Miten jaksatte EVVK -miehiä?

Niin, miten jaksatte miehiä, joita ei huvita mikään? Mä alan olla omaani ihan kypsä. Jos en suunnittele perheelle jotain pientä kesälomareissua, ne jää tekemättä ja jos sunnittelen, ukko ei kommentoi paitsi viime hetkellä ja reissussa narisemalla. Jos meillä on jotain remontoitava tai korjattava, monta vuotta saa kehottaa toimimaan.

Nytkin meni tänä kesänä hermot, ja maalasin itse kotona mitä maalattavaa oli, tapetointi on vielä vähän kesken. Olen ollut koko ajan töissä, mies lomalla, joten painan hommia kotona illat. Kun olen pyytänyt apua mies kiukuttelee "saa kai sitä edes leikkiä". Leikkii siis lasten kanssa, mutta kai aikuinen voisi tehdä muutakin kuin leikkiä aamusta iltaan?? Kun poika on pyytänyt isää tekemään pientä remonttia talon ulkopuolella, että saisi itsekin osallistua (ja olisi vähän maalaus- ja nikkarointihommaa), niin vastaús oli että "eiköhän nyt tehdä yks remontti ensin loppuun". Joo, siis minä teen... ja varmaan sen toisenkin, kunhan jään lomalle.

Mies kieltäytyy lähes aina lähtemästä kyläreissuille (tyyliin mummon 80v. päivät), kun ei voi kun just pitää ajaa nurmikko. Ja nyt olen puhunut pienestä kesälomamatkasta koko kesän, vastaus aina "mmm..." "hmmm". Ei muuta. Oletin, että on nyt kivirekenä taas kuitenkin lähdössä, kun lapset ovat sen ikäisiä vielä, että kaksi aikuista on ihan paikallaan. No, tänään sanoin, että nyt pitää varata sitten tänään se hotelli ja ostaa junaliput jne. Niin vastaus oli "menkää te". Kun mainitsin, että tarvitsisi toisen aikuisenkin ja olisi kivaa tehdä perheenä jotain (kun ei tehdä edes kahdestaan, niin voisi joskus olla edes jotain ekstraa), niin ei. "Mä maksan sen reissun vaikka sun äidille, kysy sitä". Just.

Eikä se tajua, että on loukkaavaa yrittää rahalla päästä vaimosta eroon. Lapsille olisi hoitaja, jos joskus kävisimme syömässä tai elokuvissa, yhdessä lenkillä, sienessä tai marjassa, mitä vaan kahdestaan. Joitakin vuosia sitten yritin kerran pari vuodessa järkätä, mutta kun aina on naama väärinpäin ja naristaan just silloin viime hetkellä, ajoissa ei koskaan sano, ettei huvita. Ja vaikka sanoisikin, niin eikö ihminen voi joskus edes tehdä jotain, mistä toinenkin pitäisi?? Olen myös ehdottanut, että voisin alkaa harrastaa hänen kanssaa ampumista radalla (mies metsästää), vaikka tarkkuusammuntaa, mutta ei huvita. Mies ei oikeasti halua tehdä mitään. Ei minun kanssani ainakaan.

Mä en kohta jaksa enää. Jotenkin tyhmää olla yhdessä, kun yhdessäolo tarkoittaa, että asutaan samassa talossa ja hoidetaan samoja lapsia.