Miten niitä kavereita aikuisena hankitaan

pussikaljaa juomaan puistonpenkille niin jopakopa tuotapikaa kavereita ilmaantuu.

👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsi ylös, kuka haluaa ystäväksi tälläiselle ynseilijälle, jolle ei käy yhtään mikään?

Niinpä.

Nämä ehdotukset kun ovat luokkaa, hanki koira, liity jäseneksi johonkin, alat avantouimaan, liity vapaamuurareihin, liity hevoshoitoyhdistykseen, olutharrastajiin tai shakkikerhoon. Eikai sitä nyt ihminen halua maksaa jäsenmaksuja sinne ja tänne ollakseen sellaisten seurassa, joiden tekemiset eivät kiinnosta?

Miksette ehdota seuraavaksi lentokoneella lentämistä? Voihan siinäkin sattumalta osua jonkun viereen ja moneen tunnin lennon jälkeen olla parhaita kavereita. Tai sitten voi vaan olla, että viereen osuu tyhjä penkki tai kielitaidoton kuulokkeet päässä istuva teini.

Nämä ehdotukset ovat tuota luokkaa siksi, että yksikään ketjuun kirjoittaneista ystäviä ja kavereita kaipaavista ei ole vielä kertonut, mitkä asiat heitä sitten kiinnostavat. Sen vuoksi heitetään esille erilaisia ehdotuksia. Ja sitten ne ystäviä ja kavereita kaipaavat voivat itse miettiä, mikä heitä itseään kiinnostaa, mihin he voisivat silloin hakeutua (esim harrastus tms). Ei täällä kukaan ole selvännäkijä, joka voisi jollekin randomille ehdottaa just sitä, mistä randomi tykkää. 

Tavallinen aikuinen lähtee tekemään jotain, mikä häntä itseään kiinnostaa. Siellä hän tutustuu muihin, joita kiinnostaa se sama  asia. Muutenhan nämä ihmiset eivät edes olisi siellä. Ajan mittaan tulee juteltua muustakin kuin vain asiasta, jota ollaan yhdessä tekemässä. Huomataan, että toisen kanssa on jokin muukin yhteinen kiinnostuksenkohde. Ja sen jälkeen onkin jo kaksi asiaa, mitä tämän toisen ihmisen kanssa tekee. Vähitellen, jos kumpikin viihtyy toistensa seurassa, voidaan lähteä ihan vaikka kahville. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Mitä yhdistystoimintaa on olemassa? Ihan tosissani kysyn. Jotain esimerkkejä yhdistystoiminnasta, josta voi löytää kavereita?

punaisen ristin vapaaehtoiset, eri sairauksien yhdistykset (jos satut omaamaan), lukupiirit kirjastossa, koiran koulutusryhmät, avantouintiporukat, kansalaisopiston ryhmät, paikalliset martat jne

Koiraa ei kuulu ottaa sen takia, että saisi ystäviä. Ensin on katsottava voiko siitä huolehtia niinkuin koirasta kuuluu huolehtia. Sen lisäksi moni on allerginen, ei voi ottaa eläintä tai on kissa, käärme tai jyrsijäihmsiä. Eikä kaikki toivo, että ystävyys on vain jonkun yhteisen määrätyn asian ympärillä pyörimistä.

Avantouinti? Kuinka monta kuukautta vuodessa etelä Suomessa on avantoja? Vähän kuten hiihto? Ehdota nyt sitäkin.

Lukupiirit? Ensin istut yksin tunteja lukemassa, jotta voit sitten tunnin istua kuuntelemassa muiden ajatuksia siitä. Vaikka oikeasti haluaisit tehdä yhdessä jotain kivaa. Kanslaisopistojen ryhmät? Lukukausi tulo ja meni jos edes pääsit mieleiseen ryhmään. Paikalliset Martat? Näitähän on kaikkialla, senkun kävelet sisään ja pääset mukaan porukkaan. Ja sitten nämä vapaaehtoiset. Aivan, pääset kerjäämään rahaa kaikkialle, mutta loput jutut ovat varattu pienelle sisäpiiriläisen. Oletko koskaan kokeillut miten Unicefin tai vaikka Rotaryihin liittyminen onnistuu? Lippaan voit saada käteen, mutta muu? Joko olet sisäpiireissä tai pysyt ulkona.

Lemmikin hankkimisesta olen samaa mieltä. Mutta miten olit ajatellut muiden ihmisten saavan aikuisena uusia kavereita ja ystäviä? Oletatko, että heitä kävelee kadulla vastaan ihmisiä, jotka sanovat: Hei, haluan olla sun ystäväsi"  ja sen jälkeen he ovat ystäviä? 

Eivät he saakaan. Monella alle 30 vuotiaalla on ystävät, koska heillä on ne samat ystävät kouluajoilta tai lapsuusajan harrastuksista, joissa käytiin 5 kertaa viikossa.

Joku on onnistunut vielä omien lastensa ollessa pieniä samaan samassa tilanteessa olevista toisista äideistä ja joku työpaikaltaan. Mutta sen jälkeen puhumme marginaali-ilmiöstä, joka ei ole todennäköistä melkein kenellekään. Jos sinulla ei ole lapsia, et voi ottaa koiraa ja työpaikalla on aina vaan ne samat ihmiset, jotka eivät ole ystäviäsi, niin mahdottomalta näyttää.

Kyllä  todella monet saavat. He vain ovat asian suhteen aktiivisia, osallistuvat monenlaisiin asioihin ja tapahtumiin, ovat keskustelutaitoisia, avoimia uusille ihmisille (eivät siis ole ennakkoluuloisia) ja sosiaaliset taidot ovat sellaisia, että saavat muut viihtymään seurassaan. Ehkä ongelmana sitten on, että nämä ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan. 

Tai sitten sinä kuvittelet niin. Ongelma ei ole keskustella ihmisten kanssa, jos on vain tarpeeksi puhelias. Sitä voi tehdä kaikialla kaikkien kanssa. Odotushuoneessa, kassalla, bussipysäkillä.

En epäile yhtään, että määrätyllä spekseillä ystävien saamien ei ole vaikeaa. Heidän seuraansa suorastaan hakeudutaan. Mutta suurin osa ei ole sellaisia. He eivät saa uusia ystäviä yli 30 vuotiaina ilman tuuria ja sattumaa. Kuinka monelle uudelle tuttavuudelle luulet, että nykyisin annetaan heti oma numero ihan vaan koska toinen on kivan oloinen ilman, että takana on joku pieni hyöty? Tyylin, voidaan mennä samalla kyydillä tai voi ostaa sen lemmikki häkin tai voitaisiin mennä lasten kanssa yhdessä rannalle? Ihmiset eivät saa ystäviä pelkästään sillä, että ollaan puheliaita, sosiaalisesti normaaleja ja keskustelutaitosia. Nykyisin tilanne on, että todella moni haluaa vain ladata itseään ja pitää kiinni niistä vanhoista, eikä todellakaan halua uusia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Mitä yhdistystoimintaa on olemassa? Ihan tosissani kysyn. Jotain esimerkkejä yhdistystoiminnasta, josta voi löytää kavereita?

punaisen ristin vapaaehtoiset, eri sairauksien yhdistykset (jos satut omaamaan), lukupiirit kirjastossa, koiran koulutusryhmät, avantouintiporukat, kansalaisopiston ryhmät, paikalliset martat jne

Koiraa ei kuulu ottaa sen takia, että saisi ystäviä. Ensin on katsottava voiko siitä huolehtia niinkuin koirasta kuuluu huolehtia. Sen lisäksi moni on allerginen, ei voi ottaa eläintä tai on kissa, käärme tai jyrsijäihmsiä. Eikä kaikki toivo, että ystävyys on vain jonkun yhteisen määrätyn asian ympärillä pyörimistä.

Avantouinti? Kuinka monta kuukautta vuodessa etelä Suomessa on avantoja? Vähän kuten hiihto? Ehdota nyt sitäkin.

