Suurin saavutuksesi tähän asti?

Vartaloni, useamman tuhannen treenitunnin ja tiukan ruokavalion tulosta. Valmistuminen tiedekorkeakoulusta noin kolmeen vuoteen ja hieno ura ulkomailla tällä hetkellä. Kaikki tämä elämällä tasapainoista ja sisällöllisesti rikasta elämää läheisten ja hyvien ystävien kanssa.

Paha sanoa. Ajokortti ja ylipäänsä ajaminen tuntuu suurelta saavutukselta minusta koska pelkäsin sitä niin vietävästi etukäteen. Toisaalta kolme lasta, väitöskirja ja hyvä työpaikka sekä julkaistu kirja on ehkä objektiivisesti isompia saavutuksia...

30, en tässä hakenut mitään sellaista, mitä joku muu ei olisi tehnyt paremmin. Silloinhan juuri kukaan ei olisi saavuttanut mitään. aina löytyy joku joka osaa ja ymmärtää paremmin.

mutta onhan jokaisen elämässä joku huippuhetki, jolloin ajattelee että "hei vautsi vau, teinpä aika hemmetin hyvin tuon jutun!".

on ihan tervettä joskus vaan pysähtyä hehkuttamaan omia aikaansaannoksiaan. siitä nousee hyvä fiilis ja itsetunto.

älä kainostele, sano vaan mitä sellaista olet tehnyt että vieläkin hyrrää vatsassa hyvä mieli kun sitä ajattelet!

ap

Osallistuminen kansallisiin kukkasidontakilpailuihin

Ylästeella tulin raamattuvisassa toiseksi

Minä tulin ala-asteella hiihtokilpailuissa kolmanneksi :-) .

Mä pidän saavutuksinani mm. valmistumistani ammattiin vuos sitten. Kävin samalla töissä ja pyöritin pikku perhettä. Suurin saavutukseni on huumehelvetistä hengissä selviytyminen ja siitä omin voimin kuntoutuminen.

Rakastin yhden lapsen terveeksi. Ei siis ollut omani. Lähtötilanteessa hän oli aivan hyytelöä, tunne-elämä pahasti vaurioitunut. Nyt aivan loistava tapaus, nuori aikuinen, jolla on kaikki mitä menestymiseen (ja onneen!) tarvitaan.

Pakko sanoa näin ohiksena Ap, että oot ihanan kannustava ja positiivinen ! :) Mahtavaa ilostuttamista!

Kirjoitin romaanin ja sain sen julkaistua isossa kustantamossa. Olin haaveillut siitä aina.

Juuri muuta en sitten olekaan saanut aikaiseksi.

Olen ollut työelämässä 15-vuotiaasta, muutin kotoa toiselle paikkakunnalle 16-vuotiaana. Pääsin haluamaani kouluun ensimmäisellä yrittämällä, opiskelumenestys on ollut yllättävän hyvää. Uskalsin lähteä kaksi kerta ulkomaille elämään vuodeksi. Valmistuin ja SAIN VAKIPAIKAN!!!

Vanhemmilta en koskaan ole saanut tukea - en rahallista tai henkistä. Ehkä juuri siksi on ollut helppo mennä oman pään mukaan. Olen tehnyt sellaisia asioita, mitä itse olen halunnut.

Perheen kun vielä saisi, niin olisi hyvä :) Tosin olen vasta 25-vuotias, kyllä tässä ehtii vielä :)

Ensimmäinen elvytys järkytti. Mutta kun törmäsin ihmiseen kuuuukausia myöhemmin kaupassa, tuli upea tunne: Olen pelastanut hengen!

Nousin palstan vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi.

-Mies 29v-

Olen 45-vuotiaana kovin ylpeä saavutuksistani. Olen alkanut ymmärtää itseäni ja muitakin ihmisiä, ja jopa lähestulkoon pitämään näkemästäni. Olen oppinut rakastamaan, olen antanut vanhemmilleni anteeksi ja kyennyt solmimaan niin toimivat suhteet kuin osaan, ja suunta näyttää edelleen paranevan. Olen alkanut ymmärtää, miten vetäytyvä ja pelokas oikeasti olen, mutta olen opetellut opettamaan itselleni toisenlaista olemisentapaa. Nuoruuden äkkipikainen pitkävihaisuus alkaa vaihtua vastakohdakseen. Olen alkanut elvyttää sukusuhteita.

