Oletko koskaan nuoruudessasi jättänyt sellaista miestä, jonka jättämistä olet katunut vielä vuosien jälkeen?
Eli toimit sillä hetkellä omasta mielestäsi oikein, mutta vuosien jälkeen olet tajunnut että ei välttämättä olisikaan kannattanut luopua hänestä.
Kommentit (23)
En, mutta hyviä miehiä olen ohittanut. Nuorena oli huono miesmaku.
En ole. Kyllä sen tietää, jos joku mies ei ole omaan makuun.
Ei sellaista kannata katua. Päinvastoin, voi ajatella, että senkin minä olisin saanut...
No oli pakko luopua. Jukka oli silti kiva.
En. Oikeastaan oli hölmöä alkaa seurustella alunperinkään. Kyllä sen jo alusta asti tiesi ettei tästä tule mitään. Mutta nuorena halusi kuitenkin saada kokemuksia.
En, kaikki miehet on aina jättäneet minut, oli ne hyviä tai huonoja. Ei tarvitse sen suhteen katua.
En, olen katunut etten jättänyt aiemmin.
Tyyppi on lihava ja kalju nykyään..
Olisin eronnot..yöökk kauhee setämies
Jahtaa nuoria tytöjä edelleen..yöök
Oli kaupungin kaunein mies nuorena
Olen.
Tapasin tyypin hiljattain 15 vuoden jälkeen. Kovasti mietityttää että olisi pitänyt tarttua hänen tarjoukseensa silloin muinoin. Ehkä se ei olisi myöhäistä ellen itse olisi naimisissa.
En tiedä. Yksi vähän mietityttää, saatoin tehdä virheen kun lopetin sen jutun.
Nuoruuden rakkaus oli tosi kiltti, mutta tavallista "rumempi". Nykyinen mies komea, mutta sen luonteessa häviää 10 - 0.
En nyt varsinaisesti ole katunut mutta useamman kanssa olen kyllä paneskellut vaikka olemme olleet tahoillamme parisuhteissa.
Seurustelin pitkään opiskeluaikana tosi mukavan ja fiksun pojan kanssa. Ajattelin silloin, että tästä kannattaa pitää kiinni. Erosin hänestä tästä huolimatta.
Oli oikea ratkaisu ainakin minulle. Uskon ja toivon, että hän on tyytyväinen nykyisen puolison kanssa. Nuorena olin toki oikeassa, että hän tulee menestymään ulkoisesti ainakin loistavasti.
en nyt niin kauheasti ole jäänyt kaipaamaan, seksiä vähän kyllä
No hetken, kun näin verotiedot. 160 000 €/v 😁
En ole. Olen tyytyväinen, ettei niistä suhteista tullut mitään, suorastaan helpottunut. Yksi mies kyllä ajattelee näin minusta, että itken hänen peräänsä.
En ole. Yksi on jota välillä mietin mitä hänelle kuuluu, oli vaan hyvää aikaa silloin yhdessä niin kauan kun sitä kesti.
En ole hyvä sitoutumaan. Nuorena tuli oltua aika levoton. Myöhemmin alkoi koko homma hieman tympiä ja mielenkiinto suuntautui elämän muille alueille. Mutta ihan tyytyväinen olen että tuli elettyä.
Nyt hyvinkin aikuisena arvostan itsellistä vapaata elämää. Enää en jaksaisi säätää ja ketään en varmasti jaksisi - itseni tuntien- liian lähelle elämääni.
En. Aina lopulta olen tajunnut että hyvä kun jätin silloin, ei tarvitse nyt kärsiä. Olen säästynyt monelta turhalta mielipahalta.