Lukupiirit? Ensin istut yksin tunteja lukemassa, jotta voit sitten tunnin istua kuuntelemassa muiden ajatuksia siitä. Vaikka oikeasti haluaisit tehdä yhdessä jotain kivaa. Kanslaisopistojen ryhmät? Lukukausi tulo ja meni jos edes pääsit mieleiseen ryhmään. Paikalliset Martat? Näitähän on kaikkialla, senkun kävelet sisään ja pääset mukaan porukkaan. Ja sitten nämä vapaaehtoiset. Aivan, pääset kerjäämään rahaa kaikkialle, mutta loput jutut ovat varattu pienelle sisäpiiriläisen. Oletko koskaan kokeillut miten Unicefin tai vaikka Rotaryihin liittyminen onnistuu? Lippaan voit saada käteen, mutta muu? Joko olet sisäpiireissä tai pysyt ulkona.

Lemmikin hankkimisesta olen samaa mieltä. Mutta miten olit ajatellut muiden ihmisten saavan aikuisena uusia kavereita ja ystäviä? Oletatko, että heitä kävelee kadulla vastaan ihmisiä, jotka sanovat: Hei, haluan olla sun ystäväsi"  ja sen jälkeen he ovat ystäviä? 

Eivät he saakaan. Monella alle 30 vuotiaalla on ystävät, koska heillä on ne samat ystävät kouluajoilta tai lapsuusajan harrastuksista, joissa käytiin 5 kertaa viikossa.

Joku on onnistunut vielä omien lastensa ollessa pieniä samaan samassa tilanteessa olevista toisista äideistä ja joku työpaikaltaan. Mutta sen jälkeen puhumme marginaali-ilmiöstä, joka ei ole todennäköistä melkein kenellekään. Jos sinulla ei ole lapsia, et voi ottaa koiraa ja työpaikalla on aina vaan ne samat ihmiset, jotka eivät ole ystäviäsi, niin mahdottomalta näyttää.

Kyllä  todella monet saavat. He vain ovat asian suhteen aktiivisia, osallistuvat monenlaisiin asioihin ja tapahtumiin, ovat keskustelutaitoisia, avoimia uusille ihmisille (eivät siis ole ennakkoluuloisia) ja sosiaaliset taidot ovat sellaisia, että saavat muut viihtymään seurassaan. Ehkä ongelmana sitten on, että nämä ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan. 

Tai sitten sinä kuvittelet niin. Ongelma ei ole keskustella ihmisten kanssa, jos on vain tarpeeksi puhelias. Sitä voi tehdä kaikialla kaikkien kanssa. Odotushuoneessa, kassalla, bussipysäkillä.

En epäile yhtään, että määrätyllä spekseillä ystävien saamien ei ole vaikeaa. Heidän seuraansa suorastaan hakeudutaan. Mutta suurin osa ei ole sellaisia. He eivät saa uusia ystäviä yli 30 vuotiaina ilman tuuria ja sattumaa. Kuinka monelle uudelle tuttavuudelle luulet, että nykyisin annetaan heti oma numero ihan vaan koska toinen on kivan oloinen ilman, että takana on joku pieni hyöty? Tyylin, voidaan mennä samalla kyydillä tai voi ostaa sen lemmikki häkin tai voitaisiin mennä lasten kanssa yhdessä rannalle? Ihmiset eivät saa ystäviä pelkästään sillä, että ollaan puheliaita, sosiaalisesti normaaleja ja keskustelutaitosia. Nykyisin tilanne on, että todella moni haluaa vain ladata itseään ja pitää kiinni niistä vanhoista, eikä todellakaan halua uusia ystäviä.

Lue kommenttini 102 jälkimmäinen kappale. Miksi ihmeessä pitäisi heti olla antamassa omaa puhelinnumeroaan jollekin uudelle tuttavuudelle? Ensin tutustutaan yhteisten asioiden puitteissa. Eli paikkaan A mennään ihan riippumatta siitä, onko toinen henkilö tällä kertaa siellä vai ei. Nyt, kun on muitakin viestitystapoja kuin puhelin (esim Facebook), puhelinnumeraan ei tarvitse välttämättä antaa koskaan. Mulla on yksi uusi ystävä, jonka kanssa oltiin hyvänpäiväntuttuja ensin pari vuotta. Sitten pyysin FB-kaveriksi ja ollaan sovittu ihan extempore-juttujakin Messengerin kautta. Ei hänellä ole vieläkään mun puhelinnumeroani eikä hän sitä mihinkään tarvitsekaan, koska tavoittaa mut Messengerilläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsi ylös, kuka haluaa ystäväksi tälläiselle ynseilijälle, jolle ei käy yhtään mikään?

Niinpä.

Nämä ehdotukset kun ovat luokkaa, hanki koira, liity jäseneksi johonkin, alat avantouimaan, liity vapaamuurareihin, liity hevoshoitoyhdistykseen, olutharrastajiin tai shakkikerhoon. Eikai sitä nyt ihminen halua maksaa jäsenmaksuja sinne ja tänne ollakseen sellaisten seurassa, joiden tekemiset eivät kiinnosta?

Miksette ehdota seuraavaksi lentokoneella lentämistä? Voihan siinäkin sattumalta osua jonkun viereen ja moneen tunnin lennon jälkeen olla parhaita kavereita. Tai sitten voi vaan olla, että viereen osuu tyhjä penkki tai kielitaidoton kuulokkeet päässä istuva teini.

Nämä ehdotukset ovat tuota luokkaa siksi, että yksikään ketjuun kirjoittaneista ystäviä ja kavereita kaipaavista ei ole vielä kertonut, mitkä asiat heitä sitten kiinnostavat. Sen vuoksi heitetään esille erilaisia ehdotuksia. Ja sitten ne ystäviä ja kavereita kaipaavat voivat itse miettiä, mikä heitä itseään kiinnostaa, mihin he voisivat silloin hakeutua (esim harrastus tms). Ei täällä kukaan ole selvännäkijä, joka voisi jollekin randomille ehdottaa just sitä, mistä randomi tykkää. 

Tavallinen aikuinen lähtee tekemään jotain, mikä häntä itseään kiinnostaa. Siellä hän tutustuu muihin, joita kiinnostaa se sama  asia. Muutenhan nämä ihmiset eivät edes olisi siellä. Ajan mittaan tulee juteltua muustakin kuin vain asiasta, jota ollaan yhdessä tekemässä. Huomataan, että toisen kanssa on jokin muukin yhteinen kiinnostuksenkohde. Ja sen jälkeen onkin jo kaksi asiaa, mitä tämän toisen ihmisen kanssa tekee. Vähitellen, jos kumpikin viihtyy toistensa seurassa, voidaan lähteä ihan vaikka kahville. 

He eivät kerro mikä heitä kiinnostaa, koska he eivät etsi itselleen harrastusta vaan ystäviä.

Ymmärrät kai sen ettei ihmiset halua aloittaa jotain harrastusta tai ottaa eläintä saadakseen ystäviä?

Ihan kuten sinä et ehkä halua ottaa jonkun kaupan kanta-asiakas korttia ostaaksesi maitoa. Haluaisit maidon, mutta nyt sinulle ehdotettaisiin vuoroin s- etukorttia, välillä ABC-etukorttia, välillä plussa-korttia ja joskus Lidl kanta-asiakas ohjelmaa.

Minulle on ehdotettu esimerkiksi politiikan menoa, jotta saisin ystäviä. Mutta minä en halua liittyä yhtään mihinkään puolueeseen. Mutta varmasti on ihmisiä, jotka ovat löytäneet parhaan ystävänsä jostain puoluetoiminnassa. En halua keskustella politiikasta.

En vaan halua.

