Lue keskustelun säännöt.
Sapattivuosi säästöillä..kokemuksia?
13.07.2021 |
Olen ollut töissä kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen. Näitä vuosia on leimannut jatkuva kiire, paineet ja vastuu - ja olen koko ajan kuvitellut/luullut/huijannut itseäni että "pian helpottaa" - kunhan kokemusta karttuu ja osaa ottaa iisimmin, tai että maailman taloustilanne muuttuu ja työt vähenee yms.
No, eipä ole käynyt näin, vaan oikeastaan toisin päin. Kiire ja vastuu vaan lisääntyy, ja oma into työtä kohtaan vaan laimenee koko ajan..
Lisäksi mulla on harrastus, joka on tosi tärkeä ja haluaisin kehittyä ja parantua siinä. Kyseessä taiteellinen harrastus, johon en ole tässä vaativan työn ohessa pystynyt panostamaan, vaan se on jäänyt välillä kokonaan.
Olenkin miettinyt, että millä tavalla pääsisin irti tästä oravanpyörästä.
Yksi vaihtoehto olisi, että vaan lopettaisin työt ja eläisin säästöillä jonkin aikaa - olen laskenut, että pärjäisin hyvin vuoden, jopa puolitoista. Ja tämän ajan panostaisin tähän harrastukseen, lepäämiseen ja itseni kehittämiseen.
Ja luottaisin siihen, että löydän taas töitä puolentoista vuoden päästä.
Huonona puolena se, että siihen palaa vuosien säästöt.
Toinen vaihtoehto olisi osa-aikaisuus. Mutta työn luonteesta johtuen, en usko että tämä onnistuisi kovin hyvin. Ts. vaikka työtunteja olisi vähemmän, niin vastuu ja paine ei katoa, enkä kokisi samalla tavalla olevani vapaa.
Kokemuksia kellään?
Kommentit (22)
Minä pidin sapattivapaavuoden nelikymppislahjana itselleni.
Tarpeeksi rohkeutta kerättyäni otin hoitoalalta loparit. Olin tosi väsynyt alaan jo useamman vuoden, ja se kyllä motivoi todenteolla säästämään kaikki liikenevät sentit haaveissa siintävää vapaata vuotta varten...
Loppujenlopuksi ei mennyt edes niin paljoa rahaa kuin kuvittelin, alle 10 000 €. Maksoin kaikki omat kuluni (mm. autoni kulut josta en luopunut vuoden ajaksi) ja puolet ruoasta, kodintarvikkeista, lasten jutuista, mutta asumiskuluista tehtiin miehen kanssa diili; sapattivapaan ajan minä hoidin kaikki kotityöt, ja mies maksoi minunkin puolikkaani asumiskuluista. Oli win-win molemmille.
Mitään kummempia kommentteja en saanut, kukaan ei paheksunut (ainakaan niin että olisin kuullut), jotkut sanoivat etteivät voisi itse lopettaa töitään koska nauttivat työstään tai tylsistyisivät jos palkkatyötä ei olisi (tätä minun on "hieman vaikea" ymmärtää, itse en todellakaan tylsistynyt sapattivuotena kertaakaan ...mutta ymmärrän kyllä, että olemme erilaisia), muutama ihasteli asiaa ja kertoi haaveilevansa samasta. Kuitenkaan suurin osa ei tuntunut edes ajattelevan koko sapattivapaatani, ihmisethän tunnetusti keskittyvät pääasiassa itseensä ja omiin tekemisiinsä. Ja hyvä niin. :)
Töitä löytyi sapattivuoden jälkeen eri alalta, ja vapautta ja leppoisampaa elämisentahtia arvostin/arvostan sapattivuoden jälkeen niin paljon, että teen nykyään osa-aikaista, vajaata työviikkoa. Rahat riittää, kun en erityisemmin nauti kuluttamisesta, ilo elämään tulee itselleni ihan muista asioista. Esim. stressittömyydestä, kiireettömyydestä, hyvistä ja riittävistä yöunista, ja siitä että on aikaa ja jaksamista olla läheisten seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me oltiin miehen kanssa vajaa vuosi yhdessä. Yhtäaikaa irtisanouduttiin. Elämäni toiseksi parasta aikaa (paras oli heti työelämään paluun jälkeen seurannut äitiyslomavuosi). Itse olin vajaa kolmikymppinen, mies muutaman vuoden vanhempi ja urakiidossa. Ei loppunut ura tähän kummallakaan vaan itse asiassa kehittyi parempaankin lopulta.
Säästöt meni mutta kulutettiinkin surutta, syötiin hyvin ja ryypätä rellestettiin keskenämme täysin vapaasti ja harrastettiin kerrankin niitä mihin ei aiemmin koskaan ehditty. Ei tarvetta ollut pihistellä, meillä oli kummallakin paljon lainaa mutta tulotkin olleet aikoinaan hyvät.
Ei harmita yhtään että kesken ns. parhaan työelämäajan otettiin sapattivapaa, ja hyvin kumpikin päästiin työelämään heti kun itse niin haluttiin. Rekryssä kysyttiin asiasta mutta hyväksyttiin selitys mutinoita (siis se rekrytoija).
Tästä tosin nyt aikaa jo kohta 5 vuotta ah, ihania muistoja.
Ainoa vähänkään negatiivinen asia minkä havaitsimme oli, että sitä tavallaan tippui normimaailmasta ulkopuolelle - suurin osa sosiaalisista kontakteista, menoista yms liittyi työelämään ja kun siellä ei enää ollut, niin pian huomasi olevana kaikesta aika pihalla. Noh, siihen varmasti voi vaikuttaa omalla käytöksellään jos haluaa; me ei vain haluttu.