa kaiken itsellään, jollei ole kymmentä minuuttia ennen tapaamista perunut? Ja silti onnistun tuntemaan huonoa omaatuntoa kun en ole 'ehtinyt' viime aikoina nähdä... Miehissä osaan varoa liian mukavia mutta naisten suhteen olen mennyt pari kertaa ansaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän pari tyyppiä, ketkä ovat aidosti hyviä, rehellisiä ja kilttejä ihmisiä. Jostain syystä he vain ovat todella epätykättyjä. He eivät käyttäydy mitenkään ylimielisesti tai tuo esille omaa hyvyyttään, mutta suurin osa ihmisistä vaistomaisesti suhtautuvat heihin heti lähes vihamielisesti.
Kateus tekee tuota. Jotkut eivät pysty hyväksymään toisten hyvyyttä, vaan heille se on vihamielisyyttä aiheuttava asia, jonkinlainen uhka heitä itseään kohtaan. He kokevat, että toisen hyvyys on heiltä itseltä pois. Joten hyvyydestä pitää olla katellinen ja vihamielinen.
Hyvä ihminen saa "normaalit" ihmiset näyttämään huonoilta. Esim. Töitä ei saisi tehdä liian tehokkaasti, koska se saa muut näyttämään puhelinta näppäileviltä laiskureilta.
Minäkin näen aloituksessa vain sen, että ap haluaa saada toisesta turvaa, välittämistä ja rakkauden kohteen. Ei mitään siitä mitä hyvää hän toisi toiselle.
Minä olen sellaisessa ihmissuhteessa, jossa tasapaino on juuri noin. Minun pitää antaa, minun pitää tukea, minun pitää jaksaa ja joustaa ja ymmärtää ja välittää. Kyseessä ei onneksi ole parisuhde, niin saan etäisyyttä helposti, kun en jaksa. Mutta tuollaista ei todellakaan jaksa, kun toiselta ei saa muuta takaisin kuin lisää odotuksia ja toiveita.
Toinen sitten vain ihmettelee, että mikäs meillä on huonosti, kun hänhän voi minun ansiostani niin hyvin. Niinpä. Edelleen hän on se joka voi hyvin. Ei sitä edes kiinnosta miten minä voin.
Olen tuon ihmisen kanssa tekemisissä auttamishalusta ja vastuuntunnosta. Vaikka en itse ihmissuhteesta saa sitä mitä ansaitsisin, niin saan jotain tyydytystä siitä, että onnistun toisen auttamisessa, ja olen saanut hänet nostettua syvästä suosta elävien kirjoihin.
Kun ihminen on kyllin masentunut "valkoinenkin on mustaa", eli ensin olethan hakenut apua? Jos olet ja hyväksyt itsesi, jaksat elää ilman tiettynlaista ystävyyttä. Liian monet ovat hyväksikäyttäjiä tavalla tai toisella.
Nyt saa vapaasti nauraa, mutta Maaseudun tulevaissu lehdessä on ihan kirjeenvaihto ilmoituksia, ETssäkin ainakin ennen. Kirje on kuin ystävän halaus. Eräs tapa tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän pari tyyppiä, ketkä ovat aidosti hyviä, rehellisiä ja kilttejä ihmisiä. Jostain syystä he vain ovat todella epätykättyjä. He eivät käyttäydy mitenkään ylimielisesti tai tuo esille omaa hyvyyttään, mutta suurin osa ihmisistä vaistomaisesti suhtautuvat heihin heti lähes vihamielisesti.
Kateus tekee tuota. Jotkut eivät pysty hyväksymään toisten hyvyyttä, vaan heille se on vihamielisyyttä aiheuttava asia, jonkinlainen uhka heitä itseään kohtaan. He kokevat, että toisen hyvyys on heiltä itseltä pois. Joten hyvyydestä pitää olla katellinen ja vihamielinen.
Hyvä ihminen saa "normaalit" ihmiset näyttämään huonoilta. Esim. Töitä ei saisi tehdä liian tehokkaasti, koska se saa muut näyttämään puhelinta näppäileviltä laiskureilta.
Tuli mieleen pari äitikaveria, joita selvästi alkoi ärsyttää se, etten rähjännyt lapsilleni. He olivat kerta kerralta vihamielisempiä minua kohtaan. Enkä lässyttänyt enkä jeesustellut, en vain huutanut lapsilleni pää punaisena.
Täällähän minä olen.