Monella on jo ne harrastukset joista pitää tai heillä ei ole mahdollisuutta harrastaa niitä mistä pitäisivät. Muutenhan he harrastaisivat niitä jo ja olisivat saaneet niitä ystäviä ajat sitten, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Mitä yhdistystoimintaa on olemassa? Ihan tosissani kysyn. Jotain esimerkkejä yhdistystoiminnasta, josta voi löytää kavereita?

punaisen ristin vapaaehtoiset, eri sairauksien yhdistykset (jos satut omaamaan), lukupiirit kirjastossa, koiran koulutusryhmät, avantouintiporukat, kansalaisopiston ryhmät, paikalliset martat jne

Koiraa ei kuulu ottaa sen takia, että saisi ystäviä. Ensin on katsottava voiko siitä huolehtia niinkuin koirasta kuuluu huolehtia. Sen lisäksi moni on allerginen, ei voi ottaa eläintä tai on kissa, käärme tai jyrsijäihmsiä. Eikä kaikki toivo, että ystävyys on vain jonkun yhteisen määrätyn asian ympärillä pyörimistä.

Avantouinti? Kuinka monta kuukautta vuodessa etelä Suomessa on avantoja? Vähän kuten hiihto? Ehdota nyt sitäkin.

Lukupiirit? Ensin istut yksin tunteja lukemassa, jotta voit sitten tunnin istua kuuntelemassa muiden ajatuksia siitä. Vaikka oikeasti haluaisit tehdä yhdessä jotain kivaa. Kanslaisopistojen ryhmät? Lukukausi tulo ja meni jos edes pääsit mieleiseen ryhmään. Paikalliset Martat? Näitähän on kaikkialla, senkun kävelet sisään ja pääset mukaan porukkaan. Ja sitten nämä vapaaehtoiset. Aivan, pääset kerjäämään rahaa kaikkialle, mutta loput jutut ovat varattu pienelle sisäpiiriläisen. Oletko koskaan kokeillut miten Unicefin tai vaikka Rotaryihin liittyminen onnistuu? Lippaan voit saada käteen, mutta muu? Joko olet sisäpiireissä tai pysyt ulkona.

Lemmikin hankkimisesta olen samaa mieltä. Mutta miten olit ajatellut muiden ihmisten saavan aikuisena uusia kavereita ja ystäviä? Oletatko, että heitä kävelee kadulla vastaan ihmisiä, jotka sanovat: Hei, haluan olla sun ystäväsi"  ja sen jälkeen he ovat ystäviä? 

Eivät he saakaan. Monella alle 30 vuotiaalla on ystävät, koska heillä on ne samat ystävät kouluajoilta tai lapsuusajan harrastuksista, joissa käytiin 5 kertaa viikossa.

Joku on onnistunut vielä omien lastensa ollessa pieniä samaan samassa tilanteessa olevista toisista äideistä ja joku työpaikaltaan. Mutta sen jälkeen puhumme marginaali-ilmiöstä, joka ei ole todennäköistä melkein kenellekään. Jos sinulla ei ole lapsia, et voi ottaa koiraa ja työpaikalla on aina vaan ne samat ihmiset, jotka eivät ole ystäviäsi, niin mahdottomalta näyttää.

Kyllä  todella monet saavat. He vain ovat asian suhteen aktiivisia, osallistuvat monenlaisiin asioihin ja tapahtumiin, ovat keskustelutaitoisia, avoimia uusille ihmisille (eivät siis ole ennakkoluuloisia) ja sosiaaliset taidot ovat sellaisia, että saavat muut viihtymään seurassaan. Ehkä ongelmana sitten on, että nämä ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan. 

Tai sitten sinä kuvittelet niin. Ongelma ei ole keskustella ihmisten kanssa, jos on vain tarpeeksi puhelias. Sitä voi tehdä kaikialla kaikkien kanssa. Odotushuoneessa, kassalla, bussipysäkillä.

En epäile yhtään, että määrätyllä spekseillä ystävien saamien ei ole vaikeaa. Heidän seuraansa suorastaan hakeudutaan. Mutta suurin osa ei ole sellaisia. He eivät saa uusia ystäviä yli 30 vuotiaina ilman tuuria ja sattumaa. Kuinka monelle uudelle tuttavuudelle luulet, että nykyisin annetaan heti oma numero ihan vaan koska toinen on kivan oloinen ilman, että takana on joku pieni hyöty? Tyylin, voidaan mennä samalla kyydillä tai voi ostaa sen lemmikki häkin tai voitaisiin mennä lasten kanssa yhdessä rannalle? Ihmiset eivät saa ystäviä pelkästään sillä, että ollaan puheliaita, sosiaalisesti normaaleja ja keskustelutaitosia. Nykyisin tilanne on, että todella moni haluaa vain ladata itseään ja pitää kiinni niistä vanhoista, eikä todellakaan halua uusia ystäviä.

Lue kommenttini 102 jälkimmäinen kappale. Miksi ihmeessä pitäisi heti olla antamassa omaa puhelinnumeroaan jollekin uudelle tuttavuudelle? Ensin tutustutaan yhteisten asioiden puitteissa. Eli paikkaan A mennään ihan riippumatta siitä, onko toinen henkilö tällä kertaa siellä vai ei. Nyt, kun on muitakin viestitystapoja kuin puhelin (esim Facebook), puhelinnumeraan ei tarvitse välttämättä antaa koskaan. Mulla on yksi uusi ystävä, jonka kanssa oltiin hyvänpäiväntuttuja ensin pari vuotta. Sitten pyysin FB-kaveriksi ja ollaan sovittu ihan extempore-juttujakin Messengerin kautta. Ei hänellä ole vieläkään mun puhelinnumeroani eikä hän sitä mihinkään tarvitsekaan, koska tavoittaa mut Messengerilläkin. 

Ja sinusta tämä on sitten ystävyyttä? Ettei toisella ole edes numeroasi, koska hän ei tarvitse sitä, koska sinä olet niin päättänyt? Oletan, että olette niin hyviä ystäviä ettette tiedä edes toistenne osoitetta?

Harrastukset, baarit, kokoontumispaikat. Ennen oli kiva kun tyttöystäviä löyty kun kirjoitti kirjeitä. Sitten tuli netti ja sekin oli hyvä.. mutta vain jonkin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsi ylös, kuka haluaa ystäväksi tälläiselle ynseilijälle, jolle ei käy yhtään mikään?

Niinpä.

Nämä ehdotukset kun ovat luokkaa, hanki koira, liity jäseneksi johonkin, alat avantouimaan, liity vapaamuurareihin, liity hevoshoitoyhdistykseen, olutharrastajiin tai shakkikerhoon. Eikai sitä nyt ihminen halua maksaa jäsenmaksuja sinne ja tänne ollakseen sellaisten seurassa, joiden tekemiset eivät kiinnosta?

Miksette ehdota seuraavaksi lentokoneella lentämistä? Voihan siinäkin sattumalta osua jonkun viereen ja moneen tunnin lennon jälkeen olla parhaita kavereita. Tai sitten voi vaan olla, että viereen osuu tyhjä penkki tai kielitaidoton kuulokkeet päässä istuva teini.

Nämä ehdotukset ovat tuota luokkaa siksi, että yksikään ketjuun kirjoittaneista ystäviä ja kavereita kaipaavista ei ole vielä kertonut, mitkä asiat heitä sitten kiinnostavat. Sen vuoksi heitetään esille erilaisia ehdotuksia. Ja sitten ne ystäviä ja kavereita kaipaavat voivat itse miettiä, mikä heitä itseään kiinnostaa, mihin he voisivat silloin hakeutua (esim harrastus tms). Ei täällä kukaan ole selvännäkijä, joka voisi jollekin randomille ehdottaa just sitä, mistä randomi tykkää. 

Tavallinen aikuinen lähtee tekemään jotain, mikä häntä itseään kiinnostaa. Siellä hän tutustuu muihin, joita kiinnostaa se sama  asia. Muutenhan nämä ihmiset eivät edes olisi siellä. Ajan mittaan tulee juteltua muustakin kuin vain asiasta, jota ollaan yhdessä tekemässä. Huomataan, että toisen kanssa on jokin muukin yhteinen kiinnostuksenkohde. Ja sen jälkeen onkin jo kaksi asiaa, mitä tämän toisen ihmisen kanssa tekee. Vähitellen, jos kumpikin viihtyy toistensa seurassa, voidaan lähteä ihan vaikka kahville. 