Olen selviytynyt hankalassa pitkässä liitossa, olen oppinut elämään niin, että masennus, unettomuus tai sairaudet eivät juuri haittaa, vaikka niiden kanssa aina pitää neuvotella. Mies näyttää jatkuvasti hiukan vähemmän kireältä ja kunnian siitä otan surutta itselleni. Ollaan onnistuttu yhdistämään näkemykset lastenkasvatuksesta, ja siitä osaan antaa arvostusta miehellekin. Olen onnistunut säilyttämään ystäviä ja hankkimaan uusia, sekä saamaan ihmisistä enemmän irti aina enemmän, riippumatta siitä, onko kysymys yhteistyöstä, ystävyydestä vaiko vain hetkellisestä vuorovaikutuksesta. 

Olen helpottanut ihmisten lisäksi muidenkin ahdistuneiden eläinten tilaa. Eläimet pitävät minusta. Olen tutkinut, miten hevosen kokoaminen pitää suorittaa aina aiempaa helpommin ja puhtaammin, ja olen erittäin tyytyväinen tuloksiin. Piaffe-passage -siirtymät ovat minusta helppoja ja hauskoja, vaikka kilparatsastajat pitävät niitä hyvin vaikeina. Minäpä tiedän nykyisin, miksi. Syyt eivät ole ne, jotka he yleensä listaavat.

Olen oppinut tekemään valintoja aiempaa paremmin ja rauhoittumaan, kun ahdistus nousee. Eläimen ja ihmisen ahdistuksen kesyttäminen ovat samansukuista puuhaa. Lapsen kanssakin on ollut paljon helpompaa näillä taustatiedoilla. Olen ylpeä, että onnistuttiin lopulta saamaan lapsi, ja niinkin tyytyväinen lapsi, että tuo äsken toi minulle kesän ensimmäiset mustaherukat suoraan suuhun. Kyllä maistui hyvältä.

Sain tehtyä gradun pitkään haudottuani, ja siitä tuli oikein hyvä. Olen uskaltautunut omille teilleni filosofina ja se on ollut paljon onnellisempi ratkaisu kuin se, että olisin yrittänyt tehdä uraputkessa suunnilleen sitä kuin muutkin ja koko ajan häveten, koska en olisi tyytyväinen tuloksiin. Sivuraiteella on ollut aikaa miettiä asioita moneen kertaan ja monelta kantilta, kun aikaa ei ole tarvinnut käyttää pätemiseen.

Jos vielä onnistun palauttamaan junan niille raiteille, joista saa elannon, olen loputtoman onnellinen ja kiitän itseäni joka ilta siitä, että olen jaksanut olla sitkeä ja salaa määrätietoinenkin.

Väikkäri oli minulle sellaista tervanjuontia, että pidän sen valmiiksi saamista saavutuksena. Oli myös saavutus päästä opiskelemaan alalle, jolle pääsi se prosentti hakijoista, vaikka opinnot jäikin kesken

Pääsin oikeustieteelliseen parhailla pisteillä valituista! :) Olen niin ylpeä itsestäni, koska ala on ollut pitkäaikainen unelmani.

No en aikoinaan koulukiusauksesta johtuen valmistunut edes peruskoulusta, en koskaan mennyt uusimaan kokeita jotta olisin saanut päästötodistuksen ja nykyään olen esimiehenä hyvässä työssä. Tätä pidän suurimpana saavutuksena, koska olen täysin työnteolla päässyt tähän pisteeseen jossa alaisenani on korkeakoulusta papereita saaneita ihmisiä.

saanut 3 tyttöä

kasvattanut lapseni aikuiseksi

Oxfordin yliopiston oikis. :) Suomi ei kiinnostanut missään kohtaa. Tuntui hullulta istua siellä ja ajatella, että hei, oonkohan mä oikeesti jotenkin fiksu.