On meitä, muitakin, mutta emme tee itsestämme numeroa. Moni on sanonut minulle, että olen täydellinen mutta en nyt noin sanoisi sillä kyllä minulta vikoja puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kiltti ja siten myös helposti hyväksikäytettävissä. Olen toiminut magneettina seksistisille, narsistisille ihmisille ym. timanteille. Nyt olen kuilussa masentuneena/uupuneena, vailla voimia käsitellä vaikeaa parisuhdetta, jossa en enää jaksaisi olla mutten kykene irtaantumaankaan.
Unohtelen asioita ja sanoja, toimin töksähtelevästi ja olen äärimmäisen epävarma. Tämä on kuin loputon kierre, jossa kukin tekijä vain lisää toisen oireilun voimakkuutta. Väsymys on järkyttävä, eikä uni edes auta jaksamiseen. Haluaisin huutaa, että auttakaa minua.
Sama. Sairaan kiltti täällä. Herkästi ja empaattisesti vaistosin kaikkien kaikki. Mitä ahdistuneemmalta näytin, sitä onnellisempi narsisti oli. Jos yritin vähän toipua, narsisti heittäytyi sairaaksi ja pyysi hoivaa. Pian hän taas ajoi oloni epämukavaksi, ja itse taas voimaantui. Tuo on äärimmäisen kuluttavaa. Älkää päästäkö ketään kotiinne, pian on isäntä talossa joka ovessa ei ole hänen nimeä.
Narsisti on loinen joka tuhoaa kaiken ympäriltään ja kiltti on narsistin herkkuruokaa, kivoin lelu.
Onneksi nykyään voi saada keskusteluapua ja kun ymmärrät kuvion, voi toipua.
Minulla sama ongelma. On sanottu "liian kiltiksi" jo pienenä, primääriongelma on kuitenkin ollut (opittu) epävarmuus jota yritän työstää terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Yhden sellaisen tosi kivan tapasin vuosia sitten ja ihastuin häneen. Tunne ei ollut molemminpuolinen ja jäimme tuttaviksi. Ostan hänelle lähinnä lahjoja säännöllisesti, emmekä tapaa koskaan. Hän myös huomasi, etten ole kovinkaan suosittu tai "cool", joten siksi hänen kaverikiintiössäänkään ei ole minulle tilaa.
Ette tapaa koskaan, mutta ostat hänelle lahjoja säännöllisesti???????
Kannattaa mennä esim. retriiteille ja hankkiutua henkisyydestä kiinnostuneiden seuraan (buddhalaisuus, meditaatiot, jooga, luonnonmukaisuus...) Siellä on hyvyyttä, kauneutta ja rakkautta, jota et täältä yhtä helposti löydä. (Oon täälläkin muutamia ;)
Lähde seikkailulle ja aloita lukemalla vaikka Tollea tai Wayne Dyeria. Mene Minä Olen -messuille tai lue Voi Hyvin - lehteä. Löydätkö niistä oman juttusi?
Vierailija kirjoitti:
Täällähän minä olen.
On meitä, muitakin, mutta emme tee itsestämme numeroa. Moni on sanonut minulle, että olen täydellinen mutta en nyt noin sanoisi sillä kyllä minulta vikoja puuttuu.
No mitäs vikoja sulta puuttuu? Kun itse näin kierosti asian ilmaiset. Minäkin oon aika hyvä ihmiseksi, mutta toisin kuin sulta, multa kyllä hyveitä puuttuu.
On sellaisia olemassa, mulla esim. kotona yksi ;)
Oon joidenkin kommentoijien kanssa samaa mieltä, ettei välttämättä Suomen rajojen sisäpuolelta löydy. Meillä on aika kova ja sisäänpäin kääntynyt kulttuuri.
Upeimmat ja epäitsekkäimmät tapaamani ihmishelmet on kaikki ulkomaalaisia. Pari heistä kyllä asuu Suomessa.
Minä olen kiltti ja siten myös helposti hyväksikäytettävissä. Olen toiminut magneettina seksistisille, narsistisille ihmisille ym. timanteille. Nyt olen kuilussa masentuneena/uupuneena, vailla voimia käsitellä vaikeaa parisuhdetta, jossa en enää jaksaisi olla mutten kykene irtaantumaankaan.
Unohtelen asioita ja sanoja, toimin töksähtelevästi ja olen äärimmäisen epävarma. Tämä on kuin loputon kierre, jossa kukin tekijä vain lisää toisen oireilun voimakkuutta. Väsymys on järkyttävä, eikä uni edes auta jaksamiseen. Haluaisin huutaa, että auttakaa minua.