He eivät kerro mikä heitä kiinnostaa, koska he eivät etsi itselleen harrastusta vaan ystäviä.

Ymmärrät kai sen ettei ihmiset halua aloittaa jotain harrastusta tai ottaa eläintä saadakseen ystäviä?

Ihan kuten sinä et ehkä halua ottaa jonkun kaupan kanta-asiakas korttia ostaaksesi maitoa. Haluaisit maidon, mutta nyt sinulle ehdotettaisiin vuoroin s- etukorttia, välillä ABC-etukorttia, välillä plussa-korttia ja joskus Lidl kanta-asiakas ohjelmaa.

Minulle on ehdotettu esimerkiksi politiikan menoa, jotta saisin ystäviä. Mutta minä en halua liittyä yhtään mihinkään puolueeseen. Mutta varmasti on ihmisiä, jotka ovat löytäneet parhaan ystävänsä jostain puoluetoiminnassa. En halua keskustella politiikasta.

En vaan halua.

Monella on jo ne harrastukset joista pitää tai heillä ei ole mahdollisuutta harrastaa niitä mistä pitäisivät. Muutenhan he harrastaisivat niitä jo ja olisivat saaneet niitä ystäviä ajat sitten, vai mitä?

Miten mä tämän nyt selittäisin? Ei ystäviä noin vaan saada jostain. Toki voi koittaa jotain ystäväpalstoja. Yleensä ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan paikoissa, joissa voidaan tehdä jotain, mikä itseä kiinnostaa. Ja koska paikalla on muitakin, joita kiinnostaa se sama asia, siitä tilanteesta on helpompi lähteä tutustumaan muihin. 

Jos mikään ei kiinnosta ja  mitään ei halua tai voi tehdä, mitä sen ystävänkään kanssa sitten tekisi? Mitä ystävä saisi sellaisesta ihmissuhteesta jossa toista osapuolta ei kiinnosta mikään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Mitä yhdistystoimintaa on olemassa? Ihan tosissani kysyn. Jotain esimerkkejä yhdistystoiminnasta, josta voi löytää kavereita?

punaisen ristin vapaaehtoiset, eri sairauksien yhdistykset (jos satut omaamaan), lukupiirit kirjastossa, koiran koulutusryhmät, avantouintiporukat, kansalaisopiston ryhmät, paikalliset martat jne

Koiraa ei kuulu ottaa sen takia, että saisi ystäviä. Ensin on katsottava voiko siitä huolehtia niinkuin koirasta kuuluu huolehtia. Sen lisäksi moni on allerginen, ei voi ottaa eläintä tai on kissa, käärme tai jyrsijäihmsiä. Eikä kaikki toivo, että ystävyys on vain jonkun yhteisen määrätyn asian ympärillä pyörimistä.

Avantouinti? Kuinka monta kuukautta vuodessa etelä Suomessa on avantoja? Vähän kuten hiihto? Ehdota nyt sitäkin.

Lukupiirit? Ensin istut yksin tunteja lukemassa, jotta voit sitten tunnin istua kuuntelemassa muiden ajatuksia siitä. Vaikka oikeasti haluaisit tehdä yhdessä jotain kivaa. Kanslaisopistojen ryhmät? Lukukausi tulo ja meni jos edes pääsit mieleiseen ryhmään. Paikalliset Martat? Näitähän on kaikkialla, senkun kävelet sisään ja pääset mukaan porukkaan. Ja sitten nämä vapaaehtoiset. Aivan, pääset kerjäämään rahaa kaikkialle, mutta loput jutut ovat varattu pienelle sisäpiiriläisen. Oletko koskaan kokeillut miten Unicefin tai vaikka Rotaryihin liittyminen onnistuu? Lippaan voit saada käteen, mutta muu? Joko olet sisäpiireissä tai pysyt ulkona.

Lemmikin hankkimisesta olen samaa mieltä. Mutta miten olit ajatellut muiden ihmisten saavan aikuisena uusia kavereita ja ystäviä? Oletatko, että heitä kävelee kadulla vastaan ihmisiä, jotka sanovat: Hei, haluan olla sun ystäväsi"  ja sen jälkeen he ovat ystäviä? 

Eivät he saakaan. Monella alle 30 vuotiaalla on ystävät, koska heillä on ne samat ystävät kouluajoilta tai lapsuusajan harrastuksista, joissa käytiin 5 kertaa viikossa.

Joku on onnistunut vielä omien lastensa ollessa pieniä samaan samassa tilanteessa olevista toisista äideistä ja joku työpaikaltaan. Mutta sen jälkeen puhumme marginaali-ilmiöstä, joka ei ole todennäköistä melkein kenellekään. Jos sinulla ei ole lapsia, et voi ottaa koiraa ja työpaikalla on aina vaan ne samat ihmiset, jotka eivät ole ystäviäsi, niin mahdottomalta näyttää.

Kyllä  todella monet saavat. He vain ovat asian suhteen aktiivisia, osallistuvat monenlaisiin asioihin ja tapahtumiin, ovat keskustelutaitoisia, avoimia uusille ihmisille (eivät siis ole ennakkoluuloisia) ja sosiaaliset taidot ovat sellaisia, että saavat muut viihtymään seurassaan. Ehkä ongelmana sitten on, että nämä ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan. 

Tai sitten sinä kuvittelet niin. Ongelma ei ole keskustella ihmisten kanssa, jos on vain tarpeeksi puhelias. Sitä voi tehdä kaikialla kaikkien kanssa. Odotushuoneessa, kassalla, bussipysäkillä.

En epäile yhtään, että määrätyllä spekseillä ystävien saamien ei ole vaikeaa. Heidän seuraansa suorastaan hakeudutaan. Mutta suurin osa ei ole sellaisia. He eivät saa uusia ystäviä yli 30 vuotiaina ilman tuuria ja sattumaa. Kuinka monelle uudelle tuttavuudelle luulet, että nykyisin annetaan heti oma numero ihan vaan koska toinen on kivan oloinen ilman, että takana on joku pieni hyöty? Tyylin, voidaan mennä samalla kyydillä tai voi ostaa sen lemmikki häkin tai voitaisiin mennä lasten kanssa yhdessä rannalle? Ihmiset eivät saa ystäviä pelkästään sillä, että ollaan puheliaita, sosiaalisesti normaaleja ja keskustelutaitosia. Nykyisin tilanne on, että todella moni haluaa vain ladata itseään ja pitää kiinni niistä vanhoista, eikä todellakaan halua uusia ystäviä.

Lue kommenttini 102 jälkimmäinen kappale. Miksi ihmeessä pitäisi heti olla antamassa omaa puhelinnumeroaan jollekin uudelle tuttavuudelle? Ensin tutustutaan yhteisten asioiden puitteissa. Eli paikkaan A mennään ihan riippumatta siitä, onko toinen henkilö tällä kertaa siellä vai ei. Nyt, kun on muitakin viestitystapoja kuin puhelin (esim Facebook), puhelinnumeraan ei tarvitse välttämättä antaa koskaan. Mulla on yksi uusi ystävä, jonka kanssa oltiin hyvänpäiväntuttuja ensin pari vuotta. Sitten pyysin FB-kaveriksi ja ollaan sovittu ihan extempore-juttujakin Messengerin kautta. Ei hänellä ole vieläkään mun puhelinnumeroani eikä hän sitä mihinkään tarvitsekaan, koska tavoittaa mut Messengerilläkin. 

Ja sinusta tämä on sitten ystävyyttä? Ettei toisella ole edes numeroasi, koska hän ei tarvitse sitä, koska sinä olet niin päättänyt? Oletan, että olette niin hyviä ystäviä ettette tiedä edes toistenne osoitetta?

Voi kuule, tämä uusi ystäväni on käynyt meillä jo muutaman kerran kyläilemässäkin ja samoin minä hänen luonaan. Pointti on se, että viestintätapoja on muitakin kuin puhelut ja tekstiviesti. Messenger toimii oikein hyvin. Voisin mä hänelle antaa puhelinnumeronikin, jos hän pyytäisi. Mutta hän ei tarvitse sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Harrastukset, baarit, kokoontumispaikat. Ennen oli kiva kun tyttöystäviä löyty kun kirjoitti kirjeitä. Sitten tuli netti ja sekin oli hyvä.. mutta vain jonkin aikaa.

