Naapurin lapset jatkuvasti vaarassa, mitä teen?

Kylläpä alko tekeen mieli kiivetä puuhun tätä ketjua lukiessa :D Mun lapsuudessa me kiipeiltiin hyvinkin paljon, kivaa oli.

-Äiti 23v

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 10:21"]32: Lapset ovat 6 ja 8 mutta emme ole naapureita, ei ole mitään puroa tuossa, eikä se minua haittaisikaan. Naapureiden mielestä on ihan ok että lapset kiipeilevät puussa niin en ole mennyt lapsille valittamaan. Se on aikuisten päätös. Olen kyllä sanonut naapurille, että maja on ihan liian korkealla enkä halua lapsiani sinne niin naapuri vastasi vain että selvä mutta heidän lapset saavat mennä.

Aina voi tapahtua jotain kamalaa vaikka kävellessä mutta en silti anna lasten pyöräillä ilman kypärää, olla veneessä ilman pelastusliivejä tai kiipeillä isoihin puihin. Kaipaisin apua siihen, miten voisin saada naapurin ymmärtämään vaaran ilman että hän pitää minua hysteerisenä valittajana ja varmistaa etteivät omani mene majaan kun silmäni välttää. ap

[/quote]

Et mitenkään koska olet hysteerinen.

Pyöräilykypärä suojaa vain päätä, eikä sitäkään loputtomiin.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 10:21"]

32: Lapset ovat 6 ja 8 mutta emme ole naapureita, ei ole mitään puroa tuossa, eikä se minua haittaisikaan. Naapureiden mielestä on ihan ok että lapset kiipeilevät puussa niin en ole mennyt lapsille valittamaan. Se on aikuisten päätös. Olen kyllä sanonut naapurille, että maja on ihan liian korkealla enkä halua lapsiani sinne niin naapuri vastasi vain että selvä mutta heidän lapset saavat mennä.

Aina voi tapahtua jotain kamalaa vaikka kävellessä mutta en silti anna lasten pyöräillä ilman kypärää, olla veneessä ilman pelastusliivejä tai kiipeillä isoihin puihin. Kaipaisin apua siihen, miten voisin saada naapurin ymmärtämään vaaran ilman että hän pitää minua hysteerisenä valittajana ja varmistaa etteivät omani mene majaan kun silmäni välttää. ap

[/quote]

tiesin, ettet ole naapurini, koska meillä ei ole majaa puussa, ei ole sellaisia puita, johon voisi rakentaa, paitsi tuossa kunnan maalla :) Sitä paitsi olisit varmaan kauhistellut sitäkin, että olen kieltänyt puuttumasta meidän lasten kiipeilyyn, koska en pidä sitä liian isona riskinä :)

puumaja on varmasti kiehtova melkein jokaisen lapsen mielestä.

Olen asunut maaseudulla, meillä oli iso pihapiiri kun se loppui niin alkoi pellot ja metsät. Järvi oli n 200 metrin päässä, siis omaa rantaa ja kylätie välissä, silloin ei tosin montaa autoa mennyt ja karvaooppelit kulki myös. Tietyst asiat sanottiin mutta ei meitä vahdittu. En muista että kukaan olisi koskaan kylällä hukkunut edes. Talvet laskettiin mäkiä ja hiihdeltiin. Puihin en juuri kiivennyt mutta tottakai siihe n aikaan puissa monet kiipeili enkä muista että olisivat puusta edes tippuneet että luita olisi mennyt rikki tai tullut muutakaan.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 10:20"]

En voi sille mitään, mutta kuulostat ihan Viljonkalta, jonka lapset leikkivät villejä leikkejä muumipeikon & co. kanssa. Muumipappa koisaa riippumatossa ja muumimamma on keittiössä pannut poristen. Ovelle saapuu Viljonkka täynnä pyhää vihastusta muumien löperöstä asenteesta.

Toisaalta ymmärrän sinua. Tuo on vanhemmuudessa vaikeinta. Miten asettaa järkevät, terveet rajat ilman että ylisuojelee?

Miten korkealla se maja on metreissä?

[/quote]

En ole mitannut mutta majan pohjaa ei yllä koskettamaan. Ehkä kolme metriä suunnilleen. ap

Meillä lapset ovat eläneet koko ikänsä rakennustyömailla, milloin on ollut 6 metrinen monttu talon vieressä, milloin kattotyömaa, milloin sisältä on puuttunut lattia. Kaksi vanhinta olivat alle kaksivuotiaita, kun päättivät kiivetä tikapuita pitkin matalalle katolle ja tulivat sieltä pyynnöstä nätisti alas.

Nyt lähestyvät kymmentä ikävuotta ja ainoa tapaturma, mikä on sattunut sattui päiväkodissa tarkan valvonnan alla ;) Muuten ollaan selvitty mustelmilla ja laastareilla, eikä niitäkään paljoa.

Eli itsesuojeluvaisto on varsin kehittynyt... 

