Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kummin valintaperusteet
15.07.2014 |
Millä perusteella valitsette lastenne kummit? Minua pyydettiin kummiksi sellaisen perheen taholta, jonka kanssa en juuri ole tekemisissä. Kyseessä on sukulainen, mutta ei juuri nähdä, joitain lahjoja olen toimittanut heidän muille lapsille lähinnä kohteliaisuussyistä ja kylässä olen käynyt heillä noin kerran vuodessa. Kohteliaisuussyillä tarkoitan sitä, että eräs minulle hyvin läheinen sukulainen on heidän kanssaan tekemisissä ja sen vuoksi olen yhdessä hänen apunaan esim. hankkinut lahjoja.
Olemme myös hyvin erilaisia perheitä eli esim. kiinnostuksen kohteet ja arvot meillä poikkeaa aika lailla. Enkä nyt todellakaan sano, että toinen perhe olisi huonompi vaan, että ollaan vain erilaisia. Sen vuoksi emme ole hirvittävän läheisesti 'ystävyystyneetkään', kun esim. harrastukset tai työt eivät ollenkaan osu yhteen. Tuntisi hyvin epäluontevalta yrittää toimia tässä tilanteessa lapselle läheisenä ja hyvänä kummina.
Itse kummia valitessa kyllä haluaisin, että kummin kanssa oltaisiin jo muutenkin oltu tekemisissä ja ystävystytty. Minulla on ikäviä muistoja kummista, joka ei koskaan käynyt kylässä eikä muistanut mitenkään. Enkä nyt tarkoita rahaa, vaan esim. kutsua kotiinsa kylään. Hänet oli pyydetty kummiksi sukulaisuuden vuoksi, kun hänellä ei vielä ollut kummilasta. Ei sitten vissiin kehdannut kieltäytyä. Ja en todellakaan tahtoisi itse olla samanlainen kummi kenellekään, joten onneksi oli 'hyvä syy' kieltäytyä kummiudesta ja toivon, että lapsi saa oikein läheisen kummin itselleen.
Kehtaako kukaan muuten myöntää ajattelevansa rahaa kummia valitessa?
Kommentit (4)
Minä kieltäydyin koska en kuulu kirkkoon, kerroin toki voivani olla siviilikummi ja niin olenkin, kastetilaisuudessa en vaan ollut esillä.
Meidän tytöllä on kummina mieheni veli, sukulaisuus ja läheiset välit, sekä veljeni tytärpuoli, sukulaisuus ja minä olen aina pitänyt häntä melkeinpä pikkusiskona.
Ei mekään ketään serkkua kyllä pyydettäisi jos ei tekemisissä oltais
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ota kummiasioita kovin vakavasti. Ne ovat täysin muodollisia asioita, joissa on lähinnä nostalginen vivahde niiltä ajoilta, kun ihmiset olivat uskovaisia ja toisaalta orvoksi jäämnen oli aika yleistä. Suurin osa kummeista ja kirkkoon kuuluvista perheistä ei tänä päivänä ole pätkän vertaa uskonnollisia, ja moni olisi varmaan aika järkyttynyt jos kummi alkaisi antaa uskontokasvatusta lapselle, joten jo siitä näkökulmasta kummit voivat rentoutua ja hoitaa kummiutensa miten itselle parhaiten sopii.
Eivät minunkaan kummini ole ikinä pitäneet minuun mitään yhteyttä, eikä tule mieleenkään että siitä olisi jäänyt mitään ikäviä muistoja. Hyvänen aika sentään. :)
Me olemme pyytäneet kummeiksi niitä jotka meidän suvussa nyt sattuvat vielä kuulumaan kirkkoon. Ei heitä turhan paljon ole. Mitään rahaa tai lahjoja emme halua, lapsilla on tavaraa muutenkin ihan liikaa. Emme oikeastaan odota kummeilta yhtään mitään. Ja itse kummina olen laiskansorttinen. Korjatkoon kummilapseni sitten aikanaan tästä aiheutuneet traumat olemalla parempia kummeja omille kummilapsilleen. :P
En kyllä itse ihan ymmärrä sitä, että mitä järkeä on kuulua kirkkoon, kastaa lapsi ja pyytää kummeja, jos kummeilla ei ole mitään merkitystä. Eikä myöskään sillä uskonnollisella kasvatuksella. Tietysti, jos olette kummien kanssa sopineet, että he ovat vaan nimi paperilla, niin siitä vaan ;) Minusta oli lapsena outoa se, ettei sylikummi ollut missään tekemisissä kanssa (hänen siskonsa kyllä oli ja ihmettelen, miksei häntä pyydetty kummiksi).
Loukkaannutteko, jos joku kieltäytyy kummiudesta? Vähän tuli sellainen olo, että en olisi saanut kieltäytyä, kun ei tullut kutsua ristiäisiin ;)
AP
Alue: Aihe vapaa
Minusta on epäkohteliasta kieltäytyä kummiudesta kun kummiksi pyydetään! Mikä se muka on hyvä syy??