Armeijasta moni näyttää saaneen hyviä ystäviä. Myös nuo joukkuepelaajat, kuten ammattilaisjalkapalloilijat tai ammattilaiskiekkoilijat näyttävät olevan aina hyviä ystäviä keskenään. Miten ois joku tuollainen juttu? Näyttelijätkin vaikuttavat löytäneet sekä ystäviä, että parisuhteita elokuvan teon keskellä. Missitkin vaikuttavat olevan ystäviä keskenään. Sara ja Rosanna vaikuttaa kivoilta, eiköhän heidän porukkaan mahdu mukaan? Samoin nuo räppärit ja muusikot. Ehkä pääset tuohon Cheekin jengiin mukaan, jos Saran porukka ei sovi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Mitä yhdistystoimintaa on olemassa? Ihan tosissani kysyn. Jotain esimerkkejä yhdistystoiminnasta, josta voi löytää kavereita?

punaisen ristin vapaaehtoiset, eri sairauksien yhdistykset (jos satut omaamaan), lukupiirit kirjastossa, koiran koulutusryhmät, avantouintiporukat, kansalaisopiston ryhmät, paikalliset martat jne

Koiraa ei kuulu ottaa sen takia, että saisi ystäviä. Ensin on katsottava voiko siitä huolehtia niinkuin koirasta kuuluu huolehtia. Sen lisäksi moni on allerginen, ei voi ottaa eläintä tai on kissa, käärme tai jyrsijäihmsiä. Eikä kaikki toivo, että ystävyys on vain jonkun yhteisen määrätyn asian ympärillä pyörimistä.

Avantouinti? Kuinka monta kuukautta vuodessa etelä Suomessa on avantoja? Vähän kuten hiihto? Ehdota nyt sitäkin.

Lukupiirit? Ensin istut yksin tunteja lukemassa, jotta voit sitten tunnin istua kuuntelemassa muiden ajatuksia siitä. Vaikka oikeasti haluaisit tehdä yhdessä jotain kivaa. Kanslaisopistojen ryhmät? Lukukausi tulo ja meni jos edes pääsit mieleiseen ryhmään. Paikalliset Martat? Näitähän on kaikkialla, senkun kävelet sisään ja pääset mukaan porukkaan. Ja sitten nämä vapaaehtoiset. Aivan, pääset kerjäämään rahaa kaikkialle, mutta loput jutut ovat varattu pienelle sisäpiiriläisen. Oletko koskaan kokeillut miten Unicefin tai vaikka Rotaryihin liittyminen onnistuu? Lippaan voit saada käteen, mutta muu? Joko olet sisäpiireissä tai pysyt ulkona.

Lemmikin hankkimisesta olen samaa mieltä. Mutta miten olit ajatellut muiden ihmisten saavan aikuisena uusia kavereita ja ystäviä? Oletatko, että heitä kävelee kadulla vastaan ihmisiä, jotka sanovat: Hei, haluan olla sun ystäväsi"  ja sen jälkeen he ovat ystäviä? 

Eivät he saakaan. Monella alle 30 vuotiaalla on ystävät, koska heillä on ne samat ystävät kouluajoilta tai lapsuusajan harrastuksista, joissa käytiin 5 kertaa viikossa.

Joku on onnistunut vielä omien lastensa ollessa pieniä samaan samassa tilanteessa olevista toisista äideistä ja joku työpaikaltaan. Mutta sen jälkeen puhumme marginaali-ilmiöstä, joka ei ole todennäköistä melkein kenellekään. Jos sinulla ei ole lapsia, et voi ottaa koiraa ja työpaikalla on aina vaan ne samat ihmiset, jotka eivät ole ystäviäsi, niin mahdottomalta näyttää.

Kyllä  todella monet saavat. He vain ovat asian suhteen aktiivisia, osallistuvat monenlaisiin asioihin ja tapahtumiin, ovat keskustelutaitoisia, avoimia uusille ihmisille (eivät siis ole ennakkoluuloisia) ja sosiaaliset taidot ovat sellaisia, että saavat muut viihtymään seurassaan. Ehkä ongelmana sitten on, että nämä ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan. 

Tai sitten sinä kuvittelet niin. Ongelma ei ole keskustella ihmisten kanssa, jos on vain tarpeeksi puhelias. Sitä voi tehdä kaikialla kaikkien kanssa. Odotushuoneessa, kassalla, bussipysäkillä.

En epäile yhtään, että määrätyllä spekseillä ystävien saamien ei ole vaikeaa. Heidän seuraansa suorastaan hakeudutaan. Mutta suurin osa ei ole sellaisia. He eivät saa uusia ystäviä yli 30 vuotiaina ilman tuuria ja sattumaa. Kuinka monelle uudelle tuttavuudelle luulet, että nykyisin annetaan heti oma numero ihan vaan koska toinen on kivan oloinen ilman, että takana on joku pieni hyöty? Tyylin, voidaan mennä samalla kyydillä tai voi ostaa sen lemmikki häkin tai voitaisiin mennä lasten kanssa yhdessä rannalle? Ihmiset eivät saa ystäviä pelkästään sillä, että ollaan puheliaita, sosiaalisesti normaaleja ja keskustelutaitosia. Nykyisin tilanne on, että todella moni haluaa vain ladata itseään ja pitää kiinni niistä vanhoista, eikä todellakaan halua uusia ystäviä.

Lue kommenttini 102 jälkimmäinen kappale. Miksi ihmeessä pitäisi heti olla antamassa omaa puhelinnumeroaan jollekin uudelle tuttavuudelle? Ensin tutustutaan yhteisten asioiden puitteissa. Eli paikkaan A mennään ihan riippumatta siitä, onko toinen henkilö tällä kertaa siellä vai ei. Nyt, kun on muitakin viestitystapoja kuin puhelin (esim Facebook), puhelinnumeraan ei tarvitse välttämättä antaa koskaan. Mulla on yksi uusi ystävä, jonka kanssa oltiin hyvänpäiväntuttuja ensin pari vuotta. Sitten pyysin FB-kaveriksi ja ollaan sovittu ihan extempore-juttujakin Messengerin kautta. Ei hänellä ole vieläkään mun puhelinnumeroani eikä hän sitä mihinkään tarvitsekaan, koska tavoittaa mut Messengerilläkin. 

Ja sinusta tämä on sitten ystävyyttä? Ettei toisella ole edes numeroasi, koska hän ei tarvitse sitä, koska sinä olet niin päättänyt? Oletan, että olette niin hyviä ystäviä ettette tiedä edes toistenne osoitetta?

Voi kuule, tämä uusi ystäväni on käynyt meillä jo muutaman kerran kyläilemässäkin ja samoin minä hänen luonaan. Pointti on se, että viestintätapoja on muitakin kuin puhelut ja tekstiviesti. Messenger toimii oikein hyvin. Voisin mä hänelle antaa puhelinnumeronikin, jos hän pyytäisi. Mutta hän ei tarvitse sitä. 

Minkä ikäinen olet ja kauanko olette siis olleet sinusta ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Mitä yhdistystoimintaa on olemassa? Ihan tosissani kysyn. Jotain esimerkkejä yhdistystoiminnasta, josta voi löytää kavereita?

punaisen ristin vapaaehtoiset, eri sairauksien yhdistykset (jos satut omaamaan), lukupiirit kirjastossa, koiran koulutusryhmät, avantouintiporukat, kansalaisopiston ryhmät, paikalliset martat jne

Koiraa ei kuulu ottaa sen takia, että saisi ystäviä. Ensin on katsottava voiko siitä huolehtia niinkuin koirasta kuuluu huolehtia. Sen lisäksi moni on allerginen, ei voi ottaa eläintä tai on kissa, käärme tai jyrsijäihmsiä. Eikä kaikki toivo, että ystävyys on vain jonkun yhteisen määrätyn asian ympärillä pyörimistä.