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 10:32"]

Meillä lapset ovat eläneet koko ikänsä rakennustyömailla, milloin on ollut 6 metrinen monttu talon vieressä, milloin kattotyömaa, milloin sisältä on puuttunut lattia. Kaksi vanhinta olivat alle kaksivuotiaita, kun päättivät kiivetä tikapuita pitkin matalalle katolle ja tulivat sieltä pyynnöstä nätisti alas.

Nyt lähestyvät kymmentä ikävuotta ja ainoa tapaturma, mikä on sattunut sattui päiväkodissa tarkan valvonnan alla ;) Muuten ollaan selvitty mustelmilla ja laastareilla, eikä niitäkään paljoa.

Eli itsesuojeluvaisto on varsin kehittynyt... 

[/quote]

Minä en kyllä ylpeilisi yhtään sillä että kaksivuotias on kiivennyt valvomatta katolle. Lapsesi olisi voinut kuolla! Ei tuonikäisen itsesuojeluvaisto pelaa vielä yhtään.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 10:21"]32: Lapset ovat 6 ja 8 mutta emme ole naapureita, ei ole mitään puroa tuossa, eikä se minua haittaisikaan. Naapureiden mielestä on ihan ok että lapset kiipeilevät puussa niin en ole mennyt lapsille valittamaan. Se on aikuisten päätös. Olen kyllä sanonut naapurille, että maja on ihan liian korkealla enkä halua lapsiani sinne niin naapuri vastasi vain että selvä mutta heidän lapset saavat mennä.

Aina voi tapahtua jotain kamalaa vaikka kävellessä mutta en silti anna lasten pyöräillä ilman kypärää, olla veneessä ilman pelastusliivejä tai kiipeillä isoihin puihin. Kaipaisin apua siihen, miten voisin saada naapurin ymmärtämään vaaran ilman että hän pitää minua hysteerisenä valittajana ja varmistaa etteivät omani mene majaan kun silmäni välttää. ap

[/quote]No. Tuo on nimenomaan hysteeristä valittamista. Lopeta. Lapsesi kiittävät sinua vielä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 09:54"]

Mistä näitä culing vanhempia löytää? Ihan mielenkiinnosta haluaisin joskus livenä seurata tuota touhua, omassa tuttavapiirissä on vain enemmän tai vähemmän normaaleja vanhempia.

[/quote]

En ole mikään curling-äiti. Annatteko kaikki muka lastenne kiivetä korkealle puuhun? Onkohan teillä edes lapsia. Ja tämä olisi aika tylsä aihe provoksi minun mielestäni. ap

[/quote]

On lapsia ikähaitarilla 3- 9 vuotta ja heillä todellakin on mysö puumajat - ja saavat muutenkin kiipeillä puissa. Saavat myös ratsastaa, lasketella (vanhin mäkihyppääkin), nikkaroida, kokata jne.

Mutta he ovatkin rakastettuja  ja kunnioitettuja  oikeita lapsia, jotka saavat onnellisen ja turvallisen lapsuuden evääksi tulevaisuuteensa, eivät jonkun hysteerikon leikikaluja, joita säilytetään pumpulissa.

Olimme onnekas perhe, kun meidän kolmella lapsella kasvoi pihassa iso mänty, jossa oksat ihan alhaalta saakka ja sinnehän ne naperot kiipesi heti, kun vaan suinkin kykenivät! Me vanhempina emme suinkaan kieltäneet heitä, mutta sanoimme puun alla alkuun seisoen, että pitälää lujasti kiinni, ettette lipsahda, ettei sitten tule iso pipi ja iso itku. Siellä keikkui tytöt ja pojat, joskus naapurinkin muksut, joista pidimme huolta kuin omistamme! Jatkuvasti kieltämättä, rajoittamatta, komentelematta! Lapset olivat varmasti onnellisia, touhukkaita, vireitä, sosiaalisia. Puussa kiipeilyn viehätys karisi nopeasti muiden leikkien tieltä ja puu sai tuuhettua lopulta ihan rauhassa!

Ei se kieltäminen ole aina hyväksi, uhkailu ei senkään vertaa.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 09:59"]Lapsista tulee älyttömän kömpelöitäö ja tapaturmaherkkiä, jollei niiden anna kiipeillä.

Ap:n olisi parasta ottaa foliohattu päästä ja vahtia oikeita vaaroja, niinkuin naapurin pervoa setää.

[/quote] Ja mihinkään muualleko ei voi kiivetä kuin joten kuten kyhättyyn majaan korkealle puuhun? Minusta kiipeäminen on ihan ok, jos kohde oikeasti kestävä ja turvallinen. Tiedän lapsia joiden pitää antaa kiivetä puuhun, vaikka he tuhoaisivat puuta/oksia. Ei vaan käsitä tällaista. Ei luontoa saa vahingoittaa vaikka kuinka pitääkin päästä kiipeämään ettei jää kömpelöksi, vai miten sitä perusteltiin. Huoh, äly hoi, älä jätä!

