Miten niitä kavereita aikuisena hankitaan

Ei mitenkään. Syrjäydy.

No vaikka täältä. Järjestetään miitti?

Kysytään ooks mun kaa, niin kuin lapsena.

Ei mitenkään! Elä yksin

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Harrastukset, työ..

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Entä kun ei ole työpaikkaa, yhdistystoimintaa ja harrastukset kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksista, yhdistystoiminnasta, työpaikalta

Entä kun ei ole työpaikkaa, yhdistystoimintaa ja harrastukset kotona.

Ei työpaikkaa? Loisit siis miehen ja yhteiskunnan rahoilla. Et ansaitse kavereita

Jäin työttömäksi sairauden takia. Mutta hauku vaan lisää.

Ei kannata kysyä täältä kavereita,ihmiset ilkeitä. Enkä usko tuohon miittiin,jää vaan puheen tasolle, kukaan ei suomessa halua tutustua kehenkään,momilla on omat kuppikuntansa.

Yrittänyt itsekin vuosien aikana,etsin jopa uskovien yhteydestä,ihan samanlaisia kuppikuntia sielläkin,ainoa ero et sulle sanotaan,et jumala auttaa,rukoile jeesusta yms.

Mä en vain osaa olla ihmisten (naispuolisten) kanssa luontevasti. Kai siksi olen yksinäinen. Olen siis ihan heteronainen eli tosiaan ystäviä nyt pohdin. Joskus joku tuttu kutsuu kylään kahville mutta jotenkin olen jännittynyt, pelkään avautua asioista jne. Mihinkään elokuviin tms en tarvitse seuraa. Ehkä jossain pikku porukassa olisin rennompi.

Ruikutus ei auta.

Hakeudu muiden samaa sairautta sairastavien pariin, ellei ole mitään elämää. Sairaana luulisi olevan ainakin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ruikutus ei auta.

Hakeudu muiden samaa sairautta sairastavien pariin, ellei ole mitään elämää. Sairaana luulisi olevan ainakin aikaa.

No mistä hel***istä mä tiedän toisten ihmisten sairaudet??

Pitää mennä johonkin harrastusryhmään ja kun siellä aikansa käy niin joku puhekaveri tai ystävä voi siitä hommasta jäädä. Kärsivällinen pitää kuitenkin olla ja jutella ja kuunnella ennenkaikkea. Omia juttujaan voi miettiä sen verran, ettei ole liian jyrkkä tai fanaattinen ikävässä mielessä. Ihmiset pakenevat tuomitsevaa ihmistä. Samoin semmoinen toisen tyrmääminen ja ei kiinnosta sanominen toiselle ja epäkohteliaisuus karkottaa kaverit.

Hiljaisemman taas pitäisi vaan yrittää avautua vaikka vähän kerrallaan. Jos on liian epäluuloinen eikä kerro omia ajatuksiaan ja mielipiteitään ( nätisti) niin ystävyys ei voi syntyä, jos vastapuoli ei ole semmoinen, että aistii herkästi toisen tunnelmat ja silti haluaa tutustua. Tsemppiä vaan! Ystävä voi löytyä ihan mistä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitää mennä johonkin harrastusryhmään ja kun siellä aikansa käy niin joku puhekaveri tai ystävä voi siitä hommasta jäädä. Kärsivällinen pitää kuitenkin olla ja jutella ja kuunnella ennenkaikkea. Omia juttujaan voi miettiä sen verran, ettei ole liian jyrkkä tai fanaattinen ikävässä mielessä. Ihmiset pakenevat tuomitsevaa ihmistä. Samoin semmoinen toisen tyrmääminen ja ei kiinnosta sanominen toiselle ja epäkohteliaisuus karkottaa kaverit.

Hiljaisemman taas pitäisi vaan yrittää avautua vaikka vähän kerrallaan. Jos on liian epäluuloinen eikä kerro omia ajatuksiaan ja mielipiteitään ( nätisti) niin ystävyys ei voi syntyä, jos vastapuoli ei ole semmoinen, että aistii herkästi toisen tunnelmat ja silti haluaa tutustua. Tsemppiä vaan! Ystävä voi löytyä ihan mistä vaan.

Mitäs nämä harrastusryhmät on? Toissa talvena oli kansalaisopiston jumppa, siellä oli vain eläkeläismummoja.

Joku vuosi sitten uutisoitiin, miten Yhdysvalloissa ihmiset ottaneet Tinderin käyttöön kaveriseuran hakuun. Siellä osa muuttaa kaus kotiseuduilta ja puuttuu juuri ne luontevat verkostoitumisen reitit. Eikös Suomessakin ole netissä kaverihakusivustoja, mitä voi koittaa.

Yleisellä tasolla kavereita voi löytää samoista paikoista kuni seurustelukumppaneitakin eli töistä, opiskelun kautta, nykyisten kavereiden tai sukulaisten kautta, harrastuksista, tapahtumista, julkisilta paikoilta tai netin kautta.

Omaa aktiivisuuttahan tämäkin vaatii kuten seuruselukumppani haku. Ellei ota kontaktia kehenkään, niin vaikea se on ystävystyäkään. 

Tsemppinä yksinäisille: kavereita voi löytyä ihan yllättävistä paikoista ja yllättävistä ihmisistä. Se vain vaatii sen, että tekee edes jotain kodin ulkopuolella tai vaikka somessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruikutus ei auta.

Hakeudu muiden samaa sairautta sairastavien pariin, ellei ole mitään elämää. Sairaana luulisi olevan ainakin aikaa.

No mistä hel***istä mä tiedän toisten ihmisten sairaudet??

No yhdistyksistä, monessa sairaudessa on potilasjärjestöjä. 

Ei suo kukaan kotoa hae.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää mennä johonkin harrastusryhmään ja kun siellä aikansa käy niin joku puhekaveri tai ystävä voi siitä hommasta jäädä. Kärsivällinen pitää kuitenkin olla ja jutella ja kuunnella ennenkaikkea. Omia juttujaan voi miettiä sen verran, ettei ole liian jyrkkä tai fanaattinen ikävässä mielessä. Ihmiset pakenevat tuomitsevaa ihmistä. Samoin semmoinen toisen tyrmääminen ja ei kiinnosta sanominen toiselle ja epäkohteliaisuus karkottaa kaverit.

Hiljaisemman taas pitäisi vaan yrittää avautua vaikka vähän kerrallaan. Jos on liian epäluuloinen eikä kerro omia ajatuksiaan ja mielipiteitään ( nätisti) niin ystävyys ei voi syntyä, jos vastapuoli ei ole semmoinen, että aistii herkästi toisen tunnelmat ja silti haluaa tutustua. Tsemppiä vaan! Ystävä voi löytyä ihan mistä vaan.

Mitäs nämä harrastusryhmät on? Toissa talvena oli kansalaisopiston jumppa, siellä oli vain eläkeläismummoja.

Niistäkin voi saada kavereita, tai niillä voi olla ikäisiäsi sukulaisia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruikutus ei auta.

Hakeudu muiden samaa sairautta sairastavien pariin, ellei ole mitään elämää. Sairaana luulisi olevan ainakin aikaa.

No mistä hel***istä mä tiedän toisten ihmisten sairaudet??

No yhdistyksistä, monessa sairaudessa on potilasjärjestöjä. 

Ei suo kukaan kotoa hae.

Ei pikkukylässä ole yhdistyksiä.

Ap on sen tyylinen, ettei mistään. Mikään ei tule kelpaamaan mitä ehdotetaan.