Avantouinti? Kuinka monta kuukautta vuodessa etelä Suomessa on avantoja? Vähän kuten hiihto? Ehdota nyt sitäkin.

Lukupiirit? Ensin istut yksin tunteja lukemassa, jotta voit sitten tunnin istua kuuntelemassa muiden ajatuksia siitä. Vaikka oikeasti haluaisit tehdä yhdessä jotain kivaa. Kanslaisopistojen ryhmät? Lukukausi tulo ja meni jos edes pääsit mieleiseen ryhmään. Paikalliset Martat? Näitähän on kaikkialla, senkun kävelet sisään ja pääset mukaan porukkaan. Ja sitten nämä vapaaehtoiset. Aivan, pääset kerjäämään rahaa kaikkialle, mutta loput jutut ovat varattu pienelle sisäpiiriläisen. Oletko koskaan kokeillut miten Unicefin tai vaikka Rotaryihin liittyminen onnistuu? Lippaan voit saada käteen, mutta muu? Joko olet sisäpiireissä tai pysyt ulkona.

Lemmikin hankkimisesta olen samaa mieltä. Mutta miten olit ajatellut muiden ihmisten saavan aikuisena uusia kavereita ja ystäviä? Oletatko, että heitä kävelee kadulla vastaan ihmisiä, jotka sanovat: Hei, haluan olla sun ystäväsi"  ja sen jälkeen he ovat ystäviä? 

Eivät he saakaan. Monella alle 30 vuotiaalla on ystävät, koska heillä on ne samat ystävät kouluajoilta tai lapsuusajan harrastuksista, joissa käytiin 5 kertaa viikossa.

Joku on onnistunut vielä omien lastensa ollessa pieniä samaan samassa tilanteessa olevista toisista äideistä ja joku työpaikaltaan. Mutta sen jälkeen puhumme marginaali-ilmiöstä, joka ei ole todennäköistä melkein kenellekään. Jos sinulla ei ole lapsia, et voi ottaa koiraa ja työpaikalla on aina vaan ne samat ihmiset, jotka eivät ole ystäviäsi, niin mahdottomalta näyttää.

Kyllä  todella monet saavat. He vain ovat asian suhteen aktiivisia, osallistuvat monenlaisiin asioihin ja tapahtumiin, ovat keskustelutaitoisia, avoimia uusille ihmisille (eivät siis ole ennakkoluuloisia) ja sosiaaliset taidot ovat sellaisia, että saavat muut viihtymään seurassaan. Ehkä ongelmana sitten on, että nämä ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan. 

Tai sitten sinä kuvittelet niin. Ongelma ei ole keskustella ihmisten kanssa, jos on vain tarpeeksi puhelias. Sitä voi tehdä kaikialla kaikkien kanssa. Odotushuoneessa, kassalla, bussipysäkillä.

En epäile yhtään, että määrätyllä spekseillä ystävien saamien ei ole vaikeaa. Heidän seuraansa suorastaan hakeudutaan. Mutta suurin osa ei ole sellaisia. He eivät saa uusia ystäviä yli 30 vuotiaina ilman tuuria ja sattumaa. Kuinka monelle uudelle tuttavuudelle luulet, että nykyisin annetaan heti oma numero ihan vaan koska toinen on kivan oloinen ilman, että takana on joku pieni hyöty? Tyylin, voidaan mennä samalla kyydillä tai voi ostaa sen lemmikki häkin tai voitaisiin mennä lasten kanssa yhdessä rannalle? Ihmiset eivät saa ystäviä pelkästään sillä, että ollaan puheliaita, sosiaalisesti normaaleja ja keskustelutaitosia. Nykyisin tilanne on, että todella moni haluaa vain ladata itseään ja pitää kiinni niistä vanhoista, eikä todellakaan halua uusia ystäviä.

Lue kommenttini 102 jälkimmäinen kappale. Miksi ihmeessä pitäisi heti olla antamassa omaa puhelinnumeroaan jollekin uudelle tuttavuudelle? Ensin tutustutaan yhteisten asioiden puitteissa. Eli paikkaan A mennään ihan riippumatta siitä, onko toinen henkilö tällä kertaa siellä vai ei. Nyt, kun on muitakin viestitystapoja kuin puhelin (esim Facebook), puhelinnumeraan ei tarvitse välttämättä antaa koskaan. Mulla on yksi uusi ystävä, jonka kanssa oltiin hyvänpäiväntuttuja ensin pari vuotta. Sitten pyysin FB-kaveriksi ja ollaan sovittu ihan extempore-juttujakin Messengerin kautta. Ei hänellä ole vieläkään mun puhelinnumeroani eikä hän sitä mihinkään tarvitsekaan, koska tavoittaa mut Messengerilläkin. 

Ja sinusta tämä on sitten ystävyyttä? Ettei toisella ole edes numeroasi, koska hän ei tarvitse sitä, koska sinä olet niin päättänyt? Oletan, että olette niin hyviä ystäviä ettette tiedä edes toistenne osoitetta?

Voi kuule, tämä uusi ystäväni on käynyt meillä jo muutaman kerran kyläilemässäkin ja samoin minä hänen luonaan. Pointti on se, että viestintätapoja on muitakin kuin puhelut ja tekstiviesti. Messenger toimii oikein hyvin. Voisin mä hänelle antaa puhelinnumeronikin, jos hän pyytäisi. Mutta hän ei tarvitse sitä. 

Eikö Messenger ole viestipalvelu? Vai soitatteko myös toisillenne ihan vain jutellaksenne keskenänne? Vai oletteko ihan vielä sillä tiedonvälitystasolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Mitä yhdistystoimintaa on olemassa? Ihan tosissani kysyn. Jotain esimerkkejä yhdistystoiminnasta, josta voi löytää kavereita?

punaisen ristin vapaaehtoiset, eri sairauksien yhdistykset (jos satut omaamaan), lukupiirit kirjastossa, koiran koulutusryhmät, avantouintiporukat, kansalaisopiston ryhmät, paikalliset martat jne

Koiraa ei kuulu ottaa sen takia, että saisi ystäviä. Ensin on katsottava voiko siitä huolehtia niinkuin koirasta kuuluu huolehtia. Sen lisäksi moni on allerginen, ei voi ottaa eläintä tai on kissa, käärme tai jyrsijäihmsiä. Eikä kaikki toivo, että ystävyys on vain jonkun yhteisen määrätyn asian ympärillä pyörimistä.

Avantouinti? Kuinka monta kuukautta vuodessa etelä Suomessa on avantoja? Vähän kuten hiihto? Ehdota nyt sitäkin.

Lukupiirit? Ensin istut yksin tunteja lukemassa, jotta voit sitten tunnin istua kuuntelemassa muiden ajatuksia siitä. Vaikka oikeasti haluaisit tehdä yhdessä jotain kivaa. Kanslaisopistojen ryhmät? Lukukausi tulo ja meni jos edes pääsit mieleiseen ryhmään. Paikalliset Martat? Näitähän on kaikkialla, senkun kävelet sisään ja pääset mukaan porukkaan. Ja sitten nämä vapaaehtoiset. Aivan, pääset kerjäämään rahaa kaikkialle, mutta loput jutut ovat varattu pienelle sisäpiiriläisen. Oletko koskaan kokeillut miten Unicefin tai vaikka Rotaryihin liittyminen onnistuu? Lippaan voit saada käteen, mutta muu? Joko olet sisäpiireissä tai pysyt ulkona.

Lemmikin hankkimisesta olen samaa mieltä. Mutta miten olit ajatellut muiden ihmisten saavan aikuisena uusia kavereita ja ystäviä? Oletatko, että heitä kävelee kadulla vastaan ihmisiä, jotka sanovat: Hei, haluan olla sun ystäväsi"  ja sen jälkeen he ovat ystäviä? 

Eivät he saakaan. Monella alle 30 vuotiaalla on ystävät, koska heillä on ne samat ystävät kouluajoilta tai lapsuusajan harrastuksista, joissa käytiin 5 kertaa viikossa.