Minkäikäisiä ap:n lapset ovat?

Maatilalla itse kasvaneena tuntuisi kamalan julmalta kieltää omilta lapsilta kiipeily! Sitäpaitsi, ei ole kauan aikaa kun uutisissa oli juttu, että nykyajan lasten motoriikka ei kehity samalla tavalla kuin 80- ja 90-luvuilla kasvaneilla, koska nykyajan lapset eivät kiipeile esim. puissa yhtä paljon. Siinä oli esimerkkinä ihan peruskuperkeikka, jota yhtä monet lapset eivät osaa tehdä kuin ennen vanhaan. On se ihan ymmärrettävää; me oltiin tosi ketteriä lapsina kun aina oltiin kiipeämässä joka paikkaan.

Muistan kuinka ihanassa lapsuudessani, jossa sai mennä huolettomasti ilman että vanhemmat olisivat ohjanneet, anteeksi tarkoitan kytänneet ja kieltäneet lasten tekemisiä. Eräänkin kerran pihan 6-9 -vuotiaat pojat kiipesivät viisikerroksisen (katutasossa ei ollut asuntoja) talon katolle ja pissasivat sieltä alas. He todella olivat motorisesti taitavia ja tuskin olisivat olleet ilman tuollaisia kokemuksia.. Jep, jep.

Kuulostaa juuri perhepäivähoitajan valitukselle. Heillä oli pihassa puu, jonka oksat alkoivat vasta reilun metrin korkeudelta ja sääntönä oli, että sai kiivetä, jos osasi kiivetä. Hän oletti, että lapsi oli jo isompi jos sinne osaisi kiivetä, kun aikaisemmin hänellä oli vain ehkä hieman "kömpelöitä" lapsia ollut. No mun 2.5v tyttö tietenkin kiipesi sinne hetkessä ja mitä siitä seurasi? Perhepäivähoitaja alkoi minulle valittamaan siitä, että mun tyttö tekee vaarallisia tilanteita kun kiipeilee puuhun ja enkä ole opettanut ettei niin voi kiivetä...

Haha. No eipä kauaa kestänyt kun vaihdoin hoitopaikkaa. Ei tuollaista hullua akkaa voi sietää :D

Olenko tosiaan ihan ylireagoinut, kun kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä? Minusta maja on vain liian korkealla...ap

Lapsena olen pudonnut puusta, eikä sattunut mitään, koska puussa oksat vaimensivat pudotusta. Sen sijaan kun putosin kiipeilytelineestä, joka oli tukeva ja turvallinen ja kiipeilyä varten suunniteltu, putosin pää edellä eikä mikään estänyt pudotusta.

Silloin 25 v. sitten ei edes tarvinnut olla sitä "turvahiekkaa" alla, kovalle soralle siis osuin. Siitäkään ei jäänyt mitään pysyviä vammoja, mutta mieluummin antaisin lasteni kiipeillä puissa kuin leikkitelineellä.

"Siis tarkoitin että normaalisti meillä ei pelata koko ajan vaan korkeintaan kaksi tuntia päivässä ja ei todellakaan joka päivä. Sanoin, että puumajaan meno on kielletty ja lapset vänkäsivät tietysti vastaan. Sanoin että asia on näin, tai pleikka ja telkkari lähtee. Luulivat sitten etten huomannut, kun tulin kaupasta niin siellähän ne olivat ja rangaistukseksi otin pleikkarin pois. Silti menivät taas uudestaan, kun en ollut näkemässä, mikä neuvoksi? ap"

Totta kait ne menevät uudestaan, koska lapsi tarvitsee elämässään onnistumisen ja tekemisen iloa, jota puissa kiipeily antaa, toisin kuin pleikkarit. Meillä on aina kannustettu lapsia puissa kiipeilyssä ja omapa lapset ihan oma aloitteisesti tehneet priima puusta laavun puuhun, jota he ylpeänä esittelevät.

Enkä usko tapaturmariskeihin, sillä lapset ovat kiipeilleet jo satoja vuosia puissa ja jos ne olisivat niin vaarallisia mitä annat ymmärtää, niin ne olisivat jo EU-maissa kieletty. Mielestäni pihakeinu on vaarallisempi kuin puu. 

Juu,tosi hassua.Minä olen 60-ja 70-luvuilla hakenut eräät tupakka-askit ja pussit isälle,mutta koskaan en ole oppinut kunnolla tupakoimaan,viimeisestä poltetusta on varmaan viistoista vuotta,enkä koskaan ole polttanut jatkuvasti.Enkä inhonnut isän tupakointia,se oli turvallinen tuoksu turvallisen isän polvella istuissa.

Ap sä uulostat ihan Vilijonkalta.

Puissa kiipeily on hauskaa eikä mitään vaarallista.  Puissa saa ja kannattaa kiivetä. ryyppääminen on kaikkein vaarallisinta.