Joku on onnistunut vielä omien lastensa ollessa pieniä samaan samassa tilanteessa olevista toisista äideistä ja joku työpaikaltaan. Mutta sen jälkeen puhumme marginaali-ilmiöstä, joka ei ole todennäköistä melkein kenellekään. Jos sinulla ei ole lapsia, et voi ottaa koiraa ja työpaikalla on aina vaan ne samat ihmiset, jotka eivät ole ystäviäsi, niin mahdottomalta näyttää.

Kyllä  todella monet saavat. He vain ovat asian suhteen aktiivisia, osallistuvat monenlaisiin asioihin ja tapahtumiin, ovat keskustelutaitoisia, avoimia uusille ihmisille (eivät siis ole ennakkoluuloisia) ja sosiaaliset taidot ovat sellaisia, että saavat muut viihtymään seurassaan. Ehkä ongelmana sitten on, että nämä ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan. 

Tai sitten sinä kuvittelet niin. Ongelma ei ole keskustella ihmisten kanssa, jos on vain tarpeeksi puhelias. Sitä voi tehdä kaikialla kaikkien kanssa. Odotushuoneessa, kassalla, bussipysäkillä.

En epäile yhtään, että määrätyllä spekseillä ystävien saamien ei ole vaikeaa. Heidän seuraansa suorastaan hakeudutaan. Mutta suurin osa ei ole sellaisia. He eivät saa uusia ystäviä yli 30 vuotiaina ilman tuuria ja sattumaa. Kuinka monelle uudelle tuttavuudelle luulet, että nykyisin annetaan heti oma numero ihan vaan koska toinen on kivan oloinen ilman, että takana on joku pieni hyöty? Tyylin, voidaan mennä samalla kyydillä tai voi ostaa sen lemmikki häkin tai voitaisiin mennä lasten kanssa yhdessä rannalle? Ihmiset eivät saa ystäviä pelkästään sillä, että ollaan puheliaita, sosiaalisesti normaaleja ja keskustelutaitosia. Nykyisin tilanne on, että todella moni haluaa vain ladata itseään ja pitää kiinni niistä vanhoista, eikä todellakaan halua uusia ystäviä.

Lue kommenttini 102 jälkimmäinen kappale. Miksi ihmeessä pitäisi heti olla antamassa omaa puhelinnumeroaan jollekin uudelle tuttavuudelle? Ensin tutustutaan yhteisten asioiden puitteissa. Eli paikkaan A mennään ihan riippumatta siitä, onko toinen henkilö tällä kertaa siellä vai ei. Nyt, kun on muitakin viestitystapoja kuin puhelin (esim Facebook), puhelinnumeraan ei tarvitse välttämättä antaa koskaan. Mulla on yksi uusi ystävä, jonka kanssa oltiin hyvänpäiväntuttuja ensin pari vuotta. Sitten pyysin FB-kaveriksi ja ollaan sovittu ihan extempore-juttujakin Messengerin kautta. Ei hänellä ole vieläkään mun puhelinnumeroani eikä hän sitä mihinkään tarvitsekaan, koska tavoittaa mut Messengerilläkin. 

Ja sinusta tämä on sitten ystävyyttä? Ettei toisella ole edes numeroasi, koska hän ei tarvitse sitä, koska sinä olet niin päättänyt? Oletan, että olette niin hyviä ystäviä ettette tiedä edes toistenne osoitetta?

Voi kuule, tämä uusi ystäväni on käynyt meillä jo muutaman kerran kyläilemässäkin ja samoin minä hänen luonaan. Pointti on se, että viestintätapoja on muitakin kuin puhelut ja tekstiviesti. Messenger toimii oikein hyvin. Voisin mä hänelle antaa puhelinnumeronikin, jos hän pyytäisi. Mutta hän ei tarvitse sitä. 

Minkä ikäinen olet ja kauanko olette siis olleet sinusta ystäviä?

Olen 59v. Hän on mua muutaman vuoden vanhempi. Naisia ollaan molemmat. Olemme tunteneet toisemme siis jo muutaman vuoden, mutta suhteemme kehittyi ystävyydeksi tämän vuoden toukokuussa. Ensin siis muutama vuosi hyvänpäiväntuttuja, sitten noin vuoden verran kavereita ja nyt parin kuukauden ajan suhdettamme on voinut jo kutsua ystävyydeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Mitä yhdistystoimintaa on olemassa? Ihan tosissani kysyn. Jotain esimerkkejä yhdistystoiminnasta, josta voi löytää kavereita?

punaisen ristin vapaaehtoiset, eri sairauksien yhdistykset (jos satut omaamaan), lukupiirit kirjastossa, koiran koulutusryhmät, avantouintiporukat, kansalaisopiston ryhmät, paikalliset martat jne

Koiraa ei kuulu ottaa sen takia, että saisi ystäviä. Ensin on katsottava voiko siitä huolehtia niinkuin koirasta kuuluu huolehtia. Sen lisäksi moni on allerginen, ei voi ottaa eläintä tai on kissa, käärme tai jyrsijäihmsiä. Eikä kaikki toivo, että ystävyys on vain jonkun yhteisen määrätyn asian ympärillä pyörimistä.

Avantouinti? Kuinka monta kuukautta vuodessa etelä Suomessa on avantoja? Vähän kuten hiihto? Ehdota nyt sitäkin.

Lukupiirit? Ensin istut yksin tunteja lukemassa, jotta voit sitten tunnin istua kuuntelemassa muiden ajatuksia siitä. Vaikka oikeasti haluaisit tehdä yhdessä jotain kivaa. Kanslaisopistojen ryhmät? Lukukausi tulo ja meni jos edes pääsit mieleiseen ryhmään. Paikalliset Martat? Näitähän on kaikkialla, senkun kävelet sisään ja pääset mukaan porukkaan. Ja sitten nämä vapaaehtoiset. Aivan, pääset kerjäämään rahaa kaikkialle, mutta loput jutut ovat varattu pienelle sisäpiiriläisen. Oletko koskaan kokeillut miten Unicefin tai vaikka Rotaryihin liittyminen onnistuu? Lippaan voit saada käteen, mutta muu? Joko olet sisäpiireissä tai pysyt ulkona.

Lemmikin hankkimisesta olen samaa mieltä. Mutta miten olit ajatellut muiden ihmisten saavan aikuisena uusia kavereita ja ystäviä? Oletatko, että heitä kävelee kadulla vastaan ihmisiä, jotka sanovat: Hei, haluan olla sun ystäväsi"  ja sen jälkeen he ovat ystäviä? 

Eivät he saakaan. Monella alle 30 vuotiaalla on ystävät, koska heillä on ne samat ystävät kouluajoilta tai lapsuusajan harrastuksista, joissa käytiin 5 kertaa viikossa.

Joku on onnistunut vielä omien lastensa ollessa pieniä samaan samassa tilanteessa olevista toisista äideistä ja joku työpaikaltaan. Mutta sen jälkeen puhumme marginaali-ilmiöstä, joka ei ole todennäköistä melkein kenellekään. Jos sinulla ei ole lapsia, et voi ottaa koiraa ja työpaikalla on aina vaan ne samat ihmiset, jotka eivät ole ystäviäsi, niin mahdottomalta näyttää.

Kyllä  todella monet saavat. He vain ovat asian suhteen aktiivisia, osallistuvat monenlaisiin asioihin ja tapahtumiin, ovat keskustelutaitoisia, avoimia uusille ihmisille (eivät siis ole ennakkoluuloisia) ja sosiaaliset taidot ovat sellaisia, että saavat muut viihtymään seurassaan. Ehkä ongelmana sitten on, että nämä ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan. 

Tai sitten sinä kuvittelet niin. Ongelma ei ole keskustella ihmisten kanssa, jos on vain tarpeeksi puhelias. Sitä voi tehdä kaikialla kaikkien kanssa. Odotushuoneessa, kassalla, bussipysäkillä.

En epäile yhtään, että määrätyllä spekseillä ystävien saamien ei ole vaikeaa. Heidän seuraansa suorastaan hakeudutaan. Mutta suurin osa ei ole sellaisia. He eivät saa uusia ystäviä yli 30 vuotiaina ilman tuuria ja sattumaa. Kuinka monelle uudelle tuttavuudelle luulet, että nykyisin annetaan heti oma numero ihan vaan koska toinen on kivan oloinen ilman, että takana on joku pieni hyöty? Tyylin, voidaan mennä samalla kyydillä tai voi ostaa sen lemmikki häkin tai voitaisiin mennä lasten kanssa yhdessä rannalle? Ihmiset eivät saa ystäviä pelkästään sillä, että ollaan puheliaita, sosiaalisesti normaaleja ja keskustelutaitosia. Nykyisin tilanne on, että todella moni haluaa vain ladata itseään ja pitää kiinni niistä vanhoista, eikä todellakaan halua uusia ystäviä.

Lue kommenttini 102 jälkimmäinen kappale. Miksi ihmeessä pitäisi heti olla antamassa omaa puhelinnumeroaan jollekin uudelle tuttavuudelle? Ensin tutustutaan yhteisten asioiden puitteissa. Eli paikkaan A mennään ihan riippumatta siitä, onko toinen henkilö tällä kertaa siellä vai ei. Nyt, kun on muitakin viestitystapoja kuin puhelin (esim Facebook), puhelinnumeraan ei tarvitse välttämättä antaa koskaan. Mulla on yksi uusi ystävä, jonka kanssa oltiin hyvänpäiväntuttuja ensin pari vuotta. Sitten pyysin FB-kaveriksi ja ollaan sovittu ihan extempore-juttujakin Messengerin kautta. Ei hänellä ole vieläkään mun puhelinnumeroani eikä hän sitä mihinkään tarvitsekaan, koska tavoittaa mut Messengerilläkin. 

Ja sinusta tämä on sitten ystävyyttä? Ettei toisella ole edes numeroasi, koska hän ei tarvitse sitä, koska sinä olet niin päättänyt? Oletan, että olette niin hyviä ystäviä ettette tiedä edes toistenne osoitetta?

Voi kuule, tämä uusi ystäväni on käynyt meillä jo muutaman kerran kyläilemässäkin ja samoin minä hänen luonaan. Pointti on se, että viestintätapoja on muitakin kuin puhelut ja tekstiviesti. Messenger toimii oikein hyvin. Voisin mä hänelle antaa puhelinnumeronikin, jos hän pyytäisi. Mutta hän ei tarvitse sitä. 

Eikö Messenger ole viestipalvelu? Vai soitatteko myös toisillenne ihan vain jutellaksenne keskenänne? Vai oletteko ihan vielä sillä tiedonvälitystasolla?

On nimenomaan viestipalvelu. Tämä ystäväni asuu kävelymatkan päässä ja mieluummin vaan viestillä sovitaan tapaaminen (lähdetään vaikka iltakävelylle)  ja jutellaan sitten kasvotusten eikä puhelimessa. 

Mulla ei ole enää kuin yksi ystävä, hän on mua reilusti vanhempi.

Muut ystäväni ovat jonnekki hävinnyt, ja kolme kuollut, yksi kuolleista oli 10v sydänystäväni, sekakäyttö yllätti ja sen myötä kuolema.

Oikeasti en tarvitsi kavereita, nykyään kirjoittelemme kirjeitä, joskus lähetämme kuvia wassussa, sen yhden ainoan ystäväni kanssa.

Kaverimagneetti olin, mutta nykyään käperryn kuoreeni, katson lempisohvaani jossa on muotoiseni kuoppa, hyppään siihen ja mietin mitä on tapahtunut!

Pitkään pidin paljon yhteyttä vanhoihi skolekamuihin, sekoilukamuuni, muihin mutta huomasin että he veivät energiaani liikaa.

Olisin mielelläni jonkun yksinäisen ystävä, koska jokainen tarvii kuuntelijan ja joka kestää myös kuunnella.

Eräs ystäväni kokee itsensä yksinäiseksi ja liittyi sellaiseen seuraan, missä yksinäiset tapaa, hän teki treffit yhden miehen kanssa joka oli naimisissa, ystäväni on sinkku.

Mies teki oharit, ymmärrän kyllä vaikka olisi naimisissa voi tuntea itsensä yksinäiseksi, mutta jos ois ollu mun mies näyttäisin ovea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmistä ei kiinnosta mikään eikä käy missään paitsi töissä ja kaupassa niin suhteellisen hankalaa on niitä ystäviäkään löytää.

Jep. Mikään ei kiinnosta, mihinkään ei ole valmis lähtemään. Tyypillinen.

Aika monella työ vie kaiken ajan ja voimat. Vaikea tehdä enää muuta sen lisäksi. Viikonloput menee akkuja lataillessa

Sitten ei varmaan halua tavata ystäviäkään. Siinähän latailee akkujaan ihan itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruikutus ei auta.

Hakeudu muiden samaa sairautta sairastavien pariin, ellei ole mitään elämää. Sairaana luulisi olevan ainakin aikaa.

No mistä hel***istä mä tiedän toisten ihmisten sairaudet??

Aika monessa kroonisessa sairaudessa on potilasyhdistyksiä, potilasliittoja, erilaisia tapaamisia tmv. Googlaile?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Mitä yhdistystoimintaa on olemassa? Ihan tosissani kysyn. Jotain esimerkkejä yhdistystoiminnasta, josta voi löytää kavereita?

punaisen ristin vapaaehtoiset, eri sairauksien yhdistykset (jos satut omaamaan), lukupiirit kirjastossa, koiran koulutusryhmät, avantouintiporukat, kansalaisopiston ryhmät, paikalliset martat jne

Koiraa ei kuulu ottaa sen takia, että saisi ystäviä. Ensin on katsottava voiko siitä huolehtia niinkuin koirasta kuuluu huolehtia. Sen lisäksi moni on allerginen, ei voi ottaa eläintä tai on kissa, käärme tai jyrsijäihmsiä. Eikä kaikki toivo, että ystävyys on vain jonkun yhteisen määrätyn asian ympärillä pyörimistä.

Avantouinti? Kuinka monta kuukautta vuodessa etelä Suomessa on avantoja? Vähän kuten hiihto? Ehdota nyt sitäkin.

Lukupiirit? Ensin istut yksin tunteja lukemassa, jotta voit sitten tunnin istua kuuntelemassa muiden ajatuksia siitä. Vaikka oikeasti haluaisit tehdä yhdessä jotain kivaa. Kanslaisopistojen ryhmät? Lukukausi tulo ja meni jos edes pääsit mieleiseen ryhmään. Paikalliset Martat? Näitähän on kaikkialla, senkun kävelet sisään ja pääset mukaan porukkaan. Ja sitten nämä vapaaehtoiset. Aivan, pääset kerjäämään rahaa kaikkialle, mutta loput jutut ovat varattu pienelle sisäpiiriläisen. Oletko koskaan kokeillut miten Unicefin tai vaikka Rotaryihin liittyminen onnistuu? Lippaan voit saada käteen, mutta muu? Joko olet sisäpiireissä tai pysyt ulkona.

Teet kato styroxista sellaisen kesäavannon, niin voit jatkaa avantouintia vuodet ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruikutus ei auta.

Hakeudu muiden samaa sairautta sairastavien pariin, ellei ole mitään elämää. Sairaana luulisi olevan ainakin aikaa.

No mistä hel***istä mä tiedän toisten ihmisten sairaudet??

Aika monessa kroonisessa sairaudessa on potilasyhdistyksiä, potilasliittoja, erilaisia tapaamisia tmv. Googlaile?

Ja vertaistukiryhmiä on netissäkin. Mä kuulun pariinkiin sellaiseen ryhmään Facebookissa. Riippuu tietysti siitä, miten harvinainen sairaus on kyseessä, mutta tavallisimmissa sairauksissa jos ei nyt ihan samasta pikkukylästä löydy toista, niin lähimmästä kaupungista ainakin.